Koetko olevasi vahva ihminen?

Ei, olen mies joka ei vanhene. Usein iäkseni arvioidaan enintään 34 vuotta. Ja Alkossa on kysytty paperit vielä 39-vuotiaana. Ehkäpä se johtuu pitkän feminiinisistä silmäripsistäni ja tuuheista kulmakarvoistani!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vahva. Olen saanut elää hyvän ja tasapainoisen lapsuuden ja nuoruuden, saanut tukea ja kannustusta kotoa ja läheisiltä. Kaikki perusasiat on olleet ok ja elämäni on ollut kaikin olisin turvattua. Minulla on läheisiä jotka auttavat ja olen saavuttanut asiat mitä olen halunnut.

En usko että olet kun kerrot että elämäsi on ollut tasaista ja hyvää. Vahva ihminen on selviytyjä vastoinkäymisistä huolimatta.

Niin? En sanonut etten olisi kokenut vastoinkäymisiä, vaan kerroin millaista elämäni on ollut. En näe mitään järkeä määritellä elämääni vastoinkäymisten kautta. Jotkut tuntuu korostavan sitä miten ovat omien sanojensa mukaan selviytyneet yksin, mutta mielestäni se ei ole mikään määrittä

Miten pumpulissa elänyt määritellään? Ja miten se liittyy minuun?

Vanhemmat yhdessä, paljon kavereita, puoliso ja hyvä taloustilanne.

Vierailija kirjoitti:

Olen todella vahva. Olen kokenut niin paljon vaikeita asioita, selvinnyt niistä yksin, en tarvitse ketään pärjätäkseni. En osaa kuvitella mitään mikä murtaisi minut.

Elämänkokemuksen puutetta

Miksi ihmeessä olisi vahva ihminen pärjätessään yksin? Ei naailmassa yksin tarvitse olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vahva. Olen saanut elää hyvän ja tasapainoisen lapsuuden ja nuoruuden, saanut tukea ja kannustusta kotoa ja läheisiltä. Kaikki perusasiat on olleet ok ja elämäni on ollut kaikin olisin turvattua. Minulla on läheisiä jotka auttavat ja olen saavuttanut asiat mitä olen halunnut.

En usko että olet kun kerrot että elämäsi on ollut tasaista ja hyvää. Vahva ihminen on selviytyjä vastoinkäymisistä huolimatta.

Niin? En sanonut etten olisi kokenut vastoinkäymisiä, vaan kerroin millaista elämäni on ollut. En näe mitään järkeä määritellä elämääni vastoinkäymisten kautta. Jotkut tuntuu korostavan sitä miten ovat omien sanojensa mukaan selviytyneet yksin, mutta mielestäni se ei ole mikään määrittä

 

Miten pumpulissa elänyt määritellään? Ja miten se liittyy minuun?

juurihan kerroit, että sinulla ei ole oikein ollut vastoinkäymisiä. Vai ymmärsinkö jotain väärin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vahva. Olen saanut elää hyvän ja tasapainoisen lapsuuden ja nuoruuden, saanut tukea ja kannustusta kotoa ja läheisiltä. Kaikki perusasiat on olleet ok ja elämäni on ollut kaikin olisin turvattua. Minulla on läheisiä jotka auttavat ja olen saavuttanut asiat mitä olen halunnut.

En usko että olet kun kerrot että elämäsi on ollut tasaista ja hyvää. Vahva ihminen on selviytyjä vastoinkäymisistä huolimatta.

Niin? En sanonut etten olisi kokenut vastoinkäymisiä, vaan kerroin millaista elämäni on ollut. En näe mitään järkeä määritellä elämääni vastoinkäymisten kautta. Jotkut tuntuu korostavan sitä miten ovat omien sanojensa mukaan selviytyneet yks

 

*Vanhemmat yhdessä, paljon kavereita, puoliso ja hyvä taloustilanne.*

 

Tuo on pinta. Näet jonkun ihmisen elämän pinnan, et sitä millaista se on kokonaisuudessa. Toivottavasti et ainakaan tuhlaa aikaasi kadehtimalla noita elämän pintoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vahva. Olen saanut elää hyvän ja tasapainoisen lapsuuden ja nuoruuden, saanut tukea ja kannustusta kotoa ja läheisiltä. Kaikki perusasiat on olleet ok ja elämäni on ollut kaikin olisin turvattua. Minulla on läheisiä jotka auttavat ja olen saavuttanut asiat mitä olen halunnut.

En usko että olet kun kerrot että elämäsi on ollut tasaista ja hyvää. Vahva ihminen on selviytyjä vastoinkäymisistä huolimatta.

Niin? En sanonut etten olisi kokenut vastoinkäymisiä, vaan kerroin millaista elämäni on ollut. En näe mitään järkeä määritellä elämääni vastoinkäymisten kautta. Jotkut tuntuu korostavan sitä miten ovat omien sanojensa mukaan selviytyneet yksin, mutta mielestäni se ei ole mikään määrittä

 

Tällä logiikallahan kukaan ei ole vahva tai ovat eläneet pumpulissa. Mitä se sitten onkaan.

niin. Kun tarpeeksi kidutetaan, niin me kaikki murrumme. Jamesbondeja ei ole kauheasti olemassa. 

Koen olevani vahva siinä mielessä, että tiedän selviäväni monista asioista enkä pelkää elämää. Lapsuudesta alkaneet vaikeudet ovat tottatosiaan vuosikymmenissä muuttuneet vahvuudeksi, kun asiat on saanut hiljalleen käsiteltyä. Vahvuus  ei ole yksin pärjäämistä; päinvastoin, se on ymmärrystä siitä, että missä omat rajat menee ja osaa puolustaa niitä, pystyy pyytämään apua muilta ja luottamaan toisiin. Kaikki nuo on ollut lapsena itselleni täysin vieraita asioita, kun niitä ei kukaan opettanut. Siksi elämä muuttuikin kuristavaksi, ahdistavaksi ja olin todellakin heikko ja toisten armoilla. Kun terve tietoisuus itsestä ja hyvä itsetunto on rakentunut, osaa olla vapaasti oma itsensä ja ottaa vastaan elämän tuomia asioita pelkäämättä, luottaen, että niistäkin tavalla tai toisella on mahdollista selvitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vahva. Olen saanut elää hyvän ja tasapainoisen lapsuuden ja nuoruuden, saanut tukea ja kannustusta kotoa ja läheisiltä. Kaikki perusasiat on olleet ok ja elämäni on ollut kaikin olisin turvattua. Minulla on läheisiä jotka auttavat ja olen saavuttanut asiat mitä olen halunnut.

En usko että olet kun kerrot että elämäsi on ollut tasaista ja hyvää. Vahva ihminen on selviytyjä vastoinkäymisistä huolimatta.

Niin? En sanonut etten olisi kokenut vastoinkäymisiä, vaan kerroin millaista elämäni on ollut. En näe mitään järkeä määritellä elämääni vastoinkäymisten kautta. Jotkut tuntuu korostavan sitä miten ovat omien sanojensa mukaan selviytyneet yks

juurihan kerroit, että sinulla ei ole oikein ollut vastoinkäymisiä. Vai ymmärsinkö jotain väärin?

Missä kohtaa muka sanottiin ettei olisi ollut vastoinkäymisiä?

En koe. Olen vahva mieheni vierellä vain. Yksin tuntisin itseni heikoksi.

Vierailija kirjoitti:

"Pidin itseäni vahvana ihmisenä aina viime vuosiin asti. Monenlaista myöskin kokenut, sairautta ja kuolemaa ja suuria talousvaikeuksia jne. jne. Ilmeisesti oma murtumispisteeni kuitenkin tuli vastaan siinä, kun tajusin lopullisesti, että tulen elämään tämän elämäni yksin. En ole löytänyt/saanut itselleni puolisoa enkä sitä myötä perhettäkään. Kun viimeinenkin toivo tältä osin on menetetty, murenin ihan palasiksi enkä tahdo saada nostettua itseäni enää elämään kiinni. Tähän samaan saumaan osui parhaan ystäväni valehtelu ja pettäminen sekä julma kohtelu sisarukseni taholta, niin kyllä tässä on oman heikkoutensa joutunut kohtaamaan. Kaikki tämän noin reilu vuoden ajanjakson sisällä ja nykyään olen yksinäinen ja koen suurta turvattomuutta melkein joka asiassa. Minulla ei ole ketään, johon turvata tai jolle vaikka kertoa murheistaan."

Olen todella pahoillani puolestasi. Luottamuksen särkyminen läheisiin ihmisiin on tuskallista. Toivon sinulle jaksamista, että jaksat uskoa itseesi ja omaan arvoosi ihmisenä. Sinä olet ihan yhtä arvokas kuin kaikki muutkin. Jokainen on pohjimmiltaan yksin ja voi joutua samaan tilanteeseen kuin sinä. Yritä myös pysyä ihmisten ilmoilla, pää pystyssä. Ehkä kohtaat luotettavia, samanhenkisiä ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Olen todella vahva. Olen kokenut niin paljon vaikeita asioita, selvinnyt niistä yksin, en tarvitse ketään pärjätäkseni. En osaa kuvitella mitään mikä murtaisi minut.

Vahva ihminen uskaltaa tunnustaa että tarvitsee muita ihmisiä. Vahva ihminen osaa olla nöyrä ja ymmärtää että ei tarvitse selviytyä omin voimin, sekä ymmärtää että elämässä voi tulla vastaan murtumispisteitä. Jos sanoo että kaikesta selvityy yksin eikä tarvitse muita, on silloin sairastunut omatekoiseen vahvuuteen. Joka ei ole vahvuutta vaan halua ylentää itsensä ja omat voimansa.

Ajattelin joskus olevani, mutta sitten tajusin ettei se ole vahvuutta. Koin tarvetta korostaa sitä miten vaikeita asioita olin kokenut ja että olin selvinnyt kaikesta yksin. Nyt ymmärrän ettei se ole vahvuutta.

En koe olevani vahva ihminen, sillä en osaa olla läheisten ja ystävien tukena.

Pärjään kyllä yksin ja olen selvinnyt monista asioista, mutta ajattelen että oikeasti vahvat ihmiset ovat niitä jotka pystyvät kannattelemaan muita ja pitämään heistä huolta. Yksin on helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vahva. Olen saanut elää hyvän ja tasapainoisen lapsuuden ja nuoruuden, saanut tukea ja kannustusta kotoa ja läheisiltä. Kaikki perusasiat on olleet ok ja elämäni on ollut kaikin olisin turvattua. Minulla on läheisiä jotka auttavat ja olen saavuttanut asiat mitä olen halunnut.

En usko että olet kun kerrot että elämäsi on ollut tasaista ja hyvää. Vahva ihminen on selviytyjä vastoinkäymisistä huolimatta.

Niin? En sanonut etten olisi kokenut vastoinkäymisiä, vaan kerroin millaista elämäni on ollut. En näe mitään järkeä määritellä elämääni vastoinkäymisten kautta. Jotkut tuntuu korostavan sitä miten ovat omien sanojensa mukaan selviytyneet yks

juurihan kerroit, että sinulla ei ole oikein ollut vastoinkäymisiä. Vai ymmärsinkö jotain väärin?

Eihän kerrottu, vaan kerrottiin että lapsuus on ollut hyvä ja tasapainoinen missä perusasiat ok ja on saatu tukea läheisiltä.

Oma lapsuuteni on ollut aika samanlainen, vaikka vanhemmat erosi kun olin lapsi ja toinen heistä kuoli ollessani ala-asteikäinen.

Kun olin hankalassa vaiheessa elämää lyhytterapiassa, terapeutti kutsui minua vahvaksi. Silloin hätkähdin, en koskaan ollut ajatellut itseäni sellaisena. Mutta myöhemmin olen pohtinut hänen olleen oikeassa. En ole vahvamielipiteinen tai voimakas persoona, paremminkin mukautuva. Mutta jotenkin ihmiset jotka tarvitsevat tukea hakevat sitä minusta, niin nuoremmat kuin vanhemmat. Itse taas olen kyennyt hyvin raskaissakin tilanteissa toimimaan ja tukemaan muitakin. Minua on aika hankalaa saada pois tolaltaan. Olen töissä jossa voimakas kritiikki kohdistuu välillä minuunkin ja sekään ei oikeastaan loukkaa, otan kritiikin vastaan ja muutan asioita siltä osin kuin siihen objektiivisesti ottaen näyttäisi olevan syytä. En siis hirttäydy johonkin kantaan vaan muutan sitä jos perustelut tarpeeksi hyviä.

Joku voi kyseenalaistaa miksi terapiassa käynyt väittää olevansa vahva, eikö pitäisi vaan selvitä. Pitääkö selvitä itse vai hakea apua jos tarvitsee? Ehkä tuo vahvuutta?

Olen kuin vahva tammi. Moni haluaisi tukeutua mutta en kannattele kuin niitä joista välitän. Ja se joukko on pieni!

Vierailija kirjoitti:

Olen kuin vahva tammi. Moni haluaisi tukeutua mutta en kannattele kuin niitä joista välitän. Ja se joukko on pieni!

Et ole. Olet heikko ja kuvittelet itsestäsi liikoja. Mutta kuvittelet sen olevan vahvuutta.

En. Pahassa paikassa lamaannun ja menetän toimintakykyni ja menen paniikkiin. Myös ajattelukyky lukkiutuu. Vetäydyn sikiöasentoon ja heittäydyn Jumalan käsivarsille. Olen jo keski-ikäinen nainen ja edelleen näin heikko. Kärsin lapsena turvattomuudesta. En ole onnistunut tekemään itsestäni vahvaa tai edes normaalitasoisen vahvaa vaikka olen yrittänyt. Pelkään myös ihan hirveästi kaikkea. Ainakin olen hyvä kristitty sillä tavalla että aidosti turvaan Jumalaan enkä omaan voimaani. Omaan voimaan turvaaminen on kuulemma syntiä.

Olen, koska olen selvinnyt kaikesta.