Miten suhtautua siihen, että työkaverit soittelevat kotiin ja utelevat sairausloman syytä?
Olen aika yksityinen ihminen. Minulle on tärkeää, että saan hoitaa asiani itse ja rauhassa, toki asiallisesti ja ystävällisesti. Liika ihmiskontakti alkaa ahdistamaan. En oikein halua avautua liikaa ja sairausloman syykin tuottaa jo itsessään minulle häpeää(vaikka ei tarvitsisi), haluan pitää sen omana tietonani.
Minulla on mukavia työkavereita, oikein loistavia ja heidän kanssaan tulen juttuun. Kuitenkin haluan pitää oman yksityiselämän ja työt mieluiten erillään, olen vain sellainen ihminen enkä sillä tarkoita pahaa tai halua loukata ketään. Joskus kyllä olen avautunut töiden lomassa elämästäni jos keskustelu on johtanut siihen suuntaan mutta siitäkin vain sen verran kun itse haluan avautua, melko suurpiirteisesti siis, vähän.
Nyt olen saikulla ja työkaverit soittelevat kotiin. Utelevat ja kyselevät syytä. Haluavat tietää. Ovat huolissaan jne. Olen ilmaissut että pidän omana tietonani ja kaikki ok. Olen otettu tuesta mutta samalla on olo, etten nyt ihan tiedä miten suhtautuisin liikaan uteluun.
Saa työyhteisössä välittää, ehkä tämä on ihan oikea tapakin ja pitäisi olla todella hyvillään, että oikeasti jotkut ovat kiinnostuneita ja haluaa tukea vaikeina hetkinä (minulle töissä avaudutaan heidän omasta tahdosta usein ja olen tukena, niin ehkä haluavat olla vastavuoroisia). Tunnen ristiriitaisia tunteita, että olenko tilivelvollinen kertomaan elämästäni, jotta olisin yhtä pidetty ja osa porukkaa jatkossakin ja ahdistaa jo sekin kun ovat yhdessä miettineet mikä minun on.
En oikein tiedä miten tämän ottaisi.
Kommentit (53)
Huhhu, onneksi minulle ei soiteta eikä udella mitään kun olen ollut pitkällä saikulla. Olisi todellakin epämiellyttävää, ei todellakaan kuulu eikä tarvitse ilmoittaa kellekään muulle kuin esihenkilölle saikun syy eli lääkärintod. Minulle aivan sama mitä miettivät töissä, nyt hoidan vain itseäni.
Sano että ripuli, eikä kuulu heille paskaakaan.
Vierailija wrote:
Puhelimeen vastaaminen kun joku soittaa on sen vastaajan vastuulla. Vastaamalla annat luvan esittää esim kysymyksiä.
Onhan se vähän niin, eli jos itse suostuu puhumaan ja vastailee puhelimeen, niin ei ihme että kyselevät. Mutta vaikka et puhuisi kenenkään kanssa tai ketään ei saa sua langsnpäähän, voi olla vaikka mitä puhetta sun tilanteesta. Puhuvat tällöin vain keskenään. Tosin silloin voi olla tilanne, että jututkin on vähän niin ja näin ja eivät perustu aina ihan todellisuuteen.
Kyllä sitä normi järjellä varustettu ihminen tajuaa tietenkin miten voi ottaa jutut esim. voinnista, tilanteesta, henkilöstä tai sairasloman syystä, (jos edes sairasloma kyseessä) jotka eivät ole tulleet henkilöltä itseltään, vaan ovat jonkun hysteerisenä dillen juoruringin omia spekulaatioita ja supinoita.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Puhelimeen vastaaminen kun joku soittaa on sen vastaajan vastuulla. Vastaamalla annat luvan esittää esim kysymyksiä.
Onhan se vähän niin, eli jos itse suostuu puhumaan ja vastailee puhelimeen, niin ei ihme että kyselevät. Mutta vaikka et puhuisi kenenkään kanssa tai ketään ei saa sua langsnpäähän, voi olla vaikka mitä puhetta sun tilanteesta. Puhuvat tällöin vain keskenään. Tosin silloin voi olla tilanne, että jututkin on vähän niin ja näin ja eivät perustu aina ihan todellisuuteen.
Kyllä sitä normi järjellä varustettu ihminen tajuaa tietenkin miten voi ottaa jutut esim. voinnista, tilanteesta, henkilöstä tai sairasloman syystä, (jos edes sairasloma kyseessä) jotka eivät ole tulleet henkilöltä itseltään, vaan ovat jonkun hysteerisenä dillen juoruringin omia spekulaatioita ja supinoita.&n
Mutta tuollaisessa tilanteessa voi ottaa asenteen, että puhukoot ja puuhailkoot keskenään mitä huvittaa. Mitä väliä mitä puuhailevat tai puhuvat, jos eivät ole sun kanssa tekemisissä. Ei kannata edes miettiä tai kuulostella, mitä selän takana puhutaan.
.
Kun vastasin puheluun niin toki kerroin, että haluan pitää asian omana tietonani ja olen otettu kyllä heidän tuestaan. Jouduin toistamaan tämän useampaan kertaan kun utelu jatkui vain. Samalla sain osakseni paljon sympatiaa mutta pidin kiinni siitä, että ihan tosi en tahdo näistä asioistani puhua ja olen ihan ok, nähdään töissä.
Puhelun jälkeen olin hermostunut mutta samalla tunnen syyllisyyttä, että kun kuitenkin välittävät niin en pysty olemaan heille avoin kirja. En vain ole sellainen, että pystyn puhumaan asioistani ellei kyseessä ole joku hyvin läheinen ihminen, en aina edes heillekään kerro kaikkia asioitani. Ap
Muistuu mieleen eräs tapaus, mistä yhdestä tyypistä oli vaikka mitä juoruja. Mukamas vuosikausien hoitoja ja diagnooseja varsinkin mt-puolelta.
No hirveästi aikaa ihan henkilölle vieraat ihmiset kuluttivat tuollaisiin supinoihin jopa fyysistä vaivaa näkivät. Se on oikeasti söpöä, että monet ovat valmiit näkemään vaivaa niin paljon. Oli sillä kuulemma jotain oikeitakin ongelmia, mutta ei ihan sellaisia mitä esitettiin. Jotkut ehkä ihan oikeasti olivat huolissaan oikeista ongelmista ja yrittivät auttaa, mutta mukana oli psljon tahallista valehtelua ja sabotointia ikävillä asioilla, jopa rikoksin. Jotkut tiesi ja dilleimmät ei. Tuollaisen "auttamisen" voi laittaa ihan omaan kategoriaan ja kai ne järjestelijätkin tajusi, että ei tuollaisia paheksu ja ihmettele ainoastaan uhri.
älä vastaa puhelimeen. kun olet saikulla, ei tarvitse vastata mihinkään työhön liittyvään, ei työasioihin eikä utelupuheluihin. vastaa puhelimeen ainoastaan silloin kun tiedät että kyseessä on joku, jonka kanssa haluat jutella.
noin muuten, ehkä joku harhautustaktiikka voisi toimia, eli jos työpaikalla kysytään esim lääkärikäynnistäsi, valita terveyskeskuksen tai sairaalan toiminnasta (jotta saisit työkavereiden huomion kiinnittymään johonkin), niin vältyt puhumasta omista asioistasi.
Vierailija wrote:
Kun vastasin puheluun niin toki kerroin, että haluan pitää asian omana tietonani ja olen otettu kyllä heidän tuestaan. Jouduin toistamaan tämän useampaan kertaan kun utelu jatkui vain. Samalla sain osakseni paljon sympatiaa mutta pidin kiinni siitä, että ihan tosi en tahdo näistä asioistani puhua ja olen ihan ok, nähdään töissä.
Puhelun jälkeen olin hermostunut mutta samalla tunnen syyllisyyttä, että kun kuitenkin välittävät niin en pysty olemaan heille avoin kirja. En vain ole sellainen, että pystyn puhumaan asioistani ellei kyseessä ole joku hyvin läheinen ihminen, en aina edes heillekään kerro kaikkia asioitani. Ap
Jos tuo inttäminen jatkuu, niin seuraavaksi vastaat kipakasti. Että sinun sairauslomasi syy kuuluu vain sinulle. Tai että oli polynesialainen hyppykuppa.
Spurguisääni tuli aikoinaan pomo katsomaan kotiin ja sai kenkää viinan takia.Niillä oli "syytä epäillä" sairasloman syytä.
Yyteet tulossa ja sopivan henkilön valikointi kahvipöydässä on alkanut.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kannattaisi vähän löysätä sitä "yksityisyyttään" ja suhtautua työkavereihin ihmisinä.
Sinä olet aivan takuulla ainakin facebookissa ja tiktokissa.
Vierailija kirjoitti:
Puhelimeen vastaaminen kun joku soittaa on sen vastaajan vastuulla. Vastaamalla annat luvan esittää esim kysymyksiä.
Olet tuhonnut aivosi päihteillä.
Ai jaa no monesti ihmisten sairaslomat kiinnostaa muita ja se on ihan luonnollista. Yleensähän asia on niin, että jos ollaan oikeasti tuttuja ja työkavereita saattaa henkilö itse kertoa sairaslomansa syyn.
Jos ei kerro, ei ole korrektia kysellä.
Olen törmännyt aivan ihmeelliseen uuteen asiaan, missä jopa koululaisten poissaoloista udellaan merkillisesti, vaikka ne on merkattu Wilmaan eli vanhempi kuitannut ne sairaspoissaoloiksi, eikä epäselvyyksiä niissä.
Lapselta oli opettaja udellut vielä, että miksi ollut pois. Lapsi sanoi että flunssan takia, mikä oli totta.
Siis mennyt vähän naurettavaksi.
Vaikka mitään noloa ei ole kertoa, että ollut takia pois, on se moukkamaista opettajalta kysellä siitä
Lapsen koulussa otettu myös jokin rekisteri käyttöön, missä tulee automaattinen keskustelu oppilaille, jos on ollut pois 10% tunneista 12 vko aikana, vaikka olisi merkattu Wilmaan sairaspoissaoloiksi.
Laittakaa nyt ensin tuo käytäntö työpaikoille, vaikka Helsingin kaupungin työntekijöille Ei Helsingin kaupungin peruskoulun oppilaille
Mitä siitä sitten? Tuo käytäntö on kaikille?
Niin onkin ei siinä mitään, mutta ka sitä saa kritisoida naurettavia käytäntöjä?
Lisäksi kuulemma jos poissaolot menee tietyn tuntimäärän yli, pitää mennä keskustelemaan terveydenhoitajan kanssa.
Siis aikuisten oikeasti. Tuohonko on resursseja koulumaailmassa?
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kannattaisi vähän löysätä sitä "yksityisyyttään" ja suhtautua työkavereihin ihmisinä.
Työkaverit "ihmisinä" eivät tarvitse tietoa sairauksiin liittyvistä asioista. Lääkäreillä on syystä ehdoton vaitiolovelvollisuus, samalla tavoin terveysasiat ovat tiukasti jokaisen yksityisasioita.
Toki, on akkoja jotka tykkäävät laverrella ja juoruta sairauksista, mutta sen jätän omaan arvoonsa.
Älä vastaa. Ei sun tarvi sairaslomalla, lomalla tai vapaapäivinäkään vastailla työkavereiden puheluihin
Niin, aikuinen voi sanoa halutessaan : Ei kuulu sulle.
Sitä suuremmalla syyllä moukkamaista kysellä lapselta, varsinkin opettajan toimesta. Eri asia, jos joku Hilda täti kysyy.
Ei ehkä oppilasta niin haittaakaan. mutta hieman voi hämmentyä ja kuinka moni muistaa 12 vko ajalta, mikä päivä ollut minkäkin syyn takia? Pitääkö olla kalenteri mukana, johon merkattu 22.14 päivä 15. kuumeeton päivä. . No onneksi yleensä se flunssa selitys riittää.
Opettaja ei voi olla ottaa perhetutun asemaa ja tietty etäisyys pidettävä perheen ja lapsen omista asioista, varsinkin terveysasioista,
No riippuu vähän, mikä on työkaverien soittojen varsinainen tarkoitus: Onko syy ennen kaikkea se, että välittävät ja pitävät sinusta ja ovat huolissaan ja haluavat vain osoittaa tukea ja välittämistään, eikä pääasia ole udella, vai onko syy vaikkapa vajaa miehitys työaikalla ja haluavat siksi tietää koska olet palaamassa ja enemmänkin silkka uteliaisuus. Hankala tietää kunnolla kerrotun perusteella.
Omia henk.koht asioita tarvitsee kertoa vain sen verran mitä itse haluaa ja tuntuu mukavalle. Voit tietenkin silti olla ystävällinen ja kiittää välittämisestä. Halutessasi voi vastata ympäripyöreästi sairausloman syyhyn tai jättää vastauksen kokonaan välistä. Se on ihan ok. Toimiva tapa on kääntää puhe ja kysymykset samoin tein sinne toisen langnpään asioihin. Fiksut aidosti välittävät ihmiset ymmärtävät kyllä, ettei kaikkea henkiökohtaista kerro.
Jos on tiedossa, kauanko sairausloma kestää, niin ehkä sen voi kertoa, tai voi manita ylipäätään senkin, jos ei ole mistään kovin vakavasta kyse, ettei tarvi olla sen enempiä huolissaan, ja toivotella sinne työaikalle tsemppiä tms ja että nähdään sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Ehkä kannattaisi vähän löysätä sitä "yksityisyyttään" ja suhtautua työkavereihin ihmisinä.
Mä tein kerran noin, ja kävi myöhemmin ilmi, että yksityisasioitani oli sitten oikein porukalla ruodittu kahvihuoneessa, minun ollessa uupumuslomalla. Minä kerroin niistä vain yhdelle ihmiselle, johon luotin ja jota pidin hyvänä työkaverina ja tyyppinä, mutta tämäpä osoittautuikin juorukelloksi, joka ihan vaan luottamuksellisesti parille hyvälle kaverille kertoi eteenpäin työpaikalla, ja pian asian tiesi kaikki. Jatkossa olisin hyvin varovainen kertomaan mitään.
Mitä haittaa siitä työporukan keskustelusta sinulle oli?
Yleensä ihmiset haluavat, että heidän henk.koht. asiansa, vasinkin ne aremmat asiat, tietää vain heidän omat läheisimmät, ja nimanomaan ne joille itse valitsee kertoa.
Outoa, että edes kysyt näin päivänselvää asiaa luottamuksella kerrottujen yksityisten asioiden levittelemisen ikävyydestä. Onko sulla jotain ongelmia kunnioittaa muiden rajoja ja yksityisyyttä, sekä pitää luottamuksella kerrotut henkilökohtaiset asiat omana tietonasi? Sinä otat jostain syystä oikeuden päättää toisen yli, mitä hän haluaa jakaa kaikille, etkä näe tällaisessa mitään ongelmaa?
Toki jotkut harvemmat ihmiset ovat kuin avoimia kirjoja, eikä heitä haittaa vaikka kaikki tietää kaiken, ja joku ehkä haluaakin erityisesti huomiota näinkin. Tällainen on kuitenkin poikkeus.
Hei, olen sairauslomalla, enkä halua puhua puhelimessa henkilökohtaisista asioista. Kiva, kun soitit ja nähdään taas kun palaan töihin.