Miten kestää tyhmää puolisoa?
Puhun nyt oikeasti siis tyhmyydestä, siitä, että puoliso ei ole järin älykäs, ei ajattele asioita, tekemisiään ja sanomisiaan, eikä ole kiinnostunut laajentamaankaan (yleis-) sivistystään.
Ensimmäisenä esimerkkinä tunneälykkyyden puute: puolisoni ei yhtään osaa ajatella minkälaista esimerkkiä antaa lapsellemme, tai miten hänen sanomisensa vaikuttaa lapseen, ei ole yhtään tunneälykäs tajutakseen milloin lapsellamme on paha mieli tai onko hän jännittynyt, peloissaan tai innostunut.
Eikä jotenkin tajua yhtään esim. että kun lapsi tulee innoissaan ja ylpeänä näyttämään jotain askartelemaansa asiaa isälleen, tälle tekisi enemmänkin hyvää kuulla kehuja ja ainakin tulla nähdyksi ja isänsä ylpeänä katsomaksi... kuin että mies ottaa askartelun käteensä ja naurahtaen sanoo, että no kyllä tämän nyt ehkä jotenkin tunnistaa, ja "minä olisin kyllä tehnyt tuon eri lailla/paremmin".
Minä yritän lapsen pettynyttä ilmettä katsoen sitten viittoilla vieressä miehelle että keksi nyt joku kehu edes, ja mies on ihan puulla päähän lyöty kun jälkeenpäin selitän, että onnistui juuri latistamaan lapsemme itsetuntoa. Mies ei vaan TAJUA. "Häh, mähän vaan sanoin miten se askartelu olis ollu parempi."
Puolisoni käytös on välillä myös tosi huonoa muidenkin ihmisten parissa, ei tee ilkeyttään, mutta jotenkin ei vaan tajua, ei omaa yhtään sosiaalista silmää. Esim. kummilapsen synttäreillä viimeksi ei edes tajunnut onnitella kummilasta. Tuli vaan mun perässä sisälle ja kun mä olin onnitellut, halannut ja antanut lahjamme, kummilapsi jäi odottamaan että kummisetäkin onnittelee, mutta ei mieheni tajunnut, marssi vaan kummilapsen ohittaen istumaan suoraan sohvalle.
Ja sitten muitakin asioita joissa tyhmyys ilmenee. Kysyin tänään mieheltäni tietääkö hän ketä aikoo äänestää, mies sanoi että ei tiedä, ja jatkoi hetken kuluttua kysymällä "mitkäs vaalit nyt on sitten tulossa?"
(Ja siis tämä EI ole provo vaan ihan täyttä totta, valitettavasti!)
Itsepähän olen mieheni valinnut, ja en ymmärrä kuinka olinkaan niin tyhmä etten tajunnut mieheni olevan tyhmä. Luulin, että hän on vaan hiljainen tai ujo, ja vasta nyt olen todella tajunnut, ettei hän mikään ujo ole vaan TYHMÄ.
En vaan ymmärrä miten pystyn kunnioittamaan miestäni miehenä, alkaa olla jo vaikeaa parisuhteessakin haluta häntä tai kokea hänet arvokkaaksi puolisoksi jota ihailla, kun hän on niin... No, tällainen kuin on. Tunnen itseni lähinnä opettajaksi, äidiksi ja huoltajaksi, kun joudun selittämään hänelle yksinkertaisia asioita ja mm. kylään mennessä muistuttamaan, että kiitäthän sitten tarjoilusta ja muista hyvästellä, äläkä vaan painu yhtäkkiä pihalle mitään sanomatta (näinkin on todella tapahtunut, ja oli hemmetin noloa, isäntäväki ihmetteli minulle suuttuiko mieheni jostain vai mitä tapahtui, ja minä yritän selitellä että ei, hän vaan yksioikoisesti ajatteli että vierailu on ohi ja lähti jo autolle... )
Muita joilla tyhmä puoliso? Miten onnistutte kestämään ja kunnioittamaan?
Kommentit (191)
Ei herra sentään. Tuo on suoraan tuntemani naisen +50 elämästä. Perheen nainen halusi ja komean miehen. Älyero näiden kahden kanssa oli melkoinen. Lapset ovat nyt aikuisia ja he ovat edelleen avioliitossa vaikka kummallakin omat juttunsa.
Millaisen esikuvan mies antaa lapselle?
kyllähän tuollaista sattuu kun on kiire naimisiin ja lapsia tekemään.
Viikko seukataan ja kirkkoon sitte.
Vierailija kirjoitti:
Ei herra sentään. Tuo on suoraan tuntemani naisen +50 elämästä. Perheen nainen halusi ja komean miehen. Älyero näiden kahden kanssa oli melkoinen. Lapset ovat nyt aikuisia ja he ovat edelleen avioliitossa vaikka kummallakin omat juttunsa.
Miltä he pariskuntana vaikuttavat ulkopuolisen silmin?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Iät?
Nelissäkymmenissä, noin.
Ap
Kyllä tuo pahasti vaikuttaa joltain neuroepätyypillisyydeltä. Läheskään kaikilta nyt keski-ikäisiltä ei ole näitä tutkittu aikanaan.
Toinen vaihtoehto on että hänen omat vanhempansa ovat kohdelleet häntä ilkeästi ja välinpitämättömästi, eikä hän vaan tiedä paremmasta.
Sen verran näkökulmaa että jos saat opetettua miten omalle lapselle puhutaan, niin muuten elämä voi mennä hyvin. Vähän yksinkertaisemmankin ihmisen kanssa on parempi elämä kun pettäjän tai rikollisen kanssa.
Jos on vaikeuksia lukea ja/tai kirjoittaa, on haettava hoitoa.
Sitten on myös uutisiin helpompi keino, katsoa ja kuunnella tv-uutiset.
Ja jos ei vaan kiinnosta, kyse on tyhmyydestä.
Kaikkien pitäisi olla kiinnostuneita yhteiskuntamme asioista.
No minullahan menee vain fiilis tyhmien ihmisten kanssa. Kun on miekkosesta kyse, tunteeni vain haihtuvat savuna ilmaan, kun tajuan miekkosen olevan tyhmä. En osaa nähdä miekkosta enää aikuisena ja haluttavana, jos hän on aivan lapsen tasolla. Ihmettelen miten olet EDELLEEN tuon kanssa XDDDDDDDD.
Kuulostaa omalta puolisoltani, ja lapseltani myös. Paitsi, että kumpikaan ei ole tyhmä, vaan ihan päinvastoin. Sosiaaliset tilanteet ovat kummallekin hankalia, ja käytös saattaa olla ihan toisenlaista, mihin on itse tottunut, mutta tyhmyydestä ei ole kyse. Lapsi on jo aikuinen, ja tiedän hänen pärjäävän elämässä, vaikka on varmasti ihmisiä, jotka eivät pidä hänestä. Mieheni on myös joutunut kokemaan ympäristön asenteet, joita hän ei aina itse tunnista. Olen silti molempien puolesta onnellinen.
Tuo tyhmänä pitäminen on minusta aika epäkunnioittavaa.
Miten miehelläsi on koulu sujunut ? Onko koskaan lukenut yhtään kirjaa ?
Kuulostaa minun exältä. Jolla muuten on asperger. Aspergeriakin on lievempää ja vaikeampaa. Mutta on ne sellasia töksäyttelijöitä.
Jos mies ei tuollaisena sinulle kelpaa, on paras, että eroat. Toista ihmistä ei voi muuttaa. Miehesi on tyytyväinen itseensä eikä halua muuttua. Jätä hänet rauhaan, tunnusta itsellesi, että valitsit huonosti puolisosi ja lähde. Vai saatko jotain kieroa ylemmyydentunnetta siitä, että hän ei ole mielestäsi riittävän hyvä sinulle?
Huh, ihmettelen kyllä kuinka sun pää kestää tuollaista. Itse en kyllä pysty kuvittelemaan, että tuollainen tökerökäytöksinen mies olisi päässyt ensitreffejä pidemmälle.
Mulla oli aikoinaan tuollainen poikaystävä. En hoksannut hänen hölmöyttään heti koska, miehen lempeys, ihailu, auttamisenhalu ja monenlainen kiltteys tuli ensin esiin.
Onneksi silmäni avautuivat ja ymmärsin jättää hänet.
Väärä kysymys.
Oikea olisi
Miten ottaa täysin vastuu omista valinnoista ja tunteista.
Koettakaa kasvaa hyvät naiset.
Vain tyhmä ottaa tyhmän