Lue keskustelun säännöt.
Vanhempien kuolema näytti, minkälaisia susia sisarukset ovat
31.05.2024 |
Olen tässä muutaman vuoden sisään menettänyt ensin aika yllättäen äitini sydänkohtaukseen ja sitten muutamaa vuotta myöhemmin isäni keuhkokuumeeseen. Isän kuolema ei ollut erityinen yllätys, koska hän sairasteli pitkään monia vakavia sairauksia ja ehti olla vuosia hoivakodissa.
Mutta se mikä oli minulle yllätys ja tuntuu joskus vieläkin vaikealta uskoa on se, miten hävyttömästi minua parikymmentä vuotta vanhemmat sisareni ja veljeni käyttäytyivät minua kohtaan näiden kuolemien ja sairastumisten jälkeen. Nyt ei puhuta mistään tympeästä perintöriidasta vaan ihan törkeästä käytöksestä.
Ollaan siis ihan täyssisaruksia, mutta minä tosiaan paljon näitä nuorempi, teen pienipalkkaista työtä, en omista autoa ja asun (onneksi) satojen kilometrien päässä näistä tyypeistä.
Niin: Mitäs luulette peräkammarinpojan ja kaikki kesälomansa vuosikymmeniä vanhemmilla viettäneen opettajanaisen tekevän, kun vanhemmat eivät enää heistä huolehdi? Aivan: He jotenkin ajattelivat, että minä ryhdyn heidän huoltajakseen niin taloudellisesti, käytännön tehtävissä kuin kuuntelemalla täysin hulluja puheita jatkuvalla syötöllä monta kertaa päivässä.
Loppuhuipennus oli sitten se, että isän talo piti saada myytyä. Tein asian eteen töitä vuosikausia, jouduin lopulta laittamaan jo omaakin rahaa ja hyppäämään junalla ja bussilla paikan päällä eri asioissa. Ei mitään apua näiltä kahdelta, kun eivät vain halunneet tehdä sitä eikä tätä siellä paikan päällä olevina. Ensi alkuun he jopa asuivat siinä talossa keskenään kuukausia joka kesä ja olisivat halunneet, että minä olisin isän rahoilla palkannut ulkopuolisen ruohonleikkaajankin heille. Kumpikin käveli ihan omilla jaloillaan ja oli kaksikin ruohonleikkuria.
Lopulta minulla ei ollut kerta kaikkiaan muuta vaihtoehtoa kuin laittaa asia yleiselle edunvalvojalle: Ei riittänyt enää oma jaksaminen eikä rahat. Ja mitäs sitten tapahtuikaan: Kun minut oli näin väsytetty loppuun asti, niin sisareni osti tämän talon isän vielä eläessä edunvalvojalta. Aiemmin minun sitä hänelle ehdottaessani hän oli aina kieltäytynyt. Minä sain tietää tästä vasta isän kuoltua, kun digi- ja väestötietovirasto ilmoitti minulle isän edunvalvonnan päätöstilin.
Tästä lopullisesta paljastuksesta on nyt kohta puoli vuotta ja minun on vieläkin vaikea edes uskoa asiaa. En todellakaan ole mitään isoa perintöä menettänyt enkä halua sitä taloa. Mutta katson sisareni toimineen tässä asiassa ihan tarkoituksella tahallisesti selkäni takana ja sitä ennen yrittäneen ajaa minut ihan loppuun.
Emme ole enää tekemisissä emmekä tule koskaan olemaankaan. Nämä kaksi tekivät elämästäni helvettiä vuosikaudet muutenkin pahassa tilanteessa. Edes päihteillä ei ollut kummankaan kohdalla mitään osuutta asiaan.
Kommentit (80)
Samoja kokemuksia perinnönjaon yhteydessä. Yksi kieltäytyi kaikista ehdotuksista, osoitti äärimmäisen vähän yhteistyökykyä ja mm asui talossa kertomatta muille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asian sivusta, mutta koskaan ei voi tietää kuka käyttää päihteitä, siis kaikki juopot ja käyttäjät eivät ole mitään rapanistejä vaan voivat pystyä pitämään työn ja autonkin.
Aika kauhealta kuulostaa. Voi olla, että nuo sisarukset eivät pidä sinua sisaruksena henkisesti millään lailla, kun ette ole kasvaneet yhdessä. Eli olit vaan kuin vieras ihminen jota pystyi hyväksikäyttämään helposti.
Mä olen kuullut sellaisen tarinan, että poika ja miniä olivat äidin vielä ollessa skarppi eläkeläinen, käyneet usein syömässä äitinsä/anopin luona, mutta sitten kun äiti alkoi vanheta ja tarvitsi apuja esim. Kyytejä ja siivousapua jne niin silloin ei poikaa eikä miniää näkynyt missään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikähän olisi sisarusten versio tapahtumista?
Vanhemmat voi tosiaan olla erittäin puolueellisia joitakin sisaria kohtaan. Edunvalvoja voi myös kysyä valvottavan mielipidettä, ja ottaa huomioon.
Myös pienellä paikkakunnalla jopa edunvalvoja saattaa olla kaveri sisartesi kanssa.
Siksi talon myynti heille kävi niin kätevästi.
Ihmiset on tosiaan aika ketkuja, mitä tulee raha-asioihin. Välillä tuntuu, että mitä ketkumpi, niin sen paremmin pärjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Christiiina kirjoitti:
Mä olen kuullut sellaisen tarinan, että poika ja miniä olivat äidin vielä ollessa skarppi eläkeläinen, käyneet usein syömässä äitinsä/anopin luona, mutta sitten kun äiti alkoi vanheta ja tarvitsi apuja esim. Kyytejä ja siivousapua jne niin silloin ei poikaa eikä miniää näkynyt missään.
Noinhan se juuri meneekin. Jos ei saa etuuksia, niin minä-minä tyypit katoaa. Mulle oli työntymässä sisarusten mukuloita. Sisarusten tyrkkäämänä. Kun sanoin, että meillä ei ole loputonta kestikievaria, niin siitä suuttuivat nää sisarukset. Mitä ihmettä? 30-40 vuotiaita toisten penikoitako mun pitäisi ruokkia ja majoittaa? Ei tule tapahtumaan. Myös nuo sisarukset eivät ole tervetulleita meille. Syy on se, että ne luulee, että mun kotiin voivat tunkea milloin huvittaa ja tietysti tyhjin käsin. Vastavuoroisuudesta he eivät ole kuulleetkaan milloinkaan.
Pystyn samaistumaan ap:n tarinaan. Nuorimmaisena mulle jäi kaikki asioiden hoito. Erona tässä, että vanhemmat sisarukset olivat vielä vanhempien eläessä nyhtäneet kaikki rahat, ja jäljellä ei ollut velkainen pesä selvitettävänä. Selvisi kuoleman jälkeen, kun aloin kerätä perunkirjoitusta varten papereita.
Kun kyselin asiasta, katkaisivat välit, kun tuollaisia kyselen. No kappas, kun löysin tiliotteita yms.,missä näkyy, minne raha on siirtynyt. Ei siis mitään epäselvää. Eipä kyllä kiinnosta pitää välejä yllä itsekään tämän jälkeen.
Hauskintahan tässä on, että kun aikaa vierähti, niin yritetään lähentyä; josko voitais käyttää sun mökkiä kesällä (ei ole muuten mun, vaan mieheni) Tai voisitko lainata pari sataa, maksan takaisin palkkapäivänä..yms yms. En vastannut mitenkään, ja pistin numerot estoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu että aiheutit ongelmia osittain antamalla isän asiat edunvalvojalle. Ja sisarus menetti rahaa siinä. Ehkä muu sukulainen olisi silti hoitanut isän asioita, jos et jaksanut enempää. Hyvä että autoit muuten isää.
Vierailija kirjoitti:
Pystyn samaistumaan ap:n tarinaan. Nuorimmaisena mulle jäi kaikki asioiden hoito. Erona tässä, että vanhemmat sisarukset olivat vielä vanhempien eläessä nyhtäneet kaikki rahat, ja jäljellä ei ollut velkainen pesä selvitettävänä. Selvisi kuoleman jälkeen, kun aloin kerätä perunkirjoitusta varten papereita.
Kun kyselin asiasta, katkaisivat välit, kun tuollaisia kyselen. No kappas, kun löysin tiliotteita yms.,missä näkyy, minne raha on siirtynyt. Ei siis mitään epäselvää. Eipä kyllä kiinnosta pitää välejä yllä itsekään tämän jälkeen.
Hauskintahan tässä on, että kun aikaa vierähti, niin yritetään lähentyä; josko voitais käyttää sun mökkiä kesällä (ei ole muuten mun, vaan mieheni) Tai voisitko lainata pari sataa, maksan takaisin palkkapäivänä..yms yms. En vastannut mitenkään, ja pistin numerot estoon.
Hyvä oikein teit. Ei mitään siimaa noille hyväksikäyttäjille saa antaa. Jatkuvasti jotain vailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika kauhealta kuulostaa. Voi olla, että nuo sisarukset eivät pidä sinua sisaruksena henkisesti millään lailla, kun ette ole kasvaneet yhdessä. Eli olit vaan kuin vieras ihminen jota pystyi hyväksikäyttämään helposti.
Lisäksi he saattoivat olla katkeria, kun tulokas oli varastanut heiltä vanhemmat. Kostamiseltahan tuo vaikuttaa.
Edunvalvoja on siis myynyt talon. Mikä oli syynä myynnille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuolema on kriisi ja kaikki on tressaantuneita. siinä tilassa katoaa järki ja käytöstavat. läheltä nähnyt et vanhuksia hoitanut oli shokissa ja muut vei kaiken perinnön ja jätti tälle hoitajalle 0 ja vielä maksattivat kulut. vaikea siitä päästä enää takaisin normaali väleihin. välien katko tuli.
Vierailija kirjoitti:
Liian potkä. Ohi
Huoh. Ei osata lukea, eikä kirjoittaa. Ja on kai vielä tyytyväinen itteensä.
Surullisia luettavia tällaiset perintöriidat. Isälläni oli ensimmäisestä avioliitostaan minua 13 vuotta vanhempi tytär. Kun isä kuoli tämä tytär peri isänsä osuuden, ja äitini teki minulle testamentin. Kaikki oli selvää kuin pläkki. Kun äitini kuoli, ei tullut mitään riitoja koska minä olin ainoa perijä. Olin hyvin läheinen sisarpuoleni kanssa, ei koskaan mitään riitoja, huolehdin hänestä kuolemaansa saakka.
Todella kummallista, että ap oli myymässä taloa, vaikka isällä oli edunvalvoja. Tuo ei käytännössä onnistu mitenkään, edunvalvoja laittaa tarvittaessa toimeksiannon kiinteistövälittäjälle. Miten ap edes voi kuvitella myyvänsä jotain sellaista, mitä ei omista?
Miten voi palkata isänsä varoilla nurmikonleikkaajan, jos isällä on edunvalvoja? Todella mystinen tämä ap:n tarina, täynnä epäjohdonmukaisuuksia ja totaalisia laittomuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Miten voi palkata isänsä varoilla nurmikonleikkaajan, jos isällä on edunvalvoja? Todella mystinen tämä ap:n tarina, täynnä epäjohdonmukaisuuksia ja totaalisia laittomuuksia.
Koko tarina on niin epämääräinen, ettei siitä saa mitään selvää. Kuka teki väärin ja missä asiassa?
se on kumma, miten aikuiset ihmiset voi taantua käyttäytymään alle kaiken arvostelun.