Miksi et kaipaa enää vauva-aikaa? Mikä siinä on niin rasittavaa?

-50

Sanoissasi on perää. Sait minut miettimään, etten ehkä ole käynyt vauvavuoden traumoja vielä ihan riittävästi läpi. Sen verran kova vuosi se omine ja lapsen sairauksineen oli ihmiselle, joka on tottunut elämään hyvin itsenäistä, aktiivista ja aika työkeskeistä elämää.



t. ei-enää-ihan-niin-raivoa-täynnä-oleva 41/46#

ja jonkinasteinen synnytyksen jälkeinen masennus kaikkien kolmen lapsen jälkeen teki ajasta raskaan. Onneksi otin vauva-ajoilta paljon valokuvia, joita voin nyt katsella, muuten en ajasta muistaisi paljoa mitään.

Kerropa 49 (?) mistä sitä apua saa? Varsinkin, jos isovanhemmat ja sisarukset asuvat kaukana. Tätä vääntöä on ennenkin täällä käyty.

Minä olen saanut apua vaikeaan nukkumattomuuteen ja koliikkiin vauva-aikana neuvolasta ja ihan sairaalasta. Oli tosi hyvä, kun sai mennä myös itse sairaalaan vauvan kanssa ja nukkua siellä siten, että hoitajat auttoivat vauvan kanssa. Tilanne oli siis aika vaikea.

Neuvola on auttanut meitä ainakin omien kykyjensä mukaan aina. Sieltä saa kontakteja ja neuvoja mihin hakeutua, jos ei muuta.

Olemme käyttäneet, myös maksettua lasten kanssa esim.MLL.

Edelleen olen sitä mieltä, että säädöt,valvomiset yms. kuuluvat vauvoihin. Tykkään kovasti lapsista ja koen vauva-arjen olen tosi mielekästä. Kukaanhan ei sano, että asiat ovat helppoja, mutta ei niitä silti tarvitse rasittavina ja ylivoimaisina kokea.Tämäon siis se asenne mitä tarkoitin. Minulla on ainakin töissä yms. ihan vääntöä riittämiin ja siellä ei aina tiedä onko asiat mielekkäitä. Kotona tietää asioiden arvokkuuden ja mielekkyyden.

en ole täydellinen äiti. vastasin vain omalta kohdaltani kysymykseen. jollekin isommat lapset ovat helpompia. minulle vauva-aika oli helpointa. en silti kaipaa sitä koska hulluahan olisi tehdä lapsia huollettavaksi ja hoidettavaksi loppuelämäksi ja elätettäväksi, sen takia että saisi hoitaa vauvoja. Kun en kuitenkaan kaipaa enää lastenhoitoa ja kasvattamista, samojen asioiden toistoa ja sitä että on kiinni isommissa lapsissa (vauvassa on helppoa ja luonnollista olla kiinni).

mä en nyt ymmärrä tätä kysymystä. ei vauvaiässä ole mitään rasittavaa. Ihaninta aikaa elämässä ja helpointa varsinkin esikoisen vauva-aika, kun sai vaan olla vauvan kanssa (ja ei nukkunut kuin sylissä, mutta kai sitä yhden vauvan jaksaa imettää ja makoilla vieressä, vaikka ei nukkuisikaan kuin vartin pätkiä itsekään)

nukkua vain vartin pätkissä? Voin kertoa, ettei sitä oikeasti jaksa kovin kauaa. Jo viikossa on aika sekaisin saati, jos sitä jatkuu kuukausia. Aikuinen tarvitsee myös syvää unta, johon tarvitaan vähintään puolentoista tunnin yhtenäinen unipätkä, suositeltavaa olisi vähintään 3-4 tunnin yhtenäiset unet jo terveyden kannalta. Syvän unen puute on terveydelle vaarallista. Jos et tiennyt, valvottaminen on kidutuskeino ja siksi kansainvälisissä sopimuksissa kielletty.

mutta ainahan joka keskusteluun tarvitaan yksi Täydellinen Äiti, joka hymyssä suin valvoo ekan vuoden ja pitempäänkin oikeastaan, kun hänhän se vasta on sisäistänyt tämän äidinrakkauden oikein, eikä pieni valvominen siinä haittaa, kun sitä saa vain olla sen yhden vauvan kanssa... Veikkaanpa tosin, että kyseinen The Äiti ei tiedä mistä puhuu. Tai sitten tälläkin alakoululaisten äidillä on aika pikkuisen kullannut muistoja.

joka on jo mennyttä ja jota ei takaisin saa. Minä elän tätä päivää, nautin tästä hetkestä. Nautin vauva-ajasta silloin kun se oli, eikä siinä niin erityisemmin mikään ollut rasittavaa, vaikka lapsista keskimmäiset on kaksosia.

Edelleen olen sitä mieltä, että säädöt,valvomiset yms. kuuluvat vauvoihin. Tykkään kovasti lapsista ja koen vauva-arjen olen tosi mielekästä. Kukaanhan ei sano, että asiat ovat helppoja, mutta ei niitä silti tarvitse rasittavina ja ylivoimaisina kokea.Tämäon siis se asenne mitä tarkoitin. Minulla on ainakin töissä yms. ihan vääntöä riittämiin ja siellä ei aina tiedä onko asiat mielekkäitä. Kotona tietää asioiden arvokkuuden ja mielekkyyden.

Kuuluu kuuluu, eihän sitä kukaan kielläkään. Mutta ei siitä tarvi myöskään tykätä jos siitä ei kerta kaikkiaan tykkää. Vauva-ajassa ei ollut mitään muuta hyvää kuin että se loppui joskus.

Tuo onkin kamala ajatus, että jossain vaiheessa joutuu käymää vielä kerran vauva-ajan läpi. Alitajuntani sanoo ettei lapset tähän yhteen jää... Asennevammainen 39

Tokan kanssa sitä jo tietää, miten nopeasti tuo vaikein vaihe menee ohi. Esikoisen kanssa tuntuu, että tätäkö tää elämä on tästä tappiin saakka..

t. 47

-ne herättää yöllä monta kertaa eikä anna nukkua

-ne ei osaa tehdä mitään itse vaan pitää tehdä kaikki niiden puolesta

-ne huutaa ja rääkyy kun haluaa jotain

-ne on painavia ja pitää kantaa koko ajan sylissä

en kaipaa, koska kahden lapsen vauva-aika on jo koettu ja on kivaa kun lapset kasvavat ja kehittyvät ja alkavat olemaan jo omatoimisempia. 1v3kk ikäero oli pikkuisen haasteellinen, vaikka harkittu. LÄhinä inhosin yöheräämisiä ja imetyskään ei ollut lempparijuttu.

En kaipaa yöheräilyjä, en jatkuvaa vaipanvaihtoa, en sitä, että olen 24/7 jonkun ruoka-automaattina ja tarpeiden tyydyttäjänä. En nauttinut tippaakaan vauva-ajasta.

ja vauvojen hoitamisesta. Siksi meillä onkin 5 lasta. Kuitenkin koen että aikaansa kutakin. Vauva-ajat on nähty ja koettu. Kivaa oli, mutta nyt on aika tehdä muuta. Kiva on kun ei tarvitse koko ajan olla läsnä ja on aikaa tehdä muuakin.

3 isoa lasta jo ja iltätähti tulossa:) Odotan niin kovasti lapsen syntymää.



Hieman surettaa, et titää, etä tää on sitten ohi meidän osalta.

verrattuna vaikkapa kahden teini-ikäisen kaitsemiseen.

Vauva-aika on helpoin ja antoisin elämänvaihe lapsen kehityksessä. Minun mielestäni.

verrattuna vaikkapa kahden teini-ikäisen kaitsemiseen.

Vauva-aika on helpoin ja antoisin elämänvaihe lapsen kehityksessä. Minun mielestäni.

taas 16v poikapuolen kanssa on todella helppoa.

vauva ei pysty tekemään mitään itse (tietenkään =D). Molemmat lapset ovat nukkuneet ihan vastasyntyneestä lähtien täysiä öitä eikä kumpikaan ole kärsinyt esim. koliikista.

Mutta joo, kait se "avuttomuus" on ärsyttävintä. Koin ainakin helpottavana kun lapsesta alkoi tulla omatoimisempi (kävely jne.)

mutta jos jotakin siitä ajasta en kaipaa on se, että imettäminen rajoittaa pukeutumista. Tykkään panostaa pukeutumiseen, rakastan korujen käyttöä, ym., mutta kun imetin, piti tietysti aina miettiä, mikä vaate olisi sellainen, että pystyisin imettää riisumatta-tiedättehän?!? Sitä en kaipaa, en. Vauva-aika on kyllä niin ihana, aaaaah!

lapsiluku jäi yhteen. Jotenkin en vaan jaksa lapsia, jotka eivät osaa puhua ja tarvitsesvat kaikkeen apua.

Sehän kulkee koko ajan mukana ja ruoka samaten. Mutta kun on noita isompia jotka pitäis hoitaa samalla niin ei meille vauvaa nyt kiitos. Olispa osannu ekan kanssa nauttia siitä helppoudesta, mutta sillon kaikki tuntui todella raskaalta ja sitovalta.

Se oli yksinomaan helppoa.

Helppo ja ihana lapsi.

Sai pussata ja halata niin paljon kuin halusi, eikä neito kiemurrellut karkuun.

Pysyi siinä, mihin jätti.



Helppo ja vaivaton. Ei kitinää mistään!!!