pyhät asiat suhteessa, joita ei voi kommentoida?

tissien koosta ei puhuta

pillun väljenemisestä ei puhuta

Menepä lenkille siitä sitten. 

Ei tuo keskustelu ollut turvallinen eikä aikuinen. Miehesi käytös oli törppöä. 

Menit sitten naimaan idiootin. Tyhmästä ei saa fiksua millään, joten asianlaita tuskin tuosta muuksi muuttuu. Vuodet kuluvat ja kenenkään kroppa ei vuosien kurituksesta parane. Jonakin päivänä olet vanheneva ryppyinen täti. Jos miehesi suhtautuu sinuun nyt jo nuivasti, silloin tilanne on vielä pahempi. Tulevaisuutesi on olla ilman seksiä miehesi katsellessa muita naisia.

Mies kertoi rehellisesti asian , mikä vaivaa häntä ja on hänelle tärkeä. Teillä on vuosikymmeniä edessä hyvää avioliittoa ja perhe-elämää. Aika korjaa synnyttäjän vartalon. Leuka pystyyn ja kohti liikuntaharrastuksia. Ne antavat energiaa ja iloa. Hyvin se menee.

Onko hän itse samoissa mitoissa kuin aloittaessanne suhteen? Monesti miehet odottaan naisien olevan hoikkia jne, mutta oma kasvanut vatsakumpu ei ole mitään.

Veikkaan, että teillä käyty asia käydään jollakin tasolla läpi jokaisessa parisuhteessa, kun toisen vartalo muuttuu. Miehesi kyllä sanoi typerästi, minäkin olisin loukkaantunut. Sitä luulee, että kelpaa sellaisena kuin on, jos kerran rakastetaan.

Meilläkin seksi väheni ja arvelen, että syynä oli muuttunut ulkonäköni. Kerroin miehelleni, että olen tosi loukkantunut ja äärettömän surullinen, etten kelpaa enää hänelle. Kai hän sitten hampaita kiristellen totutteli vartalooni, jumaloi kyllä isompia rintojani. Panostin myös siihen, että olin itse aktiivisempi aloitteiden teossa ja myös itse asiassa. 

Niin ja kyllä miehilläkin ikääntyminen näkyy innostumisen herkkyydessä, siitä on helpompi syyttää vaimoa, ettei enää ole yhtä kuuma kuin nuorempana. 

Vierailija kirjoitti:

Mies kertoi rehellisesti asian , mikä vaivaa häntä ja on hänelle tärkeä. Teillä on vuosikymmeniä edessä hyvää avioliittoa ja perhe-elämää. Aika korjaa synnyttäjän vartalon. Leuka pystyyn ja kohti liikuntaharrastuksia. Ne antavat energiaa ja iloa. Hyvin se menee.

Kai tämä oli vitsi? Jos ap:n mies ei pidä ap:n vartalosta nyt niin mitäpä luulet että 10 vuotta tai 20 vuotta lisää ikää tekee naisen vartalolle? Mikään määrä kuntoilua tai laihdutusta ei käännä kelloa takaisin päin.

Olet muuten ihan normaalipainoinen.

Todella törkeää kommentointia, ja muiden vastauksista päätellen ilmeisen yleistä. Loukkaantuisin kyllä itse pahasti. En minäkään kommentoi miehelle hänen harvenneita hiuksia ja kadonneita vatsalihaksia.. 

Toisaalta välillä kun mies kehuu, on itse hankala vastaanottaa sitä, kun ei ole enää samanlainen kuin ennen raskauksia. Ja vaikka alan olla samassa painossa (pari kiloa enää), ei kroppa silti ole enää muodoltaan entisenlainen.

Ap voi olla normaalipainoinen, mutta onhan tuossa monta kiloa matkaa hoikkaan, jos sellainen haluaisi olla. Itse en paina läheskään noin paljon, vaikka olen monta senttiä pitempi, ja silti olen pyöreämpi kuin ennen. 

Kikkelin koko on Pyhä Asia.

Mies murtuu ja luhistuu jos sitä arvostelee.  Se on viimeinen asia mitä saa sanoa.

Miehuus asuu jalkojen välissä.  Jos sanot että olisipa sulla isompi vehje,  tuhoat miehisyyden.  Näin se voin on.

On myös  todella tehokas ase! :D

Siis sinä vongut lisää seksiä ja läheisyyttä, mies kertoo rehellisesti syyn sille, miksi hän ei vastaavaa halua ja sitten sinä suutut? Olisiko miehen pitänyt keksiä olematon sivusuhde ja kertoa, että käy vieraissa, jotta olisit tyytyväinen?

Näissä parisuhdekeskusteluissa, joita naiset yleensä itse aloittavat, pitäisi muistaa sekin, että miehellä on myös lupa sanoa ääneen asioita, joista puoliso ei välttämättä pidä. Se kai ideana onkin eikä vain naisen oikeus luetella epäkohtia ja vaatia muutosta?

Ja ihan asian ulkopuolelta: mitä ihmettä tarkoittaa otsikko "pyhät asiat suhteessa, joita ei voi kommentoida"? - pronominilla 'joka' viitataan nyt suhteeseen, ei pyhiin asioihin. Oikeaoppisesti ymmärrettynä ap siis kysyy pyhiä asioita sellaisissa suhteissa, joita ei voi kommentoida.

Otsikon mukaan suhdetta, jota ei voida kommentoida, ei siis niitä asioita. Vähän voisi miettiä, miten edes otsikon muotoilee.

Se syöminen, etenkin syömisen määrä. Jotain hillintää siihen, niin kilot pysyvät kurissa. Liikunta viimeistelee.

Olen siksi järkyttynyt että luulin läheisyyden ongelmissa olevan jotain muuta takana (väsymys, kireys yms). 

Olen normaalipainoinen, tiedän sen itsekkin. Jos katson jotain iäkkäämpiä pariskuntia, joiden välillä on arvostusta ja lempeyttä niin oletan että he ovat onnistuneet pitkän suhteen salaisuutena säilyttämään toisten kunnioituksen. Vai ovatko käyneet läpi samat myrskyt ja antaneet ne anteeksi. En yhtään tiedä mitä ajatella. Mies yrittää saada nyt sanottavansa takaisin ja on hämillään siitä että "mitä saa enää sanoa". 

AP

Haluatko, että mies on suhteessa rehellinen vai haluatko valheita? Oletan, että viimeksimainittu riittää. Kerro tämä myös miehelle eli sinua loukkaa, kun mies on rehellinen, joten tästä eteenpäin toivot, että hän valehtelee, jotta sinulla on hyvä olla. Sitä kutsutaan kulissisuhteeksi.

Ja kaikille "haluan vartaloni raskauden jälkeen takaisin" -naisille neuvoksi: älä anna painosi nousta kiloakaan raskausaikana. Panosta yliterveelliseen energiattomaan ruokaan, 9 kk ajan voi välttää herkkuja. Tuloksena on nopeasti palautuva kroppa synnytyksen jälkeen eikä mitään tarvetta laihduttaa kiloakaan. Neuvolassa sanotaan, että paino voi nousta jopa 10 kiloa, mutta muista, että sinä olet se, joka ne joutuu laihduttamaan. Älä anna niiden kertyä!

Minusta on tavallaan aika kaksipiippuinen asia sanoa, että suhteessa on asioista joista on kiellettyä puhua. Tietysti esimerkiksi ylipainon ?jota sinulla ei kylläkään ole) tai mieskunnon kritisointi satuttaa syvästi, mutta entä jos se todella on toiselle ongelma? Pitäisikö olla hiljaa, erota ilman selitystä vai kuitenkin pohtia yhdessä ratkaisua?

Jos miehelläsi on fetissi alipainon rajalla keikkuviin laihoihin naisiin, eikä kykene kiihottumaan normaalipainoisista, niin 1) kyllä ongelma on juuri hänellä eikä sinulla MUTTA 2) jos tämä mieltymys vaikuttaa seksielämäänne, niin eikö siitä saisi puhua?

Ei minulla ole näihin oikeaa vastausta. Itse olen joskus lopettanut suhteen ennemmin kuin ottanut liian arkaluontoiset asiat puheeksi. Mutta jos kyse on lapsiperheestä, niin ehkä mieluummin kuitenkin edes yrittäisi asioista keskustelua.

Vierailija kirjoitti:

Olen siksi järkyttynyt että luulin läheisyyden ongelmissa olevan jotain muuta takana (väsymys, kireys yms). 

Olen normaalipainoinen, tiedän sen itsekkin. Jos katson jotain iäkkäämpiä pariskuntia, joiden välillä on arvostusta ja lempeyttä niin oletan että he ovat onnistuneet pitkän suhteen salaisuutena säilyttämään toisten kunnioituksen. Vai ovatko käyneet läpi samat myrskyt ja antaneet ne anteeksi. En yhtään tiedä mitä ajatella. Mies yrittää saada nyt sanottavansa takaisin ja on hämillään siitä että "mitä saa enää sanoa". 

AP

Ne vanhat pariskunnat ei ole luulleet yhtään mitään. He ovat oppineet, että on parempi valita taistelunsa kuin taistella koko ajan, joten omaa pahaa oloa ei syydetä toisen päälle, vaan yritetään itse muuttua, jos muutosta halutaan. Tai sitten hyväksytään tilanne.

Ei ennen käyty parisuhdekeskusteluja rakentavassa hengessä, ennen elettiin tätä elämää ja tehtiin siitä itse hyvä. Siksi vanhuksenakin rakastetaan ja kunnioitetaan toista.

No, mies oli rehellinen. Ikävä kyllä hänellä sattuu olemaan pinnallinen, lapsellinen ja naiselle täysin kohtuuton mieltymys. Naisen keho lähes aina muuttuu raskauksista ja synnytyksistä, ja valitettavasti nykyisiä kauneusihanteita vastakkaiseen suuntaan. Minä olisin asemassasi erittäin pettynyt miehen arvomaailmaan; siihen, ettei hän pitkän ihmissuhteen aikana olisi oppinut rakastamaan minua ihmisenä ja kiihottuisi minusta henkilönä. Mitä sitten tapahtuu, jos nainen vammautuu tai sairastuu?

Kaikesta päätellen olette aloittamassa eroprosessin ja valitettavasti se on ihan oma vikasi!

Älä aloita tuhoisaa keskustelua, jos et ole valmis hyväksymään sen lopputulosta.