Naapurissa menossa kuolinpesän tyhjennys

Vierailija kirjoitti:

Tähän yhtälöön kun lisäät sen, että itse asut ulkomailla ja olet ainoa lapsi. Vanhempani kuoltua jouduin ottamaan kolmen viikon palkattoman loman, lentämään Atlantin yli ja raivaamaan vanhempani taloa ihan urakalla. En siltikään saanut kaikkea tehtyä, joten jouduin palkkaamaan apua ja maksamaan monta lavallista roskaa kaatopaikalle. Omille lapsilleni en halua jättää tällaista taakkaa. 

Mutta millainen taakka se on iäkkäälle kielitaidottomille  vanhemmille ja maksaa pienistä eläkkeestä, jos se ainut lapsi kuolee jossakin Atlannin toisella puolella,vaikka liikennnettomuudessa ja kuolinsiivoukset ja hautajaiset jäävät iäkkäiden sairaiden vanhusten hoidettavaksi.. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tyhjentänyt surren monta kuolinpesää ja sanoisin, että:

Mukaan et saa mitään, mutta ihan viimeiseen elinpäivään asti jokaisella on oikeus nauttia siitä, mitä hänellä on. Tavaroista, muistoesineistä, varastojen antamasta turvallisuuden tunteesta ja uusien hankintojen antamasta tulevaisuuden toivosta. Kenenkään velvollisuus ei ole jotain perikuntaa säästääkseen luopua elämästään ennenaikojaan.

Omille vanhoille sukulaisilleni sanon, että nauttikaa rauhassa, kyllä minä hoidan sotkun sit kun sen aika tulee.

Miksi kuvittelet, että se tavara tekee sen keräilijän onnelliseksi? Se aiheuttaa stressiä, mitään oleellista ei löydä tavaran sijasta ja sen lisäksi stressi siivouksesta, mikäli viranomaiset käskeneet siivota. Ja kyllä se on raskasta läheisille ihmisten eläissäkin, jatkuvat riidat jne. 

 

Älä aliarvioi sen vaikutusta lapsiin tai kumppaniin. 

Lapset asuu muualla, kumppani on kuollut. Miksi ihminen ei saisi elää elämäänsä niin kuin haluaa? Harvalla meillä on koti, jossa viranomaiset on käyneet antamassa siivousmääräyksen.

Ja ihan yhtä paljon se mummolle maksaa tilata tavarakuljetus kaatopaikalle kuin maksaa kuolinpesälle. Kukaan muu ei tuossa säästä kuin ahneet lapset.

Kommenteista päätellen, vanhempien pitäisi asua tyhjässä asunnossa ja odottaa kuolemaansa tai lähteä täältä oman käden kautta, kun koti on pesty ja puunattu ja roskat viety, ettei vanhemmat vain olisi häiriöksi aikuisille lapsilleen, nyt kun vanhemmat ovat käyneet tarpeettomiksi. 

Minusta nämä  asiat pitäisi käsitellä jo potilaan hoitotahdossa tai viimeistään testamentissä miten hoidetaan kuolinsiivous ja vainajan irtaimisto, ettei siitä kenenkään tarvitsesi uhriutua. Ja on ymmärrettävää, ettei sitä nykyään lapsi halua tehdä, kun on jo vaikeuksia saada vainaja hautaan ja hautaamista pitkitetään kiireellisyyteen vedoten viikkoja ja vainajien kylmäsäiliöt ruuhkautuvat. Ainoa mikä toimii, on perinnönjako, siihen kyllä kaikilla riittää halua ja aikaa. 

Meidän oma perhe mahtuu 88 neliön kerrostaloneliöön. Mun äidillä on 70 neliön kolmio yksin käytössään. Kaikki kaapit täynnä tavaraa, mutta tilanne sentään parempi kuin aikaisemmin- 5 vuotta sitten siivosimme hänen kanssaan koko asunnon ja veimme kirpputorille ja roskiin noin 20 banaanilaatikollista tavaraa. Tämä oli välttämätöntä, koska äiti joutui ottamaan käyttöön rollaattorin ja kävelyreitit ja tasot piti saada tyhjiksi. Tavaraa on edelleen todella paljon, mutta nyt se ainakin mahtuu kaappeihin. Äiti tosin ei pääse enää edes yläkaappeja, vaatehuonetta tai kellarin häkkivarastoa penkomaan eli ne tavarat ovat nyt hänen ulottumattomissaan enkä ymmärrä miksi haluaa niitä säilöä, mutta en puutu asiaan niin kauan kuin hän elää. Sen jälkeen ne lentävät roskiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinpä. Mummoni jäämistöstä valtaosa meni kaatopaikalle. Vuosikymmeniä säilytti suoranaista roskaa nurkissaan, mitään ei saanut eläessään viedä pois eikä antanut edes käyttökelpoista tavaraa jos joku joskus pyysi vaikka itse ei sitä tarvinnut. Eräskin kirjahylly oli osina liiterissä varmaan 25v, sitä joskus joku kysyi josko saisi sen oli valmis maksamaankin, mutta hän ei halunnut siitä luopua. Kaatsille sekin lopulta meni.

Hänen tavaroitaan ne olivat. Olisit antanut perinnön mennä kunnalle, niin ei olisi tarvinnut vaivata päätään toisten asioilla.

Julkinen taho kieltäytyy tavallisesti perinnöistä, joista ei ole hyötyä.

Arkku olohuoneeseen odottamaan, hautausliikkeelle maksettu kuljetukset ja tuhkaukset, kappelissa käyttäminen papin edessä. Tarvitse kenenkään pohtia minkäpituinen hame hautajaisiin tai kukkien hintaa.

Asunto tyhjätty.  Siinä ihannekuolema, siihen pyrkikäämme. Asuntoa myyn, ei vaan mene kaupaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niimpä. Äiti jonossa hoiva-asuntoon ja tyhjätään vähitellen nykyistä kämppää. Voi jessus sitä roinan ja kaiken määrää. Lähtien 70-luvun melamiiniastioista ja ties mistä matkamuistoista joita raahannut reissuilta eikä kukaan muu niissä näe mitään haluttavaa. Keittiökamaa on järjettömästi ja astiastoa yms. Tietysti hän haluaa että lapset ottavat paljon, mutta meillä on jo kodit ja riittävästi tavaraa kullakin eikä haluta eikä mahdu. Mummu muuttaa hoivakotiin ja onneksi hänellä vain hillitysti tavaraa pienessä asunnossa.

Ja sitten nämä äidit loukkaantuvat, kun tavarat ja kuluneet vanhat huonekalut eivät kelpaa omille lapsille. Omaa vanhaa äitiäni on ollut vaikeaa saada ymmärtämään, että minun pieneen asuntooni ei mahdu ylimääräistä. En myöskään halua sinne vanhoja huonekaluja, jotka eivät sovi tyyliini ollenkaan.

Äitini yrittää hallita jopa niitä tavaroita joita on aikoinaan antanut minulle. Kerran suuttui kun olin luopunut eräästä huonekalusta jonka antoi 15v sitten ja ostin uuden tilalle. Kuulemma olisi pitänyt kysyä häneltä ensin ja tuoda se hänelle takaisin.

Ilmeisesti se oli vain laina. Äitisi olisi pitänyt kertoa se etukäteen, niin ehkä et olisi huolinut sitä huonekalua kotiisi.

Itse olen aloittanut kuolinsiivoamaan jo nyt vaikka olen vasta 40 vuotias. Olen esim kaikki omat valokuvani, myös lapsuuteni valokuvat, käynyt läpi ja poistanut tuplat, kuvat, joista minulla ei ole mitään tietoa henkilöistä tai paikoista tai kuvat, joita en halua katsoa. Kolme valokuvakirjaa lapsuudestani ikävuosilta 0-8 menivät yhteen kirjaan. Samalla kuvat tuli siirrettyä huonosti liimatuista kirjoista parempiin valokuvataskuihin ja jokaisen kuvan viereen tuli kirjoitettua keitä kuvissa on ja mikä tapahtuma kuvassa oli. 

Äitini oli esim. kirjoittanut kuviin: 1 vuotissynttäreillä naapureiden kanssa. Minä kirjoitin: A.A:n 1 v synttäreillä osoitteessa Aatie 1 a 1 naapurit Aino, Aimo ja Anni Mäkinen (Anni lapsena paras leikkikaverini). Samasta kahvipöydästä oli kolme kuvaa, laitoin kaksi huonointa pois ja säilytin yhden. 

Mietin tässä siivouksessa itseäni vanhana ja huonomuistisena ja myös omaa jälkikasvuani. Mitä he tekevät nimettömillä kuvilla jos eivät edes erota onko 1 vuotias vauva kuvassa minä vai veljeni tai keitä muita ihmisiä kuvassa on?

Olen perinyt myös vanhempieni ja isovanhempieni valokuva-albumit. Hautajaisalbumeita oli 30 kpl! Jokaisista hautajaisista on kuvat arkusta, kirkosta, jokaisesta seppeleenlaskusta, jokaisesta papista, ja jokaisesta seppeleenlaskusta arkulle. Säästin jokaisista hautajaisista kaksi kuvaa: Kuvan perheestä arkun äärellä kirkossa ja sukulaisten yhteiskuva ja yhdistin kaikki nämä valokuvat yhteen albumiin. Mua ei kiinnosta mun setäni hautajaisista kuvat, joissa hänen työkaverinsa laskevat seppelettä tai naapurinsa tai kummilapsensa enkä usko että mun lapsiani kiiinnostaa nämä asiat tai että heillä olisi mahdollisuus säilyttää 30 hautajaiskuva-albumia, mutta uskon että kuratoitu versio A-, Y ja Z-sukujen hautajaisista voi olla heillekin säilyttämisen arvoinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää sitoko turvallisuudentunnettanne tavaraan, jota ette aktiivisesti käytä! Mielenterveysongelmia vähätellään. Tämä on oikea on ongelma, kun jätätte tätä jälkeenne.

Joku joutuu nämäkin siivoamaan, vaikka käyttäisi senkin ajan mieluummin oman elämänsä elämiseen!

Sen verran varallisuutta on yleensä kuollessa että kämppänsä saa sillä tyhjennykseen. Ahneet sukulaiset täällä määkii. Seuraavaksi varmaan alkavat suunnitella lopullista eliminaatiota että saisivat perinnön ja käyttökelpoiset elimet uusikäyttöön. 

Joillakin perillisillä ei ole limääräistä rahaa. Hyvä, jos tulevat toimeen mitenkuten.  Miten silloin pystyy kustantamaan suuren tavaramäärän poisvientiä?  Se näet eioleilmaista ja vainaja on voinut asua kaukana sorttiasemista ja palveluista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä elän tämä elämäni juuri niin kuin haluan enkä ajattele, että perikunnalle on tästäkin vaivaa. Jos on tavaraa, niin onpa siitä ollut iloakin. En aio konmarittaa. Jos ei asunnon tyhjennys kiinnosta, niin maksamalla 10 000 e saa jonkun sen tekemään.

Mitä iloa on komerossa, vintillä ties missä vuosikymmeniä seisovasta romusta.

Meillä siitä oli iloa vuosikymmeniksi: mummon ja vaarin rakkauskirjeet 1900-luvun alussa, mummon vihkipuku, kutsukortteja häihin ja hautajaisiin, kihlajaislahjaksi saatu sokerikko ja kermakko, sodassa kuolleen pojan lapsuudenaikaisia leluja --- paljon romua sinun silmissäsi, meille aarteita. Se romu on pääosin ihan käyttökelpoista tavaraa, mutta nykyiselle kertakäyttösukupolvelle yli vuodenikäisen kattilan käyttäminen on epähygienista, vaikka kattila pestään aina käytön jälkeen.

Olen työkseni tyhjentänyt vinttikomeroita ja varastoja, parhaat ja arvokkaimmat tavarat löytyvät ns. ikäneitojen jäljiltä. Hyvinkin arvokkaita astioita ja esimerkiksi naistenlehtiä 1800-luvulta. Niitä ei muuten enää valmisteta.

No nämä ovat tietysti ihania muistoja, ja säilyttämisen arvoisia asioita.

Meillä mummin asuntoa tyhjennettäessä löytyi mm. muutama kaapillinen Aino-jäätelörasioita, paperi- ja muovikasseja sekä kaikki mahdolliset "tärkeät" paperit viimeisen 20 vuoden ajalta. Esimerkiksi katsastusasemien tarjoukset "Autosi XXX-111 katsastusajankohta lähenee", vuodelta 2004.

Kyllähän nuo paperiarkistotkin joskus huvittavat. Esim. lottokupongin kopio 90-luvulta mietelausekirjan välissä.

Ja paitsi että on säästetty veropäätökset ym., on myös säästetty ne "näin täytät veroilmoituksen" -ohjelehtiset. Joka vuodelta. 

Jo laki velvoittaa säästämään verotukseen liittyät asiakirjat 5 (6) vuotta, sillä verotukseen voi tehdä 5 vuotta muutoksia tai avata ne uudestaan jälkikäteen. Erityisen tärkeää, jos sijoituksia, rahastoja, osakkeita jne. 

Verotustiedot saa verottajalta, ei niitä papereita tarvii enää hautoa. 

Verotustiedot saa tietenkin verottajalta, mutta ne omat  kuitit, sopimukset, dokumentit jne. ei ole verottajalla, vaan verovelvollisen on ne lain mukaan itse säilytettä niitä 5 vuotta.  Veroilmoituksen vain ilmoitetaan summat, eikä laiteta liitteitä, mutta 5v ajan ne on löydyttävä verovelvolliselta tai jos tulee verotuksessa taanehtivasti muutoksia.  Ja läheskään kaikki ei ole sähköisessä muodossa. 

Tämä ei liity aiheeseen, mutta itseltäni yritettiin pari kertaa karhuta jo maksettuja laskuja. Onneksi oli kuitit tallella. Pankki oli haluton selvittämään asioita, vaikka silloin oli vielä konttoreita ja  niissä virkailijoita. Osasin kertoa heille päivämäärät ja summat ja suunnilleen mihin aikaan päivästä maksut oli tehty. Onneksi löysin kuitit kotoa.

Vierailija kirjoitti:

Äitini odottaa paikkaa hoitokotiin. Käyn joka päivä tunnin verran raivaamassa kämppää. Tänään vein 2 jätesäkillistä kertakäyttöisiä muovipakkauksia muovikeräyslaatikkoon. Äly hoi sen romun keräämisessä, mitä iloa tuo 100kpl pestyjä raejuustorasioita???

Niistä voisi syödä jotakin ja säästyä tiskaamasta. Se ajatus voi olla taustalla.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa kaikki kuolleen omaisuus yleensä hävitetään tai riidellään jostain kiposta..Tiedän muutaman paikan missä jätettiin kaikki paikoilleen kun joku lapsista jäi asumaan.Jotain sai viedä kuka halusi.Muualla maailmassa tehdään samaa,suomessa viedään pois hävitetään..Onhan mahdollista että kuollut jos kotiin kuolee kummittelee asunnossa tai tavaroiden myötä.Meille tuotiin joku pöytä kalusto joskus.Pimeässä mulla tunne joku istuu siellä nurkassa.Äkkiä ovi kiinni.Pöytä viety ulos tuolit jäi.Nyt ei sitä tunnetta ole.

Huu!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinpä. Mummoni jäämistöstä valtaosa meni kaatopaikalle. Vuosikymmeniä säilytti suoranaista roskaa nurkissaan, mitään ei saanut eläessään viedä pois eikä antanut edes käyttökelpoista tavaraa jos joku joskus pyysi vaikka itse ei sitä tarvinnut. Eräskin kirjahylly oli osina liiterissä varmaan 25v, sitä joskus joku kysyi josko saisi sen oli valmis maksamaankin, mutta hän ei halunnut siitä luopua. Kaatsille sekin lopulta meni.

Hänen tavaroitaan ne olivat. Olisit antanut perinnön mennä kunnalle, niin ei olisi tarvinnut vaivata päätään toisten asioilla.

Älä sinä vaivaa päätäsi mihin meidän mummon perintö meni😁

Sinähän täällä siitä kitiset. Jokainen saa kerätä juuri niin ison romuläjän kuin haluaa, eikä sitä kenenkään tarvitse kuoleman jälkeen siivota jos ei kiinnosta.

Tottakai tarvitsee. Kuvitteletko, että vaikka täyteenhamstratun kerrostaloasunnon voi vain jättää hoitamatta? Vuokra tai vastike juoksee koko ajan, kunnes asunto on tyhjennetty ja irtisanottu/myyty.

Eräs tuttava kertoi olleensa hyvin väsynyt tyhjentäessään naimattoman sukulaistädin asuntoa ja siihen liittyneitä kellaria ja  vinttikomeroa. Tavaraa oli ollut paljon. Hän kävi työssä eikä hänellä ollut autoa, jolla kuskata tavaraa minnekään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä elän tämä elämäni juuri niin kuin haluan enkä ajattele, että perikunnalle on tästäkin vaivaa. Jos on tavaraa, niin onpa siitä ollut iloakin. En aio konmarittaa. Jos ei asunnon tyhjennys kiinnosta, niin maksamalla 10 000 e saa jonkun sen tekemään.

Kyllä minua kiinnostaa tietää, että mihin te hamstraajat tarvitsette mm kulahtaneita toppatakkeja joita on viimeksi käytetty ehkä ysärin alussa? Tai vaikka likaisia ja rikkinäisiä räsymattoja? 

 

Just marraskuussa myin SImon vaatehuoneesta ostetut toppatakit (3 kpl) vintagena a' 60 e. Enemmänkin olisin saanut rahaa, jos olisin kehdannut pyytää. Siistit, toki kulahtaneet oltuaan aioinaan käytössä, mutta yhtä käyttökelpoiset ja ehjät. Aidolla turkisreunusteisella hupulla!

Joku toinen hamstraaja osti? 

Juuri kerrottiin uutisissa, että vintage-muoti on noussut suureen suosioon.

Joskus tuntuu, että sukulaiset toivoisivat vanhuksen tai sairaan ihmisen elävän viimeiset vuotensa jossakin minimalistisesti sisustetussa kylmäkaapissa, ettei VAAN jää mitään siivottavaa ja tehtävää vaivaksi jälkipolville. 

Sairaalloinen hamstraaminen on eri asia. Mutta minä ainakin meinaan ostaa sen nätin mekon, ihanan keväisen kahvimukin ja uudet jouluvalot, sillä meinaan ELÄÄ niin kauan kunnes kuolen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini odottaa paikkaa hoitokotiin. Käyn joka päivä tunnin verran raivaamassa kämppää. Tänään vein 2 jätesäkillistä kertakäyttöisiä muovipakkauksia muovikeräyslaatikkoon. Äly hoi sen romun keräämisessä, mitä iloa tuo 100kpl pestyjä raejuustorasioita???

Niistä voisi syödä jotakin ja säästyä tiskaamasta. Se ajatus voi olla taustalla.

Tiskaa purnukan, jotta säästyy tiskaamiselta?

Vierailija kirjoitti:

Minun sormet kyllä syyhyävät tyhjentää vanhempieni taloa selvästä roskasta. Kumpa äitini olisi järkevä ihminen jonka kanssa voisi neuvotella tällaisista asioista mutta turha kuvitellakaan. Kellarissa on kaksi arkkupakastinta täynnä jotain tavaraa johon ei ole koskettu vuosiin. Keittiön jääkaappipakastinkin on täynnä ruokaa johon ei todennäköisesti ole koskettu vuosiin, sekaan saa tungettua yhden leipäpussin toivoen että oven saa vielä kiinni. Ehdotin että tyhjäisimme yhden hyllyn ja veisin pakasteet kellarin pakastimiin. Ei käy. Haluaisin laittaa roskiin vuosia vanhan K-kaupan asiakaslehden, 30 vuotta vanhan kosmetiikan, rikkinäistä elektroniikkaa. Sen sijaan pyyhin pölyjä näiden ympäriltä. 

Kävin usein kylässä yksin jääneen tuttavan luona hänen pyynnöstään. Käytiin haudalla, ostin leivonnaisia kauempana olevasta konditoriasta, kun hän toivoi niitä ja vein roskia ulos. Sitten huomasinin, että jääkaapissa oli vanhoja pilaantuneita ruokia ja seinäkomerossa vanhentuneita jauhoja ja säilykkeitä. Tarvittiin voimallista suostuttelua, että sain  luvan hävittää pahimmat "terveysuhat".  Vetosin hänen edesmenneeseen  äitiinsä, joka eläessään piti kiinni puhtaudesta ja pelkäsi bakteereja (vanhan tädin lapsuudessa oli tuberkuloosia ja poliota) Oli selvää, ettei tuttava itse enää ymmärtänyt, mikä on syötävää, mikä ei. Yhdessä toisessa kaapissa oli 4-5 täysinäistä pulloa samaa pesuainetta ja monta pakkausta pesupulveria jne. Hän asui kaupunkialueella, jossa kaupat olivat lähellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tyhjentänyt surren monta kuolinpesää ja sanoisin, että:

Mukaan et saa mitään, mutta ihan viimeiseen elinpäivään asti jokaisella on oikeus nauttia siitä, mitä hänellä on. Tavaroista, muistoesineistä, varastojen antamasta turvallisuuden tunteesta ja uusien hankintojen antamasta tulevaisuuden toivosta. Kenenkään velvollisuus ei ole jotain perikuntaa säästääkseen luopua elämästään ennenaikojaan.

Omille vanhoille sukulaisilleni sanon, että nauttikaa rauhassa, kyllä minä hoidan sotkun sit kun sen aika tulee.

Miksi kuvittelet, että se tavara tekee sen keräilijän onnelliseksi? Se aiheuttaa stressiä, mitään oleellista ei löydä tavaran sijasta ja sen lisäksi stressi siivouksesta, mikäli viranomaiset käskeneet siivota. Ja kyllä se on raskasta läheisille ihmisten eläissäkin, jatkuvat riidat jne. 

 

Älä aliarvioi sen vaikutusta lapsiin tai kumppaniin. 

Lapset asuu muualla, kumppani on kuollut. Miksi ihminen ei saisi elää elämäänsä niin kuin haluaa? Harvalla meillä on koti, jossa viranomaiset on käyneet antamassa siivousmääräyksen.

Ja ihan yhtä paljon se mummolle maksaa tilata tavarakuljetus kaatopaikalle kuin maksaa kuolinpesälle. Kukaan muu ei tuossa säästä kuin ahneet lapset.

Miksi sitä tavaraa pitää kerätä niin paljon, että sen hävittämisestä joutuu ihan maksamaan? 

 

Mä luulen ettei ihan muutama tonni riitä siivoukseen, jos on pari okt-taloa, pari autotallia, pari mökkiä, liitereitä, tontti täynnä tavaraa kuten meillä. 

 

Ja ne antiikkikamat lojuu sateessa samaan aikaan kun jotain rikkinäistä ja jopa roskia pidetään jossain jemmassa. 

Viime vuonna joku kertoi lehdessä, miten lähiomaisen kuolinpesän tyhjentäminen maksoi tuhansia euroja. Jopa kymmenen tuhatta meni raivaamiseen ja pois kuljettamiseen, kun roinaa oli sisällä talossa, pihalla ja ulkorakennuksissa. Ymmärsin kertojan tehneen paljon itse, mutta kuljetukset ja painavat isot ikoneet (romut)  sun muut eivät onnistneet yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä elän tämä elämäni juuri niin kuin haluan enkä ajattele, että perikunnalle on tästäkin vaivaa. Jos on tavaraa, niin onpa siitä ollut iloakin. En aio konmarittaa. Jos ei asunnon tyhjennys kiinnosta, niin maksamalla 10 000 e saa jonkun sen tekemään.

Kyllä minua kiinnostaa tietää, että mihin te hamstraajat tarvitsette mm kulahtaneita toppatakkeja joita on viimeksi käytetty ehkä ysärin alussa? Tai vaikka likaisia ja rikkinäisiä räsymattoja? 

 

Mä en hamstraa tavaraa lisää, koska en ostele paljonkaan mitään, mutta en myöskään juuri heitä pois. No, tänä talvena kaivoin kaapista toppa-asun ehkä jostain nollarilta, olin ostanut satunnaiseen lasketteluun. Välillä se ei mahtunut päällekään pitkään aikaan enkä enää laskettelekaan ollenkaan. Mutta olipa mukava vetää hiihdon jälkeen päälle lämpimät housut ja takki, kun oli aika reippaita pakkasia täällä Helsingissä ja myös kodin kaukolämmitys takkuili ;D. Istuin niissä toppahousuissa monesti tuon lämmitysongelman takia ihan koneen ääressä töitä tehdessäkin. 

Sinällään kyllä haluaisin karsia ylimääräisen tavaran, mutta kun on vaikea tietää, mille ei enää ikinä ole käyttöä ja kun ei ole isot tulot, että voisi vain ostaa ja laittaa taas pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini odottaa paikkaa hoitokotiin. Käyn joka päivä tunnin verran raivaamassa kämppää. Tänään vein 2 jätesäkillistä kertakäyttöisiä muovipakkauksia muovikeräyslaatikkoon. Äly hoi sen romun keräämisessä, mitä iloa tuo 100kpl pestyjä raejuustorasioita???

Niistä voisi syödä jotakin ja säästyä tiskaamasta. Se ajatus voi olla taustalla.

Tiskaa purnukan, jotta säästyy tiskaamiselta?

No onhan se hassua, mutta jotkut tekevät tätä.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän yhtälöön kun lisäät sen, että itse asut ulkomailla ja olet ainoa lapsi. Vanhempani kuoltua jouduin ottamaan kolmen viikon palkattoman loman, lentämään Atlantin yli ja raivaamaan vanhempani taloa ihan urakalla. En siltikään saanut kaikkea tehtyä, joten jouduin palkkaamaan apua ja maksamaan monta lavallista roskaa kaatopaikalle. Omille lapsilleni en halua jättää tällaista taakkaa. 

Mutta millainen taakka se on iäkkäälle kielitaidottomille  vanhemmille ja maksaa pienistä eläkkeestä, jos se ainut lapsi kuolee jossakin Atlannin toisella puolella,vaikka liikennnettomuudessa ja kuolinsiivoukset ja hautajaiset jäävät iäkkäiden sairaiden vanhusten hoidettavaksi.. 

No nämä on niitä asioita, jotka pitäisi otta realismin valossa huomioon silloin, kun muuttaa jonnekin Atlantin taakse, eikä välttämättä niinkään kauas.  Ihminen tekee elämässään valintoja, joilla on seurauksensa.

Niitä apuja on palkattava monissa muissakin asioissa, joihin ei pysty itse ottamaan osaa.  Ainahan silloin on helppoa, jos yksikin sisarus asuu siinä vanhempien lähellä tai edes kohtuullisen matkan päässä.  Hänelle voi sitten nakittaa ihan kaiken.  

Talon raivauksen voi kyllä ostaa ulkopuolisilta, meidän naapurin kuoltua hänen lapsensa antoivat yhdelle kirpputoriyritykselle valtuudet viedä sieltä ihan kaikki ja sopimus oli siis, että todellakin mitään ei saanut jäädä.  Toki sitä ennen olivat kaikki tärkeät paperit ja jotkut vähäiset arvoesineet ottaneet pois, mutta muuten meni yrittäjälle kaikki.  Siivoustahan tietysti joutuivat perilliset tekemään ja auton myymään ja sen sellaista.

Sehän siinä ehkä se aikaavievin homma onkin, kun on setvittävä ne paperit, kun ei voi tietää mitä siellä on.  Itsekin olin pyynnöstä mukana niitä tutkimassa, koska halusivat viralliset paperit kuitenkin  säilyttää, talon kauppakirjat ja vastaavat.  Vanhalla ihmisellä on vuosikymmenien takaisia asiakirjoja, joilla ei välttämättä ole enää merkitystä, mutta monet haluaa silti säilyttää suvussaan.

Minun vanhemmillani oli vain kerrostaloasunto, mutta oli siinäkin minulla tekemistä.  En olisi uskonut, miten paljon sinnekin kaikkea mahtui.  Sisko toiselta puolelta Suomea kävi kerran ja otti mukaansa mitä otti, minä sain huolehtia tyhjennyksestä muuten.  Ja sitten tuli vain minun järjestämiini hautajaisiin ja minun järjestämääni perunkirjoitustilaisuuteen.  Helppoa kuin heinänteko.   Maksoi hän kuitenkin minulle vaivan palkkaa, ei siinä mitään, mutta mieluummin olisin ottanut avun vastaan työnä.