Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi et kaipaa enää vauva-aikaa? Mikä siinä on niin rasittavaa?
Kommentit (68)
Minusta on ihanaa nukkua kokonaisia öitä! Nautin todella siitä, että lapset nukkuvat omissa sängyissään koko yön herättämättä! Vauvoina toinen valvotti n 10 kk ja toinen melkein 2 vuotta...
Ei kiitos sitä enää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ainoa ongelma oli - niin kuin joku mainitsikin - sopivien vaatteiden löytäminen.
Tai se mitä panee päälle. Imetin siis vuoden, ja pidän myös vaatteista. Olisin pukeutunut aivan toisin, jos en olisi imettänyt. SE oli siis ainut asia, mitä en vauva-ajasta kaipaa. Siis ne vaatteet...
koska se on niin äitipainotteista ja siksi jotenkin yksinäistä. Nyt kun molemmat vanhemmat voivat jakaa velvollisuudet, on jotenkin paljon nautinnollisempaa. Mieheni ei näet imettänyt eikä oikein työn vuoksi kyennyt osallistumaan yöhoitamiseen, vaikka tasa-arvon nimissä molempiin olisi haluja ollutkin.
Vauva ollut todella helppo hoitoinen ja tyytyväinen syntymästään asti. Yhtään yötä ei ole valvottanut ja itsekseen viihtyy pitkiä aikoja. Tämän kolmannen kanssa vauva aika on ihanaa.
Enemmän minua rasittaa isompåien lapsien kasvattaminen :) Se, että aina pitää olla niin tasapuolinen ja johdonmukainen. Ei voi räjähtää kun siltä tuntuu, vaan pitää hillitä itsensä viimeiseen saakka ja miettiä aina miltä lapsesta tuntuu. Tekisi välillä mieli kiroilla, huutaa ja uhkailla, mutta tietenkään en niin tee. Jatkuva ruoka-ajoista ja nukkuma-ajoista huolehtiminenkin rasittaa välillä. On muistettava kaikki kouluun ja kerhoon liittyvät jutut, neuvolat, kaverisynttärit, jne.
Vauva-aika on todella helppoa aikaa verrattuna tähän kaikkeen muuhun, paljon kauemmin kestävään, lasten hoitamiseen liittyvään. Kauhulla odottelen teini-ikää...
Mutta siis kaikesta purnaamisesta huolimatta, päivääkään en vaihtaisi pois!
ja kyllä jää viimeiseksi. Nyt on kaksi lasta meillä ja se riittää. Kun tästä selvitään, niin en enää aio väen vängällä heräläillä yöllä, kuunnella sitä jatkuvaa itkua johon ei auta mikään! Valvoa vauvan kanssa öitä kuunnellen itkua tai sitten vaihtoehtoisesti itkeä siinä itse mukana, kun on niin kamalan väsynyt.
Silti toisaalta huokailen haikeana, että kun tämä lapsi kasvaa, niin mulla ei enää ikinä ole vauvaa. En ikinä saa kokea tätä kaikkea... Mutta en toisaalta kyllä haluakaan. Tykkään lapsista ja vauvoista ja tottakai rakastan omiani, mutta on tää niin väsyttävää, että kaksi riittää meille loistavasti! =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kolme lasta (nyt 10v., 7v., ja 5v.). Vauva-ajasta en kaipaa.
- yöheräilyjä
- jatkuvaa väsymystä
- huutoa ja kitinää
- sitä, että vauveli ei osaa kertoa, mikä mättää
- yllättäviä sairastumisia (oksennukset sänkyyn jne.)
- vaippojen vaihtoa
- jatkuvaa imettämistä
- elämän liiallista aikataulutusta (ettei vauveli huuda kuin puukosta saanut sen vuoksi, että ruoka-aika oli 5 min. sitten)
- päiväunia (jotka aina sattui siihen aikaan, kun olis voinu lähteä uimaan, kyläileen tms.)
- avuttomuutta (syöttämistä, pukemista, pesemistä jne)
- sitä, ettei oikein voi porukalla harrastaa esim. laskettelua/hiihtoa/pyöräilyä, kun ei sitä vauvaa voi oikein noihin juttuihin vielä ottaa mukaan
- ainaista vahtimista (ettei tipu portaista, ei kaadu seisomista opetellessa, ei kaivele laatikoita tyhjiksi, ei karkaile, ei tipu sohvalta jne jne)
Lista tuntuu loputtomalta. Vaikka jokaista lastani olen rakastanut heti syntymästä saakka, olen niiiiin iloinen ja onnellinen, että ovat jo noinkin vanhoja ja kommunikoiminen/toimiminen on jo ihan eri tasolla. Nyt elelen juuri erittäin ihanaa aikaa!
lisäksi kaipasin aikuiskontakteja tai edes jotain järjellistä keskustelua. Vauvan jatkuva kantaminen oli raskasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se unettomuus koetteli kovasti. Toinen oli sitten muuten vain pätkänukkuja vauvavuonna. Eli mulla suurin koettelemus on ollut se nukkumattomuus, kun kummankin kanssa sai selvitä olemattomilla tai kymmenen kertaa katkotuilla yöunilla.
Ja minäkin pienenä ihmisenä rasituin siitä paljosta kantamisesta. Ja sitä koliikkista nyt piti kantaakin yötä päivää. Mulla oli paikat niiiiin kipeinä. Eikä siihen tottunut koko vuonna.
jatkuvaa itkua, pätkittäistä nukkumista, usein jopa kymmeniä herätyksiä yössä koko ensimmäisen vuoden. En kipuja, joita sain huonoista nukkumisasennoista ja jatkuvasta huutavan vauvan kanniskelusta ja heijaamisesta.
En kaipaa myöskään lääkärien ja sairaalan odotushuoneita, joissa tuli vietettyä aikaa paljon. Enkä excel-taulukkoja lääkityksistä sekä ruoka- ja oirepäiväkirjoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulla on menossa eka vauva-aika ja joka hetki mietin että taas meni päivä ja kaipaan jo nyt tätä aikaa:(
3kk nukkuu koko yön, syömme aamupalaa 11 maissa ja vauva makoilee siinä sitterissä. muu pävä menee seurustellessa ja tietenkin hoitojutuissa ja toki itkussa, kränässä, kanniskelussa ym. iskä hoitaakin sitten illat kun töistä tulee.
nautin tästä niin paljon ja haikeana jo ajattelen että valuu sormien välistä. jää ilmeisesti ainoaksi lapseksi:/
mut joo, ei vastannut ap:lle tämä kommentti. sorry.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on jotain niin pahaa, että en tee enää toista lasta. Lapsen isä hääti meidät luotaan kun olin toipunut sektiosta ja sen jälkeisistä henkeä uhanneista komplikaatioista enkä saa apua keneltäkään.
Kaikkien kivut ja vaivat ovat pientä tämän väsymyksen rinnalla :( Poika, 7 kk herättää vieläkin monta kertaa yössä ja päivät haluaa olla sylissä. Ei kiitos enää mulle!
Ai niin ja sit sitä jatkuvaa jokaisen ruokailun jälkeistä oksenteluakaan en kyllä jää kaipaamaan yhtään!
Vauva vaan nukkui ja nukkui, joten pääsin toisaalta helpolla, mutta koko ajan piti olla "päivystysvalmiudessa". Aikuiskontaktien puute oli raskasta, tuntui, että kaikki muut maailman aikuiset kävivät töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on jotain niin pahaa, että en tee enää toista lasta. Lapsen isä hääti meidät luotaan kun olin toipunut sektiosta ja sen jälkeisistä henkeä uhanneista komplikaatioista enkä saa apua keneltäkään. Kaikkien kivut ja vaivat ovat pientä tämän väsymyksen rinnalla :( Poika, 7 kk herättää vieläkin monta kertaa yössä ja päivät haluaa olla sylissä. Ei kiitos enää mulle! Ai niin ja sit sitä jatkuvaa jokaisen ruokailun jälkeistä oksenteluakaan en kyllä jää kaipaamaan yhtään!
En kyllä kaipaa yhtään sitä!
Yöheräily ja se, että vauvassa on niin kiinni. Mihinkään ei voi lähteä ilman hoitajan järjestämistä jne. Teinien kanssa elämä niin paljon helpompaa.
Meillä on ollut vauvoja kuusi. Ei jaksaisi enempää?
M39
Vierailija kirjoitti:
Yöheräily ja se, että vauvassa on niin kiinni. Mihinkään ei voi lähteä ilman hoitajan järjestämistä jne. Teinien kanssa elämä niin paljon helpompaa.
tämä!
3kk koliikkivauvan kanssa. Siinä lienee tarpeeksi perusteluja.
Alue: Aihe vapaa
huoli lapsesta (paljon helpompi nyt kun lapsi on isompi, osaa itsekin sanoa että mihin sattuu jne..)