Lue keskustelun säännöt.
Miksi et kaipaa enää vauva-aikaa? Mikä siinä on niin rasittavaa?
Kommentit (68)
yli 2v lapsista (liekö vaikuttanut tähän sekin, että kolmesta lapsestani kahdelle oppikirjakoliikki)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapsi nyt 1v 4kk ja yli 1-vuotiaan kanssa on jo ollut ihanaa. Oli kyllä helppo vauvakin mut tää on parempaa!
Kohta syntyy toinen et sit sitä taas mennään :D
Väsymys. Kun olen vihdoin päässyt taas täysin yöunien makuun, lapsi nukkuu omassa sängyssään, omassa huoneessaan 10,5-11 h heräämättä JOKA yö, tuntuu suorastaan rikolliselta että kohta sama rumba alkaa alusta, kun kakkonen syntyy.
Toinen mitä inhosin oli se, että imetyshormonit sekoittavat pääni, en tunne olevani oma itseni ja olen jo pelkästään hormonienkin vuoksi väsynyt koko ajan.
Mun lapsi nyt 1v 4kk ja yli 1-vuotiaan kanssa on jo ollut ihanaa. Oli kyllä helppo vauvakin mut tää on parempaa! Kohta syntyy toinen et sit sitä taas mennään :D
Meille kolmas tulossa eli täälläkin kohta mennään taas. Isommat nyt 3,5 ja 1v 4kk ja oon nauttinut tästä ajasta täysin, kun on niin helppoa... vielä muutaman viikon. Voin vain toivoa et kolmas olisi erityisen helppo vauva.
Aina olen kokenut ekan vuoden raskaana. Eniten harmittaa, et ei tajunnut ekan kohdalla kuinka helppoa se loppujen lopuksi oli yhden kanssa, vaikka koliikkia olikin ja muutenkin vaativa vauva. Toinen oli helppo vauva, mutta uhmaikäisen kanssa siitä helppoudesta ei voinut nauttia.
oli pahimmillaan ensimmäiset kuukaudet. Et aina arvannut miksi itkevät, josta stressi ja huono omatunto. Kahden vauvan kanssa ei jaksanut yksin lähteä kotoa mihinkään, paitsi vaunulenkeille niinä päivinä kun oli nukkunut edes pari tuntia. Väsymyksestä huolimatta ei osaa olla erossakaan vauvoista kuin max 2h.
Taaperot on niin paljon helompia! Kävelee itse, syö, juo, osaa sanoa mitä haluaa, mihin sattuu jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mä en nyt ymmärrä tätä kysymystä. ei vauvaiässä ole mitään rasittavaa. Ihaninta aikaa elämässä ja helpointa varsinkin esikoisen vauva-aika, kun sai vaan olla vauvan kanssa (ja ei nukkunut kuin sylissä, mutta kai sitä yhden vauvan jaksaa imettää ja makoilla vieressä, vaikka ei nukkuisikaan kuin vartin pätkiä itsekään)
mutta en minä nyt aktiivisesti haikaile mitään muutakaan aikaa. jokaiselle vaiheelle on omat aikansa.
miksi minun nyt pitäisi kaipailla vauva-aikkaaa, kun lapset ovat vielä alakoulussa, ja tykkäävät olla kanssani? niin minun piätisi käyttää aika vauva-ajan haikailemiseen? en käsitä, sori nyt vaan.
Lasteni vauva-ajat oli ihania, mutta en kaipaa niitä enää.
Muskarit, leikkipuistot, neuvolassa ramppaamiset, yöheräilyt ja syötöt yms., ei kiitos enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mä en nyt ymmärrä tätä kysymystä. ei vauvaiässä ole mitään rasittavaa. Ihaninta aikaa elämässä ja helpointa varsinkin esikoisen vauva-aika, kun sai vaan olla vauvan kanssa (ja ei nukkunut kuin sylissä, mutta kai sitä yhden vauvan jaksaa imettää ja makoilla vieressä, vaikka ei nukkuisikaan kuin vartin pätkiä itsekään)
nukkua vain vartin pätkissä? Voin kertoa, ettei sitä oikeasti jaksa kovin kauaa. Jo viikossa on aika sekaisin saati, jos sitä jatkuu kuukausia. Aikuinen tarvitsee myös syvää unta, johon tarvitaan vähintään puolentoista tunnin yhtenäinen unipätkä, suositeltavaa olisi vähintään 3-4 tunnin yhtenäiset unet jo terveyden kannalta. Syvän unen puute on terveydelle vaarallista.
Jos et tiennyt, valvottaminen on kidutuskeino ja siksi kansainvälisissä sopimuksissa kielletty.
- imetys on ollut aivan kamalaa alusta alkaen!
- yöheräilyt
- hetkeäkään ei voi keskittyä mihinkään
- koko ajan "pitää" kärsiä huonosta omatunnosta, teki niin tai näin
- ei omaa rauhaa koskaan
- vauva-aika on todella tylsää
Lapsilukumme jää yhteen, joten älkää täydelliset mammat ruvetko keuhkoomaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
antaisin mitä vaan jos oma taapero muuttuisi vauvaksi taas!! ihana helppo olento joka tyytyy maitoon ja kuiviin vaippohin pysy aloillaan eikä pistä koko kämppää sekaisin! noo yöllä joutuu heräämään mut päivällä saa nukkua ja kaikki vaan oli niin helppoo senkun vaan lähdit ja vauva nukkuu vaunuissa nyt ei toivookaan sellasesta, taapero ei istu tuntitolkulla rattaissa jos kiertelet kaupoissa ym ym...saispa ne ajat viel takas!
vähintään 6 h / vrk. Ei auttanut heijaus, ei kanniskelu, ei mikään. Lapsi vain huusi, huusi, huusi.
Lisäksi rasittavia olivat:
- nukkuimiset pätkissä, tunnin yhtenäiset päikkärit olivat harvinaista juhlaa, yleensä nukuttiin alle 30 min pätkiä, yöunet eivät koskaan alkaneet ennen klo 1.00 yöllä
- jatkuva pulauttelu ja 5-10 kertaa/vrk vaippaa tulevat limaiset ja veripilkkuiset ulosteet
Yllä olevat selittyivät pitkältä lapsella sittemmin todetuilla ruoka-aineallergioilla.
Vauva-aikaa varjostava lisätekijä oli vielä oma synnytyksen jälkeinen masennukseni.
Saan vielä monen vuoden jälkeenkin ahdistuskohtauksen, kun näen huutavan vauvan tai kun joku selittää suu vaahdossa, miten ihanaa vauva-aika on. Se oli elämäni ehdottomasti karmein vuosi. Onneksi selvisin siitä hengissä. Kuolemaa toivoin lähes jokainen päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3 lasta ja vauva-ajoista jo aikaa (nuorin 5v). Syyt miksi en kaipaa:
- Nyt voimme koko perhe tehdä yhdessä yhtä sun toista, kuten käydä laskettelemassa, luistella, uida, käydä samoissa huvipuistolaitteissa ja siis viettää kaikki yhdessä aikaa
- Saan nukkua yöni kunnolla
- Pääsen omiinkin harrastuksiin/lenkille riippumatta miehen töistä (nuorimman harrastusaika hyödynnettyä)
- Isompien lasten kanssa on mukava jutella rauhassa ja vaikka sylitellä heitäkin, ilman että joku sattuu tarvitsemaan juuri sillä hetkellä ja pitää mennä vauvan luo ja jättää isompi sisarus aina odottamaan että äiti ehtii olla hänen kanssaan
Yövalvomiset kuuluvat asiaan ja lapset ovat tarvitsevia ja riippuvaisia.Ihanaa aikaa ja voi keskittyä pieniin. Tykkään lapsista ja pienokaisista tosi paljonja nautin. Minulla on kolme lasta. asenne auttaa aika paljon myös jaksamisessa ja vaikeassa tilanteessa tai sauraudessa voi saada apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mä en nyt ymmärrä tätä kysymystä. ei vauvaiässä ole mitään rasittavaa. Ihaninta aikaa elämässä ja helpointa varsinkin esikoisen vauva-aika, kun sai vaan olla vauvan kanssa (ja ei nukkunut kuin sylissä, mutta kai sitä yhden vauvan jaksaa imettää ja makoilla vieressä, vaikka ei nukkuisikaan kuin vartin pätkiä itsekään)
nukkua vain vartin pätkissä? Voin kertoa, ettei sitä oikeasti jaksa kovin kauaa. Jo viikossa on aika sekaisin saati, jos sitä jatkuu kuukausia. Aikuinen tarvitsee myös syvää unta, johon tarvitaan vähintään puolentoista tunnin yhtenäinen unipätkä, suositeltavaa olisi vähintään 3-4 tunnin yhtenäiset unet jo terveyden kannalta. Syvän unen puute on terveydelle vaarallista. Jos et tiennyt, valvottaminen on kidutuskeino ja siksi kansainvälisissä sopimuksissa kielletty.
mutta ainahan joka keskusteluun tarvitaan yksi Täydellinen Äiti, joka hymyssä suin valvoo ekan vuoden ja pitempäänkin oikeastaan, kun hänhän se vasta on sisäistänyt tämän äidinrakkauden oikein, eikä pieni valvominen siinä haittaa, kun sitä saa vain olla sen yhden vauvan kanssa...
Veikkaanpa tosin, että kyseinen The Äiti ei tiedä mistä puhuu. Tai sitten tälläkin alakoululaisten äidillä on aika pikkuisen kullannut muistoja.
. asenne auttaa aika paljon myös jaksamisessa ja vaikeassa tilanteessa tai sauraudessa voi saada apua.
Taitavatpa omat lapsesi olla olleet terveitä ja helppoja vauvoja. Hyvähän se on täällä jeesustella, kun ei ole sairaan lapsen huutoa kuunnellut vuoden ajan oman mielenterveyden järkkyessä.
t. Asennevammainen 41#
- imetys on ollut aivan kamalaa alusta alkaen! - yöheräilyt - hetkeäkään ei voi keskittyä mihinkään - koko ajan "pitää" kärsiä huonosta omatunnosta, teki niin tai näin - ei omaa rauhaa koskaan - vauva-aika on todella tylsää Lapsilukumme jää yhteen, joten älkää täydelliset mammat ruvetko keuhkoomaan!
Ei lohduta tällä hetkellä, mutta vauva kasvaa ja tuo menee ohi. Sitten kun elämä helpottaa, saattaa alkaa toinen lapsi kuumeiluttaa. :) näin kävi itsellenikin, vaikka koko esikoisen vauvavuoden ajan vannoin, ettei enää yhtään vauvaa meille enää koskaan. Mutta hirveää tuo, on tuoreessa muistissa on.
. asenne auttaa aika paljon myös jaksamisessa ja vaikeassa tilanteessa tai sauraudessa voi saada apua.
Taitavatpa omat lapsesi olla olleet terveitä ja helppoja vauvoja. Hyvähän se on täällä jeesustella, kun ei ole sairaan lapsen huutoa kuunnellut vuoden ajan oman mielenterveyden järkkyessä. t. Asennevammainen 41#
Lapseni eivät ole olleet mitenkään erityisen helppoja ja koliikkikin on koettu. Asenne on myös sitä, että hakee apua kuitenkin väliaikaiseen tilanteeseen, että saa nukkua. Kyllä sekin on asenne, että osaa vähän suhteuttaa asioita. Tottakai voi olla rasittunut ja väsynyt ja masentua. Asenne auttaa kuitenkin siitäkin ulos. Kysymys on hetken tilasta elämässä, johon voi itse vaikuttaa.
Itse vain koen, että ole mikään uhri ja elämässä on monia paljon kurjempia aikoja kuin omien lasten hoitaminen. Ei siitä tarvitse suuttua...ehkä se on asenne:)
Tuo onkin kamala ajatus, että jossain vaiheessa joutuu käymää vielä kerran vauva-ajan läpi. Alitajuntani sanoo ettei lapset tähän yhteen jää...
Asennevammainen 39
Kerropa 49 (?) mistä sitä apua saa? Varsinkin, jos isovanhemmat ja sisarukset asuvat kaukana. Tätä vääntöä on ennenkin täällä käyty.
- Yöheräilyt. Sitten kun ei enää syöty yöllä, niin sitten treenattiin konttausta ja seisomista jne.
- Jatkuva väsymys
- Syöttökoneena oleminen
- Joku on susta niin riippuvainen. Sitoo liikaa mun makuun.
- Ei ymmärrä mikä toisella on hätänä jos on itkuinen. Ei pysty kommunikoimaan. Kaikki on arvailua.
- TYLSÄÄ samaa arkista jollotusta päivästä toiseen.
- Lähteminen vaikka kauppaan vaati aina kamalan suunnittelun: *onko maha täynnä, koska seuraava syömisaika. *onko vaihtovaatteita, vaippoja, pyllypyyhkeitä, tutteja, harsoja jne. tarpeeksi mukana. *onko kuiva vaippa. *onko päiväuniaika jne.
En tykännyt vauva-ajasta yhtään. Mitä isommaksi lapsi on kasvanut, sitä enemmän nautin äitiydestä. Minusta jopa nyt, 2-vuotiaan uhmiksen äitinä, on helpompaa kuin vauva-aikana. Ja meidän vauva sentään oli aika helppo.
Toista odotan ja vähän kauhulla mietin tulevaa vauva-aikaa. Tosin nyt on se etu puolella, että oikeasti tietää, että se ei kestä loputtomiin. Ja suurin piirtein on tiedossa mitä on tulossa. Tuttuja juttuja siis eikä kaikkeen tarvitse sopeutua vaikeimman kautta, kuten esikoisen kanssa.