Tunnetko ketään aikuista joka on selvinnyt elämässä ilman kummempia vastoinkäymisiä?

Toisilla on itsessänsä vaikeuksia todella paljon elämänsä aikana, joillakin tuntuu vain olevan taas hyvin vaikea elämä. En ajattele sen ihmeellisempiä ajatuksia, monia ymmärtää kyllä hyvin sillä elämäkään ei ole aina reilua jokaista kohtaan.

Mikä kenellekin on iso vastoinkäyminen. Joku voi olla vain tyytyväinen esimerkiksi avioerostaan tai työttömyydestään, mitkä olivat minun aikuiselämäni suurimmat vastoinkäymiset.

No olen itse viisikymppinen mies ja täytyy kyllä sanoa että ei kauheita vastoinkäymisiä ole tyullut vastaan. Olen päässyt opiskelemaan, löytänyt hyvän puolison, saaanut kaksi lasta joilla kaikki on mennyt hyvin, en ole koskaan ollut työttömänä, ei ole ollut pahoja sairauksia jne.

Varmasti pahoja asioista tulee vielä elämässä eteen mutta tähän mennessä on kyllä mennyt varsin helposti kaikki.

Nuoren aikuisen, joka on kahdesti kaatunut mönkkärillä. Onnekas hän.

Kovin helpolla päässeet eivät yleensä ole mukavimpia ihmisiä.

Tunnen. Elämän suurin kriisi oli kun isänsä kuoli 80 vuotiaana. Muuten kaikki mennyt elämässä täydellisesti putkeen.

Useimmiten noin ajattelevat ovat yksinkertaisesti kateellisia tai puolituttuja. Heille ei siis kerrota mitään omista vaikeuksista.

Oikein kunnolla kateelliset näkevät sairaiden ajatustensa läpi kateuden kohteen elämän eli heille jopa syövän sairastaminen on etuoikeus. Olihan se onnetarten suosikki ja kateuden kohde naimisisissa rikkaan miehen kanssa, joka palvoo maata syöpäsairaan alla ja sitä paitsi syöpähän on jo ohi. 

Kokemusta on tällaisestä kroonisesti kateellisesta tyypistä. Lähes kaikki mitä hän kertoo on periaatteessa valetta, uhritarinoita, muiden syyllistämistä ja kadehtimista, vaikka meni pitkään, ennen kun tajusin, että hän on sairas.

Vierailija kirjoitti:

Kovin helpolla päässeet eivät yleensä ole mukavimpia ihmisiä.

Saman huomannut. Eivät ole empaattisia, eivät osaa asettua toisen asemaan. 

Auto-onnettomuudessa kuollut tuore ylioppilas. Lähti niin nuorena ettei ehtinyt joutua vaikeuksiin

En. Useimmilla vastoinkäymiset on omien valintojen seurausta. Tyyliin: en jaksa koulussa, en saa hyvää työpaikkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kovin helpolla päässeet eivät yleensä ole mukavimpia ihmisiä.

Saman huomannut. Eivät ole empaattisia, eivät osaa asettua toisen asemaan. 

No kyllä minä olen empaattinen ja osaan ajatella toisen tilaa. Itsellä ei ole ollut suurempia vastoinkäymisiä kuin vanhemmat kuolivat nuorina ja erosin, mutta se on vaan elämää. Muuten on ollut tosi helppo elämä. 

Vierailija kirjoitti:

No olen itse viisikymppinen mies ja täytyy kyllä sanoa että ei kauheita vastoinkäymisiä ole tyullut vastaan. Olen päässyt opiskelemaan, löytänyt hyvän puolison, saaanut kaksi lasta joilla kaikki on mennyt hyvin, en ole koskaan ollut työttömänä, ei ole ollut pahoja sairauksia jne.

Varmasti pahoja asioista tulee vielä elämässä eteen mutta tähän mennessä on kyllä mennyt varsin helposti kaikki.

Kaikki parisuhteet päättyy väistämättä joko eroon tai toisen kuolemaan.

Vierailija kirjoitti:

Mikä kenellekin on iso vastoinkäyminen. Joku voi olla vain tyytyväinen esimerkiksi avioerostaan tai työttömyydestään, mitkä olivat minun aikuiselämäni suurimmat vastoinkäymiset.

Juuri näin. Mulle avioero oli suuri helpotus ja postitiivinen kokemus elämässä. 

Tiedän muutamia, joille elämässä on aina tehty ja ajateltu puolesta kaikki. Vanhemmat ja puoliso pitäneet kaikesta huolen ja pyörät pyörimässä. Itse ei ole juurikaan tarvinnut pientä päätään vaivata, kun on tullut ratkaisun paikka tai jokin pulma eteen, kunnes sitten on tullut se tilanne, että itse olisi pitänyt päättää ja toimia. Siinä vaiheessa sitten oltiinkin kädettömiä ja ihan hajalla, ilman minkäänlaista suunnitelmaa ja ongelmanratkaisukykyä. Helppous ja vaivattomuus katosi yhdessä yössä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kovin helpolla päässeet eivät yleensä ole mukavimpia ihmisiä.

Saman huomannut. Eivät ole empaattisia, eivät osaa asettua toisen asemaan. 

Olen keski-ikäinen enkä osaa nimetä, mikä olisi elämäni suurin vastoinkäyminen. Ei ole koskaan ollut mitään isompia ongelmia elämässäni. Olen kuitenkin hyvin empaattinen ihminen, enkä IKINÄ sano kenellekään mitään ikävää! Enkä  osallistu työkavereiden negatiivisiin puheisiin toisista työnteijöistä selän takana. 

Vierailija kirjoitti:

Useimmiten noin ajattelevat ovat yksinkertaisesti kateellisia tai puolituttuja. Heille ei siis kerrota mitään omista vaikeuksista.

Oikein kunnolla kateelliset näkevät sairaiden ajatustensa läpi kateuden kohteen elämän eli heille jopa syövän sairastaminen on etuoikeus. Olihan se onnetarten suosikki ja kateuden kohde naimisisissa rikkaan miehen kanssa, joka palvoo maata syöpäsairaan alla ja sitä paitsi syöpähän on jo ohi. 

Kokemusta on tällaisestä kroonisesti kateellisesta tyypistä. Lähes kaikki mitä hän kertoo on periaatteessa valetta, uhritarinoita, muiden syyllistämistä ja kadehtimista, vaikka meni pitkään, ennen kun tajusin, että hän on sairas.

Tulit sitten ruikuttamaan jotain vastoinkäymisten täyttämää elämää? Tässä oli kyse ihmisistä joilla ei niitä ole ollut. Syöpä on suuren luokan vastoinkäyminen.

Tiedän pari henkilöä. Heillä on aina ollut vahva turvaverkosto, taloudellista vaurautta kotoa saatuna, eikä suuria ongelmia ja vaikeuksia missään kohden. Empatiasta on vaikea sanoa, ovat tahtoihmisiä mutta kovin suosittuja.

Tunnen yhden kaverini. Olisin itse halunnut samanlaisen elämän.

Elämän timantit syntyvät suurien paineiden alla. Ilman vastoinkäymisiä jää pelkäksi hiileksi! 

Vierailija kirjoitti:

Elämän timantit syntyvät suurien paineiden alla. Ilman vastoinkäymisiä jää pelkäksi hiileksi! 

No jopas on sanahelinää. Höpö höpö. Katkeria ihmisiä ovat sellaiset, jotka ovat kokeneet heidän mielestään vastoinkäymisiä ja pirun kateellisia. Kaukana elämän timanteista.