Pitkä liitto, rakkaus loppuu
Haluan vaan avautua tänne anonyyminä, vaikka tiedän että tätä on vaikea ymmärtää ja hyväksyä ja tuun saamaan tästä negaa.
Oon ollut mun miehen kanssa yhdessä yli 20 vuotta. Meidän liitto on ollut hyvä. Mies on ihana, rakastava, hyvä isä ja kaikin puolin täydellinen. Hän rakastaa minua ja sanoo sen päivittäin ääneen. Me annetaan toisillemme tilaa ja mahdollisuus harrastaa ja tehdä mieleisiä asioita. Me ei juuri koskaan riidellä. Kotityöt ja vastuut jakautuu tasapuolisesti. Kaikki on hyvin. Hän kohtelee mua hyvin ja mä kohtelen häntä hyvin. Meillä on melkein täydellinen liitto.
Juuri sen vuoksi mua surettaa kun tuntuu että en vaan enää rakasta häntä. Tai rakastan ja kunnioitan, mutta en enää romanttisessa mielessä. Meillä on monta lasta, ja ollaan varmaan ajauduttu erilleen osin siitä syystä että lasten asiat on olleet niin sitovia. Siis vaikeat vauva-ajat, nepsyhaasteet, nykyään jo teinien ongelmat. Ollaan molemmat omistautuvia ja hyviä vanhempia, toimitaan yhdessä lasten hyväksi. Ja mä niin haluaisin olla onnellinen tässä hetkessä ja rakastaa tuota miestä. Rakastinkin palavasti aina viime vuosiin saakka, nyt rakastan eri tavalla, ehkä kaverillisesti.
En tietenkään tee hätiköityjä päätöksiä, mutta mieleen on tullut ajatuksia erosta. Yksin olemisesta. Yhteisvanhemmuudesta. Me saatais se kaikki toimimaan, me pystyttäis eroamaan sovussa ja toimimaan lasten parhaaksi jatkossakin, niin ihana ja hyvä mies tuo on. Kuka tahansa nainen olisi onnekas saadessaan hänet, ja mä vaan suren sitä että miksen mä ymmärrä sitä.
Ootteko te jääneet hyvään suhteeseen jossa ette koe rakastavanne toista, vai ootteko lähteneet?
Jos musta nyt tuntuu ahdistavalta ajatella että lapset kasvaa ja meille tulee tilaa olla taas kahdestaan ja ajattelen vaan että en halua sitä, voiko tätä suhdetta vielä korjata? En haluaisi erota ja tehdä sitä miehelle, mutta tuntuu etten kestä tässä liitossa enkä haluaisi myöskään tehdä itselleni sitä, että elän vaan vuosia tän ahdistuksen kanssa.
Voiko rakkaudella olla parasta ennen -päivä? Onkohan meillä tullut se täyteen?
Kommentit (96)
Rakkaus loppuu vähitellen, kun kosketus ja seksi loppuvat.
Nyt ap sänkyyn, sun päiväs tällä palstalla on täys.
Unipillerit turpaan ja kuono kohti yötä.
Kannattaa kokeilla ensin salasuhdetta, rakastajaa koska siinä näkee mikä on tärkeää.. Aluksi se on ihanaa mutta sit jotain vaiheessa voi huomata että seksi oman miehen kanssa on itse asiassa tosi ihanaa. Tai sitten ajatus erosta vahvistuu. Mut en eroaisi noin löyhin perustein vaan tutkisin ensin maailmaa vähän salaa.
Täysin normaali vaihe parisuhteessa. Kun tuntuu ettei rakasta enää "oikeasti" vaan kuten rakasta ystävää tms.
Menee ohi ja rakastut mieheesi uudelleen entistäkin vahvemmin. Enemmän kahdenkeskistä aikaa, piristäviä juttuja arkeen tai käykää vaikka parisuhdeterapiassa tai -kurssilla.
Usko pois, kun rakkaus löytyy uudelleen niin se voittaa mennen tullen kaikki alkuhuumat.
Nyt ap, hiljaa. Häirköit palstaa koko päivän, noilla satu jutuillasi.
Pärstä kiinni, idiootti!
Ottakaa yhteistä aikaa, vaikka käytte keskenänne ulkona jossain ja yö hotellissa.
Tottakai rakkaus loppuu kun sitä ei ylläpidetä.
Muistatko mitä teitte silloin kuin aloitte rakastua toisiinne? Alkakaa tekemään niitä samoja asioita. Nukutte vaikka eri makuuhuoneissa, käytte treffeillä, tutustutte toisiinne, olette välillä erossa lapsistanne jne.
Ei missään nimessä kannata hyvää suhdetta katkaista, koska tuossa iässä tilalle saat vain huonompia suhteita.
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus löytyy uudelleen syvältä anaalista.
Ei kun sinä se siellä olet.
Oletko esivaihdevuosissa? Tsekkaapa oma hormonitasapainosi ennen eroa.
Aplla on pakkomielle sepitellä provojaan aamusta iltaan 7 päivää viikossa tännekin. Mistä tuo riippuvuus oikein kumpuaa? Onko lääkkeet taas ottamatta?
Vierailija kirjoitti:
Nyt ap, hiljaa. Häirköit palstaa koko päivän, noilla satu jutuillasi.
Pärstä kiinni, idiootti!
Vedä sinä tumppuun ja häivy!
Vierailija kirjoitti:
Aplla on pakkomielle sepitellä provojaan aamusta iltaan 7 päivää viikossa tännekin. Mistä tuo riippuvuus oikein kumpuaa? Onko lääkkeet taas ottamatta?
Söit ne jo.
ota zuikkii ja laita sormia p rakoon niin homma jatkuu etkä joudu kilometritehtaalle
Eiköhän tuo oo pitkässä liitossa aika tavallista. Pohtisin mm mitä oikeasti haluan, oonko toiveistani kertonut puolisolleni. Voihan olla, että puoliso tahollaan pohtii samoja asioita.
pohtisin onko jotain, mikä palauttaisi kipinän.
Tavallista naisille, että kyllästyvät.
Ei rakkautta ole luotu kestämään ikuisuuksia. On ihmisen biologiassa vaihtaa kumppania kun lapset ovat jo isoja. Ja tarinat uudelleen rakastumisesta ovat pelkkää hölynpölyä
Vierailija kirjoitti:
Aplla on pakkomielle sepitellä provojaan aamusta iltaan 7 päivää viikossa tännekin. Mistä tuo riippuvuus oikein kumpuaa? Onko lääkkeet taas ottamatta?
Nämä provot ovat paljon parempaa viihdettä, kuin sun jo joskus 80-luvulla aloitettu lääkkeistä jankutus.
Jos vako viel ihan ok niin saat nuorempia... mut jos vako iso niin osta netistä vehkeitä
huoh.