Korkeakoulutettu nainen hyväksytkö duunarimiestä kumppaniksi vai pidätkö heitä alhaisen tason miehinä?
Kommentit (205)
Mulla on ihan sama mikä on miehiään, duunari taiko korkeakoulutettu. Olen naimisissa miehen kanssa jolla on koulutuksena pelkkä peruskoulu ja on työtön.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ihan sama mikä on miehiään, duunari taiko korkeakoulutettu. Olen naimisissa miehen kanssa jolla on koulutuksena pelkkä peruskoulu ja on työtön.
Eli miehesi on joko saannut perinnöksi paljon rahaa tai sitä on onnistanut veikkauspeleissä.
Minulla oli ennen duunarimies enkä kaipaa hetkeäkään sitä aikaa. Nykyistä akateemista miestä ei tarvitse ohjeistaa siitä, että sohvalle ei istuta paljaalla perseellä. On myös kivempi keskustella ihan muista aiheista kuin siitä mitä hassunhauskaa Ana oli tehnyt kännissä.
Jos arvot kohtaavat, ei sellaisella ole merkitystä. Haaveilin aina miehestä, joka olisi käsistä kätevä ja osaisi rakentaa itse talon. Valitettavasti en tutustunut sellaiseen koskaan. Missä lienee luuraavat?
Mulla on. Meillä on sama palkka. Kuka yllättyi?
Ehdottomasti, jos on komea ja kiva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ihan sama mikä on miehiään, duunari taiko korkeakoulutettu. Olen naimisissa miehen kanssa jolla on koulutuksena pelkkä peruskoulu ja on työtön.
Eli miehesi on joko saannut perinnöksi paljon rahaa tai sitä on onnistanut veikkauspeleissä.
Mä en ikinä huolis lottovoittaja miestä. Voin vain kuvitella sitä kusipäisyyden määrää. Sen sijaan jos on omalla työllä, tarmolla ja älyllä saavuttanut jotain, se on äärimmäisen viehättävää. Ja sellainen mieshän minulla on. Rakastan.
En hyväksy, koska ei varmasti olisi muita koulutuksen puutetta kompensoivia ominaisuuksia.
Hyväksyn älykkään, huumorintajuisen ja luonteeltaan miellyttävän miehen, olipa ammatti mikä tahansa, saa olla vaikka työtön tai eläkeläinen. Olen kyllä erityisen viehättynyt superälykkäistä miehistä, mutta voihan duunarikin olla älykäs. Nykyinen mieheni on FT, mutta aloimme seurustella jo ennen kuin hän suoritti tutkintonsa.
Minulle luonne ja arvot merkkaavat, ei koulutus tai muu sosio-ekonominen tausta. Sivistyä voi muuallakin kuin koulunpenkillä.
Sekä duunarin että korkeakoulutetun kanssa pitkään yhdessä asuneena valitsisin ehdottomasti enää vain korkeakoulutetun kumppanikseni.
Isäni oli duunari, miksei mieskin?
Mun kanssa seurusteluun ei ole tarvinnut cv:tä, kyllä ne muut jutut ovat tärkeämpiä
Tyypillinen av aloitus. Tasoja tasoja tasoja
Oon IT-alalla ja aiemmin ylioppilaaksi kirjoittanut. Mieheni on amis rekkakuski. Ei ongelmaa. Ehkä olen hieman "juntti" itsekin. Olen Lapista kotoisin ja en viihtynyt etelässä isojen IT-talojen leivissä. Kaikki ihmiset tuntui siellä olevan jotain hienosti pukeutuvia ja jotenkin aivan eri aaltopituudella olevia kuin minä. Tuntui etten kuulu joukkoon. Sain täältä Lapista kotoa pikku kunnasta työpaikan ja viimein tuntuu olo tervetulleelta.
Kaikki täällä.on jotenkin vääristynyttä.
Hahah... eiköhän nuo korkeakoulutetut ja asiantuntijat ole nähty.
Sydämeltään sivistynyt on oltava. Ei muuta.
Taas joku luulee että mukavaa luonnetta ja toisen huomioon ottamista opetettaisiin yliopistossa?
Tällaisia pareja on paljonkin. Sen sijaan akateeminen mies & duunarivaimo on harvinaisempi yhdistelmä.
Tottakai hyväksyn. Itsekin paljon duunarihommia tehnyt.