Koetko olevasi vahva ihminen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vahva. Olen saanut elää hyvän ja tasapainoisen lapsuuden ja nuoruuden, saanut tukea ja kannustusta kotoa ja läheisiltä. Kaikki perusasiat on olleet ok ja elämäni on ollut kaikin olisin turvattua. Minulla on läheisiä jotka auttavat ja olen saavuttanut asiat mitä olen halunnut.

En usko että olet kun kerrot että elämäsi on ollut tasaista ja hyvää. Vahva ihminen on selviytyjä vastoinkäymisistä huolimatta.

Kyllä elämä voi olla tasaista ja hyvää vaikka olisikin kokenut vastoinkäymisiä.

Vierailija kirjoitti:

Mieluummin olisin heikko ja ilman kokemuksia jotka todistavat päinvastaista.

Tähänkin alapeukuttavat vaikka satavarmasti eivät tiedä mitä tarkoitan, eli alapeukkua alapeukun vuoksi. 

Ihme lössiä täällä.

Kyllä koen, koska olen käynyt läpi niin paljon. En keksi mitään (normielämään kuuluvaa asiaa), mikä minut voiisi murtaa. Vahvuuden taustalla on ajatusmalli, että kaikki mitä tapahtuu on loppuen lopuksi hyvää. 

 

asun äitin perä kammarissa 36 vuotiaana joten en tunne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vahva. Olen saanut elää hyvän ja tasapainoisen lapsuuden ja nuoruuden, saanut tukea ja kannustusta kotoa ja läheisiltä. Kaikki perusasiat on olleet ok ja elämäni on ollut kaikin olisin turvattua. Minulla on läheisiä jotka auttavat ja olen saavuttanut asiat mitä olen halunnut.

En usko että olet kun kerrot että elämäsi on ollut tasaista ja hyvää. Vahva ihminen on selviytyjä vastoinkäymisistä huolimatta.

Niin? En sanonut etten olisi kokenut vastoinkäymisiä, vaan kerroin millaista elämäni on ollut. En näe mitään järkeä määritellä elämääni vastoinkäymisten kautta. Jotkut tuntuu korostavan sitä miten ovat omien sanojensa mukaan selviytyneet yksin, mutta mielestäni se ei ole mikään määrittävä tekijä ihmisen vahvuudelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vahva. Olen saanut elää hyvän ja tasapainoisen lapsuuden ja nuoruuden, saanut tukea ja kannustusta kotoa ja läheisiltä. Kaikki perusasiat on olleet ok ja elämäni on ollut kaikin olisin turvattua. Minulla on läheisiä jotka auttavat ja olen saavuttanut asiat mitä olen halunnut.

En usko että olet kun kerrot että elämäsi on ollut tasaista ja hyvää. Vahva ihminen on selviytyjä vastoinkäymisistä huolimatta.

Niin? En sanonut etten olisi kokenut vastoinkäymisiä, vaan kerroin millaista elämäni on ollut. En näe mitään järkeä määritellä elämääni vastoinkäymisten kautta. Jotkut tuntuu korostavan sitä miten ovat omien sanojensa mukaan selviytyneet yksin, mutta mielestäni se ei ole mikään määrittävä tekijä ihmisen vahvuudelle.

Eli et ole kokenut mitään oikeaa vaikeaa asiaa koska yhdessä olevat vanhemmat ja varmaan isovanhemmatkin on aina tehneet kaiken puolestasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vahva. Olen saanut elää hyvän ja tasapainoisen lapsuuden ja nuoruuden, saanut tukea ja kannustusta kotoa ja läheisiltä. Kaikki perusasiat on olleet ok ja elämäni on ollut kaikin olisin turvattua. Minulla on läheisiä jotka auttavat ja olen saavuttanut asiat mitä olen halunnut.

En usko että olet kun kerrot että elämäsi on ollut tasaista ja hyvää. Vahva ihminen on selviytyjä vastoinkäymisistä huolimatta.

Niin? En sanonut etten olisi kokenut vastoinkäymisiä, vaan kerroin millaista elämäni on ollut. En näe mitään järkeä määritellä elämääni vastoinkäymisten kautta. Jotkut tuntuu korostavan sitä miten ovat omien sanojensa mukaan selviytyneet yksin, mutta mielestäni se ei ole mikään määrittävä tekijä ihmisen vahvuudelle.

Jokaisella meillä on murtumispiste. Omaa pistettään ei tiedä, ennen kuin se tulee kohdalle.  Minä ilmoitin olevani vahva, mutta kyllä se murtumispiste minulkakin jossain on. Se ei kuitenkaan tullut väkivaltaisessa erossa eikä siinä kohtaa, kun lapseni melkein kuoli. Tiedän, että en tule murtumaan silloinkaan, jos hän joku päivä kuolee, koska tiedän, miten kasaan itseni. Pumpulissa elänyt ei tiedä omaa pistettään.

Vierailija kirjoitti:

Elämässä on kärsimystä. Kärsimys jalostaa. Ja mikä ei tapa, vahvistaa. 

Jos allekirjoittaa edellä mainitun, on todennäköisesti hyvin vahva ihminen.

"Mikä ei tapa, vahvistaa" on kyllä usein täyttä sontaa. Moni on sortunut, menettänyt elämänilonsa ja mielenterveytensä raskaiden kokemusten keskellä eikä ole vahvistunut yhtään. Kärsimyksen jalostava vaikutuskin on vain joskus totta. Seurauksena voi olla myös katkeruutta ja koston halua. Jos nuo väitteet olisivat totta, pitkäaikaisen kidutuksen uhrit olisivat henkisesti vahvoja ja mieleltään jaloja ihmisiä. Enpä ole moista huomannut. Useimmat taitavat pelätä lopun ikänsä ja kärsivät mielenterveysongelmista.

En koe, olen heikkoa ainesta. 

Paljon on kaikkea sattunut ja tapahtunut ja tähän asti olen niistä selvinnyt. Mutta aina vastoinkäymisten tapahtuessa tunnen hukkuvani niiden alle. Pari kertaa olen meinannut itseni tappaa kun tuntuu että elämä on minua vastaan ja uskoakseni vahvat ihmiset eivät mieti moisia vaan paarustavat eteenpäin.

En osaa antaa yksiselitteistä vastausta. Sillä tavalla olen vahva, että teen aina oman haluni ja moraalikäsitykseni mukaan, en anna muiden vaikuttaa toimintaani. Mutta olen myös aika herkkä ja, jos joku käyttäytyy ikävästi mua kohtaan, se jää mieleen pitkäksi aikaa ja saa hauraaksi. Toisaalta osaan myös puolustaa muita ja itseäni ja sanonkin helposti huonosti käyttäytyville vastaan.

En...en ole vahva sellaisella perinteisesti täällä hyväksytyllä tavalla. Olen erakko, hiljainen, pieniääninen. Silti olen noussut vaikeuksista, kerta toisensa jälkeen.

Mutta kyllä minuun kaikki osuu, kovasti. Itken usein ja menen myös paniikkiin. Ja sitten taas nousen ylös. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vahva. Olen saanut elää hyvän ja tasapainoisen lapsuuden ja nuoruuden, saanut tukea ja kannustusta kotoa ja läheisiltä. Kaikki perusasiat on olleet ok ja elämäni on ollut kaikin olisin turvattua. Minulla on läheisiä jotka auttavat ja olen saavuttanut asiat mitä olen halunnut.

En usko että olet kun kerrot että elämäsi on ollut tasaista ja hyvää. Vahva ihminen on selviytyjä vastoinkäymisistä huolimatta.

Niin? En sanonut etten olisi kokenut vastoinkäymisiä, vaan kerroin millaista elämäni on ollut. En näe mitään järkeä määritellä elämääni vastoinkäymisten kautta. Jotkut tuntuu korostavan sitä miten ovat omien sanojensa mukaan selviytyneet yksin, mutta mielestäni se ei ole mikään määrittävä tekijä ihmisen vahvuudelle.

Jokaisella meillä on murtumispiste. Omaa pistettään ei tiedä, ennen kuin se tulee kohdalle.  Minä ilmoitin olevani vahva, mutta kyllä se murtumispiste minulkakin jossain on. Se ei kuitenkaan tullut väkivaltaisessa erossa eikä siinä kohtaa, kun lapseni melkein kuoli. Tiedän, että en tule murtumaan silloinkaan, jos hän joku päivä kuolee, koska tiedän, miten kasaan itseni. Pumpulissa elänyt ei tiedä omaa pistettään.

Miten pumpulissa elänyt määritellään? Ja miten se liittyy minuun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämässä on kärsimystä. Kärsimys jalostaa. Ja mikä ei tapa, vahvistaa. 

Jos allekirjoittaa edellä mainitun, on todennäköisesti hyvin vahva ihminen.

"Mikä ei tapa, vahvistaa" on kyllä usein täyttä sontaa. Moni on sortunut, menettänyt elämänilonsa ja mielenterveytensä raskaiden kokemusten keskellä eikä ole vahvistunut yhtään. Kärsimyksen jalostava vaikutuskin on vain joskus totta. Seurauksena voi olla myös katkeruutta ja koston halua. Jos nuo väitteet olisivat totta, pitkäaikaisen kidutuksen uhrit olisivat henkisesti vahvoja ja mieleltään jaloja ihmisiä. Enpä ole moista huomannut. Useimmat taitavat pelätä lopun ikänsä ja kärsivät mielenterveysongelmista.

Niinpä. Olen lapsuudessa elänyt hyvin deprivoivissa oloissa, menettänyt läheisiä ja epäonnistunut monessa asiassa jne eikä näistä.ole seurannut mitään hyvää.

En ole. Olen henkisesti rikki monien asioiden vuoksi.

Vuosikausien väkivaltainen koulukiusaaminen ja lapsuustraumat on jättänyt jälkensä eikä vahvistanut kyllä yhtään.

Kyllä, olen selvinnyt lapsuuden seksuaalisesta hyväksikäytöstä, 2 perheenjäsenen kuolemasta teini-iässä, väkivaltaisesta ja narsistisesta suhteesta, pakenin lasten kanssa kun olivat pieniä. Siitä lähtien hoidin lapset yksin, opiskelin akateemisen tutkinnon ja sivussa kävin töissä, jotta selvittiin lasten kanssa rahallisesti opintojeni aikana. Nyt hyvä työpaikka, oma asunto ja ihanat teini-ikäiset ja oon ihan älyttömän ylpeä itsestäni että jaksoin ponnistella vaikeista ajoista ja selvisin 😊

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vahva. Olen saanut elää hyvän ja tasapainoisen lapsuuden ja nuoruuden, saanut tukea ja kannustusta kotoa ja läheisiltä. Kaikki perusasiat on olleet ok ja elämäni on ollut kaikin olisin turvattua. Minulla on läheisiä jotka auttavat ja olen saavuttanut asiat mitä olen halunnut.

En usko että olet kun kerrot että elämäsi on ollut tasaista ja hyvää. Vahva ihminen on selviytyjä vastoinkäymisistä huolimatta.

Niin? En sanonut etten olisi kokenut vastoinkäymisiä, vaan kerroin millaista elämäni on ollut. En näe mitään järkeä määritellä elämääni vastoinkäymisten kautta. Jotkut tuntuu korostavan sitä miten ovat omien sanojensa mukaan selviytyneet yksin, mutta mielestäni se ei ole mikään määrittävä tekijä ihmisen vahvuudelle.

Jokaisella meillä on murtumispiste. Omaa pistettään ei tiedä, ennen kuin se tulee kohdalle.  Minä ilmoitin olevani vahva, mutta kyllä se murtumispiste minulkakin jossain on. Se ei kuitenkaan tullut väkivaltaisessa erossa eikä siinä kohtaa, kun lapseni melkein kuoli. Tiedän, että en tule murtumaan silloinkaan, jos hän joku päivä kuolee, koska tiedän, miten kasaan itseni. Pumpulissa elänyt ei tiedä omaa pistettään.

Tällä logiikallahan kukaan ei ole vahva tai ovat eläneet pumpulissa. Mitä se sitten onkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vahva. Olen saanut elää hyvän ja tasapainoisen lapsuuden ja nuoruuden, saanut tukea ja kannustusta kotoa ja läheisiltä. Kaikki perusasiat on olleet ok ja elämäni on ollut kaikin olisin turvattua. Minulla on läheisiä jotka auttavat ja olen saavuttanut asiat mitä olen halunnut.

"En usko että olet kun kerrot että elämäsi on ollut tasaista ja hyvää. Vahva ihminen on selviytyjä vastoinkäymisistä huolimatta."

Ei sitä voi tietää vielä. Vastoinkäymisissä se selviää. Lisäksi tarvitaan onnea.

Vuosia sitten ajattelin, että en ole vahva ja jännitin asioita ja pärjäämistäni. Sitten tuli niitä vastoinkäymisiä roppakaupalla muutamien vuosien ajan. Isoja ja pieniä. Vähän taukoa ja taas uusi kuorma niskaan. Pinnistelin päivästä toiseen ja etsin kaikki mahdolliset selviytymiskeinot, osa toimi, osa ei. Jotenkin selvisin niin, että tällä hetkellä tuntuu jopa vähän luottavaiselta, josko helpottaisi. Osaksi se johtuu vain hyvistä sattumista. Mutta jos en olisi yrittänyt, en olisi selvinnyt. Jos kukaan ei olisi auttanut yhtään, mitenköhän olisi käynyt. Se yllätti, miten moni käänsi selkänsä tai ei halunnut tietää mitään vaikeuksista.

Yritän muistaa kokemukseni sillä tavalla, että ymmärtäisin toisia ihmisiä vastaavissa tilanteissa paremmin.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vahva. Olen saanut elää hyvän ja tasapainoisen lapsuuden ja nuoruuden, saanut tukea ja kannustusta kotoa ja läheisiltä. Kaikki perusasiat on olleet ok ja elämäni on ollut kaikin olisin turvattua. Minulla on läheisiä jotka auttavat ja olen saavuttanut asiat mitä olen halunnut.

En usko että olet kun kerrot että elämäsi on ollut tasaista ja hyvää. Vahva ihminen on selviytyjä vastoinkäymisistä huolimatta.

Niin? En sanonut etten olisi kokenut vastoinkäymisiä, vaan kerroin millaista elämäni on ollut. En näe mitään järkeä määritellä elämääni vastoinkäymisten kautta. Jotkut tuntuu korostavan sitä miten ovat omien sanojensa mukaan selviytyneet yksin, mutta mielestäni se ei ole mikään määrittävä tekijä ihmisen vahvuudelle.

Sinulle vastoinkäymiset on varmaan sitä että sait teininä väärän värisen puhelimen joululahjaksi.

Pidin itseäni vahvana ihmisenä aina viime vuosiin asti. Monenlaista myöskin kokenut, sairautta ja kuolemaa ja suuria talousvaikeuksia jne. jne. Ilmeisesti oma murtumispisteeni kuitenkin tuli vastaan siinä, kun tajusin lopullisesti, että tulen elämään tämän elämäni yksin. En ole löytänyt/saanut itselleni puolisoa enkä sitä myötä perhettäkään. Kun viimeinenkin toivo tältä osin on menetetty, murenin ihan palasiksi enkä tahdo saada nostettua itseäni enää elämään kiinni. Tähän samaan saumaan osui parhaan ystäväni valehtelu ja pettäminen sekä julma kohtelu sisarukseni taholta, niin kyllä tässä on oman heikkoutensa joutunut kohtaamaan. Kaikki tämän noin reilu vuoden ajanjakson sisällä ja nykyään olen yksinäinen ja koen suurta turvattomuutta melkein joka asiassa. Minulla ei ole ketään, johon turvata tai jolle vaikka kertoa murheistaan.