Lue keskustelun säännöt.
Seniorikodissa asuva äitini oli väkivaltainen alkoholisti, mutta hoitohenkilökunnalla on vaikeuksia käsittää tätä.
14.05.2024 |
Sieltä tulee sekä virallista että epävirallista viestiä siitä, että minun pitäisi käydä siellä useamminkin. (Vierailen hoitokodissa kahdesti vuodessa: äitienpäivänä ja syntymäpäivänä.) "Niin herttainen vanhus!" No, hän ei ollut herttainen ihminen silloin, kun minä olin lapsi ja nuori, joten ei tule kauppoja. Jotkut asiat eivät unohdu, eikä niitä myöskään anneta anteeksi, olkoonkin, että äitini lopetti juomisen parikymmentä vuotta sitten. Olen kertonut faktat hoitohenkilökunnalle, mutta suurin osa siitä ei joko ymmärrä, mitä olen saanut kokea tai sitten minulle sanotaan, että minun täytyy päästää irti menneisyydestä. En voi, sillä koin siinä kodissa niin paljon pelkoa ja turvattomuutta, että en vain pysty unohtamaan. Onko täällä muita, jotka ovat kokeneet vastaavaa?
Kommentit (106)
Ei sinun tarvitse selitellä enempää . Käyt kaksi kertaa vuodessa ja se sinulle riittää . Sano että voit toki harventaa käyntejä jos vaatimukset jatkuvat .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki 'emot' eivät tosiaan ole niitä pullantuoksuisia äitejä.
Eikö niille voi vaan haistattaa paskat??
Sinua yritetään syyllistää. Älä mene ansaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoitokodin henkilökunta on varmasti nähnyt vaikka mitä erilaisia perhesuhteita. Onko sinulla sisaruksia?
Sinä käyt silloin kun haluat. Et ole mitään velkaa.
Ikävää, että sinulle sanotaan noin! Moni ei ymmärrä, millaista turvattomuutta olet kokenut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edesmennyt äitini ei sylkenyt lasiin ja oli samanlainen inisijä, jos en käynyt hänen mukaansa vierailemassa tarpeeksi usein. Suoria sitaatteja: "Ei se tytär edes muista, että sillä on äiti." "Taas tehtiin ohimarssi." Hänen oma äitinsä asui vain puolen kilometrin päässä, mutta eipä häntä juuri näkynyt auttamassa mummoani, joka oli oikeasti todella ihana ihminen.
Tää menee vähä aiheen vierestä mutta mun mutsi oli juoppo jota inhosin useimmiten yli kaiken mutta jos sitä haukuttiin mulle puolustin sitä rakkikoirille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käsittämätöntä, että omaisia syyllistetään. Ei kuulu yhtään työntekijöille, käy omaiset kuinka usein vai ei ollenkaan!
Jos sinua on kohdeltu huonosti lapsena, älä tunne mitään syyllisyyttä siitä, ettet halua tavata ihmistä joka vain synnytti/ siitti sinut. Arvosta itseäsi ja anna muiden ihmisten hoitaa tällainen yksilö hautaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, samoin täällä. Olen jo 12 vuotta ollut näkemättä häntä. Ei ole kyllä pyytänytkään kylään. Minä 55n hän 79. Voin paljon paremmin ilman myrkyllistä suhdetta.
Ihmiset voivat korjata asennettaan ja tehdä muutoksen. Äitisi teki silloin, kun lopetti juomisen. Eikö sinunkin kannattaisi korjata asennetta luopua katkeruudesta. Muistoja saa ja pitääkin olla, mutta tunnereaktioita voisi yrittää suitsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää menee vähä aiheen vierestä mutta mun mutsi oli juoppo jota inhosin useimmiten yli kaiken mutta jos sitä haukuttiin mulle puolustin sitä rakkikoirille.
Hyvä, että kotoa löytyi aina kaikenlaista juotavaa, niin ei tarvinnut lähteä erikseen alkoon, vai mitä?
Täh?!
Vierailija kirjoitti:
Käsittämätöntä, että omaisia syyllistetään. Ei kuulu yhtään työntekijöille, käy omaiset kuinka usein vai ei ollenkaan!
Kukaan ammattitaitoinen hoitaja ei syyllistä ketään.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset voivat korjata asennettaan ja tehdä muutoksen. Äitisi teki silloin, kun lopetti juomisen. Eikö sinunkin kannattaisi korjata asennetta luopua katkeruudesta. Muistoja saa ja pitääkin olla, mutta tunnereaktioita voisi yrittää suitsia.
Jos sinua olisi laiminlyöty, ehkä kuritettu ruumiillisesti, ehkä pidetty nälässä ja likaisissa vaatteissa herkkinä lapsuusvuosina, jolloin olisit tarvinnut hoivaa ja turvaa vanhemmaltasi, sanoisitko samoin?
Juoppoon vanhempaan on ehkä kehittynyt sellainen "kiintymysuhde", jonka haluaisi vain unohtaa, sekä vanhemman että suhteen. Kun positiivisin asia, mitä tuntee, on helpotus siitä, ettei tarvitse ikinä enää tavata, kun on pakoon ja turvaan lopulta päässyt.
Käsittämätöntä. Miten siellä on niin paljon henkilökuntaa, että niillä on aikaa soitella jotain henkilökohtasia hupipuheluita omaisille? Me justjajust ehitään soitella jos asukas on kuolemassa.
Mäkin haluun töihin tonne.
Joulu 1978. Humalikkoäitini yritti laittaa jouluruokia. Lanttulaatikko levisi pitkin lattioita, kun hän otti sen pois uunista. Olisin halunnut auttaa edes siivoamisessa, mutta minulle alettiin huutaa ja käskettiin painumaan helvettiin. Olin silloin 10-vuotias. Värikästä elämää.
On fyysisesti niin helppoa saada lapsia.
Vissiin joku uusi hoitometodi.