Koetko olevasi vahva ihminen?

En.

Onhan tuota ikää jo tullut, että kai sitä täytyy tunnustaa, että on vanha, kun kohta lähennytään kolmeakymmentä.

Joo, koska olen kokenut paljon asioita.

Mieluummin olisin heikko ja ilman kokemuksia jotka todistavat päinvastaista.

Olen todella vahva. Olen kokenut niin paljon vaikeita asioita, selvinnyt niistä yksin, en tarvitse ketään pärjätäkseni. En osaa kuvitella mitään mikä murtaisi minut.

Koen olevani vahva tällä hetkellä. Olen ollut hyvin heikko, mutta lukuisat rankat kokemukset ovat vahvistaneet minua. En kuitenkaan ole menettänyt empatiakykyäni, enkä herkkyyttäni. Onneksi. 

Olen mielestäni vahva.

Olen joutunut kasvattamaan ja huolehtimaan itsestäni pienestä pitäen, siinä kyllä väkisinkin vahvuus kasvaa.

Ei kuitenkaan tarkoita että olisin kova, päin vastoin.

Minua ei ole lannistettu eikä lannisteta. Yritetty on, kovastikin mutta ei ole onnistuttu.  Osaan pitää tiukati puoleni mikä tarkoittaa että kukaan ei kävele ylitseni, tulen toimeen myös yksin ja yksin elänkin.

Olen myös hyvin vahvasti heikomman puolella, on sitten lapsi tai aikuinen ja myös eläimet lasken tähän mukaan. En pelkää tarttua asiaan jos tilanne vaatii.

Joskus olen sanonut että voi kun joskus saisi olla heikko, joku  sanoisi ettei tarvitse jaksaa, minä huolehdin. Mutta kun on tähän kasvanut ei kuitenkaan pysty jäämään toisen huolehdittavaksi.  Joskus vaan väsyttää ja olisi ihana kun voisi hellittää hetkeksi. 

Olen nainen, 33 vuotta, en hae miesseuraa, joku kiva nainen voisi kyllä olla.... ehkä.....

Koen olevani vahva. Olen  traumatisoitunut ja sairastanut mielenterveyden häiriöitä suurimman osan elämästäni, olen iältäni reilu 5-kymppinen. Lisäksi on monta fyysistä kroonista sairautta. En ole löytänyt pysyvää kumppania enkä saanut perhettä. Työelämään en enää kykene. Noista vastoinkäymisistä huolimatta olen vielä täällä, vaikka helppoa ei ole ollut. 

Elämässä on kärsimystä. Kärsimys jalostaa. Ja mikä ei tapa, vahvistaa. 

Jos allekirjoittaa edellä mainitun, on todennäköisesti hyvin vahva ihminen.

Jees, minulla on korkea resilienssi. Parin viime vuoden aikana olen kokenut avioeron, joutunut lähtemään kahdesta työpaikasta, menettänyt suurimman osan omaisuudesta ja jäänyt yksinhuoltajaksi. Etsin ja löysin uuden työn, siinä sivussa opiskelen, pidän elämäntavat kohtuu terveellisenä ja olen aika hyvässä balanssissa myös henkisesti. Vain fyysisesti väsynyt koska en saa nukuttua tarpeeksi. Tätä ennen olen selvinnyt mm. paskasta lapsuudesta. En aio antaa periksi. En ikinä ala näkemään itseäni minään uhrina, en suostu siihen. Olen tekijä, en objekti.

Ei tarvitse kokea koska olen.

Mä oleen ihmettelijä.

Olen vahva. Olen saanut elää hyvän ja tasapainoisen lapsuuden ja nuoruuden, saanut tukea ja kannustusta kotoa ja läheisiltä. Kaikki perusasiat on olleet ok ja elämäni on ollut kaikin olisin turvattua. Minulla on läheisiä jotka auttavat ja olen saavuttanut asiat mitä olen halunnut.

Minulla on ainakin kova sietokyky, kai se jotain vahvuutta on sekin että kestää kaiken kaltoinkohtelun

Vierailija kirjoitti:

Jees, minulla on korkea resilienssi. Parin viime vuoden aikana olen kokenut avioeron, joutunut lähtemään kahdesta työpaikasta, menettänyt suurimman osan omaisuudesta ja jäänyt yksinhuoltajaksi. Etsin ja löysin uuden työn, siinä sivussa opiskelen, pidän elämäntavat kohtuu terveellisenä ja olen aika hyvässä balanssissa myös henkisesti. Vain fyysisesti väsynyt koska en saa nukuttua tarpeeksi. Tätä ennen olen selvinnyt mm. paskasta lapsuudesta. En aio antaa periksi. En ikinä ala näkemään itseäni minään uhrina, en suostu siihen. Olen tekijä, en objekti.

Tuo on oikea asenne. Tekemällä ja antamatta periksi saa aina tuloksia aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen vahva. Olen saanut elää hyvän ja tasapainoisen lapsuuden ja nuoruuden, saanut tukea ja kannustusta kotoa ja läheisiltä. Kaikki perusasiat on olleet ok ja elämäni on ollut kaikin olisin turvattua. Minulla on läheisiä jotka auttavat ja olen saavuttanut asiat mitä olen halunnut.

En usko että olet kun kerrot että elämäsi on ollut tasaista ja hyvää. Vahva ihminen on selviytyjä vastoinkäymisistä huolimatta.

Tavallaan joo. 

Lähtökohtiini nähden kyllä. 

En ole oikeastaan ajatellut koko asiaa.

Kyllä. Olen selvinnyt traumaattisesta lapsuudesta, nuoruuden päihdehelvetistä, väkivaltaisesta suhteesta, yksinhuoltajuudesta, narsistin uhriksi joutumisesta, läheisten kuolemista, erityislapset kasvatuksesta Olen työssäkäyvä raitis 36-vuotias eronnut nainen, ja kaikki omat lapset pärjäävät hyvin elämässä enkä ole tarvinnut tukea keltään tai mistään- päinvastoin, autan muita minkä vain voin.