Osanottojen esittämisestä, mitä tein väärin?

Jos tuo olisi tullut esiin keskustelun lomassa, olisi ehkä voinut sanoa jotain tyyliin "Ikävä kuulla, hän oli niin mukava ihminen (jos on edes tuntenut)". Jos on omalta vanhemmaltaan kuullut, että tämän toisen isä on kuollut, niin ei sitä olisi kannattanut edes mainita. Kyseessä on kuitenkin ihminen, johon ap ei ole ollut säännöllisesti yhteydessä, joten nyt tuli ilmi, että ap:llä oli tietoa, jota tämä ihminen ei välttämättä tuossa tilanteessa olisi halunnut tuoda esiin.

Sitten on sekin, että jos on nepsy (kuten itse olen), tuollaiset muodolliset osanotot ovat vaikeita ottaa vastaan. Oman vanhemman poismeno voi olla odotettu (korkea ikä) tai jopa toivottu (pitkälle edennyt muistisairaus), jolloin tuntuu vaikealta, että toinen silminnähden on surullinen puolestani, kun en itse koe asiaa samalla tavalla. Vaikka tiedän, että muodolliset osanotot kuuluvat asiaan, kun tapahtuma on tuore tai tapahtunut muutamien kuukausien sisällä, niin silti en osaa vain sanoa 'kiitos'. Tuo 'ei ole mitään syytä' on vain yksi tapa sanoa, että on jo päässyt asiasta yli eikä ole enää surullinen. Ei se tarkoita, että osanotto olisi ollut väärin. Minä olen sanonut esim. 'hän oli sairastellut jo pitkään, ihme että eli niinkin vanhaksi (isäni kohdalla)' tai 'olin jo alkanut itsekin toivoa, että hän pääsisi jo pois, enemmän olen surrut sitä että loppuelämä meni tällä tavalla (muistisairas äiti)'. En vain halua, että joku on puolestani surullinen silloin, kun en itsekään ole surullinen - tai kun olen enemmän helpottunut kuin surullinen.

Oma isäni kuoli muutamia vuosia sitten, ja minusta olisi hyvin outoa, jos joku vielä nyt tulisi kertomaan osanottojaan. Ne voi kertoa silloin kun asia on ajankohtainen. Ja jos ei ole niin läheinen, että kuulisi asiasta heti tuoreeltaan, niin ei tarvitse sanoa mitään enää vuosien päästä. Minäkin olen päässyt eteenpäin elämässä enkä kaipaa asiasta enää mitään osanottotoivotuksia tässä kohtaa. Erityisen tympeää olisi saada niitä juhlissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuossa ole ongelmaa. Sinä olet tehnyt osasi ja hän totesi että on kuoleman kanssa ok, eli sulki keskustelun.

Asia käsitelty.. 

Jäi vaan tunne ihan kuin olisi tehnyt jotain väärää, en vaan keksi mitä. Ap

Aika ja paikka oli aivan väärä. Ja hän halusi saada asiallesi samantien pisteen. Kunnioita sitä ja lakkaa miettimästä asiaa enää sen enempää. 

Vierailija kirjoitti:

Ei niitä surunvalitteluja esitetä enää vuosien päästä. Muutama kk maks

Kyllä mä sanon, että osanottoni, jos joku sanoo läheisensä kuolleen enkä ole vielä suruvalitteluja esittänyt. Vaikka kuolemasta olisi pitkäkin aika.

Eikö nykyään ole enää tapana esittää osanottoja? Vai onko joku muu tyyli, miten ne nykyään esitetään?

Usein se osanotto on itkuhymiö/surunaama FB-postauksessa, jossa läheisen poismenosta kerrotaan. Lähemmät sukulaiset ja tuttavat saattavat kirjoittaa lisäksi kommentin: "Otan osaa <3"

Kuka esittää osanottoja vuosien päästä jollekin randomkaverille jossain juhlissa!? Wtf.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei niitä surunvalitteluja esitetä enää vuosien päästä. Muutama kk maks

Kyllä mä sanon, että osanottoni, jos joku sanoo läheisensä kuolleen enkä ole vielä suruvalitteluja esittänyt. Vaikka kuolemasta olisi pitkäkin aika.

Niin, sitten voi varmaan sanoa osanotot, jos toinen ensin ottaa asian puheeksi. Mutta ap:n tapauksessahan näin ei ollut.

Et oikeastaan tarkoita asialla mitään eli et ota osaa, miksi siis sanot sen, kuin sanahelinää. Siis pahoittelitko sittenkin että kuoli. Joku tuntematon isä. Ei tietoa mikä on oikea sanamuoto, joku palstalla ehkä hoksaa.

Vierailija kirjoitti:

Eikö nykyään ole enää tapana esittää osanottoja? Vai onko joku muu tyyli, miten ne nykyään esitetään?

Usein se osanotto on itkuhymiö/surunaama FB-postauksessa, jossa läheisen poismenosta kerrotaan. Lähemmät sukulaiset ja tuttavat saattavat kirjoittaa lisäksi kommentin: "Otan osaa <3"

 

Pahinta nykyään on se kun näihin postauksiin kirjoitetaan RIP tai kevyet mullat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otan osaa on klisee, joka kertoo sanojan viis veisaavan asiasta ja haluavan päästä ohi tilanteesta.

Miten sitten pitäisi sanoa tai toimia? 

Jos ei edes tule puheeksi, kuten apn tapauksessa ilmeisesti, niin turha erikseen alkaa ottamaan osaa. Varsinkaan vanhaa juttua jo.

Ei kun yleensä, kun tuo edellinen sanoi että osanotto on klisee. Miten siis pitää sanoa tai toimia? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei niitä surunvalitteluja esitetä enää vuosien päästä. Muutama kk maks

Kyllä mä sanon, että osanottoni, jos joku sanoo läheisensä kuolleen enkä ole vielä suruvalitteluja esittänyt. Vaikka kuolemasta olisi pitkäkin aika.

Niin, JOS joku ottaa asian itse puheeksi. Ap:n tapauksessa ilmeisesti ei. Kyllä minä ihmettelisin suuresti, jos joku hyvänpäivää tuttu vuosien takaa esittelisi suruvalittelut äidistäni, joka on kuollut 3 vuotta sitten 😂

Vierailija kirjoitti:

Kuka esittää osanottoja vuosien päästä jollekin randomkaverille jossain juhlissa!? Wtf.

Ei edes kaveri vaan randomluokkalainen

Minulle tulisi epämukava olo jo siitä, että jos ei olisi tavannut ko. hyvänpäivän tuttua vuosiin ja tälle tulisi melkein ensimmäisenä minusta mieleen että isäni on kuollut kaksi vuotta sitten. Useimmat ovat jo kahdessa vuodessa sen verran päässeet läheisen kuolemasta yli, ettei se enää ole heitä ja heidän elämäänsä leimaava asia ja olisi jotenkin vaivaannuttavaa, jos joku kuitenkin näin ajattelisi vielä.

Muutenkin 'otan osaa' kuulostaa todella lattealta.

Tämä 'otan osaa' on meidän sosiaalisessa normistossa oleva valmis repliikki tällaisiin tilanteisiin. Sitä voi hyvin käyttää, jos vaikkapa jonkun keskustelun lomassa kuulee toisen menettäneen lähiomaisensa. Harvoin ihmiset keksivät lonkalta mitään merkityksellistä sanottavaa. Ja kuitenkin on odotus, että tuollaiseen uutiseen reagoidaan. Siksi meillä on tämä 'otan osaa', johon voi turvautua, kun haluaa ilmaista olevansa pahoillaan toista kohdanneesta menetyksestä. Ja toinen voi vastata 'kiitos' merkiksi siitä, että arvostaa osanottoa.

Tämä 'otan osaa' on myös käytössä hautajaisissa, kun tervehditään jonossa kaikkia vainajan läheisiä. Se on ihan toimiva ilmaus tällaisissa tilanteissa, kun haluaan hoitaa muodollisuudet nopeasti pois alta. Muistotilaisuuden aikana on sitten mahdollisuus keskustella enemmän, mutta tervehtimisjono ei ole oikea paikka pidemmille puheille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuossa ole ongelmaa. Sinä olet tehnyt osasi ja hän totesi että on kuoleman kanssa ok, eli sulki keskustelun.

Asia käsitelty.. 

Jäi vaan tunne ihan kuin olisi tehnyt jotain väärää, en vaan keksi mitä. Ap

Kaivelet toisen surua juhlatilanteessa...

Vierailija kirjoitti:

On aina huomaavaista ottaa osaa olipa kuolemasta jo pitkäkin aika.  

Menit kuitenkin alueelle, joka oli toiselle hyvin henkilökohtaista ja tunnetasolla. Silloin sieltä voi tulla ihan mitä tahansa kiitoksen sijaan.

Mielesi pahoittamisen sijaan voisit ajatella, että teit oikein ja toisella on oikeus niin henkilökohtaisesti vaikuttavassa asiassa sanoa miten siinä tilanteessa tuntee. Sinulle tuttusi isän kuolema on vain toteamus, yhdentekevää, mutta hänelle se on muutakin kuin kohteliasta rupattelua juhlissa. Sinä et ollut se henkilö, jolle hän olisi halunnut sanoa muuta. Hän saattoi jopa ahdistua ja pilasit koko illan hänen kohdallaan? Kannattaa sitäkin miettiä hänen kantiltaan.

Jos et ole itse menettänyt vanhempiasi tai jotakin läheistä ihmistä et ehkä täysin tajua, että suru vaikuttaa meissä kaikissa hyvin eri tavoin. 

Miten olisi ihan vain "kiitos"? Ei ole mitään syytä nolata surunvalittelujen esittäjää, joka ei mainitse asiaa ärsyttääkseen vaan siksi, että kokee sen ohittamisen olevan tahditonta.

Minunkin äitini kuoli melkein pari vuotta sitten, ja jos tapaan jonkun vanhan tuttavan, jota en ole tässä välissä nähnyt, melkein joka kerta keskustelu alkaa "kuulin äitisi kuolleen, otan osaa". Asia on minulle edelleen kipeä, ja vaikkei olisikaan, sanoisin silti "kiitos". Se ei ole kovin vaikeaa.

Itsekin paljon surreena ärsyttää se, että surevat keksivät aina jotain loukkaantumista. Joko "otan osaa" on hirvittävän loukkaava klisee, tai sitten loukkaannutaan verisesti siitä, että kyseinen henkilö ei uskalla mainita kuolemaa ennen kuin sureva itse tuo asian esille. Niin tai näin, aina väärinpäin. Jotkut ihmiset osaavat olla ihan oikeastikin loukkaavia ja moukkamaisia, turha siis loukkaantua sellaisista jotka selkeästi yrittävät parhaansa vaikean asian käsittelyssä. Esimerkiksi itse kohtasin veljeni kuoltua yhden (sittemmin ex-)kaverin, joka nosti kätensä pystyyn ja sanoi "sori, mä en jaksa puhua kuolemasta".

Ap , teit oikein. Mieheni kuoli yli 10 vuotta sitten ja sain "otan osaa" viestin eräältä henkilöltä. Tietenkin kiitin koska en ole moukka. Täällä taas keksitään "jos ei ottanut asiaa puheeksi itse " ja muuta typerää. Tuli mieleen että ap , se toivotuksen vastaanottaja meni hämilleen eikä osannut muuta sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Ap , teit oikein. Mieheni kuoli yli 10 vuotta sitten ja sain "otan osaa" viestin eräältä henkilöltä. Tietenkin kiitin koska en ole moukka. Täällä taas keksitään "jos ei ottanut asiaa puheeksi itse " ja muuta typerää. Tuli mieleen että ap , se toivotuksen vastaanottaja meni hämilleen eikä osannut muuta sanoa.

Ei ole mitään keksimistä. Onhan se nyt vaan kummallista esittää suruvalitteluja jossain juhlissa, jos kuolemasta on vuosia aikaa eikä edes tämä kuolleen läheinen ota asiaa millään tavalla esille. Äly hoi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap , teit oikein. Mieheni kuoli yli 10 vuotta sitten ja sain "otan osaa" viestin eräältä henkilöltä. Tietenkin kiitin koska en ole moukka. Täällä taas keksitään "jos ei ottanut asiaa puheeksi itse " ja muuta typerää. Tuli mieleen että ap , se toivotuksen vastaanottaja meni hämilleen eikä osannut muuta sanoa.

Ei ole mitään keksimistä. Onhan se nyt vaan kummallista esittää suruvalitteluja jossain juhlissa, jos kuolemasta on vuosia aikaa eikä edes tämä kuolleen läheinen ota asiaa millään tavalla esille. Äly hoi. 

Ei siinä oikeasti ole mitään kummallista kuin AV-palstalaisten aivojen koukeroissa, jotka onnistuvat aina ylitulkitsemaan minkä tahansa sosiaalisen kanssakäymisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei niitä surunvalitteluja esitetä enää vuosien päästä. Muutama kk maks

Kyllä mä sanon, että osanottoni, jos joku sanoo läheisensä kuolleen enkä ole vielä suruvalitteluja esittänyt. Vaikka kuolemasta olisi pitkäkin aika.

Silloin onkin ihan ok sanoa noin, jos asianomainen mainitsee sen keskustelussa. Mutta jos hän ei itse tuo sitä esiin, niin ei silloin tarvita sellaista, kuin tuossa ap:n tilanteessa oli: "Kuulin, että isäsi on kuollut. Otan osaa."

Myös siitä tavasta, jolla ihminen kertoo vanhempansa kuolemasta, voi päätellä, onko osanotoille tarvetta. 

- Jotenkin joulu ei tunnu enää samalta, kun äiti on kuollut. Hän oli oikea jouluihminen.

- Otan osaa. 

Vs.

- Kun seuraa tätä nykyistä uutisointia vanhusten hoivasta, koen olevani onnekas, että vanhempani ovat jo kuolleet.

- Minulla tuo kaikki on vielä edessä ja näin omaisen näkökulmasta se kyllä pelottaa. Ei ne turhaan sano, että keuhkokuume on vanhuksen paras ystävä.