Paljonko on se lottovoitto, jonka saatuasi jättäydyt työelämästä

Mutta 5%:n inflaatiolla pääoman reaalituotto on nolla. Välttääksesi tämän sinun pitäisi saada inflaatiota korkeampi tuotto, josta ainoastaan sen ylimenevän osan kulutat.

Nykyisestä työstäni jäisin jo 300-400K voitolla pois, lopullisesti työelämästä poistumiseen riittäisi varmaan 1,5 miljoonaa.

Vierailija kirjoitti:

Mutta 5%:n inflaatiolla pääoman reaalituotto on nolla. Välttääksesi tämän sinun pitäisi saada inflaatiota korkeampi tuotto, josta ainoastaan sen ylimenevän osan kulutat.

Eihän se haittaa vaikka pääomaakin söisi, 2 milj riittää aika moneksi vuodeksi

400 tonnia riittäisi. Jotain puskuria jo valmiiiksi.Toisaalta jotain tekemistä tarttis kuitenkin keksiä...

Vierailija kirjoitti:

400 tonnia riittäisi. Jotain puskuria jo valmiiiksi.Toisaalta jotain tekemistä tarttis kuitenkin keksiä...

Sama riittäis mulle

Nykyisestä työpaikastani jäisin melko pienellä summalla, joku 50 000 riittäisi hyvin. Lopullisesti voisin jättäytyä työelämästä pois jos saisin miljoonan. 

500 000

joku 400 ke. Enempi tietty parempi niin vois vaikka ostaa uuden asunnon ja myöhemmin mökin tvast

Tähän olisi toki hyvä, jos ihmiset kertoisivat myös ikänsä. 

Sanoisin, että ehkä noin kolme miljoonaa ja ikää 45. Toki ihan heti en töistä jäisi vaan pitäisi keksiä, mitä loppuelämällään aikoo tehdä. 

Sitä ei ole.

Työ on minulle liian tärkeää.  En jaksaisi vain vetelehtiä, tarvitsen aivojumppaa jota työssäni saan, sekä haasteita. Oikeita haasteita eikä jotain typerää peliä tms. jota joku nyt ehdottaa,

On myös tärkeää että työ jota teen on mielekästä ja voin antaa panokseni johonkin oikeasti hyödylliseen.

Minulle on tärkeä olla hyödyksi, tuntea itseni tarpeelliseksi. 

Inhoan laiskuutta, se ei ole mielestäni normaali ihmisen olottila. On normaalia jos aina ei huvita, jos väsyttää tai muuten on vetämätön olo. Se on eri asia kuin laiskuus.

Olen nainen ja 34 vuotta. 

Minä voitin lotossa, 90 luvulla. Ostin nykyisen kotimme, iso kerrostaloasunto ja 3 sijoituskaksiota. Maksoin veljeni asuntolainan ja teetin vanhemmille remontin, omistan asunnot Tampereella ja Turussa, joissa veljeni tytöt asuvat. He maksavat yhtiövastikkeet.

Mies käy töissä, mä oon ollut kotona siitä, kun esikoinen syntyi

Vierailija kirjoitti:

Sitä ei ole.

Työ on minulle liian tärkeää.  En jaksaisi vain vetelehtiä, tarvitsen aivojumppaa jota työssäni saan, sekä haasteita. Oikeita haasteita eikä jotain typerää peliä tms. jota joku nyt ehdottaa,

On myös tärkeää että työ jota teen on mielekästä ja voin antaa panokseni johonkin oikeasti hyödylliseen.

Minulle on tärkeä olla hyödyksi, tuntea itseni tarpeelliseksi. 

Inhoan laiskuutta, se ei ole mielestäni normaali ihmisen olottila. On normaalia jos aina ei huvita, jos väsyttää tai muuten on vetämätön olo. Se on eri asia kuin laiskuus.

Olen nainen ja 34 vuotta. 

Kiva, että on muitakin, jotka ajattelee samoin. Halusin itse kouluttautua aikoinaan alalle, joka oikeasti kiinnosti ja olen siitä onnellinen, että nykyään työskentelen koulutusta vastaavasti sellaisen aihepiirin parissa, joka oikeasti kiinnostaa ja tuntuu mielekkäältä. 

Okei, jos saisin jonkun kymmenen miljoonan lottovoiton, niin saattaisin harkita tekeväni lyhennettyä, kolme- tai nelipäiväistä työviikkoa tai vaihtoehtoisesti viettäisin pidemmän loman ja kävisin kiipeilemässä tms., mutta en haluaisi ajatella loppuelämää ilman työtä, koska mulla ei ehkä ole vastaavaa ambitiota muilla elämän osa-alueilla, johon pystyisin samalla tavalla panostamaan ja joka riittäisi saamaan sitä itsensä kehittämisen ja onnistumisen tunnetta, mitä työ nykyisellään tarjoaa. Toisaalta tässä olisi jo nykyisellään "varaa" heittäytyä osa-aikaiseksi jos haluaisin, mutta kun en halua. (N38)

Vierailija kirjoitti:

Sitä ei ole.

Työ on minulle liian tärkeää.  En jaksaisi vain vetelehtiä, tarvitsen aivojumppaa jota työssäni saan, sekä haasteita. Oikeita haasteita eikä jotain typerää peliä tms. jota joku nyt ehdottaa,

On myös tärkeää että työ jota teen on mielekästä ja voin antaa panokseni johonkin oikeasti hyödylliseen.

Minulle on tärkeä olla hyödyksi, tuntea itseni tarpeelliseksi. 

Inhoan laiskuutta, se ei ole mielestäni normaali ihmisen olottila. On normaalia jos aina ei huvita, jos väsyttää tai muuten on vetämätön olo. Se on eri asia kuin laiskuus.

Olen nainen ja 34 vuotta. 

Minä ajattelen samoin. Yhdessä toisessa keskusteluketjussa, kun ilmaisin mielipiteeni, että lottovoiton jälkeen jatkaisin työssäni, minua kutsuttiin orjaksi tms. Itse en todellakaan koe niin. Haluan tehdä työtä ja nimenomaan nykyistä työtäni, joka on kognitiivisesti vaativaa ja työni tuotokset hyödyttävät yhteiskuntaa ja ihmisiä.

Tässä vaiheessa tonnikin riittäisi nykyisestä työstäni irtisanoutumiseen. Todennäköisesti irtisanoudun ilmankin sitä.

En jättäisi työtä lottovoiton jälkeenkään. Ainakin osa-aikaisesti tekisin töitä, koska koen alan omakseni ja enimmäkseen työni palkitsevaksi. Terveyttäkin on toistaiseksi riittänyt alan töihin.

Miljoonalla lopettaisin työt kokonaan. Ikää 48.

Hämmästelen aina ihmisiä jotka tylsistyy jos ei ole töitä. Ja varsinkin jos rahaa on niin silloinhan sitä tekemistä vasta riittääkin!

Miljoona riittäisi hyvin, ikää 44. En tarvitse kuluttamiseen juurikaan rahaa, eikä minulla ole perillisiä, joille pitäisi jotain yrittää jättää. Eläisin sillä rahalla ja korkotuotoilla oikein mukavaa elämää itselleni täysin riittävällä elintasolla. En itse tee töitä mistään muusta syystä, kuin kustantaakseni elämäni kulut, ja työelämästä vapautuminen mahdollistaisi itselleni mielekkäämmän ajankäytön. 

Menoni ovat aika lailla tonnin kuussa silloin, kun terveys on tasapainoisessa tilassa. Puoli miljoonaa tai vähän yli riittäisi noin eläkeikään, vaikka olisi enemmänkin ongelmaa terveyden kanssa. Paljon pidempään tuskin tarvitsee elää tällä terveydellä. 

Miljoona riittäis.