Lue keskustelun säännöt.
Seniorikodissa asuva äitini oli väkivaltainen alkoholisti, mutta hoitohenkilökunnalla on vaikeuksia käsittää tätä.
14.05.2024 |
Sieltä tulee sekä virallista että epävirallista viestiä siitä, että minun pitäisi käydä siellä useamminkin. (Vierailen hoitokodissa kahdesti vuodessa: äitienpäivänä ja syntymäpäivänä.) "Niin herttainen vanhus!" No, hän ei ollut herttainen ihminen silloin, kun minä olin lapsi ja nuori, joten ei tule kauppoja. Jotkut asiat eivät unohdu, eikä niitä myöskään anneta anteeksi, olkoonkin, että äitini lopetti juomisen parikymmentä vuotta sitten. Olen kertonut faktat hoitohenkilökunnalle, mutta suurin osa siitä ei joko ymmärrä, mitä olen saanut kokea tai sitten minulle sanotaan, että minun täytyy päästää irti menneisyydestä. En voi, sillä koin siinä kodissa niin paljon pelkoa ja turvattomuutta, että en vain pysty unohtamaan. Onko täällä muita, jotka ovat kokeneet vastaavaa?
Kommentit (106)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei niiden mihinkään tarvitse kadotakaan kunhan pysyvät poissa sieltä seniorikodista. Joten kukaan hoitajista ei kyllä sinua sinne odota. Päinvastoin.
Kenelle tämä oikein puhuu? Aloittajaahan oli pyydetty käymään useammin.
Niin varmaan joo. Kuka näiden kahjojen aloituksia uskoo kissanlihakeittoineen.
Siitä kirjoitti joku toinen ihminen. Ymmärräthän, täällä on paljon ihmisiä. Et keskustele tässä vain yhden ihmisen kanssa. Eri viesteillä on usein eri kirjoittajat.
Ei se ainoa harhainen ajatuksesi olekaan. Yksi on se että joku dinua sinne hoitokotiin oikein odottaisi useammin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei niiden mihinkään tarvitse kadotakaan kunhan pysyvät poissa sieltä seniorikodista. Joten kukaan hoitajista ei kyllä sinua sinne odota. Päinvastoin.
Jaa perhe-elämän ristiriitojen kuuluisi pysyä pois sieltä seniorikodista? Mitenköhän on. Sehän on vanhuksen koti, loppuelämän ajan. Onko elämä siis ohi, jos sitä ei voi jatkaa? Vai miten tämä tulisi ymmärtää. Ei se vanhus ole mikään huonekasvi, vaan se on ihminen, ja ihmisen elämässä nyt vaan on kaikenlaista.
Itsehän en enää aio äitiäni tavata, joten ei ole pelkoa siitä, että olisin jossain seniorikodissa rähisemässä. En toivottavasti edes tiedä, jos hän semmoiseen joutuu. Mutta siis, JOS kävisin, hän haluaisi nimenomaan sitä rähinää, siitä hän nauttii. Niin ei kai joku hoitsu sitä häneltä kieltääkään voi, että hän härkkii kaikkia lähelleen joutuneita, kunnes he kiipeilevät seinille ja haaveilevat murhasta?
No ihan sama mitä viestittävät hoitokodista, niin sinun ei ole pakko mennä ei tehdä yhtään mitään asian eteen. Sellaista lakia ei ole, joka pakottaa sinut vierailemaan äitisi luona.
Oli ihanan vapauttavaa, kun omat vanhemmat olivat kuolleet. Ei tarvitse huolehtia tai pelätä tai kokea syyllisyyttä siitä, ettei halunnut mennä äitienpäiväksi, ostanut joululahjoja ja mennyt haukuttavaksi sen kerran vuoteen. Tai vastata humalaisiin puheluihin keskellä yötä.
Rasittaa tuo kun aina meitä kaltoinkohdeltuja lapsia käsketään kasvamaan aikuisiksi ja antamaan anteeksi ja vaikka mitä.
Siis se lapsen vanhempihan on ollut koko sen lapsen iän ajan iältään aikuinen - ja silti käyttäytynyt vastuuttomasti tai jopa kuin joku hirviö.
Miksei sitä lapsen vanhempaa koskaan käsketä "kasvamaan aikuiseksi" ja lakkaamaan syyllistämästä lastaan ja päästämään irti menneistä ja mitä kaikkea vielä.
Siitä kirjoitti joku toinen ihminen. Ymmärräthän, täällä on paljon ihmisiä. Et keskustele tässä vain yhden ihmisen kanssa. Eri viesteillä on usein eri kirjoittajat.