Ihan hyvä suhde, mutta en tunne mitään

Oletko päätynyt suhteeseen arvomaailman vuoksi? Eikö ystävyys riittänyt vai eikö mies halunnut sitä?

Ei edes friend zone, jos hassuttelu puuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikkea tajua nuorena. Sitä luulee ja uskoo kaikenlaista. Ei lasten takia voi lähtee täysin itsekkäästi lätkimään. Kyllä tässä pärjää kun tajuaa missä mennään.

Mukava lukea että vielä löytyy aikuistuneita vastuunkantajiakin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaihtamalla ei parane, tilastojen valossa päinvastoin. Arki tulee vastaan myös uudessa suhteessa. Ota ennemmin asiat puheeksi puolisosi kanssa ja kerro avoimesti mitkä asiat sinua vaivaavat ja miksi ja tehkää yhdessä töitä niiden ratkaisemiseksi. Älä syytä miestäsi, että miksi et tee noin tai näin tai miksi kohtelet minua tällä tavalla etkä tuolla tavalla vaan tuo asiat esiin rakentavassa hengessä. Jos et miehelle mitään kerro ja vieläpä moneen kertaan niin mistä hän voisi tietää mikä sinulla mättää.

Vaihtamalla voi todellakin parantua. Te eroa pelkäävät ja tabuna pitävät vain haluatte luoda sellaisen illuusion, että eroaja on luuseri ja laiska ja ettei vaihtamalla voi tehdä koskaan parempaa valintaa. Haluatte ylläpitää kristillistä niukkuuden ja ole aina tyytyväinen mitä saat äläkä kuunaan uskalla haluta enempää-mentaliteettia. Haluatte saada ihmiset uskomaan

Varmasti on niitäkin joiden oma (ei välttämättä tilanteeseen liittyvien ehkä monienkin muiden) kokemus on että vaihtamalla on tilanne parantunut, mutta kyllä keskimäärin on selkeästi niin että vaihtamalla ei tilanne ainakaan ole parantunut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen jo keski-ikäinen ukko, mutta olin vastaavassa suhteessa aikanaan yhteensä melkein 8 vuotta. Ikävuodet 19-26 Edelleen yksi parhaista päätöksistä oli lopettaa se suhde. Muistan että joka vuosi ajatukseni ja tunteeni menivät enemmän siihen suuntaan että haluan olla itsekseni, kaverien kanssa ja tehdä kaikkea muuta kuin olla tyttöystäväni kanssa. Aloin haaveilemaan omasta kodista, jossa asun yksinäni ja pelaan loputtomasti videopelejä. Haaveilin myös viimeisen kahden vuoden ajan muista tytöistä. Siitä, että saan mennä ja tulla miten haluan. Minkälaiset huonekalut mulla on kämpässä. Tyttöystäväni oli todella ripustautuva ja hyvin konservatiivinen. Hän oli myös hyvin mustasukkainen, ilman syytä. Hänellä ei juuri ollut kavereita. Hän ei sietänyt alkoholin käyttöä yhtään. 

 

Tämä olisi voinut olla minun exän kirjoittama, sillä erotuksella että ero

Kumppanuus alkoholia käyttävän pohjan pojan kuin mekkaan päin kumartelevan tumman suklaasilmänkin kanssa ovat yhtälailla molemmat venäläistä rulettia jossa tavantakaa sitten jonkin kohdalle osuu laukeaminen. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tä keskustelu on lähinnä vahvistanut mun tunnetta siitä että ei olla oikeat ihmiset toisillemme. Ja asialle pitää tehdä jotain nyt eikä joskus tulevaisuudessa. Yritetty on, vietetty laatuaikaa, reissattu ja yritetty olla toisillemme mukavia. Valitrttavasti se yhdessä vietetty aika tuntuu kaikesta huolimatta väkinnäiseltä ja laimealta.

Ap

Lisäisin vielä että nykyinen kumppanisi ei ole sinulle se oikea nyt ja tässä elämäntilantessa. Sinä haluat mennä ja tulla ja tehdä. Ja kumppanisi ei vastaa näihin tarpeisiisi ja sekin varmaan aiheuttaaa henkistä etäisyyttä.

On kuitenkin mahdollista (vaikkakaan ei varmaa) että hän voisi olla sinulla ainakin oikeampi kumppani johonkin muuhun elämäntilanteeseen tai ikään jolloin sinunkin halusi ja tarpeesi suhteelle saattavat olla erilaisia. Mutta sehän ei lämmitä nyt joten varmasti parempi erota.

Samaistun hyvin tunteisiisi, olen itseasiassa saman ikäinenkin, ja itse olen kokenut tämän jonkinlaisena kolmenkympin kriisinä.

Me tosin olemme olleet yhdessä paljon pidempään ja meillä on myös pari lasta, joten eroa en ole tästä syystä edes harkinnut, ja tiedän, että olen ollut tässä suhteessa myös todella tyytyväinen, enkä nyt varsinaisesti ole mitenkään epätyytyväinen tälläkään hetkellä, mutta ehkä jonkin näköinen ns. melankolinen vaihe, missä olen ehkä vähän aiempaa itsekkäämmin pistänyt eroavaisuutemme ja omat mieltymykseni merkille, ja tunteet sekä halut ovat myös laskeneet, ja ehkä olen pohtinut sitäkin, minkälaista elämä vioisi olla.

Omalta osaltani uskon tämän olevan vain vaihe ja aion panostaa parisuhteeseen ja osaltaan sopeutua sen muuttuneeseen muotoon, koska mitään ongelmia meillä ei ole ja yhdessä on hyvä olla, kyllä se yhteinen sävelkin sieltä uudestaan löytyy. Jokainen toki on oman suhteensa ja itsensä asiantuntija, joten jos suhteesta on aina puuttunut jotain, mitä kaipaa eikä uskokaan saavansa, niin silloin on hyvä punnita, pitäisikö erota ja etsiä sitä muualta, vai pystyykö siihen tyytymään ja olemaan silti onnellinen haikailematta jatkuvasti sitä jotain...

Vierailija kirjoitti:

Mies ansaitsee parempaa. Olet itsekäs ja ajattelet vain itseäsi.

Äitis oli itsekäs, kun sinua teki🤭

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaihtamalla ei parane, tilastojen valossa päinvastoin. Arki tulee vastaan myös uudessa suhteessa. Ota ennemmin asiat puheeksi puolisosi kanssa ja kerro avoimesti mitkä asiat sinua vaivaavat ja miksi ja tehkää yhdessä töitä niiden ratkaisemiseksi. Älä syytä miestäsi, että miksi et tee noin tai näin tai miksi kohtelet minua tällä tavalla etkä tuolla tavalla vaan tuo asiat esiin rakentavassa hengessä. Jos et miehelle mitään kerro ja vieläpä moneen kertaan niin mistä hän voisi tietää mikä sinulla mättää.

Vaihtamalla voi todellakin parantua. Te eroa pelkäävät ja tabuna pitävät vain haluatte luoda sellaisen illuusion, että eroaja on luuseri ja laiska ja ettei vaihtamalla voi tehdä koskaan parempaa valintaa. Haluatte ylläpitää kristillistä niukkuuden ja ole aina tyytyväinen mitä saat äläkä kuunaan uskalla haluta enemp

Mutta pysymällä tilanne vaan pahenee ajan mittaan kun ketutus kasvaa. 

Mikään ei estä aloittamasta hassuttelua nyt. 

En ihan täysin ymmärrä käsitettä ihan hyvä suhde, mutta en tunne vetoa. Eihän se silloin ole hyvä suhde - parisuhteen kannalta kriittisen tärkeä elementti puuttuu. Jopa tärkein. Eri asia jos on lapset ja talolainat ja 20 v yhteistä taivalta takana, silloin jotkut voivat valita elää kuin kämppikset ja osa näistä lienee ihan onnellisiakin. Mutta tuossa iässä ja tuossa vaiheessa suhdetta älä hitossa jää tuohon. Korkeintaan jos molemmat olisi aseksuaaleja voisi toimia.

Muuten voi käydä niin, että muutaman vuoden päästä papin aamenen ja parin lapsen jälkeen käveleekin vastaan se joka tosissaan vie jalat alta, ja se on kurja tilanne kaikille osapuolille.

Hanki gambialainen mies niin kyllä tuntuu.

Ei ole hyvä suhde, jos et tunne mitään.

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuosta mitään tule, ennemmin tai myöhemmin tulee joku joka vie sulta jalat alta ja sopii temperamentiltaan paremmin sun kanssa yhteen. On ihan ok erota ja parempi tehdä se nyt kun yhteisiä vuosia on jo takana monta ja on ehkä lapsiakin jne

Minä taas olen sitä mieltä, että ne lapset kannattaa juuri tehdä siihen ok suhteeseen, jos niitä haluaa. Onpahan yksi iso stressin aihe vähemmän, kun kumppania on  myöhemmin katselemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies ansaitsee parempaa. Olet itsekäs ja ajattelet vain itseäsi.

Äitis oli itsekäs, kun sinua teki🤭

Onnekseni tai minua ei olisi.

Miksi yleensä otit hänet? Jos et enää tunne mitään, niin kai joskus olet tuntenut? Mikä on muuttunut ja miksi? Vai oliko suhteenne alunperinkin tuollainen?

Sinuna etsisin jonkun muun, ihan hyvä suhde ilman rakkautta toimii ihan mukavasti yleensä kunnes löytyy jotain parempaa. Sitten sitä voi ollakin jo liian myöhäistä. Ei se kummankaan vika ole, jos niitä tunteita ei vain ole. Miehesi voi olla tosin yksipuolisesti rakastunut sinuun, mutta parempi hänellekin erota mahd pian, että ehtii toipua ja löytää jonkun muun joka rakastaa takaisin.

Ette mene lankaan. Sun ei tarvitse tyytyä. Treffeiltä saa lähteä kesken,estää tai sanoa ettet näe teillä yhteistä tulevaisuutta. Somessa näkee paljon miesten lisäksi suhteessa katkeroituneita naisia ketkä yrittää jallittaa muitakin samaan liemeen. Naisena et ole velvollinen toimimaan minään hyväntekijänä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi yleensä otit hänet? Jos et enää tunne mitään, niin kai joskus olet tuntenut? Mikä on muuttunut ja miksi? Vai oliko suhteenne alunperinkin tuollainen?

Täällä kehoitetaan antamaan "kilteille" mahdollisuus päästä suhteeseen...