Miten kestää tyhmää puolisoa?
Puhun nyt oikeasti siis tyhmyydestä, siitä, että puoliso ei ole järin älykäs, ei ajattele asioita, tekemisiään ja sanomisiaan, eikä ole kiinnostunut laajentamaankaan (yleis-) sivistystään.
Ensimmäisenä esimerkkinä tunneälykkyyden puute: puolisoni ei yhtään osaa ajatella minkälaista esimerkkiä antaa lapsellemme, tai miten hänen sanomisensa vaikuttaa lapseen, ei ole yhtään tunneälykäs tajutakseen milloin lapsellamme on paha mieli tai onko hän jännittynyt, peloissaan tai innostunut.
Eikä jotenkin tajua yhtään esim. että kun lapsi tulee innoissaan ja ylpeänä näyttämään jotain askartelemaansa asiaa isälleen, tälle tekisi enemmänkin hyvää kuulla kehuja ja ainakin tulla nähdyksi ja isänsä ylpeänä katsomaksi... kuin että mies ottaa askartelun käteensä ja naurahtaen sanoo, että no kyllä tämän nyt ehkä jotenkin tunnistaa, ja "minä olisin kyllä tehnyt tuon eri lailla/paremmin".
Minä yritän lapsen pettynyttä ilmettä katsoen sitten viittoilla vieressä miehelle että keksi nyt joku kehu edes, ja mies on ihan puulla päähän lyöty kun jälkeenpäin selitän, että onnistui juuri latistamaan lapsemme itsetuntoa. Mies ei vaan TAJUA. "Häh, mähän vaan sanoin miten se askartelu olis ollu parempi."
Puolisoni käytös on välillä myös tosi huonoa muidenkin ihmisten parissa, ei tee ilkeyttään, mutta jotenkin ei vaan tajua, ei omaa yhtään sosiaalista silmää. Esim. kummilapsen synttäreillä viimeksi ei edes tajunnut onnitella kummilasta. Tuli vaan mun perässä sisälle ja kun mä olin onnitellut, halannut ja antanut lahjamme, kummilapsi jäi odottamaan että kummisetäkin onnittelee, mutta ei mieheni tajunnut, marssi vaan kummilapsen ohittaen istumaan suoraan sohvalle.
Ja sitten muitakin asioita joissa tyhmyys ilmenee. Kysyin tänään mieheltäni tietääkö hän ketä aikoo äänestää, mies sanoi että ei tiedä, ja jatkoi hetken kuluttua kysymällä "mitkäs vaalit nyt on sitten tulossa?"
(Ja siis tämä EI ole provo vaan ihan täyttä totta, valitettavasti!)
Itsepähän olen mieheni valinnut, ja en ymmärrä kuinka olinkaan niin tyhmä etten tajunnut mieheni olevan tyhmä. Luulin, että hän on vaan hiljainen tai ujo, ja vasta nyt olen todella tajunnut, ettei hän mikään ujo ole vaan TYHMÄ.
En vaan ymmärrä miten pystyn kunnioittamaan miestäni miehenä, alkaa olla jo vaikeaa parisuhteessakin haluta häntä tai kokea hänet arvokkaaksi puolisoksi jota ihailla, kun hän on niin... No, tällainen kuin on. Tunnen itseni lähinnä opettajaksi, äidiksi ja huoltajaksi, kun joudun selittämään hänelle yksinkertaisia asioita ja mm. kylään mennessä muistuttamaan, että kiitäthän sitten tarjoilusta ja muista hyvästellä, äläkä vaan painu yhtäkkiä pihalle mitään sanomatta (näinkin on todella tapahtunut, ja oli hemmetin noloa, isäntäväki ihmetteli minulle suuttuiko mieheni jostain vai mitä tapahtui, ja minä yritän selitellä että ei, hän vaan yksioikoisesti ajatteli että vierailu on ohi ja lähti jo autolle... )
Muita joilla tyhmä puoliso? Miten onnistutte kestämään ja kunnioittamaan?
Kommentit (191)
Kuulostaa kyllä aika rasittavalta. Mitä hyviä puolia hänessä on? En osaa vastata miten kestää, enkä tiedä kestäisinkö itse.
Näytä teksti miehellesi. Ehkä hän sitten tajuaa.
Kuka tietoisesti edes ottaa tyhmän puolison???
Mikä miehessä alunalkaen viehätti sinua?
minusta se on viksua ettei lähde tähän politiikka kannatukseen mukaan :D
Ensimmäiseksi tulee mieleen, ettei puoliso ole tyhmä. Ei tyhmyyttä ole se ettei tiedä, osaa tai ymmärrä miten sosiaalisissa tilanteissa toimitaan. Sosiaaliseen kömpelyyteen voi olla monia terveyteen liittyviä syitä. Kyse ei aina ole tahallisuudesta.
Jos lukeminen ja luetun ymmärtäminen on vaikeaa, voi uutiset jäädä seuraamatta. Ehkä politiikka ei koskaan ole edes kiinnostanut. Miehesi on todennäköisesti taitava jossain muussa asiassa.
Harva aikuinen haluaa että häntä kohdellaan kuin lasta. Jaetaan käyttäytymisohjeita jo ennen vierailua. Pikkulapsille tehdään niin.
Vielä harvempi haluaa, että puoliso pitää häntä tyhmänä. Siinä vaiheessa moni lopettaa kuuntelemisen.
"Tyhmyys" on luultavasti sosiaalisten tilanteiden vaikeutta ja osaamattomuutta.
Otit siis asperger-miehen ja aluksi olitte rakstumishuumassa lähinnä kaksin.
Moni olisi huomannut miehen oudot piirteet jo silloin, mutta sinä siis ohitit punaiset liput.
Ei ole reilua pitää häntä tyhmänä. Saati tyhmempänä kuin itseäsi.
Hän on vain neurologisesti epätyypillinen eikä se tee hänestä tyhmää, vain erilaisen.
Aina voi erota jos ei kestä. Muistutan kuitenkin että itse olet hänet valinnut ja lapsikin on tehty.
"joudun selittämään hänelle yksinkertaisia asioita ja mm. kylään mennessä muistuttamaan, että kiitäthän sitten tarjoilusta ja muista hyvästellä," :D
Jaa, taas yksi miestenhaukkumisketju.Mikä teitä naisia vaivaa?
En todellakaan lue tuollaista litaniaa. Itse olet hänet valinnut.
Ja vasta nyt hoksasit puutteet miehesi olemuksessa?
Miksi sinun pitää kestää puolisoasi? Eikö meillä suomalaisilla ole kumminkin vielä oikeus päättää kenen kanssa olemme ja kenen emme. Sinun elämä, sinä päätät. Vaikka kirjoittelisit mihin keskustelu foorumiin hyvänsä, niin ei se muuta elämääsi. Sinä olet ainoa kuka siihen voi vaikuttaa. Täällä ei kukaan puolisoasi fiksummaksi saa/tee.
Onko puolisosi persu? Jos on niin mitään ei ole tehtävissä. Ota ero.
Ei ole aspergeria hänellä, tai mitään neurologisia epätyypillisiä piirteitä, vaan ihan oikeasti on vaan tyhmä. Onko se niin vaikeaa ymmärtää, että on eri tasoisesti älykkäitä ihmisiä? Se on fakta, ei loukkaus!
Näitä esimerkkejä olisi pilvin pimein, mutta nyt oli jo pitkä aloitus enkä viitsinyt enempää pidentää. Mutta joudun siis välillä auttamaan häntä monissa asioissa, kun miettii tosissaan miten joku asia x tehdään, ja mä sanon että no tuo tuolta ja tämä täältä ja siinähän se on, mitä vaikeaa siinä muka oli?
Miehessäni on tietysti hyviäkin puolia, on käsistään kätevä autojen ym kanssa (tai kyllä hänellä niidenkin kanssa käy kömmähdyksiä, mutta niistä minä en tiedä mitään, joten kaikki mitä mies tietää niistä, on enemmän kuin minä tiedän)
On yleensä hyväntuulinen, ei stressaa mistään (autuaita ovat yksinkertaiset...) on avulias, siis niin että keittää mulle kahvit, auttaa huonekalujen siirtämisessä jne.
Mutta joo, ensihuumassa oltiin kaksin, ja mä tosiaan luulin että on vaan ujo, kun ei esim juuri puhunut mitään, kuunteli vaan sujuvasti ja myönteli mitä minä puhuin, ja tykkäsi halailla ja pussailla.
Ap
Eroa. Muu ei auta. Mitä järkeä on olla ihmisen kanssa joka töksäyttelee lapsille. Ihan kauheaa. Ja jos et oikein pidä fiksuna toista, ei edelleen järkeä koko hommassa. Joudut jatkuvasti selittämään miehelle, joka tuntuu autistilta tai aspergerilta. Ei tajua, juo viinaa?
Vierailija kirjoitti:
Ei ole aspergeria hänellä, tai mitään neurologisia epätyypillisiä piirteitä, vaan ihan oikeasti on vaan tyhmä. Onko se niin vaikeaa ymmärtää, että on eri tasoisesti älykkäitä ihmisiä? Se on fakta, ei loukkaus!
Näitä esimerkkejä olisi pilvin pimein, mutta nyt oli jo pitkä aloitus enkä viitsinyt enempää pidentää. Mutta joudun siis välillä auttamaan häntä monissa asioissa, kun miettii tosissaan miten joku asia x tehdään, ja mä sanon että no tuo tuolta ja tämä täältä ja siinähän se on, mitä vaikeaa siinä muka oli?
Miehessäni on tietysti hyviäkin puolia, on käsistään kätevä autojen ym kanssa (tai kyllä hänellä niidenkin kanssa käy kömmähdyksiä, mutta niistä minä en tiedä mitään, joten kaikki mitä mies tietää niistä, on enemmän kuin minä tiedän)
On yleensä hyväntuulinen, ei stressaa mistään (autuaita ovat yksinkertaiset...) on avulias, siis niin että keittää mulle kahvit, a
Mitä ne hyvät puolet auttavat, jos mies on silti mielestäsi hankala ja koko ajan lapset pettyvät. Ja suhde ei oikein toimi.
Vierailija kirjoitti:
Mikä miehessä alunalkaen viehätti sinua?
Isot sukupuolielimet.
Jaa, ei taida olla tyhmiä puolisoita muilla.