Osanottojen esittämisestä, mitä tein väärin?
Tapasin juhlissa pitkästä aikaa erään aikoinaan kanssani samalla luokalla olleen henkilön. Olin kuullut, että hänen isänsä oli kuollut pari vuotta sitten, joten tietty esitin osanotot hänelle sen jälkeen kun oltiin jonkin aikaa juteltu. Tämä henkilö kuitenkin katsoi minua lähinnä välinpitämättömänä ja sanoi, että ei ole mitään syytä. Olin niin hämmentynyt etten osannut sanoa mitään, enkä viitsinyt kysyä enempää aiheesta. Eikö nykyään ole enää tapana esittää osanottoja? Vai onko joku muu tyyli, miten ne nykyään esitetään?
Kommentit (49)
Ei niitä surunvalitteluja esitetä enää vuosien päästä. Muutama kk maks
Kyseinen henkilö oli vain käytöstavaton ellette sitten olleet tosi läheisiä kavereita jolloin voi olla hyvin suorapuheinen toisen kanssa. Hän olisi voinut vain sanoa kiitos ja edetä muihin asioihin.
Otan osaa on klisee, joka kertoo sanojan viis veisaavan asiasta ja haluavan päästä ohi tilanteesta.
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa on klisee, joka kertoo sanojan viis veisaavan asiasta ja haluavan päästä ohi tilanteesta.
Miten sitten pitäisi sanoa tai toimia?
Mistä edes tiesit tapahtuneesta? Mitä jos ei ollutkaan kyseessä isä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa on klisee, joka kertoo sanojan viis veisaavan asiasta ja haluavan päästä ohi tilanteesta.
Miten sitten pitäisi sanoa tai toimia?
Jatkaa juttelua muusta tai jatkaa eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Onpahan taas ongelma?
Minusta on ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Mistä edes tiesit tapahtuneesta? Mitä jos ei ollutkaan kyseessä isä?
Kuulin omilta vanhemmilta. Ap
Eihän tuossa ole ongelmaa. Sinä olet tehnyt osasi ja hän totesi että on kuoleman kanssa ok, eli sulki keskustelun.
Asia käsitelty..
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuossa ole ongelmaa. Sinä olet tehnyt osasi ja hän totesi että on kuoleman kanssa ok, eli sulki keskustelun.
Asia käsitelty..
Jäi vaan tunne ihan kuin olisi tehnyt jotain väärää, en vaan keksi mitä. Ap
No kuka haluaa osanottoja juhlissa ja noin pitkän ajan jälkeen. Tahdikkaampaa olisi ollut sanoa että kuulin isäsi poismenosta, ikävä uutinen, miten olet jaksellut.
Muutenkin otan osaa kuulostaa todella lattealta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa on klisee, joka kertoo sanojan viis veisaavan asiasta ja haluavan päästä ohi tilanteesta.
Miten sitten pitäisi sanoa tai toimia?
Jos ei edes tule puheeksi, kuten apn tapauksessa ilmeisesti, niin turha erikseen alkaa ottamaan osaa. Varsinkaan vanhaa juttua jo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpahan taas ongelma?
Minusta on ongelma.
Eipä sille sitten mitään voi jos sulla on ongelmia. Koita käsitellä ne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuossa ole ongelmaa. Sinä olet tehnyt osasi ja hän totesi että on kuoleman kanssa ok, eli sulki keskustelun.
Asia käsitelty..
Jäi vaan tunne ihan kuin olisi tehnyt jotain väärää, en vaan keksi mitä. Ap
Et tehnyt muuta väärää kuin että jäät märehtimään asiaa ja avaudut siitä keskustelupalstalla. Anna asian olla ja jatka eteenpäin niin asia on kaikille ok.
Ottiko toinen asian puheeksi? Jos otti, niin silloin tietenkin otetaan osaa. Jos ei ottanut puheeksi, niin asia ei ollut ajankohtainen eikä sopinut juhlien keskustelunaiheeksi.
Kuten joku jo sanoi, niin osanottoja ei esitetä vuosien päästä. Jos koet, että sinun ehdottomasti kuuluu esittää surunvalittelut jollekin, niin sinä hoidat asian silloin heti kuoleman jälkeen hautajaisiin mennessä. Laitat kortin tai adressin tai menet käymään. Kahden vuoden päästä ei tarvitse enää huomioida, jos sinulla ei siihen mennessä ole ollut tarvetta reagoida asiaan.
No jos se (isän kuolema) oli vain helpotus?
Mullekin yksi vastasi ehkä vähän tympeällä sävyllä "no kyllä se oli jo pitkään odotettavissa".
On aina huomaavaista ottaa osaa olipa kuolemasta jo pitkäkin aika.
Menit kuitenkin alueelle, joka oli toiselle hyvin henkilökohtaista ja tunnetasolla. Silloin sieltä voi tulla ihan mitä tahansa kiitoksen sijaan.
Mielesi pahoittamisen sijaan voisit ajatella, että teit oikein ja toisella on oikeus niin henkilökohtaisesti vaikuttavassa asiassa sanoa miten siinä tilanteessa tuntee. Sinulle tuttusi isän kuolema on vain toteamus, yhdentekevää, mutta hänelle se on muutakin kuin kohteliasta rupattelua juhlissa. Sinä et ollut se henkilö, jolle hän olisi halunnut sanoa muuta. Hän saattoi jopa ahdistua ja pilasit koko illan hänen kohdallaan? Kannattaa sitäkin miettiä hänen kantiltaan.
Jos et ole itse menettänyt vanhempiasi tai jotakin läheistä ihmistä et ehkä täysin tajua, että suru vaikuttaa meissä kaikissa hyvin eri tavoin.
En minä ainakaan haluaisi iloisissa juhlissa osanottoja kaksi vuotta sitten tapahtuneen kuoleman takia! En vaikka kyse olisi lähiomaisesta kuten isä. Ei aiheesta tarvitse edes alkaa puhua ellen itse ota sitä esille eikä varsinkaan nyt enää. Tämä oli mielestäni se virhe minkä ap teki.
Toinen vaihtoehto on se, että ko. henkilö ei ollut lämpimissä väleissä tai väleissä ollenkaan isänsä kanssa eikä näin ollen kuolemakaan ollut kova isku.
Ei ehkä halunnut pilata juhlatunnelmaa tai ei ollut isänsä kanssa läheinen/on päässyt menetyksestä eteenpäin.