Lue keskustelun säännöt.
Miksi kuvitellaan, että isovanhemmilta kaivataan lastenhoitoapua paljon?
23.06.2024 |
Otsikkoon en saanut muotoiltua asiaa lyhyesti. Eli kun usein keskustellaan siitä, että monet vanhemmat toivoisivat isovanhemmilta lastenhoitoapua. Monilla tämä toive lastenhoitoavusta ei ole mikään jatkuva, esimerkiksi jokaviikkoinen tai yön yli reissuja. Sen sijaan aika iso osa toivoo, että isovanhemmat antaisivat vanhemmille vaikka kerran kuussa/kerran kahdessa kuussa parin tunnin vapaan tai kerran puolessa vuodessa yhden päivän verran vapaata. Ja kun joku sanoo, niin isolle osalle vanhemmista tuo lapsivapaa ei merkkaa mitään baareilua, vaan mahdollisuutta lepoon ja parisuhdeaikaan kodin ulkopuolella.
Ja kun joku sanoo, että kyllä niitä seitsemänkymppisiä isovanhempia väsyttää sen taaperon kanssa oleminen. Kyllä, varmasti väsyttää (tiedän itsekin, miten työlästä on olla pienen lapsen kanssa 24/7), mutta yksittäisen parin tunnin hoitoavun tai yksittäisen päivän jälkeen saa kyllä isovanhempi levätäkin.
Kommentit (111)
Halutaan uskoa, että se lastenhoitoavun pyytäminen olisi jotenkin väärin ja johtuisi liian suurista odotuksista. Todellisuus onkin toinen ja vanhempien pyyntö levätä edes joskus on kohtuullinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on 3 lastenlasta, eri lasteni perheissä. Joka viikko olen kerran jokaisen luona. Kukaan ei ole vaatinut, itse olen ehdottanut ja ehdotukseni on otettu hyvillä mielin vastaan.
MISTÄ AP PUHUU?
Vierailija kirjoitti:
Koska naisviha. Täällä oikein velloo sellainen.
Perheviha, parisuhdeviha ja miesviha... täällä on paljon ikisinkkuveloja, jotka kertovat käyvänsä voimaantumassa täällä... mitäs teit lapsia, oma vikas tyyliin 😑
Vierailija kirjoitti:
Halutaan uskoa, että se lastenhoitoavun pyytäminen olisi jotenkin väärin ja johtuisi liian suurista odotuksista. Todellisuus onkin toinen ja vanhempien pyyntö levätä edes joskus on kohtuullinen.
Miksi juuri sinun määritelmäsi kohtuudesta olisi totuus? Totta kai jokainen haluaa levätä joskus, mutta se onkin sitten toinen asia, onko kohtuullista odottaa että toiset käyttäisivät aikaansa ja elämäänsä mahdollistaakseen sinun toiveesi.
Minäkin toivoisin, että työkaverini tekisi ikävät vuorot, koska olisi kohtuullista että saisin levätä silloin. Mutta olen itse kuitenkin hakeutunut työhön jota teen, ja joka on joskus raskasta. Siksi on kohtuullista, että myös hoidan sen ilman odotuksia toisilta.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on 3 lastenlasta, eri lasteni perheissä. Joka viikko olen kerran jokaisen luona. Kukaan ei ole vaatinut, itse olen ehdottanut ja ehdotukseni on otettu hyvillä mielin vastaan.
MISTÄ AP PUHUU?
Ap puhuu siitä, että monessa perheessä tilanne on täysin toinen kuin sinun lastesi perheessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siksi että jotkut todella vaativat. Eivät kaikki tietenkään, iso osa ymmärtää että kun lapsia tekee, elämä menee seuraavat 18 vuotta lähinnä lasten ehdoilla ja hyväksyvät sen. Mutta on niitäkin, jotka todella luulevat että isovanhemmilla tai muilla sukulaisilla olisi jokin vastuu heidän lisääntymispäätöksestään. Tiedän nuoren perheen, joka syyllistää molempien vanhempia siitä etteivät he hoida lastenlapsiaan. Minusta tuo on järkyttävää. Ei tässä iässä enää ole voimia eikä kaikilla rehellisesti sanottuna edes halua olla lasten kanssa. Nuorempana sitä jaksoi ja koki itsekin saavansa lasten seurasta jotain, mutta nykyään kaipaa ikäistään seuraa jonka kanssa jakaa asioita jotka nykyään tuntuvat merkityksellisiltä oman ikäkauden elämässä.
Tässä on tapahtunut mielestäni iso muutos asenteissa. Aikoinaan monet isovanhemmat hoitivat lapsenlapsia, mutta saivat siitä itsekin jotain. Minä olin kesällä usein mummolassa hoidossa, ja sillä välin isäni hoisi tilan metsiä. Jossain vaiheessa leskeksi jäänyt mummoni asui meillä, ja sai asumisen ja ruuan lastenhoitoapua vastaan.
Nykyään vastavuoroisuus on unohtunut. Lapset halutaan viedä mummolaan jotta päästään itse festareille tai lomailemaan ilman lapsia. Pahimmassa tapauksessa odotetaan että isovanhemmat kustantavat lasten ruuat ja haukutaan päälle, kuinka väärin lapsia on hoidettu. Mitään ei haluta antaa takaisin. Toki itse olemme kasvattaneet lapsemme siihen että annetaan kaikki eikä odoteta heiltä mitään. Siitä saa nyt kärsiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä on tapahtunut mielestäni iso muutos asenteissa. Aikoinaan monet isovanhemmat hoitivat lapsenlapsia, mutta saivat siitä itsekin jotain. Minä olin kesällä usein mummolassa hoidossa, ja sillä välin isäni hoisi tilan metsiä. Jossain vaiheessa leskeksi jäänyt mummoni asui meillä, ja sai asumisen ja ruuan lastenhoitoapua vastaan.
Nykyään vastavuoroisuus on unohtunut. Lapset halutaan viedä mummolaan jotta päästään itse festareille tai lomailemaan ilman lapsia. Pahimmassa tapauksessa odotetaan että isovanhemmat kustantavat lasten ruuat ja haukutaan päälle, kuinka väärin lapsia on hoidettu. Mitään ei haluta antaa takaisin. Toki itse olemme kasvattaneet lapsemme siihen että annetaan kaikki eikä odoteta heiltä mitään. Siitä saa nyt kärsiä.
Nykyvanhemmat on lastensa kanssa enemmän kuin yksikään aiempi sukupolvi. Tämä on tutkimustulos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on tapahtunut mielestäni iso muutos asenteissa. Aikoinaan monet isovanhemmat hoitivat lapsenlapsia, mutta saivat siitä itsekin jotain. Minä olin kesällä usein mummolassa hoidossa, ja sillä välin isäni hoisi tilan metsiä. Jossain vaiheessa leskeksi jäänyt mummoni asui meillä, ja sai asumisen ja ruuan lastenhoitoapua vastaan.
Nykyään vastavuoroisuus on unohtunut. Lapset halutaan viedä mummolaan jotta päästään itse festareille tai lomailemaan ilman lapsia. Pahimmassa tapauksessa odotetaan että isovanhemmat kustantavat lasten ruuat ja haukutaan päälle, kuinka väärin lapsia on hoidettu. Mitään ei haluta antaa takaisin. Toki itse olemme kasvattaneet lapsemme siihen että annetaan kaikki eikä odoteta heiltä mitään. Siitä saa nyt kärsiä.
Nykyvanhemmat on lastensa kanssa enemmän kuin yksikään aiempi sukupolvi. Tämä on tutkimustulos.
Niin, kun odottaa apua vain itselleen, on ihan itsestäänselvää että sitä ei niin paljoa ole tarjolla, ja tämä näkyy myös tutkimuksissa. Aiemmin kun osattiin olla vastavuoroisia, isovanhemmillakin oli helpompaa tarjota sitä lastenhoitoapua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ja kun joku sanoo, että kyllä niitä seitsemänkymppisiä isovanhempia väsyttää sen taaperon kanssa oleminen. Kyllä, varmasti väsyttää (tiedän itsekin, miten työlästä on olla pienen lapsen kanssa 24/7), mutta yksittäisen parin tunnin hoitoavun tai yksittäisen päivän jälkeen saa kyllä isovanhempi levätäkin."
Oho, onpa jaloa että sinun luvallasi isovanhempi saa levätäkin, kun on ensin hoitanut lapsiasi :D Mahtavaa.
Oletko ajatellut, että isovanhempi saa levätä ihan milloin haluaa, koska hän on jo hoitanut yhden sukupolven lapsia. Sinun vuorosi levätä on sitten kun olet hoitanut omasi.
Tuntuu siltä, että nykyvanhemmilla on tullut yllätyksenä, että kun lapsia hankkii, niin se on sitten oma elämä ohi ja alkaa perhe-elämä. Minusta perheen pyörittäminen onnistuu kahden vanhemman perheessä hyvin, jos molemmat (myös) isä kantaa vastuunsa perheestään. Mutta kun näitä miesvauvoja tuntuu olevan tosi paljon, käyvät töissä ja siihen loppuu vastuu. Tiedoksi kaikille, että kun hankkii lapsia, niin oma aika, parisuhdeaika, rillutteluaika, lapinreissut kavereiden kans, kuntosali- ja kaikki muukin säännöllinen harrastaminen on ohi. Ja puhelin sekä tietokone kiinni, kunnes lapset nukahtavat. Vanhemmat saavat omaa aikaa vain, kun puoliso ottaa vetovastuu, ei siten, että iäkkäät isovanhemmat lähes pakotetaan toimimaan lastenhoitajana. Äitini tuli raskaaksi 17-v ja 21 ikävuoteen mennessä oli jo kolme pientä lasta. Itse hoiti kodin ja lapset. Ei ollut 50-luvulla päiväkoteja, jonne kotiäiti ois voinut lapsensa viedä. Nykyään saa viedä lapset hoitoon, vaikka molemmat vanhemmat ois kotona eikä töissä tai koulussa. Nykyään on paljon yksinhuoltajia ja he varmasti ovat tiukilla, nostan olematonta hattuani heille, jotka yksin perhettään pyörittävät. Isovanhemmat ovat leponsa ansainneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on tapahtunut mielestäni iso muutos asenteissa. Aikoinaan monet isovanhemmat hoitivat lapsenlapsia, mutta saivat siitä itsekin jotain. Minä olin kesällä usein mummolassa hoidossa, ja sillä välin isäni hoisi tilan metsiä. Jossain vaiheessa leskeksi jäänyt mummoni asui meillä, ja sai asumisen ja ruuan lastenhoitoapua vastaan.
Nykyään vastavuoroisuus on unohtunut. Lapset halutaan viedä mummolaan jotta päästään itse festareille tai lomailemaan ilman lapsia. Pahimmassa tapauksessa odotetaan että isovanhemmat kustantavat lasten ruuat ja haukutaan päälle, kuinka väärin lapsia on hoidettu. Mitään ei haluta antaa takaisin. Toki itse olemme kasvattaneet lapsemme siihen että annetaan kaikki eikä odoteta heiltä mitään. Siitä saa nyt kärsiä.
Nykyvanhemmat on lastensa kanssa enemmän kuin yksikään aiempi sukupolvi. Tämä on tutkimustulos.
Peesi tähän. Mies totesi isänsä kuoltua, että on surullista että ko. mies ei tuntenut häntä ollenkaan, eikä hänkään isäänsä. Kyseessä ydinperhe, jossa lapset olivat lähinnä äidin juttu, ei isän. Itse hän päätti hoitaa oman isyydestä toisin.
Vierailija kirjoitti:
Halutaan uskoa, että se lastenhoitoavun pyytäminen olisi jotenkin väärin ja johtuisi liian suurista odotuksista. Todellisuus onkin toinen ja vanhempien pyyntö levätä edes joskus on kohtuullinen.
Olipa oudosti muotoiltu. Ei se mikään uskon asia ole, vaan ihan tosiasia että monella on liian suuret odotukset siitä, kuinka paljon muiden ihmisten pitäisi ottaa heidän lapsistaan vastuuta. Pyyntö levätä edes joskus on kohtuullinen, mutta se pyyntö pitää kohdistaa lapsen toiselle vanhemmalle, jonka kanssa jakaa vastuun. Muilla ei valitettavasti vastuuta ole. Toinen vaihtoehto on sitten palkata apua, sen sijaan että uhriutuisi kun muut ihmiset eivät ilmaiseksi käytä omaa elämäänsä siihen että sinä saisit levätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on tapahtunut mielestäni iso muutos asenteissa. Aikoinaan monet isovanhemmat hoitivat lapsenlapsia, mutta saivat siitä itsekin jotain. Minä olin kesällä usein mummolassa hoidossa, ja sillä välin isäni hoisi tilan metsiä. Jossain vaiheessa leskeksi jäänyt mummoni asui meillä, ja sai asumisen ja ruuan lastenhoitoapua vastaan.
Nykyään vastavuoroisuus on unohtunut. Lapset halutaan viedä mummolaan jotta päästään itse festareille tai lomailemaan ilman lapsia. Pahimmassa tapauksessa odotetaan että isovanhemmat kustantavat lasten ruuat ja haukutaan päälle, kuinka väärin lapsia on hoidettu. Mitään ei haluta antaa takaisin. Toki itse olemme kasvattaneet lapsemme siihen että annetaan kaikki eikä odoteta heiltä mitään. Siitä saa nyt kärsiä.
Nykyvanhemmat on lastensa kanssa enemmän kuin yksikään aiempi sukupolvi. T
Tuskinpa nämä nykymiehet satsaavat lapsiinsa sen enempää. Yleensä äiti kantaa kaiken vastuun.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu siltä, että nykyvanhemmilla on tullut yllätyksenä, että kun lapsia hankkii, niin se on sitten oma elämä ohi ja alkaa perhe-elämä. Minusta perheen pyörittäminen onnistuu kahden vanhemman perheessä hyvin, jos molemmat (myös) isä kantaa vastuunsa perheestään. Mutta kun näitä miesvauvoja tuntuu olevan tosi paljon, käyvät töissä ja siihen loppuu vastuu. Tiedoksi kaikille, että kun hankkii lapsia, niin oma aika, parisuhdeaika, rillutteluaika, lapinreissut kavereiden kans, kuntosali- ja kaikki muukin säännöllinen harrastaminen on ohi. Ja puhelin sekä tietokone kiinni, kunnes lapset nukahtavat. Vanhemmat saavat omaa aikaa vain, kun puoliso ottaa vetovastuu, ei siten, että iäkkäät isovanhemmat lähes pakotetaan toimimaan lastenhoitajana. Äitini tuli raskaaksi 17-v ja 21 ikävuoteen mennessä oli jo kolme pientä lasta. Itse hoiti kodin ja lapset. Ei ollut 50-luvulla päiväkoteja, jonne kotiäiti ois voinut lapsensa viedä. Nykyään saa viedä la
Yllätyksenä tulee ainoastaan se, että nykyisovanhempien rooli lastenlastensa elämässä on ihan toinen kuin mitä nykyvanhemmat muistavat omien isovanhempiensa roolin olleen.
-ohis
En tiedä, mutta tämä sama itsekäs suurten ikäluokkien sukupolvi, joka kieltäytyi hoitamasta omia lapsenlapsiaan on aivan mahdoton vaatimaan itselleen apua vanhana. Jos joku ei mene oman pillin mukaan, niin käyttäydytään kuin taaperot.
Oma mummoni, joka edusti tuota edeltävää sukupolvea, oli toista maata. Viisas, vahva ja välittävä.
En jaksanut lukea pitkää juttuasi, vastaan vain kysymykseen.
Lastenhoitajaa tarvitaan sinä aikana kun lapset eivät ole kouluiässä tai ovat pikkukoululaisia. Eivät pärjää yksin kotona.
Olin hirveän onnekas! Mulla oli luotettavat, ihanat rakkaat mummi ja ukki. He halusivat olla meidän kanssa ja se oli myös mahdollista käytännön syistä. Säälin ihmisiä jotka jäävät vaille tällaista ihmissuhdetta, joka on antoisa kaikille osapuolille.
En ymmärrä miksi isovanhemmat ja lastenlastenhoito edes sopivat samaan lauseeseen. Jokainen hoitaa omat lapsensa, isovanhemmilla on oma elämänsä jota heidän pitää saada elää rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta tämä sama itsekäs suurten ikäluokkien sukupolvi, joka kieltäytyi hoitamasta omia lapsenlapsiaan on aivan mahdoton vaatimaan itselleen apua vanhana. Jos joku ei mene oman pillin mukaan, niin käyttäydytään kuin taaperot.
Oma mummoni, joka edusti tuota edeltävää sukupolvea, oli toista maata. Viisas, vahva ja välittävä.
Tämä on totta. Suuret ikäluokat ovat ihan oma lukunsa. Käsittämättömän Itsekäs minä minä minä sukupolvi. Ihan kuin pikkukakaroita.
Omatkin isovanhempani olivat näitten suurten ikäluokkien vanhempia. He olivat niitä viisaita vanhoja ihmisiä.
Koska naisviha. Täällä oikein velloo sellainen.