Paljonko on se lottovoitto, jonka saatuasi jättäydyt työelämästä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä ei ole.

Työ on minulle liian tärkeää.  En jaksaisi vain vetelehtiä, tarvitsen aivojumppaa jota työssäni saan, sekä haasteita. Oikeita haasteita eikä jotain typerää peliä tms. jota joku nyt ehdottaa,

On myös tärkeää että työ jota teen on mielekästä ja voin antaa panokseni johonkin oikeasti hyödylliseen.

Minulle on tärkeä olla hyödyksi, tuntea itseni tarpeelliseksi. 

Inhoan laiskuutta, se ei ole mielestäni normaali ihmisen olottila. On normaalia jos aina ei huvita, jos väsyttää tai muuten on vetämätön olo. Se on eri asia kuin laiskuus.

Olen nainen ja 34 vuotta. 

Kiva, että on muitakin, jotka ajattelee samoin. Halusin itse kouluttautua aikoinaan alalle, joka oikeasti kiinnosti ja olen siitä onnellinen, että nykyään työskentelen koulutusta vastaavasti sellaisen aihepiirin parissa, joka oikeasti kiinnostaa

Kymmenen miljoonaa ja voisit tehdä lyhennetysti töitä? Minulle riittäisi paljon pienempikin summa.

Vierailija kirjoitti:

Hämmästelen aina ihmisiä jotka tylsistyy jos ei ole töitä. Ja varsinkin jos rahaa on niin silloinhan sitä tekemistä vasta riittääkin!

Rahalla saa ehkä kokemuksia ja materiaa, mutta jotenkin se itsessään ei riitä pidemmän päälle tyydyttämään tiettyä kilpailuviettisyyttä, mitä taas työelämä ainakin itselleni tarjoaa. Kaikki ei tietenkään ole kilpailuhenkisiä ja osa pitää hidastempoisemmasta elämästä, mutta tässä kohden ihmiset ovat erilaisia.

En ole päivääkään tehnyt töitä, enkä tee. 8milj€ lopettaisin näennäisen työnhaun.

M43

Sen verran, että saisin pääomaverojen jälkeen tuloja vuosittain vähintään 50 000 euroa osakesijoituksista. Eli karkeasti arvioiden pelkästään osakkeissa pitäisi olla koko ajan vähintään noin 2 miljoonaa kiinni. Sitten sen lisäksi pitäisi ostaa uusi asunto, auto ja varattava päräyttävä matkakassa. Kyllä varmaan sellaisen 7-8 miljoonaa vaatisi, ennen kuin irtisanoutuisin. 

Miljoonalla en, puolellatoista mahdollisesti, kahdella tai enemmän, varmasti

En jättäisi mutta yli miljoonan potista jäisin osa-aikaiselle ja hakisin muun ajan hakemaan unelma-ammattiini, johon minulla ei ole jo yhden tutkinnon opiskelleena mahdollisuutta tällä hetkellä :) Unelmani on siis paikka jonne keskimäärin vaaditaan pitkäjänteistä työtä mahdollisesti usean vuoden ajan.

5 miljoonaa tai yli. Ihan siksi että pelkäisin että rahat tulee hassattua ja eläke on sitten aika heikko. Lisäksi tietty kokisin että 30-50 % täytyisi tiliöidä lapsille turvaksi kun kasvavat. Siksi noin "iso" voitto vaadittaisiin.

500 000 netto. Eläisin ekan vuoden tuolla 50 000 eurolla. Sijoittaisin  tuosta 450 000, ja sijoitusten tuotoilla eläisin sitten jatkossa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hämmästelen aina ihmisiä jotka tylsistyy jos ei ole töitä. Ja varsinkin jos rahaa on niin silloinhan sitä tekemistä vasta riittääkin!

Rahalla saa ehkä kokemuksia ja materiaa, mutta jotenkin se itsessään ei riitä pidemmän päälle tyydyttämään tiettyä kilpailuviettisyyttä, mitä taas työelämä ainakin itselleni tarjoaa. Kaikki ei tietenkään ole kilpailuhenkisiä ja osa pitää hidastempoisemmasta elämästä, mutta tässä kohden ihmiset ovat erilaisia.

Tämä ajattelutapa on ilmeisesti tänä päivänä työelämässä vallalla ja siksipä iso osa työntekijöistä voi huonosti: työelämä on yhtä kilpajuoksua, jossa uuvutaan ennen pitkää.

500.000 riittäisi ja käyttäisin myös pääoman loppuun. Omaisuutta on kertynyt jo muutenkin mukavasti.

Pidän työstäni paljon, mutta lopettaisin kyllä heti, minulla on paljon mielekästä tekemistä myös vapaa-ajalla. Pystyisin panostamaan harrastuksiini täysillä, se olisi upeaa!

Lottopoteista voisi jakaa enemmän alempiin voittoluokkiin. Harva yksittäinen saa elämänsä aikana tuhlattua 100 miljoonan Eurojackpot -voittoa, mutta kun siitä jakaisi alempiin voittoluokkiin niin se hyödyttäisi useampia ihmisiä.

Muutama miljoona. Haluaisin sillä rahalla tehdä muutakin kuin tuotoilla jatkaa nykyisenkaltaista (kulurakenne) elämää. Rempata jonkun kivinavetan kodiksi, matkailuautoilla pitkin eurooppaa, reissata kauempanakin, joku enkelisijoittajuus vois olla kiva harrastus...

Teen vapaaehtoistyötä eläinten parissa ja työtön olen ollut koko elämäni. Jos tuosta vapaaehtoistyöstä maksettaisiin palkkaa ja saisin lottovoiton niin en noita töitä lopettaisi koska eläimet ovat lähellä sydäntäni.

N38

Olen 60-vuotias ja vapun jälkeen olen sitten pitkäaikaistyötön. Varmaankin jo 500000 euroa riittäisi minulle, että en enää yrittäisi löytää uutta työpaikkaa. Toisaalta haluisin silloin ostaa omakotitalon, johon tuo voittosumma jo menisikin eli asumiskuluja varten varmaan yrittäisin sitten löytää edes jonkin pienipalkkaisenkin työn. Työmarkkinatuella en pärjäisi, kun puolisonikin on takuueläkeläinen.

Miljoona riittäisi myös. En välttämättä haluaisi lopettaa hommia kokonaan, vaan tehdä jotain mukavia hommia nykyisestä toimenkuvastani. Voi olla, että työnantajalle tämä ei riittäisi, ja potkut tulisi.

1,9 miljoonalla jäisin pois töistä. Eikun jäin jo. Ja minulla on siis juuri se 1,9 miljoonaa jossa tuottavissa sijoituksissa 1,5. Ikää 54v. Tienattu hyväpalkkaisessa työssä sekä sijoitushenksellä luonteella. 

 

t, Bangkok, hotelli Casa17 uima-allas.

Lopettaisin olemasta hyödyllinen yhteiskunnan jäsen ja tekisin mitä? Istuisin kotona katsomassa telkkaria? Matkustelisin?

Samoin 2 miljoonaa riittäisi. 5% tuotolla tienaisin vähemmän kuin nyt, mutta veroprosentti olisi pääomatulossa pienempi kuin ansiotulossa, joten tasaisi. 

Vierailija kirjoitti:

500 000 netto. Eläisin ekan vuoden tuolla 50 000 eurolla. Sijoittaisin  tuosta 450 000, ja sijoitusten tuotoilla eläisin sitten jatkossa

Aika vähällä sitten tulisit toimeen. Jos sijoittaisit 450k esim osakkeisiin, niistä tulisi osinkoja vuodessa n 22 000 euroa. Siitä pääomavero pois, niin sinulle jäisi tästä nettona about 16 000 euroa. Eläisitkö tosiaan niin pienellä summalla?

Toimeentulotuen ja asumistuen suuruinen.

Nimittäin niillä jättäydyin jo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hämmästelen aina ihmisiä jotka tylsistyy jos ei ole töitä. Ja varsinkin jos rahaa on niin silloinhan sitä tekemistä vasta riittääkin!

Rahalla saa ehkä kokemuksia ja materiaa, mutta jotenkin se itsessään ei riitä pidemmän päälle tyydyttämään tiettyä kilpailuviettisyyttä, mitä taas työelämä ainakin itselleni tarjoaa. Kaikki ei tietenkään ole kilpailuhenkisiä ja osa pitää hidastempoisemmasta elämästä, mutta tässä kohden ihmiset ovat erilaisia.

Tämä ajattelutapa on ilmeisesti tänä päivänä työelämässä vallalla ja siksipä iso osa työntekijöistä voi huonosti: työelämä on yhtä kilpajuoksua, jossa uuvutaan ennen pitkää.

Ehkä, mutta toisaalta tämä sitten on se osa työelämässä, joka taas itselleni sopii ja motivoi. Vastaavasti kärsin siitä sosiaalisuus/ekstroverttiys/tiimitoimintavaatimuksesta, mikä sekin kuuluu nykypäivän työelämään. Eiköhän työelämään ja -hyvinvointiin liity aina henkilökohtaiselle tasolle mentäessä pros and cons -puolia :)