Lue keskustelun säännöt.
Vanhempien kuolema näytti, minkälaisia susia sisarukset ovat
31.05.2024 |
Olen tässä muutaman vuoden sisään menettänyt ensin aika yllättäen äitini sydänkohtaukseen ja sitten muutamaa vuotta myöhemmin isäni keuhkokuumeeseen. Isän kuolema ei ollut erityinen yllätys, koska hän sairasteli pitkään monia vakavia sairauksia ja ehti olla vuosia hoivakodissa.
Mutta se mikä oli minulle yllätys ja tuntuu joskus vieläkin vaikealta uskoa on se, miten hävyttömästi minua parikymmentä vuotta vanhemmat sisareni ja veljeni käyttäytyivät minua kohtaan näiden kuolemien ja sairastumisten jälkeen. Nyt ei puhuta mistään tympeästä perintöriidasta vaan ihan törkeästä käytöksestä.
Ollaan siis ihan täyssisaruksia, mutta minä tosiaan paljon näitä nuorempi, teen pienipalkkaista työtä, en omista autoa ja asun (onneksi) satojen kilometrien päässä näistä tyypeistä.
Niin: Mitäs luulette peräkammarinpojan ja kaikki kesälomansa vuosikymmeniä vanhemmilla viettäneen opettajanaisen tekevän, kun vanhemmat eivät enää heistä huolehdi? Aivan: He jotenkin ajattelivat, että minä ryhdyn heidän huoltajakseen niin taloudellisesti, käytännön tehtävissä kuin kuuntelemalla täysin hulluja puheita jatkuvalla syötöllä monta kertaa päivässä.
Loppuhuipennus oli sitten se, että isän talo piti saada myytyä. Tein asian eteen töitä vuosikausia, jouduin lopulta laittamaan jo omaakin rahaa ja hyppäämään junalla ja bussilla paikan päällä eri asioissa. Ei mitään apua näiltä kahdelta, kun eivät vain halunneet tehdä sitä eikä tätä siellä paikan päällä olevina. Ensi alkuun he jopa asuivat siinä talossa keskenään kuukausia joka kesä ja olisivat halunneet, että minä olisin isän rahoilla palkannut ulkopuolisen ruohonleikkaajankin heille. Kumpikin käveli ihan omilla jaloillaan ja oli kaksikin ruohonleikkuria.
Lopulta minulla ei ollut kerta kaikkiaan muuta vaihtoehtoa kuin laittaa asia yleiselle edunvalvojalle: Ei riittänyt enää oma jaksaminen eikä rahat. Ja mitäs sitten tapahtuikaan: Kun minut oli näin väsytetty loppuun asti, niin sisareni osti tämän talon isän vielä eläessä edunvalvojalta. Aiemmin minun sitä hänelle ehdottaessani hän oli aina kieltäytynyt. Minä sain tietää tästä vasta isän kuoltua, kun digi- ja väestötietovirasto ilmoitti minulle isän edunvalvonnan päätöstilin.
Tästä lopullisesta paljastuksesta on nyt kohta puoli vuotta ja minun on vieläkin vaikea edes uskoa asiaa. En todellakaan ole mitään isoa perintöä menettänyt enkä halua sitä taloa. Mutta katson sisareni toimineen tässä asiassa ihan tarkoituksella tahallisesti selkäni takana ja sitä ennen yrittäneen ajaa minut ihan loppuun.
Emme ole enää tekemisissä emmekä tule koskaan olemaankaan. Nämä kaksi tekivät elämästäni helvettiä vuosikaudet muutenkin pahassa tilanteessa. Edes päihteillä ei ollut kummankaan kohdalla mitään osuutta asiaan.
Kommentit (80)
Yhteinen koti on jakamaton kuolinpesä, vaikka toinen on elossa. Siis siinä tapauksessa, että on perillisiä, jotka omistavat kuolleen vanhemman osuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi palkata isänsä varoilla nurmikonleikkaajan, jos isällä on edunvalvoja? Todella mystinen tämä ap:n tarina, täynnä epäjohdonmukaisuuksia ja totaalisia laittomuuksia.
Koko tarina on niin epämääräinen, ettei siitä saa mitään selvää. Kuka teki väärin ja missä asiassa?
Luetunymmärrtäminen näillä kommentoijilla olematonta.
Ap kertoi, että oli yrittänyt laittaa taloa myyntiin ja hoitaa kaikki ilman sisarusten apua, mutta lopulta voimiensa loputtua oli joutunut hankkimaan isälleen edunvalvojan.
Vierailija kirjoitti:
Ei edunvalvoja ole pesänjakaja. Edunvalvoja ei voi tehdä oikeustoimia (esim. asunnonmyynti) ilman dvv: n lupaa.
Missä kohdassa ap kirjoitti DVV:n luvasta tai sen puutteesta yhtään mitään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi palkata isänsä varoilla nurmikonleikkaajan, jos isällä on edunvalvoja? Todella mystinen tämä ap:n tarina, täynnä epäjohdonmukaisuuksia ja totaalisia laittomuuksia.
Koko tarina on niin epämääräinen, ettei siitä saa mitään selvää. Kuka teki väärin ja missä asiassa?
Luetunymmärrtäminen näillä kommentoijilla olematonta.
Ap kertoi, että oli yrittänyt laittaa taloa myyntiin ja hoitaa kaikki ilman sisarusten apua, mutta lopulta voimiensa loputtua oli joutunut hankkimaan isälleen edunvalvojan.
Niin, mutta mikä oli se vääryys, mitä sisarukset tässä kuviossa teki?
Vierailija kirjoitti:
Jos talo oli vanhempien yhteinen koti, niin kyseessä oli kuolinpesä, josta ap omisti osan. Myynti ei ole lainmukaista ilman kaikkien osakkaiden suostumusta. Miten tällainen on voinut onnistua? Joko tarina on virheellinen tai sitten on iso virhe käynyt. (Toki jos talo on ollut vain isän omistuksessa, tilanne on toinen).
Ei kaikkien osakkaiden suostumusta tarvita vaan enemmistön ja Ap oli vähemmistössä, kun sisko ja sen veli jyräsivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edelleen osa puhuu aidasta ja toiset aidanseipäistä. Toiset puhuu kuolinpesästä, toiset elävästä. Oliko se isä elävä vai kuollut? Edunvalvoja hoitaa elävien omaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi palkata isänsä varoilla nurmikonleikkaajan, jos isällä on edunvalvoja? Todella mystinen tämä ap:n tarina, täynnä epäjohdonmukaisuuksia ja totaalisia laittomuuksia.
Koko tarina on niin epämääräinen, ettei siitä saa mitään selvää. Kuka teki väärin ja missä asiassa?
Kaikesta päätellen ei oikeastaan kukaan, vain kaukana asuva ap keksi, että hän on jotenkin lapsipuolen asemassa häslätessään asioita, joita ei ole oikeutettu hoitamaan. Tuo isän talon myyminen on yksi näitä asioita: kun on saatu edunvalvoja, ei lapsilla ole enää sananvaltaa siihen, mitä tehdään. Aika epätavallista myydä talo, yhteiskunta ei sitä edellytä hoitomaksujen v
Sanoisin, että tuo on hyvin epätavallista, koska siitä ei ole kenellekään hyötyä, vähiten vanhukselle itselleen. Jos myyntitulot sijoitetaan, katsotaan sijoitusten tuotto tuloksi ja jos rahat ovat tavallisella säästötilillä, syö inflaatio niitä. Kaiken lisäksi harva vanhus haluaa, että hänen kotinsa hävitetään, joten pääsääntöisesti edunvalvoja ei suostu asunnon myyntiin ( ja itse asiassa asia ei kuulu hänelle, vaan lupa pitää saada holhousviranomaiselta ja luvan perusteena on vanhuksen etu, ei omaisten päätös).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi palkata isänsä varoilla nurmikonleikkaajan, jos isällä on edunvalvoja? Todella mystinen tämä ap:n tarina, täynnä epäjohdonmukaisuuksia ja totaalisia laittomuuksia.
Koko tarina on niin epämääräinen, ettei siitä saa mitään selvää. Kuka teki väärin ja missä asiassa?
Kaikesta päätellen ei oikeastaan kukaan, vain kaukana asuva ap keksi, että hän on jotenkin lapsipuolen asemassa häslätessään asioita, joita ei ole oikeutettu hoitamaan. Tuo isän talon myyminen on yksi näitä asioita: kun on saatu edunvalvoja, ei lapsilla ole enää sananvaltaa siihen, mitä tehdään. Aika epätavallista myydä
Luitko aloitusta lainkaan? Ap kertoo yrittäneensä myydä itse kyseistä asuntoa vuosia ennen kuin otti edunvalvojan.
Millä tavalla mielestäsi asunnon omistaminen palvelee ihmistä, jos hän ei voi itse asua siellä ja asunnosta juoksee kuitenkin kulut hänen maksettavanaan?
Ap halusi myydä talon eikä asua siellä itse.
Ap:n sisko osti talon. Ongelma ratkaistu.
Kummallista tässä on se, että miksi edunvalvoja ei kertonut talokaupasta ap:lle vaan myi talon ap:n tietämättä ja vieläpä ap:n sisaruksille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi vanhempien kuolinsyyt, veljen homous ja sisaren ammatti on mainittu? Miten ne liittyvät asiaan?
Vierailija kirjoitti:
Mikähän olisi sisarusten versio tapahtumista?
Nämä ovat ihan konkreettisia tapahtumia, eivät mitenkään tulkinnanvaraisia, kuka nyt ajattelee mitenkin. Esim. mainitsemani ruohonleikkauskuvio meni lopulta jopa siihen, että toinen näistä tilasi sinne ruohonleikkaajan ja neuvoi tätä lähettämään laskun minulle, että maksaisin sen isän tililtä. Yhdelle vanhemmalle sukulaisellemme hän oli tosin kertonut asiasta ja arvellut valmiiksi, että en siitä pitäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syvästi vaiettu tosiasia on, että aikuiset ihmiset ovat vain isoiksi kasvaneita vauvoja🤫
Vierailija kirjoitti:
Edunvalvoja on siis myynyt talon. Mikä oli syynä myynnille?
Syy myynnille oli se, että talo oli isän ainut omaisuus ja hän oli muuttanut asumaan hoivakotiin aivoinfarktin ja sen myötä pahentuneen muistisairauden jäljiltä. Se ei ollut jakamaton kuolinpesä, koska olimme jakaneet kaiken jo äidin kuoltua. Talosta oli kustannuksia ja isä oli vielä mennyt teettämään siihen kattoremontinkin, josta oli lainaa jäljellä. Talossa asusteli pitkiä aikoja ilmaiseksi kaksi sisarustani, jotka kieltäytyivät osallistumasta sen kustannuksiin tai edes nurmikon leikkaamiseen. Siksi minäkin yritin ensin itse sen myymistä: Olin isän edunvalvontavaltuutettu ennen kuin siis lopulta luovuin koko hommasta.
Luulin ihan, että me kaikki olisimme voineet auttaa isän asioissa toisiamme. Minä olisin hoitanut paperiasiat edunvalvontavaltuutettuna ja nämä kaksi olisivat hoitaneet edes pyynnöstäni käytännön asioita paikkakunnalla oleskelevina. Edes sen himputin nurmikon. Mutta väärin luulin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap halusi myydä talon eikä asua siellä itse.
Ap:n sisko osti talon. Ongelma ratkaistu.
Kummallista tässä on se, että miksi edunvalvoja ei kertonut talokaupasta ap:lle vaan myi talon ap:n tietämättä ja vieläpä ap:n sisaruksille.
Ongelman olisi voinut ratkaista vain jo useita vuosia aiemmin: Sisarellani oli hyvin tiedossa, että isän ainut omaisuus oli se talo ja minä jouduin maksamaan ihan omasta pussistani jo myyntiyritystenkin kuluja. Hän selvästikin halusi talon itselleen, vietti siellä kesälomiaan toisin kuin minä ja kehuskeli ostoaikeillaan välillä sukulaisillekin. Mutta minulle hän kieltäytyi ostamasta sitä niin kauan kuin minä olin siinä asioita vastentahtoisesti yksin hoitamassa.
Edunvalvojalla ei sinänsä ollut varmaan mitään velvollisuutta ilmoittaa minulle talon myynnistä, koska sehän oli isän talo eikä minun omani. Saattoipa hän myös kuvitella, että sisareni olisi minulle kertonut asiasta.
Kylmästi ajateltuna sisareni toimi varmasti oman taloudellisen etunsa mukaisesti oikein näppärästi, kun säästyi muutaman vuoden sähkölaskuilta. Samalla hän vain menetti sisaren. Lopullisesti.
Vierailija kirjoitti:
Miten se nyt oli väärin, että sisko oli ostanut isän talon?
Edunvalvoja ei voi myydä taloa alle käyvän hinnan. Eikä tässä niin sanottukaan että olisi myyty alihintaan. Myynnistä tuli isän tilille rahaa, joka sitten jaetaan kaikille kolmelle perilliselle. Tietysti jotain puhumattomuuden kulttuuria tuossa on, kun ei voinut etukäteen puhua ostoaikeista, mutta eihän ap edes kertomansa mukaan halunnut sitä taloa.
Väärin oli se, että sisareni tiesi isän taloustilanteen olevan huono ja pankin hätistelevän koko ajan talon myynnillä. Lyhennysvapaiden eteen minun piti mm. joka kerta esittää todisteet siitä, että talo on myynnissä. Siinä vaihtuivat välittäjät, välillä maksoin yhdelle sukulaiselle esittelyistä ja välillä esittelin itse, vaikka jouduin sen takia tulemaan pitkästä matkasta.
Sisareni ilmaisi ostohalukkuuttaan sukulaisille, jotka juorusivat asiasta minulle. Hän kielsi kuitenkin minun sitä häneltä kysyessäni aina, että olisi mitään taloa ostamassa. Hän pystyi näin välttämään kesälomapaikkanaan käyttämänsä talon ylläpitokustannukset ja yritti välttää jopa nurmikon leikkaamisenkin, kun ei vielä omistanut taloa.
En tiedä, mikä se lopullinen myyntihinta edes oli, koska se ei DVV:n päätöstilissä isäni kuoleman jälkeen suoraan ilmennyt. Perintöä ei kuitenkaan jäänyt. Minä en todellakaan odottanutkaan mitään perintöä. Rahan sijaan minulle on suurempi merkitys sillä, että jouduin tämän äärimmäisen itsekkään taktikoinnin takia elämään jatkuvassa stressissä vuosikausia.
Ei hänen vaikenemisensa takana ole mikään "puhumattomuuden kulttuuri" vaan se, että hän yritti pitää asian minulta salassa. Se olisikin saattanut onnistua ilman tuota DVV:ltä minulle isän kuoleman jälkeen tullutta päätöstiliä. Olin sisarelleni jo vuosia aiemmin puhunut siitä, että joutuisin kieltäytymään perinnöstä, jos se perintö olisi tämä omakotitalo. Hän olisi voinut väittää ottaneensa sen itse perintönä vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Yhteinen koti on jakamaton kuolinpesä, vaikka toinen on elossa. Siis siinä tapauksessa, että on perillisiä, jotka omistavat kuolleen vanhemman osuuden.
Ei ole, jos on tehty ositus, jossa leskelle on jäänyt se yhteinen koti. Silloin se on vain ja ainoastaan lesken omaisuutta.
Aivan oikein teit, en koskaan varmaan tule ymmärtämään ihmisten (sisarusten) röyhkeyttä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos talo oli vanhempien yhteinen koti, niin kyseessä oli kuolinpesä, josta ap omisti osan. Myynti ei ole lainmukaista ilman kaikkien osakkaiden suostumusta. Miten tällainen on voinut onnistua? Joko tarina on virheellinen tai sitten on iso virhe käynyt. (Toki jos talo on ollut vain isän omistuksessa, tilanne on toinen).
Ei kaikkien osakkaiden suostumusta tarvita vaan enemmistön ja Ap oli vähemmistössä, kun sisko ja sen veli jyräsivät.
Talo nimenomaan oli vain isän omistuksessa. Äidin kuoltua oli tehty ositus ja perinnönjako. Itse talon myynti on siis ollut täysin lain kirjaimen mukaista.
Sen sijaan on törkeää ja moraalisesti väärin pitkittää omaa ostoaiettaan vuosia ihan vain siksi, että voi viettää huoletta kesiään talossa, jonka ylläpitokuluista joutuu vastaamaan hoivakodissa asuva omistaja eli isä, pankin vaatimasta myynnistä edunvalvontavaltuutettu eli pikkusisar ja vielä voi siinä venkoilla ja yrittää saada nurmikonkin leikkaajaksi jonkun ulkopuolisen isän laskuun.
Hyvä kun olet nuorempi ja pääsit kuitenkin rasitteista(talo) ja rasittavista sisaruksista eroon. Anna heidän vanheta omin avuin jos rupeavat apuasi pyytelemään. Hyvää jatkoa sinulle.
Ei edunvalvoja ole pesänjakaja. Edunvalvoja ei voi tehdä oikeustoimia (esim. asunnonmyynti) ilman dvv: n lupaa.