Tunnen olevani poikkeus ja vääränlainen, kun tykkään parisuhteesta, jossa ollaan kuin paita ja peppu

Up

Tunnetko olevasi paita vai peppu? 

Vierailija kirjoitti:

Tunnetko olevasi paita vai peppu? 

Peppu 😀

Et ole ap ainoa. Ei tämä miehenäkään ole helppoa, tuntuu että naiset pitävät minua liian naismaisena kun haluan viettää aikaa heidän kanssaan. 

Monet huomaavat ihastusvaiheen jälkeen, ettei kumppanin kanssa olekaan mitään yhteistä. Mutta sinkku vaiheeseen ei haluta palata, joten jatketaan yhdessä, mutta eletään erillisiä elämiä.

Ulkopuolisille korostetaan omaa itsenäisyyttä terveen parisuhteen merkkinä, ja ne jotka viihtyvät yhdessä ovat "läheisriippuvaisia".

Onko huono asia olla poikkeus? Onko muita jotka kokee että olet vääränlainen kuin sinä? Tekeekö se asiasta tosiasian, jos todella moni uskoo asian olevan totta?

Mun mielestä ei ole huono asia olla poikkeus, ja totuus ei muutu todeksi sen takia että jotkut uskoo niin.

Sama. Jotkut mieltävät sen ripustautumiseksi. Itse miellän, että haluan kuulua johonkin, olla "me".

Vierailija kirjoitti:

Onko huono asia olla poikkeus? Onko muita jotka kokee että olet vääränlainen kuin sinä? Tekeekö se asiasta tosiasian, jos todella moni uskoo asian olevan totta?

Mun mielestä ei ole huono asia olla poikkeus, ja totuus ei muutu todeksi sen takia että jotkut uskoo niin.

Suhteet loppuu siihen, kun alkuhuuman symbioosin jälkeen mies alkaa ottaa enemmän aikaa itselleen. Minä kärsin ikävää. Mitä enemmän yritän järjestää yhteistä aikaa ja olla lähellä, sitä enemmän mies vetäytyy. Sitten kun asian ottaa kunnolla puheeksi, tulee ero. Ei kuulemma ole normaalia olla 24/7 yhdessä. Vaikka ei edes oltu, kun työt, harrastukset ja ystäviä kummallakin ollut koko ajan. 

Vierailija kirjoitti:

Monet huomaavat ihastusvaiheen jälkeen, ettei kumppanin kanssa olekaan mitään yhteistä. Mutta sinkku vaiheeseen ei haluta palata, joten jatketaan yhdessä, mutta eletään erillisiä elämiä.

Ulkopuolisille korostetaan omaa itsenäisyyttä terveen parisuhteen merkkinä, ja ne jotka viihtyvät yhdessä ovat "läheisriippuvaisia".

 

Riippuvaisuus ja läheisriippuvaisuus ovat eri asioita. Läheisriippuvainen kieltää omat tarpeensa toiseen ja suostuu kaikkeen. Riippuvaisuus on taas aivan oma lukunsa. Tässä sinun tapauksessa pitäisi puhua "riippuvaisista." 

Vietän käytännössä lähes kaiken vapaa-aikani mieheni seurassa, koska hänen seurassaan viihdyn parhaiten. Mies on samanlainen. Olemme olleet yhdessä 30 vuotta ja kasvattaneet lapsen aikuiseksi. 

Tuo on nimenomaan sitä läheisriippuvuutta. Tuollainen henkilöö saa toisen tuntemaan olonsa, kuin olisi kuristettu. Aina pitäisi olla vaan yhdessä eikä saisi olla oma itsensä ja tehdä omia juttuja enää. 

Ei yksinkertaisesti suhteet toimi, jos ei kykene olemaan myös itsenäinen ja yksikseen. 

Tuollaista parisuhdetta halveksii ainoastaan kateellinen ihminen, joka ei kykene rakkauteen, eikä ole antanut koskaan sydäntään kenellekään.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on nimenomaan sitä läheisriippuvuutta. Tuollainen henkilöö saa toisen tuntemaan olonsa, kuin olisi kuristettu. Aina pitäisi olla vaan yhdessä eikä saisi olla oma itsensä ja tehdä omia juttuja enää. 

Ei yksinkertaisesti suhteet toimi, jos ei kykene olemaan myös itsenäinen ja yksikseen. 

Tietysti kykenen olemaan itsenäinen ja yksikseen, olen nytkin. Viihdyn vain paremmin kun olen rakkaani seurassa, kuin yksin. Siis, jos minulla on se rakas. Kaikki tekeminenkin on mukavaa kaksin, vaikka se olisi vaikka viemärin puhdistaminen. En tarvitse aikaa yksin olemiseen, toisille taas on välttämätöntä.

Ap

Me olemme tuollaisia, yhdessä olemme olleet pian 35 vuotta, onnellisina. Samoin ovat omat vanhempani, jotka ovat olleet yhdessä lähes 60 vuotta.

Tietenkin se on hyvä merkki, että viihtyy oman puolison kanssa. Parit, jotka ovat viettäneet paljon aikaa erillään, ovat eronneet, sen sijaan paita ja peppu -parit ovat edelleen yhdessä ja meidän parhaita ystäväpariskuntia. Erot ovat tapahtuneet lasten aikuistumisen kynnyksellä pitkän 20+ vuotisen taipaleen jälkeen.

Siitä voi itse kukin vetää johtopäätöksensä, tosin onhan sellaisiakin suhteita, joissa paita ja peppu -ilmiö johtuu esimerkiksi toisen mustasukkaisuudesta tai on muuten riippuvuussuhde. Itse en kuitenkaan lähtisi suhteeseen, missä esimerkiksi pääosa vapaa-ajasta, bilettäminen tms. tapahtuu erillään.

Itsekin olen sellainen että tykkään viettää aikaa rakkaiden ihmisten kanssa. Parisuhteessa olen kuitenkin huomannut että mitä enemmän kannustan toista menemään ja tekemään, sitä enemmän hän haluaa olla mun kanssa. Ehkä siinä on se vanha viisaus. Jos jahtaat perhosta, se menee karkuun. Jos annat sen lentää vapaasti, se laskeutuu kädellesi. 

Vierailija kirjoitti:

Itsekin olen sellainen että tykkään viettää aikaa rakkaiden ihmisten kanssa. Parisuhteessa olen kuitenkin huomannut että mitä enemmän kannustan toista menemään ja tekemään, sitä enemmän hän haluaa olla mun kanssa. Ehkä siinä on se vanha viisaus. Jos jahtaat perhosta, se menee karkuun. Jos annat sen lentää vapaasti, se laskeutuu kädellesi. 

Joo, ei toista voi väkisin pitää, joten jos osapuolilla ei ole samaa käsitystä mukavasta yhdessäolosta, niin itse ainakin lopettaisin suhteen. Kavereita mulla on muitakin, oman puolison kanssa haluan että mieltymykset vapaa-ajan suhteen on samanlaiset. Tehdään melkein kaikki yhdessä, käydään museoissa, lueskellaan, ollaan mökillä, katsotaan dokkareita, käydään leffassa, hoidetaan elämiä, rempataan taloa ja hoidetaan puutarhaa.

Jos puoliso haluaa mennä kavereineen ryyppäämään ja kalastamaan niin ei hän vain sovi mun puolisoksi muutenkaan. Ja jos mieleistä puolisoa ei olisi löytynyt, olisin ollut yksin.

Vierailija kirjoitti:

Me olemme tuollaisia, yhdessä olemme olleet pian 35 vuotta, onnellisina. Samoin ovat omat vanhempani, jotka ovat olleet yhdessä lähes 60 vuotta.

Tietenkin se on hyvä merkki, että viihtyy oman puolison kanssa. Parit, jotka ovat viettäneet paljon aikaa erillään, ovat eronneet, sen sijaan paita ja peppu -parit ovat edelleen yhdessä ja meidän parhaita ystäväpariskuntia. Erot ovat tapahtuneet lasten aikuistumisen kynnyksellä pitkän 20+ vuotisen taipaleen jälkeen.

Siitä voi itse kukin vetää johtopäätöksensä, tosin onhan sellaisiakin suhteita, joissa paita ja peppu -ilmiö johtuu esimerkiksi toisen mustasukkaisuudesta tai on muuten riippuvuussuhde. Itse en kuitenkaan lähtisi suhteeseen, missä esimerkiksi pääosa vapaa-ajasta, bilettäminen tms. tapahtuu erillään.

Läheiriioppuvaiset näkee selkeästi asiat mustavalkoisena. Joko on paita-peppu menekkiä, tai sitte pariskunta ei ole koskaan toistensa mukana missään :D Ja tottak ainoastaan sillä paita-peppu pareilla on pitkäkestoisia parisuhteita. No lol. 

Puolisoni on minun paras kaveri,eli tietysti haluamme olla 24/7.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin olen sellainen että tykkään viettää aikaa rakkaiden ihmisten kanssa. Parisuhteessa olen kuitenkin huomannut että mitä enemmän kannustan toista menemään ja tekemään, sitä enemmän hän haluaa olla mun kanssa. Ehkä siinä on se vanha viisaus. Jos jahtaat perhosta, se menee karkuun. Jos annat sen lentää vapaasti, se laskeutuu kädellesi. 

Joo, ei toista voi väkisin pitää, joten jos osapuolilla ei ole samaa käsitystä mukavasta yhdessäolosta, niin itse ainakin lopettaisin suhteen. Kavereita mulla on muitakin, oman puolison kanssa haluan että mieltymykset vapaa-ajan suhteen on samanlaiset. Tehdään melkein kaikki yhdessä, käydään museoissa, lueskellaan, ollaan mökillä, katsotaan dokkareita, käydään leffassa, hoidetaan elämiä, rempataan taloa ja hoidetaan puutarhaa.

Jos puoliso haluaa mennä kavereineen ryyppäämään ja kalastamaan niin ei hän vain sovi mun puolisoksi muutenkaan. Ja jos mieleistä puolisoa ei olisi löytynyt, olisin ollut yksin.

Tätä mä etsin parisuhteelta. Ja koska en ole löytänyy sopivaa kumppania niin jep, olen yksin.

Mekin ollaan paita ja peppu, 20 vuotta jo. Ei kai sitä asuisi kuukausia vuodesta autossa sellaisen kanssa, jonka kanssa ei viihdy 24/7.