Ihan hyvä suhde, mutta en tunne mitään
Olen ollut kolme vuotta parisuhteessa, olen 29-vuotias ja mies 32. Kaikki on periaatteessa hyvin, mutta en koe mitään kemiaa kumppaniani kohtaan. Vaikka arvomaailma ja osin kiinnostuksen kohteetkin ovat samoja, emme juurikaan hassuttele tai naura yhdessä. Sen sijaan ystävieni kanssa huumori ja leikillisyys on todella tärkeä osa suhteita.
Myöskään läheisyys tai seksi ei toimi minun puoleltani. Seksihaluja ei ole käytännössä lainkaan. Kaikesta huolimatta olen hyvin seksuaalinen ja fyysinen ihminen. Edes ajatus seksistä ahdistaa tällä hetkellä paljon.
Lisäksi moni arkeen liittyvä toive ei kohtaa ja olemme tempperamentiltamme hyvin erilaisia. Minulle tasainen arki on haastavaa, kumppanille ei lainkaan. Kaipaan todella paljon omaa aikaa jolloin toteuttaa omia juttujani. Tykkään mennä ja tehdä. Kumppani tekisi mieluiten asioita minun kanssani ja viihtyy kotona. Kuitenkaan miehessä ei ole mitään suurta vikaakaan, vaan hän on äärimmäisen huomioonottava ja kiltti.
En tiedä, kuuluuko suhteiden olla tällaisia. Olemme keskustelleet asiasta, mutta mies on huomattavasti tyytyväisempi. Enkö vain yritä tarpeeksi?
Kommentit (218)
Eniten tässä nyt ihmetyttää, miksi olet ollut kolme vuotta tuollaisessa suhteessa. Pakko vaan olla joku?
Eihän tuosta mitään tule, ennemmin tai myöhemmin tulee joku joka vie sulta jalat alta ja sopii temperamentiltaan paremmin sun kanssa yhteen. On ihan ok erota ja parempi tehdä se nyt kun yhteisiä vuosia on jo takana monta ja on ehkä lapsiakin jne
En halua pilata kenenkään suhteita. Minusta tuo ei vain toimi (kuvauksesi perusteella), eikä ole toimiva parisuhde. Kumppanisi kuulostaa todella ihanalta ja kivalta, mutta joku ei vaan toimi muuten. Tai joku osa vaan siis toimii, toinen osa jää täysin vajaaksi. Eroko. Vai aiotko jatkaa suhteessa omalla kustannuksellasi, että et saa suhteelta mitä toivoisit, kaikilta osin. Minustakin ilo on tärkeää ja huumori. Ja muu jonka sanoit. Jotain kaipaa joskus niin paljon, että sitä mielellään etsisi. Ellei ole oma huumori. Voihan nokkasiili ja ruohonkorsi.
Riippuu ehkä siitä, mitä asioita priorisoi elämässä. Mutta ehkä hyvä lähteä vielä, kun ei ole keski-iässä. Tuskin vetovoima lisääntyykään.
Hän ei ole oikea ihminen sinulle. Ei parisuhteeseen tai tunnetasolla. Tuollaista se silloin on. Ei periaatteessa ole mitään vikaa ja on mukava ihminen mutta hän ei jotenkin kuitenkaan kiinnosta, herätä isompia tunteita, seksi ei maita, haikaa muuta ja analysoi mikä mättää. Usein ei mättää mikään muu kuin ettei pari ole sopivia toisilleen. Ei siihen mitään varsinaista syytä ole. Kemia vain puuttuu. Mitä sitä väkisin vääntämään. Vie vain aikaa molemmilta ja mahdollisuuden tavata se jonka kanssa kemiaa on.
Kysymys ei nyt ole etkö vain yritä tarpeeksi vaan MIKSI yhä olet tuossa suhteessa. Jos olisit ystäväni, olisin neuvonut lähtemään aikaa sitten.
Voit ajatella hyvän suhteen kaavaksi seuraavan:
A tunteet, kemia ja rakkaus x B toimiva arki ja henkinen vakaus x C yhteensopivat seksihalut = toimiva, tyydyttävä ja hyvä suhde. Muitakin osa-alueita voi olla koska tämä on yksinkertaistus. Jos yksikään osatekijä on 0, tuloksenakin on kertolaskussa 0.
Suhde ei siis voi olla hyvä suhde jos yksikin osatekijä on olematon, vaikka jokin muu osa toimisikin. Teillä toimii jotenkuten vain kohta B ja siihenkin olet tyytymätön. Suhde siis ei ole hyvä tai edes ihan hyvä. Teillä on toimimaton suhde monestakin syystä. Suurin syy ainakin minun mielestäni on se isoin eli tunteiden puute. Miksi olla suhteessa laisinkaan kun alkeellisinkaan ehto ei oikein täyty?
Miehesi ei ole riittävän jännittävä sinulle.
Miten ihmeessä jotkut voi olla vaikka kuinka kauan suhteessa joka ei oikeasti toimi? Mä ahdistuisin hengiltä jos pitäisi olla parisuhteessa ihmisen kanssa jota kohtaan mulla ei ole suuria tunteita. Mielummin olen sinkku kuin huolin kenet tahansa.
9 jatkaa Tai eihän teillä siis toimi arkikaan sillä tavalla että ainakaan sinä olisit tyytyväinen, mutta suhteenne vaikuttaa vakaalta henkisesti eli tulette toimeen ja kumppani on hyvä mies, joka kohtelee sinua hyvin. Itse en siltikään tuohon suhteeseen jäisi yrittämään niin sanotusti saada jo hengetöntä konia liikkeelle.
Näen suhteessanne paljon samaa kuin minun suhteessani. Se johti pettämiseen minun puoleltani ja monta kertaa saman ihmisen kanssa. Mies tietää tästä eikä silti halua jättää minua. Olen katkeroitunut kun mies ei silti halua päästää minua irti. Olemme edelleen yhdessä, kaikki tuntuu kulissilta. Mies pitää minua viehättävänä, haluaa seksiä kanssani, minulla taas kestää pidempään että pääsen siihen moodiin. Korvien välissähän se kaikki tapahtuu mutta mieheni kanssa tätä ei ole tapahtunut pitkään aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Näen suhteessanne paljon samaa kuin minun suhteessani. Se johti pettämiseen minun puoleltani ja monta kertaa saman ihmisen kanssa. Mies tietää tästä eikä silti halua jättää minua. Olen katkeroitunut kun mies ei silti halua päästää minua irti. Olemme edelleen yhdessä, kaikki tuntuu kulissilta. Mies pitää minua viehättävänä, haluaa seksiä kanssani, minulla taas kestää pidempään että pääsen siihen moodiin. Korvien välissähän se kaikki tapahtuu mutta mieheni kanssa tätä ei ole tapahtunut pitkään aikaan.
Mikä sinua estää lähtemästä? Eihän tuossa ole mitään järkeä. Ei siinä miehen mielipidettä kysytä siitä haluaako hän päästää irti vai ei. Nyt sysäät vastuun ongelmastasi hänelle.
Tunnistan samoja piirteitä omassa suhteessa ja 15v takana. Vaihda, vielä kun voit. Mies alkaa tuntua yhä tylsemmältä. Teillä on hyvin erilaiset tarpeet, eikä hän pysty niitä täyttämään. Älä typistä itseäsi toisen ihmisen takia. Ilo kuolee sisältä...
Täytyy ihmetellä miten ja miksi olette parisuhteessa?
Ei kaikkea tajua nuorena. Sitä luulee ja uskoo kaikenlaista. Ei lasten takia voi lähtee täysin itsekkäästi lätkimään. Kyllä tässä pärjää kun tajuaa missä mennään.
Ja täytyy sanoa: todella moni mies ei ymmärrä naistaan pätkääkään. Eivät tajua henkistä ulottuvuutta. Siinä ei audit auta. Ei fiksuja miehiä vain ole riittävästi. Tai siis kypsiä.
Mies ansaitsee parempaa. Olet itsekäs ja ajattelet vain itseäsi.
Pitäisikö vaihtaa toiseen ennenkuin lapsia tulee. Kuulostaa että ei kemiat tosiaankaan kohtaa.