Ihan hyvä suhde, mutta en tunne mitään

Tai sitten ap hakee äärikokemuksia. Vuoristoradalle vaan. Turha sitten on kenellekään valittaa jos on mustelmilla ja ruhjeille henkisesti ja joskus fyysisestikin sen kyydin jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kaikille näkökulmista! Minulle suhde ei ole välttämättömyys, vaan olen viihtynyt myös pitkiä aikoja sinkkuna, kun elämässä on ollut muutenkin täyttä ja kiireistä. Kuitenkin haluaisin, että mieskin kokisi voivansa olla onnellisempi ilman tätä suhdetta.

Ap

Ei se mies luultavasti koskaan tule niin kokemaan, joten et sinä voi sitä jäädä odottelemaan, jos kerran olet nyt tyytymätön. Teet myös tavallaan miestä kohtaan väärin, jos jossain taustalla jo tiedät, että ennemmin tai myöhemmin tulet lähtemään, mutta pidät ehkä jopa vuosia siinä, koska ajattelet että ero olisi helpompi jos mieskin tahtoisi sitä itse. Siinä samalla tuhlautuu mieheltä vuosia joina olisi voinut etsiä itselleen paremmin sopivaa kumppania, jos sinä vaan olisit saanut aikaiseksi lähteä. Kumppanin löytäminen on nuorempana helpompaa kuin vanhempana, ei ole hyvä odotella ja antaa ajan kulua jos lähteminen on se mitä lopulta kumminkin haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Ap on malliesimerkki henkilöstä, joka tuskin tulee ikinä samaan pysyvää ja vakaata parisuhdetta. Liian kiltti ja tasainen mies ei kelpaa, mutta tiedän tasan tarkkaan, että temperamenttisen miehen kanssa ap vasta ongelmissa onkin. Se suhde on ikuista parisuhteen sisäistä valtataistelua.

Mitä ihmettä? Mikä malliesimerkki? Jos YKSI tasainen ja kiltti mies ei sitten kuitenkaan sytytä tarpeeksi niin eihän se sitä tarkoita, etteikö joku toinen kiltti ja tasainen mies olisi sitten sopivampi. Ei kaikki kiltit ja tasaiset ole samanlaisia, kuten ei kaikki räiskyvämmät luonteetkaan. Ja siihen väliin mahtuu vielä monenlaista tallaajaa. 

En ole koskaan ollut tuollaisessa suhteessa. Olen paljon mielummin yksin, mikä teitä vaivaa? 

Vaihtamalla ei parane, tilastojen valossa päinvastoin. Arki tulee vastaan myös uudessa suhteessa. Ota ennemmin asiat puheeksi puolisosi kanssa ja kerro avoimesti mitkä asiat sinua vaivaavat ja miksi ja tehkää yhdessä töitä niiden ratkaisemiseksi. Älä syytä miestäsi, että miksi et tee noin tai näin tai miksi kohtelet minua tällä tavalla etkä tuolla tavalla vaan tuo asiat esiin rakentavassa hengessä. Jos et miehelle mitään kerro ja vieläpä moneen kertaan niin mistä hän voisi tietää mikä sinulla mättää.

Vierailija kirjoitti:

 Voin kertoa että lähes kaikki 30v miehet pelailee videopelejä, juo kaljaa viikonloppuisin, käy poikien reissuilla silloin tällöin, ovat laiskoja kotitöissä ja ketään niitä ei kiinnosta sunnuntaikävelyt sun kanssa sitten alkuhuuman jälkeen. Jostain nykyisen kumppanin huonosta piirteestä voit toki päästä eroon, mutta pahimmillaan saat 2 huonoa piirrettä siihen sitten tilalle.

Mieluummin olen yksin kuin sellaisen miehen kanssa, jota ei huvita tehdä minun kanssani mitään ja joka ei huolehdi asioistaan kuin aikuinen ihminen.

t. ei-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on malliesimerkki henkilöstä, joka tuskin tulee ikinä samaan pysyvää ja vakaata parisuhdetta. Liian kiltti ja tasainen mies ei kelpaa, mutta tiedän tasan tarkkaan, että temperamenttisen miehen kanssa ap vasta ongelmissa onkin. Se suhde on ikuista parisuhteen sisäistä valtataistelua.

 

Mitä ihmettä? Mikä malliesimerkki? Jos YKSI tasainen ja kiltti mies ei sitten kuitenkaan sytytä tarpeeksi niin eihän se sitä tarkoita, etteikö joku toinen kiltti ja tasainen mies olisi sitten sopivampi. Ei kaikki kiltit ja tasaiset ole samanlaisia, kuten ei kaikki räiskyvämmät luonteetkaan. Ja siihen väliin mahtuu vielä monenlaista tallaajaa. 

Ap on malliesimerkki heikosta luonteesta. Täydellinen saalis narsistille.

Näitä kommentteja lukiessa palstan katkeruus tulee jälleen kerran hyvin esille. "Jätä se sika" on jo kulunut slogan, mutta tässäkin ketjussa sama fraasi tulee milloin mitenkin esiteltyä. Jotenkin kuvaa katkeruutta, että ero nähdään helppona ja suht. kevyenä vaihtoehtona. Että hei tää on liian tylsää, nyt vaan ero vetämään. Toivottavasti näin ajatteleville ei ainakaan ole lapsia siunaantunut. Äitiä/iskää nyt kuules kyllästytti ja piti lähteä hakemaan vähän vierasta, muuuutta kyllä mää teitä lapset rakastan, enkö rakastakin.

Vierailija kirjoitti:

Vaihtamalla ei parane, tilastojen valossa päinvastoin. Arki tulee vastaan myös uudessa suhteessa. Ota ennemmin asiat puheeksi puolisosi kanssa ja kerro avoimesti mitkä asiat sinua vaivaavat ja miksi ja tehkää yhdessä töitä niiden ratkaisemiseksi. Älä syytä miestäsi, että miksi et tee noin tai näin tai miksi kohtelet minua tällä tavalla etkä tuolla tavalla vaan tuo asiat esiin rakentavassa hengessä. Jos et miehelle mitään kerro ja vieläpä moneen kertaan niin mistä hän voisi tietää mikä sinulla mättää.

Tilastot ovat useissa avioliitoissa olleiden osalta karua kertomaa. Tyytyväisyys laskee sitä mukaan kuinka mones avioliitto ihmisellä on menossa. Ja samaan aikaan heillä pettämisprosentit kirkuvat punaisella. Toisin kuin normaaleilla ihmisillä.

Vierailija kirjoitti:

Näitä kommentteja lukiessa palstan katkeruus tulee jälleen kerran hyvin esille. "Jätä se sika" on jo kulunut slogan, mutta tässäkin ketjussa sama fraasi tulee milloin mitenkin esiteltyä. Jotenkin kuvaa katkeruutta, että ero nähdään helppona ja suht. kevyenä vaihtoehtona. Että hei tää on liian tylsää, nyt vaan ero vetämään. Toivottavasti näin ajatteleville ei ainakaan ole lapsia siunaantunut. Äitiä/iskää nyt kuules kyllästytti ja piti lähteä hakemaan vähän vierasta, muuuutta kyllä mää teitä lapset rakastan, enkö rakastakin.

Aloittajalla ei ole lapsia, ja hän on nuorehko. Miksi ihmeessä silloin pitäisi jäädä suhteeseen, joka ei ole hyvä? Kummatkin osapuolet voivat vielä löytää paremman kumppanin.

Kaikkein typerintä on jämähtää ensimmäiseen parisuhteeseen loppuiäkseen, vaikka se ei toimisi. Kaikki tekevät vääriä valintoja, niitä voi korjata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä kommentteja lukiessa palstan katkeruus tulee jälleen kerran hyvin esille. "Jätä se sika" on jo kulunut slogan, mutta tässäkin ketjussa sama fraasi tulee milloin mitenkin esiteltyä. Jotenkin kuvaa katkeruutta, että ero nähdään helppona ja suht. kevyenä vaihtoehtona. Että hei tää on liian tylsää, nyt vaan ero vetämään. Toivottavasti näin ajatteleville ei ainakaan ole lapsia siunaantunut. Äitiä/iskää nyt kuules kyllästytti ja piti lähteä hakemaan vähän vierasta, muuuutta kyllä mää teitä lapset rakastan, enkö rakastakin.

 

Aloittajalla ei ole lapsia, ja hän on nuorehko. Miksi ihmeessä silloin pitäisi jäädä suhteeseen, joka ei ole hyvä? Kummatkin osapuolet voivat vielä löytää paremman kumppanin.

 

Kaikkein typerintä on jämähtää ensimmäiseen parisuhteeseen loppuiäkseen, vaikka se ei toimisi. Kaikki tekevät vääri

Entäpä sellainen joka tekee lapsia useassa avioliitossa ja samalla esittää puolisollleen valheellista kuvaa itsestään vaikka salaa etsii mielessään sitä mystistä tunnetta jota luulee rakkaudeksi. Vaikka kyseessä on omien traumojen käsittelemättömyys.

Olen ollut tuollaisessa suhteessa. Tai no se on ollut elämäni ainoa suhde. Onneksi lähdin, en ole katunut päivääkään. Sinkkuna on parempi. 

Tää on kyllä niin ihmeellistä, että heti ihmisiä syytetään jännämiehen etsinnästä ja joku vielä väittää, että kun tasaisen normaalin miehen kanssa ei voi tuntea vetovoimaa niin siksi vain sekopäät kelpaavat. Tasaisen, vakaan ja normaalin miehen kanssa voi tuntea tosi paljon vetovoimaa. Naiset kyllä yleensä tykkäävät ihan normaaleista miehistä. Kiltteys ihmisessä ei muuten tarkoita sitä ettei olis omaa tahtoa ja mielipiteitä. Kiltti ihminen ajattelee muita ja on hyväntahtoinen, mutta ei omalla kustannuksellaan. Tahdoton ylikiltti ihminen on rajaton ja läheisriippuvainen. Aivan eri asia. Tuskinpa ap:n kumppani on tällainen. He eivät vaan sovi yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Tää on kyllä niin ihmeellistä, että heti ihmisiä syytetään jännämiehen etsinnästä ja joku vielä väittää, että kun tasaisen normaalin miehen kanssa ei voi tuntea vetovoimaa niin siksi vain sekopäät kelpaavat. Tasaisen, vakaan ja normaalin miehen kanssa voi tuntea tosi paljon vetovoimaa. Naiset kyllä yleensä tykkäävät ihan normaaleista miehistä. Kiltteys ihmisessä ei muuten tarkoita sitä ettei olis omaa tahtoa ja mielipiteitä. Kiltti ihminen ajattelee muita ja on hyväntahtoinen, mutta ei omalla kustannuksellaan. Tahdoton ylikiltti ihminen on rajaton ja läheisriippuvainen. Aivan eri asia. Tuskinpa ap:n kumppani on tällainen. He eivät vaan sovi yhteen.

Ap vaikutti tuollaiselta. Siksi varmaan ihmiset kommentoivat.

Vierailija kirjoitti:

Vaihtamalla ei parane, tilastojen valossa päinvastoin. Arki tulee vastaan myös uudessa suhteessa. Ota ennemmin asiat puheeksi puolisosi kanssa ja kerro avoimesti mitkä asiat sinua vaivaavat ja miksi ja tehkää yhdessä töitä niiden ratkaisemiseksi. Älä syytä miestäsi, että miksi et tee noin tai näin tai miksi kohtelet minua tällä tavalla etkä tuolla tavalla vaan tuo asiat esiin rakentavassa hengessä. Jos et miehelle mitään kerro ja vieläpä moneen kertaan niin mistä hän voisi tietää mikä sinulla mättää.

Vaihtamalla voi todellakin parantua. Te eroa pelkäävät ja tabuna pitävät vain haluatte luoda sellaisen illuusion, että eroaja on luuseri ja laiska ja ettei vaihtamalla voi tehdä koskaan parempaa valintaa. Haluatte ylläpitää kristillistä niukkuuden ja ole aina tyytyväinen mitä saat äläkä kuunaan uskalla haluta enempää-mentaliteettia. Haluatte saada ihmiset uskomaan, että kun valitsee yhden kerran huonosti, pitäisi vain mukisematta tyytyä silti valintaan ja olla eroamatta kun se on olevinaan jalompaa ja hienomman ihmisen, oikean hyvän ja moraalisen ihmisen merkki. Kärsi kärsi niin kirkkaamman kruunun saat äläkä halua mitään itsellesi on elämänohjeenne. Kuin pari voisi vain tahtomalla ja tyytymiseen alistumalla tehdä suhteesta hyvän. Kuin aikuiset ihmiset eivät iän karttuessa ja heidän muuttuessa ihmisinä olla tarpeeksi aikuisia itse arvioimaan missä suhteessa heidän on hyvä olla, vaan eroa katastrofina ja epäonnistumisena pitävät haluavat kontrolloida muita, jotta joko eivät itse tulisi jätetyiksi tyytymissuhteessa tai voisivat elää sen tiedon kanssa etteivät itse uskalla edes yrittää muuta kuin tyytyä. 

Vierailija kirjoitti:

Vaihtamalla ei parane, tilastojen valossa päinvastoin. Arki tulee vastaan myös uudessa suhteessa. Ota ennemmin asiat puheeksi puolisosi kanssa ja kerro avoimesti mitkä asiat sinua vaivaavat ja miksi ja tehkää yhdessä töitä niiden ratkaisemiseksi. Älä syytä miestäsi, että miksi et tee noin tai näin tai miksi kohtelet minua tällä tavalla etkä tuolla tavalla vaan tuo asiat esiin rakentavassa hengessä. Jos et miehelle mitään kerro ja vieläpä moneen kertaan niin mistä hän voisi tietää mikä sinulla mättää.

Kyllä, arki tulee vastaan kaikissa parisuhteissa ennemmin tai myöhemmin, mutta se arki on ihan erilaista sellaisen kumppanin kanssa, johon on alunalkaenkin tuntenut vetoa ja kiinnostusta kuin sellaisen kanssa, joka ei selvästikään ole itselle se sopiva kumppani, vaikka mukava ja hieno ihminen olisikin noin muutoin.

Eihän meillä kenelläkään olisi mitään ongelmia parisuhteiden kanssa jos oikea ja toimiva ratkaisu olisi pistää pysyvästi hynttyyt yhteen sen ensimmäisen vastaantulijan kanssa, joka nyt kuta kuinkin on kunnollinen.

Vierailija kirjoitti:

Miehelläsi on siis liian pieni?

Minulla oli kerran orastava suhde ihan kivanoloisen miehen kanssa, mutta se loppui kun en tuntenut mitään juuri tuosta syystä.

N39

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaihtamalla ei parane, tilastojen valossa päinvastoin. Arki tulee vastaan myös uudessa suhteessa. Ota ennemmin asiat puheeksi puolisosi kanssa ja kerro avoimesti mitkä asiat sinua vaivaavat ja miksi ja tehkää yhdessä töitä niiden ratkaisemiseksi. Älä syytä miestäsi, että miksi et tee noin tai näin tai miksi kohtelet minua tällä tavalla etkä tuolla tavalla vaan tuo asiat esiin rakentavassa hengessä. Jos et miehelle mitään kerro ja vieläpä moneen kertaan niin mistä hän voisi tietää mikä sinulla mättää.

Vaihtamalla voi todellakin parantua. Te eroa pelkäävät ja tabuna pitävät vain haluatte luoda sellaisen illuusion, että eroaja on luuseri ja laiska ja ettei vaihtamalla voi tehdä koskaan parempaa valintaa. Haluatte ylläpitää kristillistä niukkuuden ja ole aina tyytyväinen mitä saat äläkä kuunaan uskalla haluta enempää-mentaliteettia. Haluatte saada ihmiset uskomaan

Kun tilastoista et saa tukea hyökkäät uskonnon kautta. Sun tapaiset kyllä tunnistaa. Montako eroa takana? Oletko mielestäsi arvostettu noin niinkuin yleensä vai koetko esimerkiksi lauseen ihmiset eroavat nykyään niin helposti jotenkin itseäsi triggeroivana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaihtamalla ei parane, tilastojen valossa päinvastoin. Arki tulee vastaan myös uudessa suhteessa. Ota ennemmin asiat puheeksi puolisosi kanssa ja kerro avoimesti mitkä asiat sinua vaivaavat ja miksi ja tehkää yhdessä töitä niiden ratkaisemiseksi. Älä syytä miestäsi, että miksi et tee noin tai näin tai miksi kohtelet minua tällä tavalla etkä tuolla tavalla vaan tuo asiat esiin rakentavassa hengessä. Jos et miehelle mitään kerro ja vieläpä moneen kertaan niin mistä hän voisi tietää mikä sinulla mättää.

Vaihtamalla voi todellakin parantua. Te eroa pelkäävät ja tabuna pitävät vain haluatte luoda sellaisen illuusion, että eroaja on luuseri ja laiska ja ettei vaihtamalla voi tehdä koskaan parempaa valintaa. Haluatte ylläpitää kristillistä niukkuuden ja ole aina tyytyväinen mitä saat äläkä kuunaan uskalla haluta enemp

Koska puhut tilastoista, taidat tarkoittaa avioerotilastoista? Aloittajahan ei ole naimisissa ja vaikuttaa olevan vielä nuorikin. Voisin laittaa melkein pääni pantiksi, että he jotka ovat eronneet ensimmäisestä/ensimmäisistä seurustelusuhteistaan koska eivät olleet onnellisia, ovat myöhemminkin varsin tyytyväisiä ratkaisuunsa. Kohtaavat sitten aikanaan sen tyypin, jos kohtaavat, jonka kanssa hommat natsaa niin hyvin yhteen että ihan naimisiin haluavat.

Nuoruuden seurustelusuhteet nyt usein on ihan sitä kokeilua. Joillain käy tuuri ja heti ekalla löytyy itselle sopiva kumppani. Toisilla kestää pidempään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaihtamalla ei parane, tilastojen valossa päinvastoin. Arki tulee vastaan myös uudessa suhteessa. Ota ennemmin asiat puheeksi puolisosi kanssa ja kerro avoimesti mitkä asiat sinua vaivaavat ja miksi ja tehkää yhdessä töitä niiden ratkaisemiseksi. Älä syytä miestäsi, että miksi et tee noin tai näin tai miksi kohtelet minua tällä tavalla etkä tuolla tavalla vaan tuo asiat esiin rakentavassa hengessä. Jos et miehelle mitään kerro ja vieläpä moneen kertaan niin mistä hän voisi tietää mikä sinulla mättää.

Kyllä, arki tulee vastaan kaikissa parisuhteissa ennemmin tai myöhemmin, mutta se arki on ihan erilaista sellaisen kumppanin kanssa, johon on alunalkaenkin tuntenut vetoa ja kiinnostusta kuin sellaisen kanssa, joka ei selvästikään ole itselle se sopiva kumppani, vaikka mukava ja hieno ihminen olisikin noin muutoin.

Eihän meillä kenelläkään olisi mitään ongelmia p

Tämä. Ei hyvässä suhteissa normaalin arkistumisenkaan jälkeen mieti lähtemistä ja varsinkaan jatkuvasti. Ei pui ja ruodi sovitaanko yhteen tai tunnu siltä kuin koko ajan olisi kivi kengässä. Normaali arkistuminen ei ole synonyymi seksielämän kuihtumiselle, seksihalujen loppumiselle tai kemian ja tunteiden latistumista. Hyvässä arkistuneessa suhteessakin kumppania edelleen rakastaa ja haluaa. Hänen kanssaan on ihana olla eikä kaipaa kroonisesti muuta. Sitä vain ei ole enää kuin piripäissään alkurakastumisesta, vaan tasaisen iloinen ja onnellinen kumppanin läheisyydestä. On edelleen rakastunut, mutta olo muistuttaa sitä kuin olisi tosi hauskaa ja kiva viettää aikaa vanhan ystävän kanssa, johon myös kokee seksuaalista vetoa ja hellempiä tunteita kuin ystävää kohtaan. Tämänkin ketjun perusteella osa pitää normaalina arkistumisena ja hyvänä suhteena ihan käsittämättömiä virityksiä.

Ap ja mies eivät vain ole sopivia toisilleen rakkaussuhdemielessä. Harvat ihmiset oikeasti ovat. Siksi ei rakastuta jokaiseen kivaan ja mukavaan vastaantulijaan. Ihmisen hyvyys ja kivuus ei yksin riitä rakkaussuhteen luomiseen.