Lue keskustelun säännöt.
Miksi kuvitellaan, että isovanhemmilta kaivataan lastenhoitoapua paljon?
23.06.2024 |
Otsikkoon en saanut muotoiltua asiaa lyhyesti. Eli kun usein keskustellaan siitä, että monet vanhemmat toivoisivat isovanhemmilta lastenhoitoapua. Monilla tämä toive lastenhoitoavusta ei ole mikään jatkuva, esimerkiksi jokaviikkoinen tai yön yli reissuja. Sen sijaan aika iso osa toivoo, että isovanhemmat antaisivat vanhemmille vaikka kerran kuussa/kerran kahdessa kuussa parin tunnin vapaan tai kerran puolessa vuodessa yhden päivän verran vapaata. Ja kun joku sanoo, niin isolle osalle vanhemmista tuo lapsivapaa ei merkkaa mitään baareilua, vaan mahdollisuutta lepoon ja parisuhdeaikaan kodin ulkopuolella.
Ja kun joku sanoo, että kyllä niitä seitsemänkymppisiä isovanhempia väsyttää sen taaperon kanssa oleminen. Kyllä, varmasti väsyttää (tiedän itsekin, miten työlästä on olla pienen lapsen kanssa 24/7), mutta yksittäisen parin tunnin hoitoavun tai yksittäisen päivän jälkeen saa kyllä isovanhempi levätäkin.
Kommentit (111)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmat käyvät usein vielä töissä. Ei sen ikäinen jaksa oikein ylimääräisiä auttamisia enää tehdä, kun usein pitää huolehtia oman vanhempinsakin asioita.
Koettakaa nyt päättää, kun joka toinen anoppi osallistuu liikaa auttamiseen ja siivoaakin väärin ja hoitaa lasta väärin jne. Ja tuo vääriä tuomisiakin ja joka toinen ei tule auttamaan tarpeeksi. Ja käy liian usein kylässä.
Ei vaan osa sekaantuu kaikkeen ja osa on välinpitämättömiä.
Molemmat tavat ovat väärin.
Jep. Ja sitten on iso joukko niitä ihan normaaleita. Onneksi. Näillä palstoilla vaan korostuu ne ongelmatapaukset, ei kukaan tee aloitusta siitä miten meillä on kaikki hyvin ja normaalisti.
Ja sitten niiden tavisten ka
Siitä huomaa kenellä on empatiakykyä ja taito asettua myös muitten asemaan. Monille sellainen tuntuu olevan aivan mahdotonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmat käyvät usein vielä töissä. Ei sen ikäinen jaksa oikein ylimääräisiä auttamisia enää tehdä, kun usein pitää huolehtia oman vanhempinsakin asioita.
Koettakaa nyt päättää, kun joka toinen anoppi osallistuu liikaa auttamiseen ja siivoaakin väärin ja hoitaa lasta väärin jne. Ja tuo vääriä tuomisiakin ja joka toinen ei tule auttamaan tarpeeksi. Ja käy liian usein kylässä.
Kyllä monet jaksaa ja tekee sen ilolla. Minä tunnen vaikka kuinka paljon työssäkäyviä isovanhempia ja kyllä se enemmän sääntö on kuin poikkeus että jaksetaan hoitaa lapsenlapsiakin, jotkut enemmän jotkut vähemmän. Tietysti on niitä joilla on enemmän sairauksia tai asuu tosi kaukana eikä siksi pysty olemaan apuna lastensa perheille. Useimmille se on kuitenkin kunnia-asia ja silmät loistaen kerrotaan niitten nassikoitten touhuista.
Vierailija kirjoitti:
Mihin unohtuu sekin, että jotkut (monet) isovanhemmat ihan haluaa tutustua niihin lapsenlapsiinsa ja ottaa heitä kylään luokseen silloin tällöin? Ei kai omien lastenlasten hoitamisen pitäisi mikään vastentahtoinen pakkovelvollisuus olla. Kummallista että on menty tekemään lapsia ylipäätään jos pari tuntia lastenhoitoa kuussa tai kahdessa on valtavan suuri uhraus. Eri asia jos ei ole kunto sellainen että voisi hoitaa, mutta eipä kukaan tervejärkinen vanhempi pikkulastaan heikkokuntoisen hoiviin jättäisikään, sehän on suorastaan vaarallista.
Olin tulossa kirjoittamaan täsmälleen samaa ja hämästelen tämän näkökulman lähes täydellistä puuttumista. Normaali rakastava ja empaattinen vanhempi on kiinnostunut rakkaiden lastensa lisäksi lapsienlapsista. Nämä lapsethan eivät ole mitään vieraita kakaroita, vaan oman lapsen jälkeläisiä, omaa lihaa ja verta. Pidän naurettavana väitettä siitä, että isovanhemmat ovat hoitaneet omat lapsensa, itsekin olin lapsena kesät ja talvilomat mummoni luona hoidossa pitkät pätkät ja loput ajoista olin kesäleireillä. Ja se oli siihen aikaan normi, ei todellakaan omat vanhemmat hoitaneet täysin omia lapsiaan. Ja kerta olin mummoni kanssa läheinen lapsesta lähtien, huolehdin hänestä yhä edelleen. Soitan ja käyn hänen luonaan tasaisin väliajoin vaikka välimatkaa on se 150 kilsaa.
Onneksi lapsellani on myös samanlainen osallistuva ja jälkeläisiään rakastava mummo, mieheni äiti (sekä isä). Ja kyllä me mieheni vanhempia autamme ihan yhtä lailla, hoidetaan fyysisesti raskaampia hommia mitä he eivät enää niin jaksa tehdä. Minun puolen vanhempiin emme ole yhteydessä, emme auta emmekä vieraile. Minä olen hoitanut mummon apua lukuun ottamatta itse itseni jo ihan pienestä lapsesta lähtien ja muutin pois jo 15-vuotiaana. Annan ns. vanhemmilleni saman mitä heiltä sain, eli en mitään. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
On ihan sairas ajatus, että lapsi olisi elämästään yhtään mitään velkaa omille vanhemmilleen. Kiitollisuutta voi varmasti tuntea hyvästä ja turvallisesta lapsuudesta, mutta ei siitäkään tarvitse millään tavalla velan tapaisesti maksaa takaisin, vaan mielestäni hyvä lapsuus on jokaisen lapsen lähtökohtainen syntymäoikeus. Jos sellaista ei kykene tarjoamaan, pitää ymmärtää olla lisääntymättä, koska lapsi ei sitä päätöstä voi tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun vanhempani ovat hoitaneet sekä omat vanhempansa että omat lapsensa. Nyt on minun vuoroni hoitaa sekä heidät että minun lapseni. En ymmärrä, mitä oikeutta minulla olisi vanhemmiltani vaatia enää yhtään enempää että tekisin saman minkä he ovat jo omalta osaltaan tehneet
Ei lapsi ole velvollinenn korvaamaan millään tavoin sitä, että vanhemmat ovat hoitaneet heitä lapsina.
Niin siis tämä on sinun näkemyksesi. Et pysty näkemään arvokkaana sitä työtä mitä toiset ovat tehneet vaan otat sen itsestäänselvyytenä. Se ei kuitenkaan ole mitenkään ainoa tai oikea näkemys, vaan ainakin itse olen vanhemmilleni kiitollinen siitä mitä kaikkea he ovat eteeni tehneet kun olin lapsi, nuori ja vielä aikuinenkin.
Miten sulla on noin kylmä ajattelutapa? Varmaan perheesi on sellainen että olet kasvanut siihen.
Et takuulla ymmärrä tätä, mutta ylisukupolviset suhteet on antoisia, ihania. Etkä taatusti aikanasi anna omille lapsillesi yhtään mitään muuta kuin laki määrää, vaan potkaiset ulos ovesta 18-vuotislahjaksi. - Huudat vielä perään että joulupöytään ei ole tästedes tulemista!
Olen se mummi, joka ei jaksa lapsenlapsien hoitamista edes sitä kahta tuntia. Poika tietää sairauteni ja vammani, mutta tuntuu ettei miniä usko, kun ottaa sen puheeksi aina uudelleen ja uudelleen. Hänelle on selitetty kyllä moneen kertaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin unohtuu sekin, että jotkut (monet) isovanhemmat ihan haluaa tutustua niihin lapsenlapsiinsa ja ottaa heitä kylään luokseen silloin tällöin? Ei kai omien lastenlasten hoitamisen pitäisi mikään vastentahtoinen pakkovelvollisuus olla. Kummallista että on menty tekemään lapsia ylipäätään jos pari tuntia lastenhoitoa kuussa tai kahdessa on valtavan suuri uhraus. Eri asia jos ei ole kunto sellainen että voisi hoitaa, mutta eipä kukaan tervejärkinen vanhempi pikkulastaan heikkokuntoisen hoiviin jättäisikään, sehän on suorastaan vaarallista.
Olin tulossa kirjoittamaan täsmälleen samaa ja hämästelen tämän näkökulman lähes täydellistä puuttumista. Normaali rakastava ja empaattinen vanhempi on kiinnostunut rakkaiden lastensa lisäksi lapsienlapsista. Nämä lapsethan eivät ole mitään vieraita kakaroita, vaan oman lapsen jälkeläisiä, omaa lihaa ja verta. Pidän naure
Uskomatonta puppua suollat yleistäen omat vanhempasi.
Vierailija kirjoitti:
Olen se mummi, joka ei jaksa lapsenlapsien hoitamista edes sitä kahta tuntia. Poika tietää sairauteni ja vammani, mutta tuntuu ettei miniä usko, kun ottaa sen puheeksi aina uudelleen ja uudelleen. Hänelle on selitetty kyllä moneen kertaan.
No miniäsi näkee sen marttyyriuhritarinasi läpi. Yleenshän ne omat lapset koulitaan jo lapsina, vieraita ihmisiä on vaikeampi hallita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin unohtuu sekin, että jotkut (monet) isovanhemmat ihan haluaa tutustua niihin lapsenlapsiinsa ja ottaa heitä kylään luokseen silloin tällöin? Ei kai omien lastenlasten hoitamisen pitäisi mikään vastentahtoinen pakkovelvollisuus olla. Kummallista että on menty tekemään lapsia ylipäätään jos pari tuntia lastenhoitoa kuussa tai kahdessa on valtavan suuri uhraus. Eri asia jos ei ole kunto sellainen että voisi hoitaa, mutta eipä kukaan tervejärkinen vanhempi pikkulastaan heikkokuntoisen hoiviin jättäisikään, sehän on suorastaan vaarallista.
Olin tulossa kirjoittamaan täsmälleen samaa ja hämästelen tämän näkökulman lähes täydellistä puuttumista. Normaali rakastava ja empaattinen vanhempi on kiinnostunut rakkaiden lastensa lisäksi lapsienlapsista. Nämä lapsethan eivät ole mitään vieraita kakaroita, vaan oman lapsen jälkeläisiä, omaa lihaa ja verta. Pidän naure
Mä kerroin ylempänä omista rakkaista isovanhemmista, nyt jo aikaa edesmenneistä. Mutta ei sitä oikein käsitetä. Tuntui että meidän perheessä oli 3 sukupolvea, osa vain asui toisessa kaupungissa. Äidinvanhemmat jotka rakastivat isääni kuin omaa poikaansa. Opin lapsena käyttäytymään kivasti ja huomaavaisesti vanhojen kanssa. Kaikki kunnioitti toisiaan. En tiennyt kyräilystä ja temppuilusta mitään, en voinut kuvitella appivanhemmat voisivat olla inhottavia. Opin sen aikanaan aikuisena.
Mut joo. Isovanhemmat on ihanat. Korvaamattomia. Nykylapset ei tunnu tietävän eikä välittävänkään omasta historiastaan edes 20 vuoden taakse. Outoa. Ihmettelen aina, että eikö ne juttele mummien ja vaarien kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin unohtuu sekin, että jotkut (monet) isovanhemmat ihan haluaa tutustua niihin lapsenlapsiinsa ja ottaa heitä kylään luokseen silloin tällöin? Ei kai omien lastenlasten hoitamisen pitäisi mikään vastentahtoinen pakkovelvollisuus olla. Kummallista että on menty tekemään lapsia ylipäätään jos pari tuntia lastenhoitoa kuussa tai kahdessa on valtavan suuri uhraus. Eri asia jos ei ole kunto sellainen että voisi hoitaa, mutta eipä kukaan tervejärkinen vanhempi pikkulastaan heikkokuntoisen hoiviin jättäisikään, sehän on suorastaan vaarallista.
Olin tulossa kirjoittamaan täsmälleen samaa ja hämästelen tämän näkökulman lähes täydellistä puuttumista. Normaali rakastava ja empaattinen vanhempi on kiinnostunut rakkaiden lastensa lisäksi lapsienlapsista. Nämä lapsethan eivät ole mitään vieraita kakaroita, vaan oman laps
Ei kaikki isovanhemmat ole mukavia. Kaikkea muuta.
Hämmästyttävää että oletettavasti aikuinen ihminen ei tätä käsitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoidin lastenlapsia, pidin kesäisin ne yksinoloviikot. Eivätpä vanhempansa auta, sinkkulapsi kauempaa käydessään jelppii. Boomeri-mummo.
Mihin unohtuu sekin, että jotkut (monet) isovanhemmat ihan haluaa tutustua niihin lapsenlapsiinsa ja ottaa heitä kylään luokseen silloin tällöin? Ei kai omien lastenlasten hoitamisen pitäisi mikään vastentahtoinen pakkovelvollisuus olla. Kummallista että on menty tekemään lapsia ylipäätään jos pari tuntia lastenhoitoa kuussa tai kahdessa on valtavan suuri uhraus. Eri asia jos ei ole kunto sellainen että voisi hoitaa, mutta eipä kukaan tervejärkinen vanhempi pikkulastaan heikkokuntoisen hoiviin jättäisikään, sehän on suorastaan vaarallista.