Onko joulusi mennyt joskus pilalle-miten?

Up

On. Kerran lapsena lensimme jouluksi Kanarian saarille. Nielin jouluiltana hotellihuoneessa salaa itkua, mutten koskaan kehdannut kertoa kenellekään kuinka pahalta minusta tuntui.

Lapselle tuli juuri ennen joulua syytekirje kotiin. Oli kiva sitten esittää sukulaisille joulunvietossa että kaikki ok vaikka olo oli hirveän raskas ei olisi jaksanut yhtään.Samaisen nuoren pöihdeongelma pilannut jo koko perheeltä monta joulua. En haluaisi viettää joulua ollenkaan.

muutama vuosi sitten. Olin muutama päivä ennen joulua tehnyt kännykkäratsian miehelleni ja sain tietää, että hän pettää minua. En muista kyseisestä joulusta mitään. Erosimme parin kuukauden päästä.

kun itselläni on samankaltaiset kokemukset lapsuuden juhlapäivistä. Onko sinulla itselläsi nyt lapsia, jos, niin miltä nuo juhlapäivät tuntuvat? Minulla on karsea pakkomielle järjestää "unelmien juhlapäivä", lopulta kun järjestelen ja laittelen, olen ihan puhki enkä osaa sitten nauttiakaan vaan stressaan koko ajan..

väkivaltaisen alkoholisti-isäni vuoksi. Joulun kunniaksi isäni veti kunnon kännit, pieksi äitini sinipunaiseksi (parina jouluna uhkaili myös aseella), uhkaili meitä lapsiakin, rikkoi meidän joululahjaksi saamiamme leluja jne. Pelkäsin joulua, juhannusta ja muitakin juhlapyhiä lapsena aivan hirveästi.

Vaikken olekaan siis tämän alkuperäisen viestin kirjoittaja. Mun kohdallani molemmat vanhemmat, ja myöhemmin äiti vaihtuvien miesystäviensä kanssa, ryyppäsivät aatonaatosta tapaniniltaan, jos nyt sattuivat siihen asti pysymään sovussa. Useimpina jouluina äiti oli kyllä jotenkin järjestänyt joulua, oli kuusta ja muutamaa lahjaa ja niin edelleen, mutta vähän tietysti tuppasi fiilis latistumaan, kun aamulla herätessä näki keittiön pöydässä kossupullon - oli jo tiedossa, miten sitten lopulta käy. Isä/isäpuoli paiskoi äitiä pitkin seiniä, huusi ja potki kaikkea eteensä sattuvaa, myös meitä lapsia, jos satuimme hänen silmiinsä, ja äiti vain rääkyi ja ulisi kuin teurastettava lammas. Jossain vaiheessa isä/isäpuoli häipyi, ja kun oli tarpeeksi kauan ollut hiljaista, me lapset uskalsimme ryömiä sänkyjen alta tarkistamaan, että äiti on hengissä. Autettiin äiti pesulle ja yritettiin hangata veriroiskeet seinätapeteista ennenkuin tapetit menivät pilalle.

Yhtenä jouluna isosiskoni, joka oli jo muutaman vuoden asunut poissa kotoa, oli tullut meille viettämään joulua. Kaikki sujui ihan kivasti, sillä erotuksella, että äidin silloista miesystävää odotettiin paikalle vasta iltasella. Mies sitten ilmoittikin, ettei tulekaan, ja äiti, joka oli jo suhteellisen kännissä, sai raivarit ja alkoi heitellä juomalaseja ympäriinsä. Siskoni sulkeutui meidän pienempien kanssa lastenhuoneeseen, piti ovea kiinni ettei äiti päässyt sisään, soitti poliisin, poliisi soitti sosiaalipäivystykseen ja äiti haettiin putkaan. Meidät lapset kiikutettiin parinsadan kilometrin päähän mummolaan joulun viettoon. Uuden vuoden jälkeen palattiin kotiin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Mä en osaa juuri nauttia joulusta. Otan siitä hirveät paineet, pitäisi tehdä siitä nimenomaan se "unelmien juhlapäivä", jokin kiiltokuvamainen "lapsuuden kultainen joulu". Tämä taas tarkoittaa hirveitä valmisteluja, valtavaa väsymystä ja uupumusta, ja kun mikään ei kuitenkaan ole kultaista eikä kiiltokuvamaista, hirveitä itsesyytöksiä ja pettymystä. Meillä joulut ovat täydellisen alkoholittomia, vaikka muuten meillä ei totaalisia kieltäytyjiä ollakaan. Minä olen vakaasti päättänyt olla ottamatta nimenomaan niinä päivinä, kun alkoholin ottoa perustellaan jonkun tällaisen juhlapäivän vuoksi (joulu, juhannus yms.), ja mieheni on sitä mieltä, että joulu on lasten juhlaa, ja vaikka kaikkina muina päivinä ottaisi, niin jouluna ei oteta. Tiedän, että lapsilleni jää huomattavasti positiivisemmat ja ihanammat joulumuistot, ja etteivät he tule muistelemaan sitä, miten joka ainoa paikka hohti puhtauttaan, joten yritän tietoisesti höllätä ja piilottaa stressaamiseni ja negatiiviset tunteeni. Minusta on ihanaa, kun lapseni tykkäävät joulusta, mutten silti osaa itse siitä nauttia.

Mun isä oli myös alkkis, mutta ei juonut koskaan jouluaattona eli pystyi sen verran skarppaamaan, että lapset sai mukavan joulun. Vaikka monesti isä muuten nukkuikin eteisen lattialla, kun tuli kapakasta kotiin. Siinä mielessä olen onnellisesta alkkiskodista, että isä oli aina kännissäkin hyväntuulinen siihen asti kun sammui. Ja äitini oli kuitenkin raitis.

Täälläkin on näitä juoppojen jälkeläisiä, jotka luulevat että kaikkien vanhemmat ovat pyörineet kännissä lattialla, hakanneet toisiaan ja oksennelleet nurkkiin muutaman lasin jälkeen.

Omat vanhempani ottivat aina alkoholia jouluruualla ja myöhemmin illalla enkä ole rekisteröinyt heidän olevan kännisiä tai käyttäytyvän oudosti. Ihania perhejouluja vietettiin sukulaisten kesken.

Alkoholista ei tosiaan ole mitään haittaa jos sitä osaa käyttää.

kun pitää tulla tänne kertomaan kuinka hyvin SINULLA on asiat.

Täälläkin on näitä juoppojen jälkeläisiä, jotka luulevat että kaikkien vanhemmat ovat pyörineet kännissä lattialla, hakanneet toisiaan ja oksennelleet nurkkiin muutaman lasin jälkeen. Omat vanhempani ottivat aina alkoholia jouluruualla ja myöhemmin illalla enkä ole rekisteröinyt heidän olevan kännisiä tai käyttäytyvän oudosti. Ihania perhejouluja vietettiin sukulaisten kesken. Alkoholista ei tosiaan ole mitään haittaa jos sitä osaa käyttää.

Meillä nautitaan usein viinia ruuan kanssa, lasillinen tai kaksi (ja lasillisella tarkoitan sitten n. 1dl). Olen viimeksi ollut humalassa joskus opiskeluaikana, lapset sain vasta myöhemmin. Meillä on myös paljon ns. illanistujaisia ystäväperheiden kanssa, silloinkin nautitaan lasi viiniä tai kuohuvaa. Kukaan ei ole koskaan humalassa, ei edes nk. hiprakassa. Meillä ei ole koskaan mitään ns. aikuisten juhlia, koska kukaan meistä ei nauti alkoholia (tarkoitan nyt mietoja juomia) lasia, kahta enempää.

Toisaalta on hassua, että moni näkee vain ne ääripäät: joko ei tipan tippaa tai sitten olan takaa. Ja toisaalta taas ymmärrän, että jos lapsuutta on varjostanut alkoholi niin eihän siihen kovin normaalia ja tervettä suhdetta pysty syntymään + ei välttämättä ymmärretä, että suurimmalla osalla lasillinen ruuan kanssa tarkoittaa todellakin vain lasillista eikä siitä seuraa mitään ryyppyputkea.

Ja toisaalta minua ärsyttävät kommentit "annan lapsilleni raittiin joulun enkä nauti tippaakaan" - siinä rinnastetaan se, että nauttii 1 dl jouluaterialla viiniä siihen, että vetäisee muutaman kossupullon aattoyönä.

Tulipa oikein paha mieli näistä kertomuksista. Jäi mieleen varsinkin tuon silloin nuoren tytön väsäämät ruuat, jotka äiti heitti tiskialtaaseen (kuinka tunteetonta, en voisi ikinä tehdä tyttärelleni noin). Tai tuo mikä tapahtui aikuisiällä, että mennään salaa veljen lapsia katsomaan. Ihan kauheaa, en tiedä miten itse reagoisin tuohon, mutta olisin tosi järkyttynyt.



Omat joulu"traumat" liittyy siihen, kun mun pakotettiin maistamaan lipeäkalaa tai se, kun joutui laittamaan Samu-Sirkan joulutervehdyksen tv:stä kiinni ja mennä syömään..

ei oltu ostettu edes ruokia, koska piti mennä mummolaan jouluaterialle.

mutta äiti raatoi todella paljon sen eteen ja koko aaton sai jännätä, milloin isä alkaa arvostella ja riidellä. Käänsi aina kaiken äidin viaksi. VAsta isompana tajusin, että hiivittiin aina varpaillaan koko päivän ja silti vääjäämättä jostakin sai raivarit ja huusi. Yleensä kyllä sitten rauhoittui mutta olihan se aikamoista, kun ei aikuinen voi olla raivoamatta, kun joulukuusi koristellaan väärin tai ruoat ovat väärin tehtyjä, vaikka itse ei tehnyt mitään muuta kuin arvosteli. Henkisesti siis rankkaa, vaikka kaikki muuten oli täydellistä. Oli lahjoja, hyvää ruokaa, joulusaunaa ja selvät vanhemmat. En muistele jouluja pahalla mutta vieläkin ärsyttää isäni toiminta. On edelleen aivan samanlainen ellei pahempikin. :(

Täälläkin on näitä juoppojen jälkeläisiä, jotka luulevat että kaikkien vanhemmat ovat pyörineet kännissä lattialla, hakanneet toisiaan ja oksennelleet nurkkiin muutaman lasin jälkeen. Omat vanhempani ottivat aina alkoholia jouluruualla ja myöhemmin illalla enkä ole rekisteröinyt heidän olevan kännisiä tai käyttäytyvän oudosti. Ihania perhejouluja vietettiin sukulaisten kesken. Alkoholista ei tosiaan ole mitään haittaa jos sitä osaa käyttää.

Meillä nautitaan usein viinia ruuan kanssa, lasillinen tai kaksi (ja lasillisella tarkoitan sitten n. 1dl). Olen viimeksi ollut humalassa joskus opiskeluaikana, lapset sain vasta myöhemmin. Meillä on myös paljon ns. illanistujaisia ystäväperheiden kanssa, silloinkin nautitaan lasi viiniä tai kuohuvaa. Kukaan ei ole koskaan humalassa, ei edes nk. hiprakassa. Meillä ei ole koskaan mitään ns. aikuisten juhlia, koska kukaan meistä ei nauti alkoholia (tarkoitan nyt mietoja juomia) lasia, kahta enempää.

Toisaalta on hassua, että moni näkee vain ne ääripäät: joko ei tipan tippaa tai sitten olan takaa. Ja toisaalta taas ymmärrän, että jos lapsuutta on varjostanut alkoholi niin eihän siihen kovin normaalia ja tervettä suhdetta pysty syntymään + ei välttämättä ymmärretä, että suurimmalla osalla lasillinen ruuan kanssa tarkoittaa todellakin vain lasillista eikä siitä seuraa mitään ryyppyputkea.

Ja toisaalta minua ärsyttävät kommentit "annan lapsilleni raittiin joulun enkä nauti tippaakaan" - siinä rinnastetaan se, että nauttii 1 dl jouluaterialla viiniä siihen, että vetäisee muutaman kossupullon aattoyönä.

Oma isäni oli ja on vieläkin alkoholisti mutta pystyn silti alkoholia juomaan hillitysti. Esim. jouluisin meillä on ruuan kanssa se lasi tai kaksi punaviiniä. Jälkiruokakahvin kera otamme konjakkisnapsit ja illalla lasten mentyä nukkumaan vielä lasin pari viiniä kun istumme aikuisten kesken iltaa pelaten vaikkapa jotakin lautapelejä. Missään vaiheessa kukaan ei silti ole humalassa, ei tuosta määrästä. Enemmänkin meidän pitäisi pelätä sokerihumalaa kaikesta siitä suklaan syömisestä.

no aikoja sitten lapsen isä linnassa mentiin mumolle olin viimesillä raskaana kaikki veti viinaa olin lapsen kanssa toisessa huoneessa onneksi isomummo pelasti joulun rauha hänen sielulle

sivistyneesti. Olemmekin mieheni kanssa juotu lasillinen tai kaksi viiniä jouluisin. Vaikka siis oma lapsuuteni oli mitä oli. Minä vain osaan ottaa sivistyneesti, toisin kuin omat vanhempani :)



Terveisin se jonka joulut meni pilalle 4v eteenpäin siihen asti että lopetin joulun viettämisen kotona juopottelun ja riehumisen takia.

Omassa lapsuudessa joulut oli aina ihmeiden aikaa ja RAUHAN aikaa. Lapsuuden jouluista jäi vain positiivinen muisto. Ja oikeastaan kaikki oman perheenkin joulut on olleet onnistuneita paitsi yksi.



Miehen sisko päätti tulla meille tyttärensä kanssa. Selitimme kyllä tapamme ja joulun ruokalistan ym. Kerroimme myös että olemme vain aaton kotona, sitten joulupäivänä menemme miehen( siis myös siskonsa) isän perheelle syömään ja joulua viettämään ja tapanina minun vanhemmilleni päiväksi.



No tuo sisko sitten tuli aaton aattona lapsensa kanssa, tulivat kahdeksalta illalla, sovittu oli että viimeistään kuudelta. Meillä lapset jo sängyissään, nuorempi nukahtanut. Alkoi aivan järkyttävä konsertti miehen siskon tytöltä, (5 vuotias silloin) olisi tahtonut koristella kuusen, jonka me koristelimme jo 22 päivä, kuten aina. Tästä olimme kyllä kertonaat. No tytön äiti ei halunnut kuunnella huutoa ja rupesi vimmoissaan repimään kuusenkoristeita irti, olimmehan me olleet niin moukkamaisia että emme olleet tälläistä osanneet ennakoida.



No ilta päättyikin siihen, mieheni joutui loppujen lopuksi korottamaan ääntään oikein kunnolla että sai siskonsa irti joulukuusesta ja uhkaamaan heitä "kotimatkalla samantien" jos eivät nyt lopeta riehumista. Meillä oli tosiaan siinä vaiheessa omat muksut heränneet huutoon ja itkivät miksi täti tuhoaa heidän kuusen.



AAttoaamu alkoi hirveällä huudolla, miehen sisko ei ollut pakannut tytölle joulukalenteriaan mukaan( oli syönyt suklaansa kalenteristaan jo edellisenä päivänä) tyttö suuttui sitten silmittömästi kun omat lapsemme aukaisivat omansa. ja taas tytön äiti vaati että joko jostain on löydyttävä hänen lapselleen oma kalenteri tai sitten meidän lapsetkaan eivät saa pitää kalenteriyllätyksiään. Tilanne ratkesi kun puhuin tytön kanssa ja hän kertoi että oli omansa syönyt jo eilen ja ymmärsi lopulta että on ihan ok että meidänkin lapset saavat omansa syödä.



Koko päivän tuo sisko joi viiniä, valitti, yli-innosti lapsia joulupukilla tyyliin kohta tulee kohta tulee, vaikka oltiin kerrottu että monelta lahjat jätetään ovan taa, ja että pukki ei tänä vuonna kerkiä. Lupaili vaan lapsille että kyllä se joulupukki nyt sisälle tulee, mikä se sellainen pukki on joka nyt ei sisälle taloon tulisi. Koitti se päivällinenkin vielä siinä vaiheessa tuo ihana mieheni sisko oli antanut tyttärensä syösä 2 rasiaa suklaa konvehteja ja juoda pullon limsaa. Tyttö kävi todella yli kierroksilla ja itki vaan joulupukkkia. Sitten kun vihdoin pääsimme aloittamaan sen jäähtyneen ruoan niin tyttö nousi polvilleen tuolillaan ja oksensi voimalla aivan kaiken päälle, se oli kun manaajasta. Äitinsä suuttui aivan järkyttävästi ja rupesi riehumaan että olemme myrkyttäneet tyttärensä( tytttö parka ei ollut edes ruokaan kerinnyt koskea) tilanne päättyi naisen jäähyyn ulkona.



No kun kaikki oli siivottu ja pesty ja uudet ruoat lämmitetty käytiin uudelleen päytään, tuo ihana vieraamme palasi myös pihalta ja oli sitten käynyt huoltoasemalta ostamassa ranskalaisia ja nakkeja. Hän ja hänen tytttönsä eivät kuulemma muuta syö kun siitä tulee noin kipeäksi. No saatiin me muut ainakin rauhallinen ateria kun he odottivat ranskalaisten paistumista:D



Kun tuli lahjojen aika( jotka mystisesti olivat ilmestyneet kuusen alle kun lapset pelasivat lautapelejä toisessa huoneessa) nauroi tuo sisko että kylläpä teidän kakarat on olleet tuhmia kun pukki ei sisälle tullut. Luojan kiitos oltiin lapsille jo selitetty että tädin puheista ei tarvitse välittää ja että täti on sairas ja puhuu siksi höpöjä. Sitten alkoi riehuminen kun tyttärensä sai vähemmän lahjoja kun meidän lapset. Johtuen tosin siitä että minulla on iso perhe ja kaikki muistavat toistensa lapsia, hänellä ei ole kun veljensä ja venhempansa.



Loppuillasta joka tapauksessa tuo nainen sammui meidän vessaan josta se aamuyöstä löydettiin.



Joulupäivänä tulivat mukaamme isälleen. Siellä oli sama meno taas. Ja kaiken kruunasi kun pappa esitti joulupukkia ja hän ei ollut tiennyt että tyttärensäkin heille tulee. Eihän heillä ollut lahjaa tuolle tytölle ja nopeasti käärivät suklaata pakettiin. (siis oli heillä lahja jonka lapsi aukaisi aattona meillä, meidän lapsille lahjat annettiin vasta tässä kohtaa)



No taas syntyi kauhea huuto-raivari ja lapset perässä. Saatiin tosin naurut kun appi kävi hakemassa pukkina pihalta risu luudan ja ojensi sen tyttärelleen. Tuhmat lapset kun saa risuja.



Tapanina mentiin (paettiin) jo aamusta vanhemmilleni. Miehen siskon ilmoitti lähtevänsä samalla oven avauksella kotimatkalle. No tultiin mukavan päivän päätteeksi kotiin ja siellähän tuo miehen sisko röhnötti sohvalla sammuneena ja koko talo oli sotkettu. Joulukuusi kaatunut, leluja rikki, viinipullo kaatuneena matolla, ym



Lähtivät sitten seuraavan a aamuna kun heidän äitinsä(anoppi) tuli nmiehensä kanssa heidät hakemaan. Sen jälkeen ovat joka joulu olleet väkisin tulossa kyläilemään. Juu ei kiitos.



Sinä jouluna löydettiin miehen kanssa itsestämme sellaisia puolia ja tunteita joita ei tiedetty muutakun psykopaattien omaavan...

Kaikkein karmeinta että mies kertoi siskonsa pilanneen jo lapsena koko suvun joulut käytöksellään. Siitä sitten muodostunut oravanpyörä ja nyt kukaan ei tahdo häntä kylään jouluksi.

hiljaiseksi hiirulaiseksi osoittautunut, mukavan oloinen anoppi otti vähän liikaa lämmikettä ja avautui siitä miten hänen mielestään en koko viiden seurusteluvuoden aikana ole osannut ollenkaan arvostaa hänen poikaansa. Onneksi nykyään tämä emoanoppi on entinen!

Veljellä oli mennyt jo pidemmän aikaa huonosti ja hän oli palannut opiskelukaupungistaan vanhempiemme kotiin. Päivää ennen joulua hän meni psykoosiin ja olisi halunnut puhkaista silmänsä. Porukalla taltutimme hänet ja pitelimme aloillaan, kunnes psykiatrisesta sairaalasta tuli noutajia. Olohuoneessa kuuntelimme häntä jumalilta tulevista viesteistä ja saattelimme hänet suljetulle osastolle. Diagnoosi oli ja on skitsofrenia.

Joulumigreeni. Joka IKINEN joulu. Aina. Eli ei mitään pahaa. Osaan jo odottaa sitä. Kakaratkin tietää, että siitä alkaa meidän perheen joulu, kun äiti makaa pimeässä huoneessa ja juoksee välillä oksentamaan. Pakko tuosta on repiä huumoria, koska sitten kun se menee ohitse, sitten kaikilla on oikeasti mukavaa (etenkin, kun lääkkeiden takia olen pikkuisessa hiprakassa ja naureskelen aivan kaikelle...). Tätä on kestänyt siitä asti, kun sain ekat kuukautiset. Liittyyä aina tietysti lomaan.



Eli mulla on myös kesälomanalottajaismigreenikin.

joulu meni järkyttävän raskauspahoinvoinnin vuoksi "ohi" kokonaan, mutta näitä joulujahan riittää ettei sillä yhdellä nyt niin väliä, vaikka makaakin sohvalla naama vihreänä pidättelemässä oksennusta...

Istui ruokapöydässä turpa rullalla, näppi ruokaa en syö tätä enkä tätä. Haukkui jälkiruuan en syö tälläistä ym... Ja latisti koko tunnelman täysin. Ei kiitos enää koskaan ikinä astu meille joulupöytään.



Omassa mummolassa joka ikinen joulu oli lämmin tunnelma