Ihan hyvä suhde, mutta en tunne mitään
Olen ollut kolme vuotta parisuhteessa, olen 29-vuotias ja mies 32. Kaikki on periaatteessa hyvin, mutta en koe mitään kemiaa kumppaniani kohtaan. Vaikka arvomaailma ja osin kiinnostuksen kohteetkin ovat samoja, emme juurikaan hassuttele tai naura yhdessä. Sen sijaan ystävieni kanssa huumori ja leikillisyys on todella tärkeä osa suhteita.
Myöskään läheisyys tai seksi ei toimi minun puoleltani. Seksihaluja ei ole käytännössä lainkaan. Kaikesta huolimatta olen hyvin seksuaalinen ja fyysinen ihminen. Edes ajatus seksistä ahdistaa tällä hetkellä paljon.
Lisäksi moni arkeen liittyvä toive ei kohtaa ja olemme tempperamentiltamme hyvin erilaisia. Minulle tasainen arki on haastavaa, kumppanille ei lainkaan. Kaipaan todella paljon omaa aikaa jolloin toteuttaa omia juttujani. Tykkään mennä ja tehdä. Kumppani tekisi mieluiten asioita minun kanssani ja viihtyy kotona. Kuitenkaan miehessä ei ole mitään suurta vikaakaan, vaan hän on äärimmäisen huomioonottava ja kiltti.
En tiedä, kuuluuko suhteiden olla tällaisia. Olemme keskustelleet asiasta, mutta mies on huomattavasti tyytyväisempi. Enkö vain yritä tarpeeksi?
Kommentit (218)
Mies haluaa söpön typyn, hän voi aina ottaa uuden. Se ei vain riitä jos on yhtään omaa älliä naisella. Ei typyily onnistu loputtomiin.
Minkä ihmeen takia olet tuossa suhteessa? Se on ihmisille näköjään todella vaikea uskoa, että kumppani voi olla kaikin puolin hyvä ihminen, mutta ei vaan sopiva.
Miksi ihmeessä olet koskaan mennyt tuollaiseen suhteeseen? Todella paskamaisen tempun olet tehnyt kumppanillesi.
Minusta kuulostaa, että sinä haluaisit itsesi kopion. Se on ihan yleistä. Sinä et kuitenkaan voi muuttaa häntä eikä hän voi ikinä olla se ihminen, jota kaipaat. Osa meistä etsii itsensä kopioita, osa etsii itsensä vastakohtaa ja osa isänsä/äitinsä kopiota.
Luonto ja evoluutiobiologia ei tarkoittanut teitä yhteen. Ei kemiaa tarkoittaa sitä. Välillänne on platonista välittämistä, muttei himoa.
Myös se mies ansaitsee tulla arvostetuksi ja halutuksi miehenä. Nyt tämä ei oo kenenkään kannalta hyvä. En mä miehenä haluaisi jatkaa tommosta. Alkaisin inhota itse itseäni kun se nainen ei oikeasti arvosta eikä halua.
Erotkaa
Vierailija kirjoitti:
Miehesi ei ole riittävän jännittävä sinulle.
Sama tuli mieleen 😆 Hyvä mies on liian tasapaksu ja kiltti. Pitää sitä nyt kunnolla jännää olla miestä myöten.
Paljonko ap:lla elopainoa? Entäs miehellä?
Toivottavasti mies pakkaa hammasharjan koteloon. Ansaitsee tasapainoisemman naisen.
Tuota se on, kun ottaa järkiliiton "ok kiva" miehen kanssa.
Kannattaa harkita eroa nyt, kun lapsia ei ole kuvioissa. Toisaalta jos haluatte lapsia, ei ole syytä aikailla pitkään.
Minulla on kädenlämpöinen liitto, mutta pysyn tässä lapsen ja arjen vuoksi. Vaikka suhteesta puuttuu kaipaamani intohimoinen rakkaus, romantiikka, seksi, läheisyys ym., on liitto kuitenkin lapsen kannalta hyvä. Myös arki on monin tavoin helpompaa, kun 2 aikuista jakaa sitä.
Deittaillessani tuli tutkiskeltua paljon sitä, mitä fyysinen vetovoima oikeastaan tarkoittaa. "Haluan tuon kanssa seksiä" on täysin eri asia, kuin että "Voin harrastaa tuon kanssa seksiä". Nuo kaksi menivät joskus sekaisin varsinkin, kun rupesin etsimään sitä hyvää kunnollista miestä ja yritin priorisoida vähemmän seksuaalista vetovoimaa. Kolmantena on vielä se, että "en voi kuvitella tuon kanssa seksiä", mutta tuo kolmas vaihtoehto on ehkä helpoiten tunnistettavissa. Lopulta tajusin sen, että seurustelukumppanin kanssa on pakko olla tuo ensimmäinen fiilis, eli että todellakin haluan häntä. Muuten ei tule mitään suhteesta.
Hyvin voimakas seksuaalinen kemia, tutkikaa tarkemmin mistä johtuu. Esim. lapsuuden mallit vaikuttaa siihen. Eli kun joku on kovin tuttu - häntä luulee upeaksi tyypiksi. Todellisuudessa hän on se sama paska vanhempi uudessa kaavussa.
Ihminen oppii rakastamaan vasta kun ei enää etsi omaansa, vaan valitsee rakastaa. Jos toinen on täysi pönttö, silloin se tietysti ei toimi. Kenet valitset? Voit valita. Kyllä siinä järkeäkin pitää olla, mutta myös tunnetta.
Ihmisen parinvalinta on hyvin hienostunut systeemi, ja se on muodostunut vuosituhansien aikana. Siihen liittyy mm. ominaistuoksu, feromonit, jne. Monet tekijät. Yleinen terveys. Jne. Evoluutiopsykologia tätä tutkii muun muassa.
Toiset sopivat toisilleen paremmin kuin toiset.
Tutkimukset ovat löytäneet, esimerkiksi, että parinvalinnassa suositaan alitajuisesti tarpeeksi erilaisen immuunijärjestelmän omaavaa partneria - joka on geneettisesti tarpeeksi erilainen - mutta, ei kuitenkaan liian erilainen.
Miehen ominaistuoksu viestii naiselle tästä, ja tämä on alitajuista. mm. Siksi sitä ei pysty joskus millään järjellä selittämään, kun joskus ihminen vain tuntee järjetöntä vetoa toiseen ihmiseen.
Toisin sanoen, vaikuttaa siltä, että aloittaja ja aloittajan mies eivät vain luonnon näkökulmasta ole kovin optimaalinen pari. Voi olla, että vetoa ei ole, koska olette biologisesti liian samanlaisia tai geneettisesti yhdistelmä on vain sellainen, ettei ole himoa.
Luonto on meitä viisaampi, olemme kaikki libidomme orjia. Niin miehet kuin naiset.
Ihan hyvä suhde riittää sitten kun siihen on valmis. En osaa selittää tarkasti.
Itse olin aikoinaan nuorena 3,5 vuotta suhteessa, joka oli kaikin puolin täydellinen tai lähes täydellinen. Oli intohimoista rakkautta ja läheisyyttä. Sitten hän teki sen pahimman mitä voi tehdä, eli aloitti salasuhteen. Hän oli ihastunut päätä pahkaa ystävänsä kautta tapaamaansa nuoreen naiseen. Siitä seurasi romanssi, joka johti nopeasti meidän eroon. Minun tunteeni olivat loukatut. Hän ei omien sanojensa mukaan halunnut lähteä muttei myöskään jäädä. Se oli minulle aivan hirveä shokki. Miten kaikkein rakkain ihminen voi sanoa, että hän ei voi jäädä meidän suhteeseen muttei myöskään halua lähteä? Ei sellaista pysty antamaan anteeksi, ettei se kaikkein rakkain ole varma. Muistan kun erilleen muuttaessamme kysyin, miksei hän rakasta minua enää, koska halusin tietää, eikä minun rakkauteni häneen ollut loppunut koskaan. Hän vastasi, että kyllä hän edelleen rakastaa minuakin. Se -kin-liite oli niin kuvaava, että tiesin eron olleen ainoa oikea ratkaisu meidän kohdalla.
Minä siis löysin rakkaimman sielunkumppanin, joka oli minulle se oikea. Minä vain en ollut hänelle se ainoa oikea. Rakkaus iskee kun se iskee. Minulla on nykyisin hyvä avioliitto ja yhteisiä lapsia. Tämä on ihan hyvä suhde ja se riittää minulle. Oli ihan hyvän suhteen aika, ei palavan rakkauden.
Aikuinen parisuhde on kyllä rauhallisempi ja tasaisempi. Juuri siitä syystä, että siinä voi kasvattaa lapsia. Kaikki tämä on ihmisenä kasvua, mutta se ei ole trendikästä.
Parempi se on erota. Mieskin varmaan löytää itselleen sopivamman kumppanin.
Miehelle riittää että hänellä on nainen, kuka vaan "ihan okei" -tyyppi kelpaa. Ei hän halua olla nimenomaan juuri SINUN kanssasi. Ettehän näytä olevan missään asiassa samalla aaltopituudellakaan.
SINULLE se ei selvästi riitä. Enemmin tai myöhemmin lähdet.
Erosin n. Vuosi sitten kädenlämpöisestä suhteesta. Hetkeäkään en ole lähtöäni katunut. Mies oli ihan ok mutta suurempaa intohimoa ei koskaan ollut noiden kolmen vuoden aikana, kihloissa olimme. Oli lopulta kuin kämppiksen kanssa olisi asunut. Esim. Seksi oli onnetonta. Yksin on parempi kuin huonossa suhteessa.
Liian moni tyytyy kädenlämpöiseen suhteeseen. Tiedän useita joilla on pakko vain olla joku että voi sanoa olevansa suhteessa /naimisissa. Ikinä en enää tuota virhettä tee. Pitää olla intohimoa ja rakkautta että sinkkuudestani luovun.