Lähihoitaja-sairaanhoitaja -nokkapokka työpaikalla
Olen lähihoitaja osastolla jossa kaikki tekee samoja hommia titteliin katsomatta (psykiatria). Toki annan mielihyvin sairaanhoitajan olla lääkevastaavana ja hoitaa vaativampia tehtäviä jos samaan vuoroon satutaan. Ei se mulla käy luonnon päälle, että heillä on asteen verran korkeampi koulutus. Muut ovat aivan asiallisia ja hommat hoituvat ilman mainostamista omasta tittelistään. Mutta sitten on se yksi tai kaksi joiden on aivan pakko korostaa itseään joka välissä, miten lähihoitaja sitä ja lähihoitaja tätä. Ja kyllä se SAIRAANHOITAJA joka tietää ja osaa ja LÄHIHOITAJA EI TIEDÄ EIKÄ OSAA MITÄÄN. Teen hommani enkä sen kummemmin korvaa lotkauta, mutta siis mikä vaivaa näitä itsensä korostajia? Itselläni on yliopistotutkinto taustalla, en minä sitä mainosta joka välissä tai päde paremmalla ulosannillani tai kielitaidollani.
Kommentit (93)
Vierailija kirjoitti:
Onhan noita. Ei kannata välittää. Minä olen sh, ja ihan tasapuolisina työkavereina on lähihoitajia ja myös mielenterveyshoitajia. Samat on työtehtävät ja ihan yhtä hyvin osaavat työnsä. Ei ole niinkään koulutuksesta kiinni, vaan persoonasta ja työkokemuksesta.
Kiitos, ihana lukea tämmöistä tolkullista tekstiä. Kai se on joku epävarmuus tai itsetunto mikä pakottaa tuomaan omaa erinomaisuutta esille joka välissä.
Ap
Hoitoalalla sairaaloissa ja terveyskeskuksissa on aina pidetty yllä nokittelujärjestystä mistä syystä hyvä henki koko työyhteisön kesken on vaikea saavuttaa ja tästä kärsii myös työn tekeminen.
Heh, Sairaanhoitaja korostaa titteliään! :) Huomaa että akkavaltainen työpaikka.
Vierailija kirjoitti:
Heh, Sairaanhoitaja korostaa titteliään! :) Huomaa että akkavaltainen työpaikka.
Just näin. Kierrän kaukaa naisvaltaiset alat!
No mene sitten sille yliopistotutkinnon mukaiselle alalle tai opiskele sairaanhoitajaksi. Sinä juuri lotkautit korvaasi kun kirjoittelit tänne.
Työt menee koulutuksen mukaan.
Jos et lähihoitajana ole tyytyväinen työhösi, jatka opintoja sairaanhoitajaksi.
Huono itseluottamus, ja siksi tarve nostaa itseään jalustalle ja kokea olevansa muita parempi. Samastuu titteliin ja pitää sitä isona osana omaa identiteettiään.
Olen aivan eri alalla, mutta omassa työpaikassani tällainen henkilö saa aikaan vastareaktion, ja asioita hoidetaan hänen ohitseen. Koulutustapahtumissa ja juhlissa ym ei ole mitenkään suosittua seuraa. Lopulta hän pelaa itsensä ulkokehälle työntekijöiden välisissä sosiaalisissa suhteissa.
No tässähän näkyy se ero korkeakoulutetun ja amiksen välillä. Ei muuta.
Noi sairaanhoitajat jotka korostaa itseään on rumia niin siksi niiden täytyy korostaa tutkintoa.
Vierailija kirjoitti:
No tässähän näkyy se ero korkeakoulutetun ja amiksen välillä. Ei muuta.
Sairaanhoitaja ei ole amis
Sitten on niitä jotka vähättelee koulutettuja vaikka itsellä ei ole mitään tutkintoa.
lähihoitaja ja sairaanhoitaja eivät ole titteleitä, senkin hölmö! Ne ovat tutkintoja, ja niissä on eri sisällöt.
Vierailija kirjoitti:
Työt menee koulutuksen mukaan.
Jos et lähihoitajana ole tyytyväinen työhösi, jatka opintoja sairaanhoitajaksi.
Nyt ei puhuttu työstä itsessään vaan kollegan asenteesta. Ketjun aloittaja pohtii miksi henkilö x käyttäytyy miten käyttäytyy
Vierailija kirjoitti:
No mene sitten sille yliopistotutkinnon mukaiselle alalle tai opiskele sairaanhoitajaksi. Sinä juuri lotkautit korvaasi kun kirjoittelit tänne.
Jopa kolahti ,))
Meilläkin on tuota samaa, vaikka olen röntgenhoitaja ja samassa työporukassa puolet on sairaanhoitajia. Muutama siellä jaksaa tuoda omaa tärkeyttään esille ja vähättelee meitä röntgenhoitajia. Ottaa vastuutehtäviä, joita ei sitten jaksakaan hoitaa ja ne jää meille muille. Osaston lähihoitajat haukutaan meille ja meidät sinne. En pysty enää olemaan sanomatta takaisin, vaikka ei se kannattaisi. Ehkä se on kuitenkin vähentänyt sitä vinkumista.
Vierailija kirjoitti:
lähihoitaja ja sairaanhoitaja eivät ole titteleitä, senkin hölmö! Ne ovat tutkintoja, ja niissä on eri sisällöt.
Ja sinulta hölmöltä meni koko viestin pointti ohi, kun takerruit lillukanvarsiin. 😉
Asiassa on puolensa ja puolensa.
Olen ollut psykiatrialla sh:na ja tosiaan kaikki tekee aikalailla samoja töitä ja arvostan kyllä osaamista kaikissa ammattiryhmissä. Poikkeuksen tekee se, että jos olen vuoron vastaava hoitaja, jota meillä ei lähihoitajat ainakaan olleet, niin silloin jos kollega ei tee kun sanon, kyllä huomautan. En tosin siitä, että olen sh, vaan siitä, että minä vastaan. Eikä tämä tosin ole titteli kysymys. Voisihan se olla sh:kin, joka "uhmaisi" päätöstäni.
Mutta siis, on todella ärsyttävää, jos jotkut korostavat olevansa sh:ta, mutta joskus se on tarpeen ja ihan perusteltua. Esim. Juuri silloin, jos olet vastaava.
Kuulostaa tutulta. Ethän satu olee Jyväskylän Novassa psykalla?
Vierailija kirjoitti:
Asiassa on puolensa ja puolensa.
Olen ollut psykiatrialla sh:na ja tosiaan kaikki tekee aikalailla samoja töitä ja arvostan kyllä osaamista kaikissa ammattiryhmissä. Poikkeuksen tekee se, että jos olen vuoron vastaava hoitaja, jota meillä ei lähihoitajat ainakaan olleet, niin silloin jos kollega ei tee kun sanon, kyllä huomautan. En tosin siitä, että olen sh, vaan siitä, että minä vastaan. Eikä tämä tosin ole titteli kysymys. Voisihan se olla sh:kin, joka "uhmaisi" päätöstäni.
Mutta siis, on todella ärsyttävää, jos jotkut korostavat olevansa sh:ta, mutta joskus se on tarpeen ja ihan perusteltua. Esim. Juuri silloin, jos olet vastaava.
Piti vielä jatkaa, että silloin se on ammattitaidon puutetta, jos sitä ei ymmärrä, että "riitatilanteessa" vastaava päättää.
Onhan noita. Ei kannata välittää. Minä olen sh, ja ihan tasapuolisina työkavereina on lähihoitajia ja myös mielenterveyshoitajia. Samat on työtehtävät ja ihan yhtä hyvin osaavat työnsä. Ei ole niinkään koulutuksesta kiinni, vaan persoonasta ja työkokemuksesta.