Tunnen olevani poikkeus ja vääränlainen, kun tykkään parisuhteesta, jossa ollaan kuin paita ja peppu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin olen sellainen että tykkään viettää aikaa rakkaiden ihmisten kanssa. Parisuhteessa olen kuitenkin huomannut että mitä enemmän kannustan toista menemään ja tekemään, sitä enemmän hän haluaa olla mun kanssa. Ehkä siinä on se vanha viisaus. Jos jahtaat perhosta, se menee karkuun. Jos annat sen lentää vapaasti, se laskeutuu kädellesi. 

Joo, ei toista voi väkisin pitää, joten jos osapuolilla ei ole samaa käsitystä mukavasta yhdessäolosta, niin itse ainakin lopettaisin suhteen. Kavereita mulla on muitakin, oman puolison kanssa haluan että mieltymykset vapaa-ajan suhteen on samanlaiset. Tehdään melkein kaikki yhdessä, käydään museoissa, lueskellaan, ollaan mökillä, katsotaan dokkareita, käydään leffassa, hoidetaan elämiä, rempataan taloa ja hoidetaan puutarhaa.

Jos puoliso haluaa mennä kavereineen ryyppäämään ja kalastamaan niin ei hän vain sovi

Vähän ohiksena mutta milloin ja miten te vietätte aikaa niiden kavereiden kanssa joita teillä siis on? Jos kaiken teette yhdessä. 

Me tehdään paljon yhdessä mutta tehdään paljon myös erikseen. En tiedä mistä tää ajatus että "meneminen ja tekeminen" olisi synonyymi "ryyppäämiselle ja kalastamiselle". Meillä meneminen ja tekeminen tarkoittaa yleensä erilaisia liikuntajuttuja kaveriporukassa tai joskus leffaa ja syömistä. Molempia tehdään MYÖS pariskuntana. 

Sinun kaltainen löytää kyllä vastinkappaleen. Vaikeampaa on miellä, joilla yksinolon tarve on suuri. Ei sellaista monikaan sulata. 

Meillä ollaan tiiviisti yhdessä, ollaan oltu jo 20 v. Tehdään arkisia asioita yhdessä, matkustetaan yhdessä, mennään samaan aikaan nukkumaan. Sohvalla istuessakin usein nojaillaan tai tartutaan toista kädestä.  Toisaalta puolisolla on työ, joka vie häntä välillä kuukaudeksi tai pidemmäksikin aikaa ulkomaille ja minulla oli aiemmin sellainen työnkuva, joka vei reissuun viikoksi-pariksi kerrallaan. Ikävä on molemmilla silloin, mutta se kestetään.

Miehenä olen aikalailla puolisoni kanssa kuin paita ja peppu, minun ollessa se paita. Kaipaan myös säännöllisesti, ehkä kerran tai kaksi kuussa yksinoloa, jolloin lähden koiran kanssa kahdestaa mökille, jolloin voin olla puhumatta 48h putkeen. Mutta muuten olon erittäin tiiviisti vaimoni kanssa, nukutaan edelleen 12v jälkeen kiinni toisissamme, ja melkein joka ilta tai aamu rakastellaan, tai annetaan toisillemme suuseksiä. Kavereitteni mielestä ole todella läheisriippuvainen, kun ulkona ollessamme haluan aina lähteä kotiin vaimoni luokse, eikä vaikka ex-tempore hankittuun hotelliin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin olen sellainen että tykkään viettää aikaa rakkaiden ihmisten kanssa. Parisuhteessa olen kuitenkin huomannut että mitä enemmän kannustan toista menemään ja tekemään, sitä enemmän hän haluaa olla mun kanssa. Ehkä siinä on se vanha viisaus. Jos jahtaat perhosta, se menee karkuun. Jos annat sen lentää vapaasti, se laskeutuu kädellesi. 

Joo, ei toista voi väkisin pitää, joten jos osapuolilla ei ole samaa käsitystä mukavasta yhdessäolosta, niin itse ainakin lopettaisin suhteen. Kavereita mulla on muitakin, oman puolison kanssa haluan että mieltymykset vapaa-ajan suhteen on samanlaiset. Tehdään melkein kaikki yhdessä, käydään museoissa, lueskellaan, ollaan mökillä, katsotaan dokkareita, käydään leffassa, hoidetaan elämiä, rempataan taloa ja hoidetaan puutarhaa.

Jos puoliso haluaa mennä kavereineen ryyppäämään ja kalastamaan niin ei hän vain sovi

Sinä saat pitää kaverisi, mutta puolison täytyy jättää ne. Saahan sitä olla paita ja perse, mutta tuo menee jo aika yli. 

Itse sen verran introvertti että kaipaan välillä omaakin aikaa ladatakseni akkuja. Sittenhän sitä kumppaniakin ikävöi enemmän ja ei tule niin helposti riitoja kun ei ihan jatkuvasti roiku toisessa kiinni.

M36

Vierailija kirjoitti:

Up

Ei ole läheisriippuvuutta. Kaikki suhteeni ovat yhtä lukuun ottamatta olleet tuollaisia. Ja se yksi poikkeus oli kaikista huonoin suhteeni. M

Ihan turhaa valitusta. Parisuhteen normiksi on määritelty se, että siinä ollaan tiiviisti yhdessä. Vaikeampaa on ihmisillä, jotka eivät tähän muottiin sovi. He joutuvat ottamaan vastaan ympäristön väheksynnän, kun haluavat elää heille sopivaa elämää. Yleensä vielä lätkäistään joku tunnevammaisen psykopaatin leima otsaan. 

Olen mieheni kanssa kuin paita ja peppu, eikä se tunnu häntä häiritsevän. Päin vastoin. Kun aiemmin en aina jaksanut luuhata kaikkialla hänen kanssaan vaan viihdyin kotona, hän oli syvästi loukkaantunut, kun seura ei kelvannut.

Taidat olla liian takertuva, jos vuoden jälkeen seuraasi ei enää jakseta 🤔

"Sinä saat pitää kaverisi, mutta puolison täytyy jättää ne"

Mistä syntyy tarve vääristellä tekstiäni, kun en ole mitään tuollaista sanonut. Miehelläni on kavereita kuten minullakin, mutta aika harvoin käymme erikseen missään. Tapaamme kaveripariskuntia kyllä useinkin, koska he ovat samanlaisia perhekeskeisiä kuten mekin.

Tietysti iälläkin on merkitystä. Vanhemmiten bilettäminen jää useimmilla vähemmälle, kun lasten kanssa vietetään aikaa muiden samanlaisten lapsiperheiden kanssa. Ja kun lapset ovat aikuisia, aikaa ja rahaa on vielä enemmän tehdä yhdessä pariskuntakaverien kanssa jotain yhdessä.

Meistä kumpikin on aina halunnut viettää pääosan vapaa-ajasta yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on nimenomaan sitä läheisriippuvuutta. Tuollainen henkilöö saa toisen tuntemaan olonsa, kuin olisi kuristettu. Aina pitäisi olla vaan yhdessä eikä saisi olla oma itsensä ja tehdä omia juttuja enää. 

Ei yksinkertaisesti suhteet toimi, jos ei kykene olemaan myös itsenäinen ja yksikseen. 

Riippuvainen sa toisen tuntemaan kuin olisi kuristettu. Läheisriippuvainen on usein riippuvaisen kumppani, sillä hän kieltää omat tarpeensa ja palvelee riippuvaista. Ottakaa selvää asioista, ennen kuin kommentoitte. Näissä on ihan määritelmät olemassa. Usein sekoitetaan riippuvuus ja läheisriippuvuus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on nimenomaan sitä läheisriippuvuutta. Tuollainen henkilöö saa toisen tuntemaan olonsa, kuin olisi kuristettu. Aina pitäisi olla vaan yhdessä eikä saisi olla oma itsensä ja tehdä omia juttuja enää. 

Ei yksinkertaisesti suhteet toimi, jos ei kykene olemaan myös itsenäinen ja yksikseen. 

Riippuvainen sa toisen tuntemaan kuin olisi kuristettu. Läheisriippuvainen on usein riippuvaisen kumppani, sillä hän kieltää omat tarpeensa ja palvelee riippuvaista. Ottakaa selvää asioista, ennen kuin kommentoitte. Näissä on ihan määritelmät olemassa. Usein sekoitetaan riippuvuus ja läheisriippuvuus. 

Kuule, sun itse on ensiksi luettava läheisriippuvaisuuden kirjallisuutta (ei mitään hölypöly blogeja) ennen kuin tulet tänne kirjoittamaan.

Läheisriippuvainen ei unohda omia tarpeitaan täysin, vaan läheisriippuvainen nimenomaan on valmis tekemään kaiken ihan vaan saadakseen siltä kohteelta huomiota. Ei se läheisriippuvainen ole mikään Jeesus, joka tekee asioita hyvää hyvyyttään, vaan läheisriippuvainen aina tekee asioita, koska hän saa niistä jotain itselleensä, eli sitä toisen läheisyyttä. 

Myös läheisriippuvaiset yleisemmin mahdollistavat heidän kohteiden huonot käytöstavat ja käyttäytymisen. Esimerkiksi moni läheisriippuvainen tukee lapsiensa huumeriippuvuutta, koska eivät osaa päästää irti ja näin jopa auttavat huumeriippuvaisia jatkamaan huumeriippuvuuttaan.

Läheisriippuvaiset ovat yhtä pahoja suhteessa, eivätkä yhä mitään Äiti Teresoja tai marttyyri uhreja. 

Eikö sinulla ole muita ihmiskontakteja, vai miksi tuo äärimmäinen ripustautuminen on sinulle niin tärkeää? Totta kai parisuhteessa tehdään yhdessä asioita, mutta terveen parisuhteen perusta on mielestäni se, että ollaan myös erikseen ja molemmilla on oma tilansa. Jos toinen lähtee vaikkapa joskus pariksi päivää mökille kavereiden kanssa, tai muutoin illanviettoon, niin sen pitäisi olla myös toiselle iloinen asia kun saa omaa tilaa. Liika eriytyminen ei tietty ole hyväksi, mutta liika yhteen liimautuminen kaikessa myös kuristaa parisuhteen hengettömäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on nimenomaan sitä läheisriippuvuutta. Tuollainen henkilöö saa toisen tuntemaan olonsa, kuin olisi kuristettu. Aina pitäisi olla vaan yhdessä eikä saisi olla oma itsensä ja tehdä omia juttuja enää. 

Ei yksinkertaisesti suhteet toimi, jos ei kykene olemaan myös itsenäinen ja yksikseen. 

Riippuvainen sa toisen tuntemaan kuin olisi kuristettu. Läheisriippuvainen on usein riippuvaisen kumppani, sillä hän kieltää omat tarpeensa ja palvelee riippuvaista. Ottakaa selvää asioista, ennen kuin kommentoitte. Näissä on ihan määritelmät olemassa. Usein sekoitetaan riippuvuus ja läheisriippuvuus. 

Kuule, sun itse on ensiksi luettava läheisriippuvaisuuden kirjallisuutta (ei mitään hölypöly blogeja) ennen kuin tulet tänne kirjoittamaan.

Läheisriippuvainen ei unohda omia 

Sinä puhut samasta asiasta, mutta et tajua sitä. Ei kukaan väittänyt, että läheisriippuvainen on tuollainen. Ne hota löheisriippuaviset hoitaa ovat riippuvaisia persoonia. Ne on palikan toinen puoli. Kumpikin tarvitsee kumpaakin. Molemmat on yhtä sekaisin omassa elämässään. Mutta se, että riippuvuutta käsityksenä ei tunnisteta tai siitä ei puhuta, on minusta sääli. 

Siis omistushaluinen, jossain vaiheessa se loppuu koska on ahdistavaa.

Vierailija kirjoitti:

"Sinä saat pitää kaverisi, mutta puolison täytyy jättää ne"

Mistä syntyy tarve vääristellä tekstiäni, kun en ole mitään tuollaista sanonut. Miehelläni on kavereita kuten minullakin, mutta aika harvoin käymme erikseen missään. Tapaamme kaveripariskuntia kyllä useinkin, koska he ovat samanlaisia perhekeskeisiä kuten mekin.

Tietysti iälläkin on merkitystä. Vanhemmiten bilettäminen jää useimmilla vähemmälle, kun lasten kanssa vietetään aikaa muiden samanlaisten lapsiperheiden kanssa. Ja kun lapset ovat aikuisia, aikaa ja rahaa on vielä enemmän tehdä yhdessä pariskuntakaverien kanssa jotain yhdessä.

Meistä kumpikin on aina halunnut viettää pääosan vapaa-ajasta yhdessä.

Selvästi kirjoitit, että jos puolisosi haluaa mennä kavereiden kanssa ryyppäämään ja kalaan, hän ei sovi puolisoksesi. Jos nämä jutut ovat kiellettyjä, oletin että kaikki jutut ovat, jotka tapahtuu kavereiden kanssa. 

Kuinka tiiviisti sinä seuraat niiden pariskuntien elämää, jotka näyttävät tekevän "kaiken yhdessä"?

Ehkä heillä on kotona paljon niitä erillisiä omia juttujaan? Ja kun lähtevät kodin ulkopuolelle, tekevät kaiken yhdessä? Tällaisia pariskuntia tiedän paljon.

"Selvästi kirjoitit, että jos puolisosi haluaa mennä kavereiden kanssa ryyppäämään ja kalaan, hän ei sovi puolisoksesi. Jos nämä jutut ovat kiellettyjä, oletin että kaikki jutut ovat, jotka tapahtuu kavereiden kanssa. "

Aivan, sellainen mies ei olisi soveltunut puolisokseni lainkaan, eihän mikään kieltäminen toimi. 

Itse asiassa mitä näitä pareja seurasin, niin heidän erillään olemisensa tuotti aika paljon riitoja lapsiperheen arjessa, koska lastenhoito piti jotenkin järjestää. Ikävää lasten kannalta, jos he joutuvat kuulemaan riitoja, missä jompikumpi "joutuu" heitä hoitamaan.

Mutta eiväthän kaikki suhteet, joissa vieteään paljon aikaa erikseen ole tuollaisia. Itselläni vain on se kokemus, että paljon erikseen aikaa viettäneet parit ovat eronneet. He eivät lopulta viihtyneet yhdessä enää lainkaan, kasvoivat erikseen.

Paita ja peppu-pareissa on se hyvää, että jos toisen tekemiset ja ajattelut kiinnostavat, niin suhde pysyy sisäisesti vireänä eikä pääse vieraantumaan. Kun kavereiden kanssa jaetaan paljon yhteisiä elämyksiä, jopa enemmän kuin puolison, niin käy helposti niin, että ne kaverit ovatkin niitä läheisimpiä eikä suinkaan puoliso. 

Huonoja puolia on sitten se, että jos puolisosta joutuu luopumaan, luovutaan paita ja peppu-parien kohdalla myös parhaasta ystävästä, jolle kerrotaan kaikki tärkeä. On siis löydettävä uusia ystäviä eikä se välttämättä aina onnistu. Itse olen onneksi aika hyvä ystävystymään ihmisiin. 

En siis halua tästä mitään vastakkainasettelua rakentaa. Omissa piireissäni vain nämä paitapeput ovat olleet onnellisimpia pariskuntia ja muut eronneet.

Läheisriippuvuudesta kiistelevät: sehän ei ole mikään virallinen termi, vaan pseudopsykologiaa naistenlehdistä. Ei perustu tieteeseen eikä tutkimukseen, monesti sitä myös käytetään ihmisten leimaamiseen. Esimerkiksi vanhemman huoli omasta huumeita käyttävästä lapsesta ei ole mitään läheisriippuvuutta. Edelleen väkivaltaisen puolison kanssa pysyvää ei tulisi nimittää läheisriippuvaiseksi, koska kyseessä on traumasidos. Ja paita ja peppu- pareihin koko termi ei liity mitenkään.