Osanottojen esittämisestä, mitä tein väärin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei niitä surunvalitteluja esitetä enää vuosien päästä. Muutama kk maks

Kyllä mä sanon, että osanottoni, jos joku sanoo läheisensä kuolleen enkä ole vielä suruvalitteluja esittänyt. Vaikka kuolemasta olisi pitkäkin aika.

Silloin onkin ihan ok sanoa noin, jos asianomainen mainitsee sen keskustelussa. Mutta jos hän ei itse tuo sitä esiin, niin ei silloin tarvita sellaista, kuin tuossa ap:n tilanteessa oli: "Kuulin, että isäsi on kuollut. Otan osaa."

Myös siitä tavasta, jolla ihminen kertoo vanhempansa kuolemasta, voi päätellä, onko osanotoille tarvetta. 

- Jotenkin joulu ei tunnu enää samalta, kun äiti on kuollut. Hän oli oikea jouluihminen.

- Otan osaa. 

Vs.

- Kun seuraa tätä nykyistä uutisointia vanhusten hoivasta,

Tai mitä jos voisi vain hyväksyä, että iso osa ihmisistä ei ole sosiaalisissa tilanteissa kuin kala vedessä? Väitän, että suurin osa meistä ei aina tiedä mitä sanoa ja ylianalysoi mielessään, mitä milloinkin kuuluisi sanoa, jottei vaan vahingossa loukkaa. Jos joku sanoo "otan osaa" siitä että vanhempasi kuoli kaksi vuotta sitten, normaali reaktio olisi sanoa kiitos ja ohittaa asia ajattelemalla että tuo henkilö halusi huomioida suruni jotenkin, eikä ajatella että "vau onpa massiivinen friikki, kun sille tuli mieleen pari vuotta sitten tapahtunut kuolemantapaus, mikä tätä tyyppiä vaivaa?"

Tiesitkö millaiset välit heillä oli ollut, tai miten tämä henkilö oli suhtautunut kuolemaan? Et välttämättä tehnyt mitään väärää, vaan tämä henkilö ei vaan itse välttämättä nähnyt asiassa surun aihetta. Ehkä isän kuolema ei haitannut häntä tai hän ei välitä asiasta enää. Ehkä hänestä tuntui rehellisemmältä sanoa noin kuin kiittää (koska osanotosta kiittäminen antaisi rivien välistä ymmärtää, että surun aihetta on) eikä tarkoittanut sitä kritiikkinä.

Porvoossa näitä ongelmia on aina vaan.

Molemmat vanhempani menettäneenä totean, että ei ole yhtään mitään vikaa siinä, jos otetaan osaa vasta vuosien kuluttua. Olen pieneltä paikkakunnalta kotoisin ja muuttanut pois jo 20v sitten. Tiedän tasan tarkkaan, että kun menen siellä käymään, saatan törmätä ihmisiin, jotka muistavat vanhempani ja minut ja koska emme ole nähneet vuosiin, esittävät osanottonsa. Tähän totean vain että "kiitos", ja juttukumppanista riippuen voin joko jutella aiheesta enemmän tai sitten en. 

Ap:n tapauksessa saamasi vastaus oli vähän töksähtävä, mutta älä huoli, et tehnyt mitään väärin. Itse muistan lämmöllä kaikkia, jotka ovat ottaneet osaa.

jos siitä kuolemasta on jo pari vuotta kulunut, niin outoa esittää surunvalitteluja.

Huoh....aapee ei ole aikoihin nähnyt, ei kuullu eikä ollut missään tekemisissä tuttavansa kanssa. Sitten näkee juhlissa, oletan että iloiset?, ja sitten tovin jutustelun jälkeen muistaa yhtäkkiä, että toisen isä on kuollut - paukaisempa surunvalittelut kehiin. Ja kun toinen nyt ei herennytkään siunailemaan tai itkeä tihrustamaan tai en edes tiedä mitä tuttavan olisi pitänyt tehdä, että se aapeen mukaan olisi mennyt oikein, niin nyt pitää pohtia miten esitetään osanottoja....

No, ihan ensimmäiseksi kuten on jo tullut sanotuksikin, ei enää vuosien jälkeen. Eikä ainakaan niin, ettei edes asianomainen itse ota sitä puheeksi. 🙄 Mitä tuttavasi olisi tuohon sanomiseesi sitten pitänyt sanoa, reagoida? Aikaa on jo kulunut. Ei suruun jäädä makaamaan. Ja pitää ymmärtää myös, varsinkin silloin kun ei olla aktiivisesti edes tekemisissäkään, että voiko tuollaista aihetta edes itse ottaa noin vain puheeksi, kun ei tiedä, millaiset välit esim tuttavallasi ja vanhemmallasi on ollut tai miten herkkä ylipäätänsä asia on.

Ja toisekseen, ei juhlissa. Ei muun asian tiimoilta yhdessä kokoontuneena juhlimaan, mitä tahansa asiaa, vain oteta edelleenkään itse tuollaisia asioita puheeksi. Jotain kunnioitusta itse juhlaa kohtaan, juhlan järjestäjiä ja kanssavierailijoitakin kohtaan. Jokseenkin mautonta ja tökeröä.

Mutta tehtyä ei tekemättömäksi saa. Koeta unohtaa koko tapaus ja mene eteenpäin. Niin tämä tuttavasikin on varmasti tehnyt.

Selkeästi monella tässä ketjussa ei ole käryä yleisistä käytöstavoista pienemmillä paikkakunnilla. Jos olet muuttanut pois, et välttämättä tapaa niitä ihmisiä kuin ehkä kymmenien vuosien päästä sukujuhlissa. Silloin todellakin käydään läpi lapset, avioliitot, kuolemat jne, ja se on täysin normaalia.

Kyllä tuo daami olisi voinut edes näytellä korrektia kommentointia.

Vierailija kirjoitti:

Otan osaa on klisee, joka kertoo sanojan viis veisaavan asiasta ja haluavan päästä ohi tilanteesta.

Ei ole. Kun isäni kuoli, ymmärsin että kaunista että on olemassa yksinkertainen ja kaunis tapa kunnioittaa kuollutta ja toisen surua. Siinä tilanteessa ei kaipaa eikä jaksa mitään omakohtaisia kokemuksia, ja kaikki eivät edes tiedä mitä pitäisi sanoa.