Naapurissa menossa kuolinpesän tyhjennys

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Vähän outo ja uusi  ilmiö, kun nuoremmat sukupolvet syyllistävät ja kehoittavat vanhempiaan tekemään kuolinsiivouksen ajoissa, ihan kuin odottaisivat vanhempiensa kuolemaa ja  halutaan heistä eroon, mahdollisimman  pian ja vaivattomasti"

 

Tästähän se on kyse nimenomaan. Eivät he vanhemmistaan välitä. 

Kuinka monta kertaa olet tyhjentänyt täynnä romua olevaa asuntoa, varastoja, autotallia. Samalla käynyt töissä? 

4 kertaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinpä. Mummoni jäämistöstä valtaosa meni kaatopaikalle. Vuosikymmeniä säilytti suoranaista roskaa nurkissaan, mitään ei saanut eläessään viedä pois eikä antanut edes käyttökelpoista tavaraa jos joku joskus pyysi vaikka itse ei sitä tarvinnut. Eräskin kirjahylly oli osina liiterissä varmaan 25v, sitä joskus joku kysyi josko saisi sen oli valmis maksamaankin, mutta hän ei halunnut siitä luopua. Kaatsille sekin lopulta meni.

Hänen tavaroitaan ne olivat. Olisit antanut perinnön mennä kunnalle, niin ei olisi tarvinnut vaivata päätään toisten asioilla.

Julkinen taho kieltäytyy tavallisesti perinnöistä, joista ei ole hyötyä.

Valtio ei voi kieltäytyä, koska on näiden jäteperintöjen viimeinen sijoituspaikka perintökaaressa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä elän tämä elämäni juuri niin kuin haluan enkä ajattele, että perikunnalle on tästäkin vaivaa. Jos on tavaraa, niin onpa siitä ollut iloakin. En aio konmarittaa. Jos ei asunnon tyhjennys kiinnosta, niin maksamalla 10 000 e saa jonkun sen tekemään.

Mitä iloa on komerossa, vintillä ties missä vuosikymmeniä seisovasta romusta.

Meillä siitä oli iloa vuosikymmeniksi: mummon ja vaarin rakkauskirjeet 1900-luvun alussa, mummon vihkipuku, kutsukortteja häihin ja hautajaisiin, kihlajaislahjaksi saatu sokerikko ja kermakko, sodassa kuolleen pojan lapsuudenaikaisia leluja --- paljon romua sinun silmissäsi, meille aarteita. Se romu on pääosin ihan käyttökelpoista tavaraa, mutta nykyiselle kertakäyttösukupolvelle yli vuodenikäisen kattilan käyttäminen on epähygienista, vaikka kattila pestään aina käytön jälkeen.

Olen työkseni tyhjentänyt vinttikomeroita ja varastoja, parhaat ja arvokkaimmat tavarat löytyvät ns. ikäneitojen jäljiltä. Hyvinkin arvokkaita astioita ja esimerkiksi naistenlehtiä 1800-luvulta. Niitä ei muuten enää valmisteta.

No nämä ovat tietysti ihania muistoja, ja säilyttämisen arvoisia asioita.

Meillä mummin asuntoa tyhjennettäessä löytyi mm. muutama kaapillinen Aino-jäätelörasioita, paperi- ja muovikasseja sekä kaikki mahdolliset "tärkeät" paperit viimeisen 20 vuoden ajalta. Esimerkiksi katsastusasemien tarjoukset "Autosi XXX-111 katsastusajankohta lähenee", vuodelta 2004.

Kyllähän nuo paperiarkistotkin joskus huvittavat. Esim. lottokupongin kopio 90-luvulta mietelausekirjan välissä.

Ja paitsi että on säästetty veropäätökset ym., on myös säästetty ne "näin täytät veroilmoituksen" -ohjelehtiset. Joka vuodelta. 

Jo laki velvoittaa säästämään verotukseen liittyät asiakirjat 5 (6) vuotta, sillä verotukseen voi tehdä 5 vuotta muutoksia tai avata ne uudestaan jälkikäteen. Erityisen tärkeää, jos sijoituksia, rahastoja, osakkeita jne. 

Verotustiedot saa verottajalta, ei niitä papereita tarvii enää hautoa. 

Oikeastiko verottajalla on tiedot siitä, mikä remontti sijoituskämpässäni tehtiin 4 vuotta sitten ja mitä maksoi lattia? Tähän asti on kuitit pitänyt säilyttää 5 vuotta, nytkö ei enää tarvitse, koska verotustiedot saa verottajalta?

Veropäätöksistä oli puhe. Ei kuiteista.

Ei kuolinsiivous minusta kuulu vanhoille sen enempää kuin nuorille kun kuka sen tietää missä järjestyksessä täältä lähtee. Mutta näin hieman päälle 40-vuotiaana koitan pitää kodin siistinä ja säilytän vain hyväkuntoista tavaraa. Mitään rikkinäistä minulla ei ole. Toisaalta minulla ei ole mitään hirveän arvokastakaan, vaikka on alpakanvillavaatteita ym niin myymisen vaivaan nähden kaikki on vähäistä arvoltaan. Mutta niin kauan kun vaatteet on siinä kunnossa että minun on ilo niitä pitää ja kelpaisivat vähintään ilman muillekin, niin säilön niitä kaapissa. Astioita ja kaikkea muuta tavaraa minulla on varsin kohtuullisesti, tarvittava määrä, hyvin vähän mitä en käytä. Ja säilön niitäkin vain niin kauan kun ovat hyväkuntoista tavaraa. Minusta ketjun pointti ei ole ollut että kenenkään pitäisi istua tyhjässä kämpässä vaan että pitäisi säännöllistä huolta, ettei rikkinäistä ja kulahtanutta lumppua ja rompetta kerry nurkkiin. Ja että tavaramäärä olisi kohtuullinen. Mikä järkevästi kaappiin mahtuu ja sieltä löytääkin jotain. Mielestäni lisää omaa viihtyvyyttä mutta myös sen varalta, jos joku muu joutuu tavarani hoitamaan.

Aina puhutaan riitaisista kuolinpesistä ja kuinka riidellään jostain arvottomista tavaroista. Tyhjennettiin vanhenpani asunto vasta ja sovussa jaettiin tavarat. Itse en ottanut kuin vähän. Vanhempani vihkisormukset ainoa koru jonka huolin. Sitten jotain kattilaa, mattoa ja tietokone. Siinä se. Yksi sisaruksista vei valtaosan ja se oli hyvä vaan että huoli. Roskiin meni jokin verran.

Itse odotan sitä päivää kun vihdoinkin saamme tämän talon tyhjentää lopullisesti. Vain kaikki henkilökohtaisimmmat ja tärkeimmät tavarat säästetään ja kaikki muu menee roskikseen. Roskiin on mennyt jo sohva, yksi kaappi ja sängylle oli ottaja. Vaatekaapeista lähti lähes sata kiloa vaatteita ja muita tekstiilejä vaatekeräykseen, osa roskiin. Seuraavan pitää ryhtyä käymään läpi kaikki astiat ja keittiötavarat ja se tuntuu jo aika selkeältä asialta, sillä olen jo mielessäni käynyt läpi mitä säästän. Se on aika vähän siihen nähden miten paljon niitä keittiövälineitä loppujen lopuksi on. Kaksi pitkään käytössä ollutta astiastoa menee ehdottomasti roskiin, juomalasisarjan säästän, sekä kahvimukit sekä muita tärkeitä ja tarpeellisia keittiöastioita -välineitä. Aikaa tämä vie, mutta onneksi ei ole kauhea kiire. 

Mun äitini teki kuolinsiivousta tuttavansa avustuksella ja se harmittaa mua isolla veellä. Kaikki vähänkään arvokas on kadonnut. 

Vierailija kirjoitti:

Niinpä. Anoppi ja appiukko tajusivat onneksi nuo asiat anopin vanhempien asuntoa tyhjentäessään. Isäni ei tajua. Kamaa ihan kamalasti ja koko ajan vielä hamstrataan lisää.

Itse yritän pitää tavaramäärän järkevänä ja ainakin roskat heitän pois.

itsekin aloitin turhan tavaran karsimisen. Ihan hirveästi turhaa roinaa nurkissa. Pikku hiljaa alkaa jo näkyäkin että tavara vähentyy. 

Vierailija kirjoitti:

Itse odotan sitä päivää kun vihdoinkin saamme tämän talon tyhjentää lopullisesti. Vain kaikki henkilökohtaisimmmat ja tärkeimmät tavarat säästetään ja kaikki muu menee roskikseen. Roskiin on mennyt jo sohva, yksi kaappi ja sängylle oli ottaja. Vaatekaapeista lähti lähes sata kiloa vaatteita ja muita tekstiilejä vaatekeräykseen, osa roskiin. Seuraavan pitää ryhtyä käymään läpi kaikki astiat ja keittiötavarat ja se tuntuu jo aika selkeältä asialta, sillä olen jo mielessäni käynyt läpi mitä säästän. Se on aika vähän siihen nähden miten paljon niitä keittiövälineitä loppujen lopuksi on. Kaksi pitkään käytössä ollutta astiastoa menee ehdottomasti roskiin, juomalasisarjan säästän, sekä kahvimukit sekä muita tärkeitä ja tarpeellisia keittiöastioita -välineitä. Aikaa tämä vie, mutta onneksi ei ole kauhea kiire. 

Mietin kans että miksi on tullut ostettua monta vispilää yms.