Miten suhtautua siihen, että työkaverit soittelevat kotiin ja utelevat sairausloman syytä?
Olen aika yksityinen ihminen. Minulle on tärkeää, että saan hoitaa asiani itse ja rauhassa, toki asiallisesti ja ystävällisesti. Liika ihmiskontakti alkaa ahdistamaan. En oikein halua avautua liikaa ja sairausloman syykin tuottaa jo itsessään minulle häpeää(vaikka ei tarvitsisi), haluan pitää sen omana tietonani.
Minulla on mukavia työkavereita, oikein loistavia ja heidän kanssaan tulen juttuun. Kuitenkin haluan pitää oman yksityiselämän ja työt mieluiten erillään, olen vain sellainen ihminen enkä sillä tarkoita pahaa tai halua loukata ketään. Joskus kyllä olen avautunut töiden lomassa elämästäni jos keskustelu on johtanut siihen suuntaan mutta siitäkin vain sen verran kun itse haluan avautua, melko suurpiirteisesti siis, vähän.
Nyt olen saikulla ja työkaverit soittelevat kotiin. Utelevat ja kyselevät syytä. Haluavat tietää. Ovat huolissaan jne. Olen ilmaissut että pidän omana tietonani ja kaikki ok. Olen otettu tuesta mutta samalla on olo, etten nyt ihan tiedä miten suhtautuisin liikaan uteluun.
Saa työyhteisössä välittää, ehkä tämä on ihan oikea tapakin ja pitäisi olla todella hyvillään, että oikeasti jotkut ovat kiinnostuneita ja haluaa tukea vaikeina hetkinä (minulle töissä avaudutaan heidän omasta tahdosta usein ja olen tukena, niin ehkä haluavat olla vastavuoroisia). Tunnen ristiriitaisia tunteita, että olenko tilivelvollinen kertomaan elämästäni, jotta olisin yhtä pidetty ja osa porukkaa jatkossakin ja ahdistaa jo sekin kun ovat yhdessä miettineet mikä minun on.
En oikein tiedä miten tämän ottaisi.
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Uteliaita paskiaisia !
et sitte katsonut että vanha aloitus!
Minulla ei ole töissä kavereita vain työtovereita, olen sen tehnyt selväksi !
Ei mulle vaan ole koskaan soiteltu. Joskus työpaikalta soitettiin ohjeita työtehtäviin,, mutta se oli ok mulle. Kaikille ei varmaan ok tuokaan, Siksi siitä pitää sopia eikä vaan soitella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija wrote:
Ehkä kannattaisi vähän löysätä sitä "yksityisyyttään" ja suhtautua työkavereihin ihmisinä.
Mä tein kerran noin, ja kävi myöhemmin ilmi, että yksityisasioitani oli sitten oikein porukalla ruodittu kahvihuoneessa, minun ollessa uupumuslomalla. Minä kerroin niistä vain yhdelle ihmiselle, johon luotin ja jota pidin hyvänä työkaverina ja tyyppinä, mutta tämäpä osoittautuikin juorukelloksi, joka ihan vaan luottamuksellisesti parille hyvälle kaverille kertoi eteenpäin työpaikalla, ja pian asian tiesi kaikki. Jatkossa olisin hyvin varovainen kertomaan mitään.
Näin siinä käy.
Kerroin töissä muutamasta asiasta henkilölle, jota pidin luotettavana, ja tämä oli kertonut kaikki työpaikan juoruilijalle, joka oli sitten kertonut kaikille.
Tämä juoruilija, huvittavaa kyllä, luulee, että pidän häntä ystävänä, vaikka en kerro hänelle yhtään mitään 😄
En nimittäin puhu siellä enää juuri muusta, kuin säästä, mitä suosittelen muillekin.
Vierailija kirjoitti:
Juuri tästä syystä en kaveeraa työkaverien kanssa, eli juttelen työpaikalla vain työasiaa, en ole kaveri työajan ulkopuolella. En todellakaan kaipaa moisia utelijoita yksityiselämääni.
Mutta tuossa tilanteessa, kun he jo soittelevat, koska kokevat olevansa paitsi työkavereita, myös yleensä sinun kavereita muutenkin, sanoisin suoraan, että sairauslomani syy on yksityisasia, enkä halua puhua siitä, ja tekisin selväksi ettei asiasta tarvitse olla huolissaan.
Siitä se vasta arvuuttelu, juoruilu ja supina alkaakin.
Terveystiedot ovat sensitiivisiä yksityisasioita, joita kenenkään ei pidä udella. AP:n tilanteessa olisin kehittänyt sopivan ympäripyöreän vastauksen (”naistenvaivoja” on aika hyvä, ja viittaa siihen, että älä kysele). Omatunto ei juuri kolkuttaisi, vaikka olisin suorastaan valehdellut jotain. Omalla isolla työpaikalla useammilla on ollut syynä ”verenpaine” ja enemmät utelut voi kuitata sanomalla ”ei siitä sen enempää”.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija wrote:
Puhelimeen vastaaminen kun joku soittaa on sen vastaajan vastuulla. Vastaamalla annat luvan esittää esim kysymyksiä.
Luulin kyseessä olevan eräs tärkeä puhelu kun numeron vain näin. Olen tavallaan kyllä otettu mutta samaan aikaan itselle tulee epämiellyttävä olo. Ehkä tosiaan pitäisi avautua enemmän. Ap
Pidä vain oma linjasi. Selkeästi ilmaisit itseäsi ja sen, mihin tahdot vetää rajan. Kyllä he vielä oppivat sinut tuntemaan.
Luuri korvaan että menet nyt oksentamaan älä häiritse
Mutta rehellisesti hankkiudu eroon työpaikasta missä on tuollaista r oskasakkia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uteliaita paskiaisia !
et sitte katsonut että vanha aloitus!
Mitä sillä on väliä?
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kannattaisi vähän löysätä sitä "yksityisyyttään" ja suhtautua työkavereihin ihmisinä.
Ihmisiä ne onkin mutta vain työkavereita, eikä heille toisten yksityiselämä kuulu ellei siitä itse halua kertoa.
Olen ihan samanlainen, sillä erotuksella, että ahdistun todella kovasti ja menen ihan lukkoon, jos vieraat ihmiset alkavat udella yksityisiä asioita, esim liittyen terveyteen, rahaan jne.
Uteliaita paskiaisia !