Ihan hyvä suhde, mutta en tunne mitään
Olen ollut kolme vuotta parisuhteessa, olen 29-vuotias ja mies 32. Kaikki on periaatteessa hyvin, mutta en koe mitään kemiaa kumppaniani kohtaan. Vaikka arvomaailma ja osin kiinnostuksen kohteetkin ovat samoja, emme juurikaan hassuttele tai naura yhdessä. Sen sijaan ystävieni kanssa huumori ja leikillisyys on todella tärkeä osa suhteita.
Myöskään läheisyys tai seksi ei toimi minun puoleltani. Seksihaluja ei ole käytännössä lainkaan. Kaikesta huolimatta olen hyvin seksuaalinen ja fyysinen ihminen. Edes ajatus seksistä ahdistaa tällä hetkellä paljon.
Lisäksi moni arkeen liittyvä toive ei kohtaa ja olemme tempperamentiltamme hyvin erilaisia. Minulle tasainen arki on haastavaa, kumppanille ei lainkaan. Kaipaan todella paljon omaa aikaa jolloin toteuttaa omia juttujani. Tykkään mennä ja tehdä. Kumppani tekisi mieluiten asioita minun kanssani ja viihtyy kotona. Kuitenkaan miehessä ei ole mitään suurta vikaakaan, vaan hän on äärimmäisen huomioonottava ja kiltti.
En tiedä, kuuluuko suhteiden olla tällaisia. Olemme keskustelleet asiasta, mutta mies on huomattavasti tyytyväisempi. Enkö vain yritä tarpeeksi?
Kommentit (218)
Miksi alun perin siis aloitte edes seurustelemaan? Oliko silloin kemiaa vai ei? Alkuhuumakin kestää aikansa.
Kuka järkevä ihminen lähtisi enää parisuhteeseen apn kaltaisen mt-potilaan kanssa?
Ei kannata jumahtaa jonkun tyypin kanssa yhteen, joka nyppii. Jatkossa se tulee nyppimään vaan enemmän ja sitten olettekin keskellä riitaisaa avioeroa.
Vierailija kirjoitti:
Klassinen tapaus. Ap pariutunut tasoisensa miehen kanssa ja tekstistä päätellen mies jopa astetta parempi. Tästä huolimatta haikaillaan miesten parasta A ryhmää, jolle kyllä kelpaa panoksi mutta eipä suhteeseen. Sitten valitetaan kun miehet ghostaa. Valintoja, valintoja..
Minusta taas klassinen tapaus, että mies ei välitä yhtään kenen kanssa pariutuu, kunhan on joku. Edessä on väistämättä ero jossain kohtaa. Ihmiset - valitkaa se luonteen puolesta sopivin tyyppi kumppaniksi!
Vierailija kirjoitti: Miksi alun perin siis aloitte edes seurustelemaan? Oliko silloin kemiaa vai ei? Alkuhuumakin kestää aikansa.
Ap on läheisriippuvainen ADHD kuitenkin.
Olet vahva nainen! Onnea!
suosittelen vaihtamaan nopeasti jännikseen.
Sitten eron jälkeen muutaman vuoden päästä ihmettelee miksi on suhteessa jossa häntä ja mahdollisia lapsia kohdellaan kaltoin.
Olimme kavereita ja mies on luotettava ja hyvä ihminen, jonka kanssa ajattelin elämän olevan mukavaa. Jossakin välissä olin myös ihastunut. Edelleen haluan miehelle vain hyvää ja siksi hän kyllä tietää ajatuksistani ja tunteistani. Haluaisin todella, että meidän olisi hyvä olla yhdessä, mutta valitettavasti meillä ei ole tunnu yhdessäolo kovin hyvin toimivan. Etenkään seksiin en pysty itseäni käskemään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Sitten eron jälkeen muutaman vuoden päästä ihmettelee miksi on suhteessa jossa häntä ja mahdollisia lapsia kohdellaan kaltoin.
Ihan kuin ei olisi muita vaihtoehtoja kuin kaltoinkohteleva jännämies tai kiva/tasainen tyyppi, jonka kanssa ei kemiat, huumori tai temperamentti kohtaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten eron jälkeen muutaman vuoden päästä ihmettelee miksi on suhteessa jossa häntä ja mahdollisia lapsia kohdellaan kaltoin.
Ihan kuin ei olisi muita vaihtoehtoja kuin kaltoinkohteleva jännämies tai kiva/tasainen tyyppi, jonka kanssa ei kemiat, huumori tai temperamentti kohtaa?
Kuka on niin läheisriippuvainen että menee kolmeksi vuodeksi tuollaiseen suhteeseen? No, sehän on ap ja hänen kaltaisensa ihmisj*tteet.
Nainen tarvii jännämiehen jotta alkaa tunteita olemaan. Mikään tavis jamppa ei saa naisen pimppiä kostuumaan.
Vierailija kirjoitti:
Klassinen tapaus. Ap pariutunut tasoisensa miehen kanssa ja tekstistä päätellen mies jopa astetta parempi. Tästä huolimatta haikaillaan miesten parasta A ryhmää, jolle kyllä kelpaa panoksi mutta ei suhteeseen. Sitten valitetaan kun miehet ghostaa. Valintoja, valintoja..
Voikohan tässä pariutumispelissä voittaa tavismiehenä kun naiset vaan korkeintaan tyytyisivät minuun ja haikailisivat koko suhteen ajan jänniä p anomiehiä.
Ap on eroperheestä tai sitten äiti/isä mt ongelmainen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Klassinen tapaus. Ap pariutunut tasoisensa miehen kanssa ja tekstistä päätellen mies jopa astetta parempi. Tästä huolimatta haikaillaan miesten parasta A ryhmää, jolle kyllä kelpaa panoksi mutta ei suhteeseen. Sitten valitetaan kun miehet ghostaa. Valintoja, valintoja..
Voikohan tässä pariutumispelissä voittaa tavismiehenä kun naiset vaan korkeintaan tyytyisivät minuun ja haikailisivat koko suhteen ajan jänniä p anomiehiä.
Voi, jos tavallisen tylsä nainen kelpaa. Aika usein se vaan on niin että tylsät miehet ovat samalla lailla itsensä vastakohdan eli räväköiden naisten perään.
Eihän me eletä missään pakkoavioliittovaltiossa, ihan vapaasti saa valita kenen kanssa on.
Kysy ap itseltäsi, mikä sinua pidättelee
Kyllä se niin on että jokaiseen suhteeseen tulee arki ennemmin tai myöhemmin. Kaikki ei tätä koskaan hyväksy ja he ovat niitä ketkä vaihtavat kumppaniaan vähän väliä läpi aikuisiän ja yleensä sitten siinä 60+ iässä alkavat olemaan vain yksin. Jos se elämäntapa kiehtoo, niin go for it. Se että tuoko se sinulle onnea on mahdontonta tietää. Mutta tavallinen arki on tavallista arkea kenen kansas tahansa. Vaaleanpunaiset silmälasit tippuu jossain kohtaa ja perhosiakaan ei enää ole vatsanpohjalla. Ihastuminen on lopulta ihan pelkkää aivokemiaa. Se on reaktio siellä ja se menee aivoista aina jossain kohtaa ohi. Jos siihen tunteeseen jää koukkuun ja riippuvaiseksi, niin mitään muuta vaihtoehtoa ei ole, kuin vaihtaa kumppania suhteellisen säännöllisesti läpi elämän.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se niin on että jokaiseen suhteeseen tulee arki ennemmin tai myöhemmin. Kaikki ei tätä koskaan hyväksy ja he ovat niitä ketkä vaihtavat kumppaniaan vähän väliä läpi aikuisiän ja yleensä sitten siinä 60+ iässä alkavat olemaan vain yksin. Jos se elämäntapa kiehtoo, niin go for it. Se että tuoko se sinulle onnea on mahdontonta tietää. Mutta tavallinen arki on tavallista arkea kenen kansas tahansa. Vaaleanpunaiset silmälasit tippuu jossain kohtaa ja perhosiakaan ei enää ole vatsanpohjalla. Ihastuminen on lopulta ihan pelkkää aivokemiaa. Se on reaktio siellä ja se menee aivoista aina jossain kohtaa ohi. Jos siihen tunteeseen jää koukkuun ja riippuvaiseksi, niin mitään muuta vaihtoehtoa ei ole, kuin vaihtaa kumppania suhteellisen säännöllisesti läpi elämän.
Tuollainen on vaihtuvissa parisuhteissa koko elämänsä riippuvuudestaan käsin mutta ei koskaan rakkaudesta toiseen ihmiseen.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se niin on että jokaiseen suhteeseen tulee arki ennemmin tai myöhemmin. Kaikki ei tätä koskaan hyväksy ja he ovat niitä ketkä vaihtavat kumppaniaan vähän väliä läpi aikuisiän ja yleensä sitten siinä 60+ iässä alkavat olemaan vain yksin. Jos se elämäntapa kiehtoo, niin go for it. Se että tuoko se sinulle onnea on mahdontonta tietää. Mutta tavallinen arki on tavallista arkea kenen kansas tahansa. Vaaleanpunaiset silmälasit tippuu jossain kohtaa ja perhosiakaan ei enää ole vatsanpohjalla. Ihastuminen on lopulta ihan pelkkää aivokemiaa. Se on reaktio siellä ja se menee aivoista aina jossain kohtaa ohi. Jos siihen tunteeseen jää koukkuun ja riippuvaiseksi, niin mitään muuta vaihtoehtoa ei ole, kuin vaihtaa kumppania suhteellisen säännöllisesti läpi elämän.
Mutta on suhteessa hyvä olla vetovoimaa. Meillä ei ole veto toiseen kadonnut mihinkään, vaikka ollaan oltu vuosia yhdessä. Alkuun oli todella kova vetovoima, joka on tietysti jonkin verran laantunut, mutta on yhä läsnä. Ap:n mukaan hänellä ei ole tätä vetoa ollut missään vaiheessa niin suhde ei vaan pysy kasassa, jos ei ole mitään kiinnostusta toiseen.
Klassinen tapaus. Ap pariutunut tasoisensa miehen kanssa ja tekstistä päätellen mies jopa astetta parempi. Tästä huolimatta haikaillaan miesten parasta A ryhmää, jolle kyllä kelpaa panoksi mutta ei suhteeseen. Sitten valitetaan kun miehet ghostaa. Valintoja, valintoja..