Naapurissa menossa kuolinpesän tyhjennys

Mun isoisoisäni kertoi tarinaa noilta ajoilta. Perheemme on ollut aina  demareita ja lähtivät tietysti vappuna juhlimaan punalippujen kanssa.  Tietysti pukeutuivat  hienosti. Papalla oli ne pahvista tehdyt kengät ja mamma puki lapselle mummon antaman punaisen rusetin päähän. Tyttö oli vähän villin sorttinen ja hyppäsi yllättäen kesken matkan syvään tummavetiseen ojaan tien vieressä. Isänsä tietysti sukelsi heti perään ja kertoi, että koska se punainen rusetti kuulsi mutaisen ojan pohjalla  aurinkoisella säällä,  niin siksi sai tytön pelastettua. Harmittetteli sitten vähän vitsaillen jälkeenpäin kun ne pahviset kengät eivät olleet vedenkestävät, vaan hajosivat kastuttuaan.

Kyllähän nytkin on varsin paljon kaikenlaisia enteitä ehkä suurestakin sodasta. Ei sitä tiedä milloin loppuu tuontitavarat eri maista. Onneksi maamme on aika neutraali, eikä hirveästi ärsytä moniskssn maita  kuin ehkä venättä.

Silloin olisi vaarassa esim. joidenkin lääkkeiden riittävyys, tietysti bensan ja ehkä joidenkin ulkomaisten herkkujen kuten hedelmien jne.  Onneksi meillä on varmuusvarastoissa ainakin kauraa ja jotain siemeniä, että uutta satoa voitaisiin kasvattaa. Ellei niissä sitten ole samansailsta katastrofia, kuin ne hajoavat koronasuojamaskit.

Eikä se olisi hallituksen hallittavissa.

Vierailija kirjoitti:

Täällä osa puhuu sitä, että jokaisella on oikeus nauttia tavaroista elämänsä loppuun saakka. Mutta eihän siinä siitä ole kyse näiden romunkerääjien kohdalla, että noista tavaroista nautittaisiin. Todellisuudessa kaikkiin tavaraläjiin ja tavaroihin ei ole koskettu vuosikymmeniin eikä niille ole mitään tarvetta. Kyse on mielenterveyden ongelmasta. 

Mistä sinä sen tiedät, onko niihin koskettu?

Jos ihminen haluaa pitää tavarat lähellään, on hänellä siihen oikeus. Ei yli 70v ikäisillä ole ollut shein-kokemuksia eli kertakäyttömaailmaa, heille kestävä tuote on ollut hyvä tuote ja kaikki kotiin tuotu on tarkoitettu käytettäväksi, kunnes on kulunut loppuun. Pizzalaatikko on sielä ehjä, ei siitä kannata luopua, jos perikunta ryhtyykin myymään ja postittamaan tavaraa, on sille laatikolle käyttöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä elän tämä elämäni juuri niin kuin haluan enkä ajattele, että perikunnalle on tästäkin vaivaa. Jos on tavaraa, niin onpa siitä ollut iloakin. En aio konmarittaa. Jos ei asunnon tyhjennys kiinnosta, niin maksamalla 10 000 e saa jonkun sen tekemään.

Mitä iloa on komerossa, vintillä ties missä vuosikymmeniä seisovasta romusta.

Meillä siitä oli iloa vuosikymmeniksi: mummon ja vaarin rakkauskirjeet 1900-luvun alussa, mummon vihkipuku, kutsukortteja häihin ja hautajaisiin, kihlajaislahjaksi saatu sokerikko ja kermakko, sodassa kuolleen pojan lapsuudenaikaisia leluja --- paljon romua sinun silmissäsi, meille aarteita. Se romu on pääosin ihan käyttökelpoista tavaraa, mutta nykyiselle kertakäyttösukupolvelle yli vuodenikäisen kattilan käyttäminen on epähygienista, vaikka kattila pestään aina käytön jälkeen.

Olen työkseni tyhjentänyt vinttikomeroita ja varastoja, parhaat ja arvokkaimmat tavarat löytyvät ns. ikäneitojen jäljiltä. Hyvinkin arvokkaita astioita ja esimerkiksi naistenlehtiä 1800-luvulta. Niitä ei muuten enää valmisteta.

No nämä ovat tietysti ihania muistoja, ja säilyttämisen arvoisia asioita.

Meillä mummin asuntoa tyhjennettäessä löytyi mm. muutama kaapillinen Aino-jäätelörasioita, paperi- ja muovikasseja sekä kaikki mahdolliset "tärkeät" paperit viimeisen 20 vuoden ajalta. Esimerkiksi katsastusasemien tarjoukset "Autosi XXX-111 katsastusajankohta lähenee", vuodelta 2004.

Kyllähän nuo paperiarkistotkin joskus huvittavat. Esim. lottokupongin kopio 90-luvulta mietelausekirjan välissä.

Ja paitsi että on säästetty veropäätökset ym., on myös säästetty ne "näin täytät veroilmoituksen" -ohjelehtiset. Joka vuodelta. 

Jo laki velvoittaa säästämään verotukseen liittyät asiakirjat 5 (6) vuotta, sillä verotukseen voi tehdä 5 vuotta muutoksia tai avata ne uudestaan jälkikäteen. Erityisen tärkeää, jos sijoituksia, rahastoja, osakkeita jne. 

Verotustiedot saa verottajalta, ei niitä papereita tarvii enää hautoa. 

Oikeastiko verottajalla on tiedot siitä, mikä remontti sijoituskämpässäni tehtiin 4 vuotta sitten ja mitä maksoi lattia? Tähän asti on kuitit pitänyt säilyttää 5 vuotta, nytkö ei enää tarvitse, koska verotustiedot saa verottajalta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Roina on eri asia kuin tunnearvoa sisältävä tavara. Roinaksi sanon 80-luvulta asti kertyneitä mainospipoja ja liian pieniä, kenellekään enää sopimattomia verkka- ja toppatakkeja. Ihan hirveä riita piti taas saada aikaan, että sain ne roskiin. Myös kulahtaneita kuppeja ja huonolaatuisia paistinpannuja/ laseja/ kattiloita, kaikki pitää säästää, ihan kaikki. Eri asia jos säilyttää yhden astiaston tai vanhimpia maljakoita tai jotain mikä sitä tunnetta sisältää. Mutta jos esim. kaikki vanhat pöydät 70-luvulta tähän hetkeen ovat puretutina traktorihallissa ja homeessa eikä niitä saa myydä eikä niistä saa luopua vaikka ovat tekemisen tiellä siellä, mihin pitäisi mahtua töitä tekemään, niin alkaa jo ottaa pattiin

ihanko oikeasti olet oikea henkilö sanomaan ja menemäään toisen kotiin, mikä toppatakki joutaa roskikseen ja mikä ei tai milä on arvo-esine. Eikö se ole vallan käyttöä?

 Vai onko sinusta ok. jos äiti, anoppi tai isä tulee kotiisi ja tyhentää kaappejasi tai meikkivarastosi, kun ne ovat heidän mielestään tarpeettomia

  Arvoesine omistajalle  muododtuu esineen tarinasta, ei itse tavaran markkina-arvosta. 

Kyllä vanhukset kerää muistakin syistä tavaraa kotiinsa kuin tunnesyistä. Itse tein töitä erään vanhuksen kodissa, jolla piti aina olla 5 kahvipakettia kaapissa varalla. Ei ollut mitään tajua siitä, että kaupasta sitä saa lisää, ennen kuin viimeinen paketti loppuu. Myös kaikki muovirasiat, mikroateriapurkit, mehutölkit yms. piti pestä ja tallettaa. Yksi kaksoiskaappi oli täynnä semmoisia.

On eri asia ostaa kahvia hintaa 3.95/ paketti kuin 10,60/paketti. Ainakin jos eläke on se keskimäätäinen noin 1200 e/kk netto.

Muistan kun appiukko kuoli. Ex vaimo, eli anoppi, olisi halunnut pelastaa joka pientä tilpehööriä. Hänellä oli jo oma kämppä ihan täynnä roskaa. Loppujen lopuksi todettiin, ettei saada mitään tehtyä, niin kauan kum anoppi pyörii jaloissa. 

Rouva pois tieltä, iso roskalava pihalle ja kaikki sinne. Siellä ei ollut mitään käyttökelpoista tai myyntiin kelpaavaa. Lattiasta kattoon täynnä paskaa koko kämppä. Onneksi mies ja sen sisaret oli mukana tyhjentämässä sitä läävää, jotta saatiin järkevässä ajassa tehtyä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä elän tämä elämäni juuri niin kuin haluan enkä ajattele, että perikunnalle on tästäkin vaivaa. Jos on tavaraa, niin onpa siitä ollut iloakin. En aio konmarittaa. Jos ei asunnon tyhjennys kiinnosta, niin maksamalla 10 000 e saa jonkun sen tekemään.

Mitä iloa on komerossa, vintillä ties missä vuosikymmeniä seisovasta romusta.

Meillä siitä oli iloa vuosikymmeniksi: mummon ja vaarin rakkauskirjeet 1900-luvun alussa, mummon vihkipuku, kutsukortteja häihin ja hautajaisiin, kihlajaislahjaksi saatu sokerikko ja kermakko, sodassa kuolleen pojan lapsuudenaikaisia leluja --- paljon romua sinun silmissäsi, meille aarteita. Se romu on pääosin ihan käyttökelpoista tavaraa, mutta nykyiselle kertakäyttösukupolvelle yli vuodenikäisen kattilan käyttäminen on epähygienista, vaikka kattila pestään aina käytön jälkeen.

Olen työkseni tyhjentänyt vinttikomeroita ja varastoja, parhaat ja arvokkaimmat tavarat löytyvät ns. ikäneitojen jäljiltä. Hyvinkin arvokkaita astioita ja esimerkiksi naistenlehtiä 1800-luvulta. Niitä ei muuten enää valmisteta.

No nämä ovat tietysti ihania muistoja, ja säilyttämisen arvoisia asioita.

Meillä mummin asuntoa tyhjennettäessä löytyi mm. muutama kaapillinen Aino-jäätelörasioita, paperi- ja muovikasseja sekä kaikki mahdolliset "tärkeät" paperit viimeisen 20 vuoden ajalta. Esimerkiksi katsastusasemien tarjoukset "Autosi XXX-111 katsastusajankohta lähenee", vuodelta 2004.

Kyllähän nuo paperiarkistotkin joskus huvittavat. Esim. lottokupongin kopio 90-luvulta mietelausekirjan välissä.

Ja paitsi että on säästetty veropäätökset ym., on myös säästetty ne "näin täytät veroilmoituksen" -ohjelehtiset. Joka vuodelta. 

Jo laki velvoittaa säästämään verotukseen liittyät asiakirjat 5 (6) vuotta, sillä verotukseen voi tehdä 5 vuotta muutoksia tai avata ne uudestaan jälkikäteen. Erityisen tärkeää, jos sijoituksia, rahastoja, osakkeita jne. 

Verotustiedot saa verottajalta, ei niitä papereita tarvii enää hautoa. 

Oikeastiko verottajalla on tiedot siitä, mikä remontti sijoituskämpässäni tehtiin 4 vuotta sitten ja mitä maksoi lattia? Tähän asti on kuitit pitänyt säilyttää 5 vuotta, nytkö ei enää tarvitse, koska verotustiedot saa verottajalta?

Mihin tarvitsee lattiaremontin hinnan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä elän tämä elämäni juuri niin kuin haluan enkä ajattele, että perikunnalle on tästäkin vaivaa. Jos on tavaraa, niin onpa siitä ollut iloakin. En aio konmarittaa. Jos ei asunnon tyhjennys kiinnosta, niin maksamalla 10 000 e saa jonkun sen tekemään.

Kyllä minua kiinnostaa tietää, että mihin te hamstraajat tarvitsette mm kulahtaneita toppatakkeja joita on viimeksi käytetty ehkä ysärin alussa? Tai vaikka likaisia ja rikkinäisiä räsymattoja? 

 

Just marraskuussa myin SImon vaatehuoneesta ostetut toppatakit (3 kpl) vintagena a' 60 e. Enemmänkin olisin saanut rahaa, jos olisin kehdannut pyytää. Siistit, toki kulahtaneet oltuaan aioinaan käytössä, mutta yhtä käyttökelpoiset ja ehjät. Aidolla turkisreunusteisella hupulla!

Äitini odottaa paikkaa hoitokotiin. Käyn joka päivä tunnin verran raivaamassa kämppää. Tänään vein 2 jätesäkillistä kertakäyttöisiä muovipakkauksia muovikeräyslaatikkoon. Äly hoi sen romun keräämisessä, mitä iloa tuo 100kpl pestyjä raejuustorasioita???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä elän tämä elämäni juuri niin kuin haluan enkä ajattele, että perikunnalle on tästäkin vaivaa. Jos on tavaraa, niin onpa siitä ollut iloakin. En aio konmarittaa. Jos ei asunnon tyhjennys kiinnosta, niin maksamalla 10 000 e saa jonkun sen tekemään.

Mitä iloa on komerossa, vintillä ties missä vuosikymmeniä seisovasta romusta.

Meillä siitä oli iloa vuosikymmeniksi: mummon ja vaarin rakkauskirjeet 1900-luvun alussa, mummon vihkipuku, kutsukortteja häihin ja hautajaisiin, kihlajaislahjaksi saatu sokerikko ja kermakko, sodassa kuolleen pojan lapsuudenaikaisia leluja --- paljon romua sinun silmissäsi, meille aarteita. Se romu on pääosin ihan käyttökelpoista tavaraa, mutta nykyiselle kertakäyttösukupolvelle yli vuodenikäisen kattilan käyttäminen on epähygienista, vaikka kattila pestään aina käytön jälkeen.

Olen työkseni tyhjentänyt vinttikomeroita ja varastoja, parhaat ja arvokkaimmat tavarat löytyvät ns. ikäneitojen jäljiltä. Hyvinkin arvokkaita astioita ja esimerkiksi naistenlehtiä 1800-luvulta. Niitä ei muuten enää valmisteta.

No nämä ovat tietysti ihania muistoja, ja säilyttämisen arvoisia asioita.

Meillä mummin asuntoa tyhjennettäessä löytyi mm. muutama kaapillinen Aino-jäätelörasioita, paperi- ja muovikasseja sekä kaikki mahdolliset "tärkeät" paperit viimeisen 20 vuoden ajalta. Esimerkiksi katsastusasemien tarjoukset "Autosi XXX-111 katsastusajankohta lähenee", vuodelta 2004.

Kyllähän nuo paperiarkistotkin joskus huvittavat. Esim. lottokupongin kopio 90-luvulta mietelausekirjan välissä.

Ja paitsi että on säästetty veropäätökset ym., on myös säästetty ne "näin täytät veroilmoituksen" -ohjelehtiset. Joka vuodelta. 

Jo laki velvoittaa säästämään verotukseen liittyät asiakirjat 5 (6) vuotta, sillä verotukseen voi tehdä 5 vuotta muutoksia tai avata ne uudestaan jälkikäteen. Erityisen tärkeää, jos sijoituksia, rahastoja, osakkeita jne. 

Verotustiedot saa verottajalta, ei niitä papereita tarvii enää hautoa. 

Oikeastiko verottajalla on tiedot siitä, mikä remontti sijoituskämpässäni tehtiin 4 vuotta sitten ja mitä maksoi lattia? Tähän asti on kuitit pitänyt säilyttää 5 vuotta, nytkö ei enää tarvitse, koska verotustiedot saa verottajalta?

Mihin tarvitsee lattiaremontin hinnan?

Jos on kyseessä oma asunto, niin kotitalousvähennykseen.   Ilmoitukseen ei tarvitse laittaa tositteita, mutta ne pitää säilyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Roina on eri asia kuin tunnearvoa sisältävä tavara. Roinaksi sanon 80-luvulta asti kertyneitä mainospipoja ja liian pieniä, kenellekään enää sopimattomia verkka- ja toppatakkeja. Ihan hirveä riita piti taas saada aikaan, että sain ne roskiin. Myös kulahtaneita kuppeja ja huonolaatuisia paistinpannuja/ laseja/ kattiloita, kaikki pitää säästää, ihan kaikki. Eri asia jos säilyttää yhden astiaston tai vanhimpia maljakoita tai jotain mikä sitä tunnetta sisältää. Mutta jos esim. kaikki vanhat pöydät 70-luvulta tähän hetkeen ovat puretutina traktorihallissa ja homeessa eikä niitä saa myydä eikä niistä saa luopua vaikka ovat tekemisen tiellä siellä, mihin pitäisi mahtua töitä tekemään, niin alkaa jo ottaa pattiin

ihanko oikeasti olet oikea henkilö sanomaan ja menemäään toisen kotiin, mikä toppatakki joutaa roskikseen ja mikä ei tai milä on arvo-esine. Eikö se ole vallan käyttöä?

 Vai onko sinusta ok. jos äiti, anoppi tai isä tulee kotiisi ja tyhentää kaappejasi tai meikkivarastosi, kun ne ovat heidän mielestään tarpeettomia

  Arvoesine omistajalle  muododtuu esineen tarinasta, ei itse tavaran markkina-arvosta. 

Kyllä vanhukset kerää muistakin syistä tavaraa kotiinsa kuin tunnesyistä. Itse tein töitä erään vanhuksen kodissa, jolla piti aina olla 5 kahvipakettia kaapissa varalla. Ei ollut mitään tajua siitä, että kaupasta sitä saa lisää, ennen kuin viimeinen paketti loppuu. Myös kaikki muovirasiat, mikroateriapurkit, mehutölkit yms. piti pestä ja tallettaa. Yksi kaksoiskaappi oli täynnä semmoisia.

On eri asia ostaa kahvia hintaa 3.95/ paketti kuin 10,60/paketti. Ainakin jos eläke on se keskimäätäinen noin 1200 e/kk netto.

Viisi pakettia ei ole paljon jos kahvia juo. Ja vieraita käy paikkoja tutkimassa ja heille pitää kahvit keittää.

Vierailija kirjoitti:

Äitini odottaa paikkaa hoitokotiin. Käyn joka päivä tunnin verran raivaamassa kämppää. Tänään vein 2 jätesäkillistä kertakäyttöisiä muovipakkauksia muovikeräyslaatikkoon. Äly hoi sen romun keräämisessä, mitä iloa tuo 100kpl pestyjä raejuustorasioita???

Kun ihminen on paljon yksin alkaa ajatus kiertämään kehää ja voi joku just hillota jotain raejuustopurkkejakin tekee kaikenlaista tyhmää.

Vierailija kirjoitti:

Hel#### moni köyhä maksaa suuremmasta asunnosta vain siksi, että ei osaa luopua keräämästään romusta! Elinaika menee romuja järjestellessä, eikä sitä riitä laadukkaaseen, sujuvaan ja nautinnolliseen arkeen.

Se on varakkaan merkki että on valkea iso kartano jossa on seinän kokoiset ikkunat mutta sisällä ei ole mitään kun pari huonekalua ja siellä ne hyväosaiset on kuin kirjastossa kaikkien nähtävissä älylaitteitaan narkkaamassa "laatu" elämässään. 

Tottakai jätteeksi kuuluvaa roskaa ei pidä köyhän eikä rikkaankaan säilöä kotonaan. Köyhyys on tehnyt monista ihmisistä kerääjiä kun ei ole muuta niin edes sitä arvotonta tavaraa kerätään. 

Suomessa kaikki kuolleen omaisuus yleensä hävitetään tai riidellään jostain kiposta..Tiedän muutaman paikan missä jätettiin kaikki paikoilleen kun joku lapsista jäi asumaan.Jotain sai viedä kuka halusi.Muualla maailmassa tehdään samaa,suomessa viedään pois hävitetään..Onhan mahdollista että kuollut jos kotiin kuolee kummittelee asunnossa tai tavaroiden myötä.Meille tuotiin joku pöytä kalusto joskus.Pimeässä mulla tunne joku istuu siellä nurkassa.Äkkiä ovi kiinni.Pöytä viety ulos tuolit jäi.Nyt ei sitä tunnetta ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä elän tämä elämäni juuri niin kuin haluan enkä ajattele, että perikunnalle on tästäkin vaivaa. Jos on tavaraa, niin onpa siitä ollut iloakin. En aio konmarittaa. Jos ei asunnon tyhjennys kiinnosta, niin maksamalla 10 000 e saa jonkun sen tekemään.

Mitä iloa on komerossa, vintillä ties missä vuosikymmeniä seisovasta romusta.

Meillä siitä oli iloa vuosikymmeniksi: mummon ja vaarin rakkauskirjeet 1900-luvun alussa, mummon vihkipuku, kutsukortteja häihin ja hautajaisiin, kihlajaislahjaksi saatu sokerikko ja kermakko, sodassa kuolleen pojan lapsuudenaikaisia leluja --- paljon romua sinun silmissäsi, meille aarteita. Se romu on pääosin ihan käyttökelpoista tavaraa, mutta nykyiselle kertakäyttösukupolvelle yli vuodenikäisen kattilan käyttäminen on epähygienista, vaikka kattila pestään aina käytön jälkeen.

Olen työkseni tyhjentänyt vinttikomeroita ja varastoja, parhaat ja arvokkaimmat tavarat löytyvät ns. ikäneitojen jäljiltä. Hyvinkin arvokkaita astioita ja esimerkiksi naistenlehtiä 1800-luvulta. Niitä ei muuten enää valmisteta.

No nämä ovat tietysti ihania muistoja, ja säilyttämisen arvoisia asioita.

Meillä mummin asuntoa tyhjennettäessä löytyi mm. muutama kaapillinen Aino-jäätelörasioita, paperi- ja muovikasseja sekä kaikki mahdolliset "tärkeät" paperit viimeisen 20 vuoden ajalta. Esimerkiksi katsastusasemien tarjoukset "Autosi XXX-111 katsastusajankohta lähenee", vuodelta 2004.

Kyllähän nuo paperiarkistotkin joskus huvittavat. Esim. lottokupongin kopio 90-luvulta mietelausekirjan välissä.

Ja paitsi että on säästetty veropäätökset ym., on myös säästetty ne "näin täytät veroilmoituksen" -ohjelehtiset. Joka vuodelta. 

Mun isoisä teki noin. Veljenpoika teki gradunsa isoisän säästämien veropäätösten ja ohjelehtisten pohjalta ja löysi esimerkiksi sellaisen faktan, että ohjeista on tullut vuosi vuodelta yksinkertaisemmille lukijoille tarkoitettuja. Ennen oletettiin, että ihmisellä oli selkeä käsitys tuloistaan ja verotuksen termeistä, nyt väännetään rautalangasta todella tarkasti. Kuitenkin verotettavan kannalta tilanne on 40 vuodessa muuttunut valtavasti kaikkine esitäytettyine veroehdotuksineen.

Se ei ole Sinun Huolen aiheesi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinpä. Mummoni jäämistöstä valtaosa meni kaatopaikalle. Vuosikymmeniä säilytti suoranaista roskaa nurkissaan, mitään ei saanut eläessään viedä pois eikä antanut edes käyttökelpoista tavaraa jos joku joskus pyysi vaikka itse ei sitä tarvinnut. Eräskin kirjahylly oli osina liiterissä varmaan 25v, sitä joskus joku kysyi josko saisi sen oli valmis maksamaankin, mutta hän ei halunnut siitä luopua. Kaatsille sekin lopulta meni.

Hänen tavaroitaan ne olivat. Olisit antanut perinnön mennä kunnalle, niin ei olisi tarvinnut vaivata päätään toisten asioilla.

Älä sinä vaivaa päätäsi mihin meidän mummon perintö meni😁

Sinähän täällä siitä kitiset. Jokainen saa kerätä juuri niin ison romuläjän kuin haluaa, eikä sitä kenenkään tarvitse kuoleman jälkeen siivota jos ei kiinnosta.

Tottakai tarvitsee. Kuvitteletko, että vaikka täyteenhamstratun kerrostaloasunnon voi vain jättää hoitamatta? Vuokra tai vastike juoksee koko ajan, kunnes asunto on tyhjennetty ja irtisanottu/myyty.

Vierailija kirjoitti:

Olen tyhjentänyt surren monta kuolinpesää ja sanoisin, että:

Mukaan et saa mitään, mutta ihan viimeiseen elinpäivään asti jokaisella on oikeus nauttia siitä, mitä hänellä on. Tavaroista, muistoesineistä, varastojen antamasta turvallisuuden tunteesta ja uusien hankintojen antamasta tulevaisuuden toivosta. Kenenkään velvollisuus ei ole jotain perikuntaa säästääkseen luopua elämästään ennenaikojaan.

Omille vanhoille sukulaisilleni sanon, että nauttikaa rauhassa, kyllä minä hoidan sotkun sit kun sen aika tulee.

Olet ehkä tyhjentänyt ns. normaaleja kuolinpesiä. Kunnon hamstraajan asunto on elinaikanaan jo paloturvallisuusriski - myös naapureille. Toki siihen on haastavaa puuttua, kun eivät luopuisi käytetyistä viilipurkeistakaan. Hamstraus on mielenterveysongelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä elän tämä elämäni juuri niin kuin haluan enkä ajattele, että perikunnalle on tästäkin vaivaa. Jos on tavaraa, niin onpa siitä ollut iloakin. En aio konmarittaa. Jos ei asunnon tyhjennys kiinnosta, niin maksamalla 10 000 e saa jonkun sen tekemään.

Mitä iloa on komerossa, vintillä ties missä vuosikymmeniä seisovasta romusta.

Meillä siitä oli iloa vuosikymmeniksi: mummon ja vaarin rakkauskirjeet 1900-luvun alussa, mummon vihkipuku, kutsukortteja häihin ja hautajaisiin, kihlajaislahjaksi saatu sokerikko ja kermakko, sodassa kuolleen pojan lapsuudenaikaisia leluja --- paljon romua sinun silmissäsi, meille aarteita. Se romu on pääosin ihan käyttökelpoista tavaraa, mutta nykyiselle kertakäyttösukupolvelle yli vuodenikäisen kattilan käyttäminen on epähygienista, vaikka kattila pestään aina käytön jälkeen.

Olen työkseni tyhjentänyt vinttikomeroita ja varastoja, parhaat ja arvokkaimmat tavarat löytyvät ns. ikäneitojen jäljiltä. Hyvinkin arvokkaita astioita ja esimerkiksi naistenlehtiä 1800-luvulta. Niitä ei muuten enää valmisteta.

No nämä ovat tietysti ihania muistoja, ja säilyttämisen arvoisia asioita.

Meillä mummin asuntoa tyhjennettäessä löytyi mm. muutama kaapillinen Aino-jäätelörasioita, paperi- ja muovikasseja sekä kaikki mahdolliset "tärkeät" paperit viimeisen 20 vuoden ajalta. Esimerkiksi katsastusasemien tarjoukset "Autosi XXX-111 katsastusajankohta lähenee", vuodelta 2004.

Kyllähän nuo paperiarkistotkin joskus huvittavat. Esim. lottokupongin kopio 90-luvulta mietelausekirjan välissä.

Ja paitsi että on säästetty veropäätökset ym., on myös säästetty ne "näin täytät veroilmoituksen" -ohjelehtiset. Joka vuodelta. 

Jo laki velvoittaa säästämään verotukseen liittyät asiakirjat 5 (6) vuotta, sillä verotukseen voi tehdä 5 vuotta muutoksia tai avata ne uudestaan jälkikäteen. Erityisen tärkeää, jos sijoituksia, rahastoja, osakkeita jne. 

Verotustiedot saa verottajalta, ei niitä papereita tarvii enää hautoa. 

Oikeastiko verottajalla on tiedot siitä, mikä remontti sijoituskämpässäni tehtiin 4 vuotta sitten ja mitä maksoi lattia? Tähän asti on kuitit pitänyt säilyttää 5 vuotta, nytkö ei enää tarvitse, koska verotustiedot saa verottajalta?

Mihin tarvitsee lattiaremontin hinnan?

Vaikka myyntivoittoveron laskentaan, kun puhutaan sijoitusasunnoista tai kesämökistä. Tai huoneiston tai kiinteistön korjaustakuista, rasitteista tai oikeuksista, takuukorjauksista jne.  Samoin kotitalousvähenyksistä.

Vierailija kirjoitti:

Niinpä. Mummoni jäämistöstä valtaosa meni kaatopaikalle. Vuosikymmeniä säilytti suoranaista roskaa nurkissaan, mitään ei saanut eläessään viedä pois eikä antanut edes käyttökelpoista tavaraa jos joku joskus pyysi vaikka itse ei sitä tarvinnut. Eräskin kirjahylly oli osina liiterissä varmaan 25v, sitä joskus joku kysyi josko saisi sen oli valmis maksamaankin, mutta hän ei halunnut siitä luopua. Kaatsille sekin lopulta meni.

Toi vanhempi kaarti on vielä sitä osastoo (Tai sitten heidän kasvattamia.) ku on nähnyt pula-ajan ja kaikki oli kortilla. Sit ku vaurastuminen alko ni he ei osannut luopua mistään, ku takaraivo sano et tuotakin voi vielä tarvita, että jemma merkkiseen piilopaikkaan vaan oottamaan sitä päivää ku taas kaikesta on pula!