Miksi kuvitellaan, että isovanhemmilta kaivataan lastenhoitoapua paljon?
Otsikkoon en saanut muotoiltua asiaa lyhyesti. Eli kun usein keskustellaan siitä, että monet vanhemmat toivoisivat isovanhemmilta lastenhoitoapua. Monilla tämä toive lastenhoitoavusta ei ole mikään jatkuva, esimerkiksi jokaviikkoinen tai yön yli reissuja. Sen sijaan aika iso osa toivoo, että isovanhemmat antaisivat vanhemmille vaikka kerran kuussa/kerran kahdessa kuussa parin tunnin vapaan tai kerran puolessa vuodessa yhden päivän verran vapaata. Ja kun joku sanoo, niin isolle osalle vanhemmista tuo lapsivapaa ei merkkaa mitään baareilua, vaan mahdollisuutta lepoon ja parisuhdeaikaan kodin ulkopuolella.
Ja kun joku sanoo, että kyllä niitä seitsemänkymppisiä isovanhempia väsyttää sen taaperon kanssa oleminen. Kyllä, varmasti väsyttää (tiedän itsekin, miten työlästä on olla pienen lapsen kanssa 24/7), mutta yksittäisen parin tunnin hoitoavun tai yksittäisen päivän jälkeen saa kyllä isovanhempi levätäkin.
Kommentit (111)
Suurten ikäluokkien vanhemmista on kyllä olemassa ihan tutkittua tietoakin. Sotasukupolvi oli kaikkea muuta kuin mitä täällä esitätte.
Kaikki lapsuuskaverieni isät oli vittumaisia juoppoja, ja niin oli minunkin isäni. Paikkakunnan arvostetun pankinjohtajankin tytär kertoi minulle aikuisena, mitä helvettiä joutui kokemaan siellä kotona neljän seinän sisällä. Luulin aina, että heillä oli onnellista.
Sota rikkoi miehet ja monet naisetkin. Äidilläni ei ollut enää ollenkaan hermoja ja vaati minulta ylivoimaisia asioita. Minun piti olla kuin aikuinen.
Voi ne vanhoina sitten jo ollakin pehmenneitä. Omat lapset ei sitä saaneet kokea.
Teillä nuorilla on täysin väärät käsitykset, kun ette ole sitä aikaa eläneet. En minäkään lähde väittämään mitään jostain ajasta, jota en ole elänyt. Siitä tietävät ne, joilla se kokemus on. Jos SINUN mummosi ja vaatisi on mielestäsi ihana leppoisa ihminen, se on vain SINUN isovanhempasi, joka poikkeaa melko lailla yleisestä linjasta.
Me sotilaitten lapset olemme sen nurjan puolen elämästä joutuneet kokemaan.
Eipä ole tullut kertaakaan pyydettyä.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta tämä sama itsekäs suurten ikäluokkien sukupolvi, joka kieltäytyi hoitamasta omia lapsenlapsiaan on aivan mahdoton vaatimaan itselleen apua vanhana. Jos joku ei mene oman pillin mukaan, niin käyttäydytään kuin taaperot.
Oma mummoni, joka edusti tuota edeltävää sukupolvea, oli toista maata. Viisas, vahva ja välittävä.
Miten hän kohteli omia lapsiaan. Äitini vanhemmat olivat syntyneet 1900-luvun alkupuolella ja äitini 40-luvun alussa, muut sisarukset reilusti 30-luvun puolelle.
Jotain hämminkiä tässä äidin perheessä oli en vain tiedä mitä. Äidillä itsellään on diagnosoitu harhaluuloisuushäiriö, on raskasta seuraa kummallisine luuloineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi isovanhemmat ja lastenlastenhoito edes sopivat samaan lauseeseen. Jokainen hoitaa omat lapsensa, isovanhemmilla on oma elämänsä jota heidän pitää saada elää rauhassa.
Varmasti näin. Muistakaa se rauha myös toisin päin. Sitten kun tarvitsette apua, niin hankitte sen itsenäisesti.
Mitä helvettiä? Muistakaa te, että teitä on jo autettu 18 vuoden ajan. Missä kohtaa vastavuoroisuuden olisi tarkoitus toteutua vai eikö mikään riitä? Teidän lisäksenne pitää hoitaa teidän lapsennekin, ennen kuin teiltä voi odottaa mitään takaisin? Boomereita sanotaan itsekkääksi sukupolveksi, mutta ei kyllä heidän jälkikasvunsakaan kauas puusta putoa.
Uskokaa nyt kerralla, että hoitakaa itse lapsenne. Tässäkin ketjussa koko ajan pari alapeukuttajaa. Itse olen hoitanut 16 v ja joka vuosi olisin tehnyt kaukomatkan rahoilla, mitkä menee lastenlapsiin.
Miksi ihmeessä juuri suurten ikäluokkien pitäisi hoitaa lastensa lapset tai jo heidän lapsensa? Olemme 74-79 - vuotiaita.
Jos jonkun vanhemmat on olleet kykenemättömiä selviämään ja kirjoittajat ovat olleet auuren osan lapsuudestaan mummoloista sekään ei koske meitä kaikkia suuria ikäluokkia. Me lähdimme teineinä kauas kotoa töihin, ei senjälkeen tullut raha/siivous/lastenhoitoapua sieltä kauas maalle jääneistä vanhemmilta. Mutta mehän selvisimme vanhempina, yksityisten hoitotätien avulla. Ilman tukia ja parisuhdeaikoja ja "omia vapaita."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi isovanhemmat ja lastenlastenhoito edes sopivat samaan lauseeseen. Jokainen hoitaa omat lapsensa, isovanhemmilla on oma elämänsä jota heidän pitää saada elää rauhassa.
Varmasti näin. Muistakaa se rauha myös toisin päin. Sitten kun tarvitsette apua, niin hankitte sen itsenäisesti.
Mitä helvettiä? Muistakaa te, että teitä on jo autettu 18 vuoden ajan. Missä kohtaa vastavuoroisuuden olisi tarkoitus toteutua vai eikö mikään riitä? Teidän lisäksenne pitää hoitaa teidän lapsennekin, ennen kuin teiltä voi odottaa mitään takaisin? Boomereita sanotaan itsekkääksi sukupolveksi, mutta ei kyllä heidän jälkikasvunsakaan kauas puusta putoa.
Ihmettelin samaa. Minulla ei edes ole lapsia, mutta silti autan ikääntyviä vanhempiani. Hehän ovat jo auttaneet minua. Jos minulla lapsia olisi, en todellakaan odottaisi että vanhempieni pitäisi ensin osallistua lasteni hoitoon ennen kuin ovat ansainneet minun apuani takaisin. Kyllä he ovat ansainneet sen jo nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi isovanhemmat ja lastenlastenhoito edes sopivat samaan lauseeseen. Jokainen hoitaa omat lapsensa, isovanhemmilla on oma elämänsä jota heidän pitää saada elää rauhassa.
Varmasti näin. Muistakaa se rauha myös toisin päin. Sitten kun tarvitsette apua, niin hankitte sen itsenäisesti.
Mitä helvettiä? Muistakaa te, että teitä on jo autettu 18 vuoden ajan. Missä kohtaa vastavuoroisuuden olisi tarkoitus toteutua vai eikö mikään riitä? Teidän lisäksenne pitää hoitaa teidän lapsennekin, ennen kuin teiltä voi odottaa mitään takaisin? Boomereita sanotaan itsekkääksi sukupolveksi, mutta ei kyllä heidän jälkikasvunsakaan kauas puusta putoa.
Onko se lapsen auttamista, kun vanhempi hoitaa omaa lastaan? Outo ajatus 😄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta tämä sama itsekäs suurten ikäluokkien sukupolvi, joka kieltäytyi hoitamasta omia lapsenlapsiaan on aivan mahdoton vaatimaan itselleen apua vanhana. Jos joku ei mene oman pillin mukaan, niin käyttäydytään kuin taaperot.
Oma mummoni, joka edusti tuota edeltävää sukupolvea, oli toista maata. Viisas, vahva ja välittävä.
Miten hän kohteli omia lapsiaan. Äitini vanhemmat olivat syntyneet 1900-luvun alkupuolella ja äitini 40-luvun alussa, muut sisarukset reilusti 30-luvun puolelle.
Jotain hämminkiä tässä äidin perheessä oli en vain tiedä mitä. Äidillä itsellään on diagnosoitu harhaluuloisuushäiriö, on raskasta seuraa kummallisine luuloineen.
Äitisi on yli 80 ja sinä sätit häntä? Monella voi olla alkava dementia, tavalliset harhaluulot: joku varastaa tavaroita, yöllä käy kodissa tuntemattomia, eivät muista puolison kuolemaa, se on taas kalassa tms.
Kasvakaa aikuisiksi, yli 80 vuotiaan lapsukaisen pitää olla jo yli 50 vuotias. Huolestuttavia tuommoiset jutut itsekin jo ehtooseen kallistuvalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi isovanhemmat ja lastenlastenhoito edes sopivat samaan lauseeseen. Jokainen hoitaa omat lapsensa, isovanhemmilla on oma elämänsä jota heidän pitää saada elää rauhassa.
Varmasti näin. Muistakaa se rauha myös toisin päin. Sitten kun tarvitsette apua, niin hankitte sen itsenäisesti.
Mitä helvettiä? Muistakaa te, että teitä on jo autettu 18 vuoden ajan. Missä kohtaa vastavuoroisuuden olisi tarkoitus toteutua vai eikö mikään riitä? Teidän lisäksenne pitää hoitaa teidän lapsennekin, ennen kuin teiltä voi odottaa mitään takaisin? Boomereita sanotaan itsekkääksi sukupolveksi, mutta ei kyllä heidän jälkikasvunsakaan kauas puusta putoa.
Onko se lapsen auttamista, kun vanhempi hoitaa omaa lastaan? O
Totta kai on. Hoida sinäkin hyvin, niin lapsesi hoitaa sitten sinua eikä sinun tarvitse lunastaa apua käyttämällä vähäiset vanhuuden voimasi hänen jälkikasvunsa hoitamiseen.
Minun kohdallani vanhempien apu ei edes rajoitu pelkkään lapsuuteen, vaan he ovat kyllä auttaneet minua paljon ihan aikuistuttuanikin. Outo ajatus olisi se, että se kaikki mitätöityisi jos he eivät jaksaisi vielä lisäksi minun (kuvitteellisia) lapsianikin hoitaa. Kiittämättömyys on maailman palkka jne.
Tällä isovanhempien sukupolvella menojalkaa vipattaa vielä. On niin paljon tekemistä ja lomailua nautittavaksi. Ei siinä mitään, lapsethan on sotkuisia ja niitä tarttee esim. auttaa pienenä vessassa, joka on tietenkin pahan hajuista hommaa. Anoppi meinasi kerran lähes oksentaa, kun näki lapsenlapsensa puklaavan (ei ollut minun lapseni).
Jokainen saa elää tavallaan ja lapsenlapsista ei tarvitse pitää, saati sitten hoitaakaan, muita kuin suosikkeja.
Turha sitten odottaa, että nämä lapsenlapset tai lapset hoitaa kun ollaan dementoituneita ja huonossa kunnossa. Itse en aio laittaa tikkuakaan ristiin heidän puolestaan. Hoitavat sitten omat asiansa myös vanhuksina.
Tehtiin lapset nuorena. Isovanhemmat oli jotain 60 paikkeilla niin lapsenlapset oli jo kaikki kolme yli 5 vuotta.
Saivat olla kun pyydettiin. Jotain tärkeämpää sillon. Mutta eivät koskaan ehdottaneet oma alotteisesti.
Muuttivatkin eläkkeelle päästyään etelään pikkusen yli 60 veenä.
Eivät ole pahemmin vahtineet tai olleet kiinnostuneita.
Tietty mitä sanoivat aikoinaan ystävilleen voi olla mitä vaan.
Seuraan juuri perhedraamaa sisareni perheessä, kun siskontytär on keksinyt että 65-vuotiaan äitinsä pitäisi toimia oman työnsä ohella hänen ilmaisena lapsenhoitajanaan. Sitä on raastavaa seurata, kun tiedän miten väsynyt tuon ikäinen on jo omasta päivätyöstään. Vaikea käsittää, miksi omasta työstään väsynyt tytär kuvittelee että vanhemmalla ihmisellä olisi yhtään enemmän voimia.
Nyt tytär on ottanut nokkiinsa kun äitinsä viettää kesälomaansa omalla mökillään. Hän haluaisi, että äitinsä hoitaisi heidän lapsiaan kaupungissa ja hän itse lomailisi miehensä kanssa siellä äitinsä mökillä. Mulla ei oikeasti ymmärrys riitä miten jollakin voi olla pokkaa edes ehdottaa tuollaista, saati sitten syyllistää ja kiukutella jos tuo ei muiden mielestä ole hyvä idea.
Vierailija kirjoitti:
Tällä isovanhempien sukupolvella menojalkaa vipattaa vielä. On niin paljon tekemistä ja lomailua nautittavaksi. Ei siinä mitään, lapsethan on sotkuisia ja niitä tarttee esim. auttaa pienenä vessassa, joka on tietenkin pahan hajuista hommaa. Anoppi meinasi kerran lähes oksentaa, kun näki lapsenlapsensa puklaavan (ei ollut minun lapseni).
Jokainen saa elää tavallaan ja lapsenlapsista ei tarvitse pitää, saati sitten hoitaakaan, muita kuin suosikkeja.
Turha sitten odottaa, että nämä lapsenlapset tai lapset hoitaa kun ollaan dementoituneita ja huonossa kunnossa. Itse en aio laittaa tikkuakaan ristiin heidän puolestaan. Hoitavat sitten omat asiansa myös vanhuksina.
Vanhempasiko eivät ole millään tavalla koskaan auttaneet sinua elämässäsi? Vai onko lastenhoitoapu ainoa mikä lasketaan, jotta saa odottaa vastavuoroisesti sinulta apua?
Vierailija kirjoitti:
Tällä isovanhempien sukupolvella menojalkaa vipattaa vielä. On niin paljon tekemistä ja lomailua nautittavaksi. Ei siinä mitään, lapsethan on sotkuisia ja niitä tarttee esim. auttaa pienenä vessassa, joka on tietenkin pahan hajuista hommaa. Anoppi meinasi kerran lähes oksentaa, kun näki lapsenlapsensa puklaavan (ei ollut minun lapseni).
Jokainen saa elää tavallaan ja lapsenlapsista ei tarvitse pitää, saati sitten hoitaakaan, muita kuin suosikkeja.
Turha sitten odottaa, että nämä lapsenlapset tai lapset hoitaa kun ollaan dementoituneita ja huonossa kunnossa. Itse en aio laittaa tikkuakaan ristiin heidän puolestaan. Hoitavat sitten omat asiansa myös vanhuksina.
Etkö voi kääntyä sossutätien puoleen jos itse hankkimasi perheen hoitaminen on ylivoimaista ja pitäisi saada neljä isovanhempaa avuksi? Jotka tekisivät kuitenkin kaiken väärin.
Sitä saa kyllä tukea, tukiperheitä, perhelomia , lapset voi viedä päiväkotiin vaikka olisi kotona.
Tuntuu käsittämättömältä ettei perheet nykyisin jaksa ja selviä jos ei äidit ja anopit kanna rahaa, siivoa, hoida lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällä isovanhempien sukupolvella menojalkaa vipattaa vielä. On niin paljon tekemistä ja lomailua nautittavaksi. Ei siinä mitään, lapsethan on sotkuisia ja niitä tarttee esim. auttaa pienenä vessassa, joka on tietenkin pahan hajuista hommaa. Anoppi meinasi kerran lähes oksentaa, kun näki lapsenlapsensa puklaavan (ei ollut minun lapseni).
Jokainen saa elää tavallaan ja lapsenlapsista ei tarvitse pitää, saati sitten hoitaakaan, muita kuin suosikkeja.
Turha sitten odottaa, että nämä lapsenlapset tai lapset hoitaa kun ollaan dementoituneita ja huonossa kunnossa. Itse en aio laittaa tikkuakaan ristiin heidän puolestaan. Hoitavat sitten omat asiansa myös vanhuksina.Vanhempasiko eivät ole millään tavalla koskaan auttaneet sinua elämässäsi? Vai onko lastenhoitoapu ainoa mikä lasketaan, jotta saa odottaa vastavuoroisesti sinulta apua?
Näitä appivanhempia ei oikeasti kiinnosta lapsenlapsensa tai omien lastensa jaksaminen ja hyvinvointi. En ymmärrä miksi jotain ihmistä, joka vuosikymmeniä kohtelee toisia ihmisiä täysin välinpitämättömästi pitäisi vanhuksena ruveta auttamaan?
Vierailija kirjoitti:
Suurten ikäluokkien vanhemmista on kyllä olemassa ihan tutkittua tietoakin. Sotasukupolvi oli kaikkea muuta kuin mitä täällä esitätte.
Kaikki lapsuuskaverieni isät oli vittumaisia juoppoja, ja niin oli minunkin isäni. Paikkakunnan arvostetun pankinjohtajankin tytär kertoi minulle aikuisena, mitä helvettiä joutui kokemaan siellä kotona neljän seinän sisällä. Luulin aina, että heillä oli onnellista.
Sota rikkoi miehet ja monet naisetkin. Äidilläni ei ollut enää ollenkaan hermoja ja vaati minulta ylivoimaisia asioita. Minun piti olla kuin aikuinen.
Voi ne vanhoina sitten jo ollakin pehmenneitä. Omat lapset ei sitä saaneet kokea.
Teillä nuorilla on täysin väärät käsitykset, kun ette ole sitä aikaa eläneet. En minäkään lähde väittämään mitään jostain ajasta, jota en ole elänyt. Siitä tietävät ne, joilla se kokemus on. Jos SINUN mummosi ja vaat
Sodan käyneiden sukupolvessa päihdeongelmat oli yleisiä ja väkivaltaa oli paljon. Miesten hermot oli menneet rintamalla eikä kotielämää ja lapsia enää kestetty. Lapsille suututtiin mitättömistä syistä. Monessa perheessä elettiin kurjaa elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällä isovanhempien sukupolvella menojalkaa vipattaa vielä. On niin paljon tekemistä ja lomailua nautittavaksi. Ei siinä mitään, lapsethan on sotkuisia ja niitä tarttee esim. auttaa pienenä vessassa, joka on tietenkin pahan hajuista hommaa. Anoppi meinasi kerran lähes oksentaa, kun näki lapsenlapsensa puklaavan (ei ollut minun lapseni).
Jokainen saa elää tavallaan ja lapsenlapsista ei tarvitse pitää, saati sitten hoitaakaan, muita kuin suosikkeja.
Turha sitten odottaa, että nämä lapsenlapset tai lapset hoitaa kun ollaan dementoituneita ja huonossa kunnossa. Itse en aio laittaa tikkuakaan ristiin heidän puolestaan. Hoitavat sitten omat asiansa myös vanhuksina.Vanhempasiko eivät ole millään tavalla koskaan auttaneet sinua elämässäsi? Vai onko lastenhoitoapu ainoa mikä lasketaan, jotta saa odottaa va
Mitenhän se appivanhempien miniä on kohdellut puolisonsa vanhempia? Mikään ei ole yksisuuntaista, koppavaa anoppia ja miehensä sukua halveksivaa äitykkää on oaha näiden vihattujen appivanhempien auttaa.
Peiliin voi nalkuttava miniä katsoa.
Totta kai on. Hoida sinäkin hyvin, niin lapsesi hoitaa sitten sinua eikä sinun tarvitse lunastaa apua käyttämällä vähäiset vanhuuden voimasi hänen jälkikasvunsa hoitamiseen.
Minun kohdallani vanhempien apu ei edes rajoitu pelkkään lapsuuteen, vaan he ovat kyllä auttaneet minua paljon ihan aikuistuttuanikin. Outo ajatus olisi se, että se kaikki mitätöityisi jos he eivät jaksaisi vielä lisäksi minun (kuvitteellisia) lapsianikin hoitaa. Kiittämättömyys on maailman palkka jne.
Ei ole mitään vanhempien alaikäisille lapsilleen antamaa apua. Se on huoltamista, johon huoltajilla on velvollisuus. Ei sitä heille pidä korvata.
Ja kaikki ei todellakaan ole vanhemmiltaan saanut kunnolla sitä huoltamistakaan, saati apua aikuisina.
Varmasti näin. Muistakaa se rauha myös toisin päin. Sitten kun tarvitsette apua, niin hankitte sen itsenäisesti.