Lue keskustelun säännöt.
Naapurissa menossa kuolinpesän tyhjennys
17.07.2023 |
Jo neljä päivää ovat kantaneet tavaraa ulos sieltä. Jätesäkkejä ja valtavasti roskan näköistä irtaimistoa roskalavalle.
Tulee mieleen kolme asiaa, kun sitä katsoo.
A Pitää alkaa karsia omia tavaroita, kaapit ovat täynnä ihan turhaa roinaa.
B Ei pidä ostaa mitään lisää kaupasta.
C Tavaraa ei täältä mukaansa saa.
Kommentit (238)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Mummoni jäämistöstä valtaosa meni kaatopaikalle. Vuosikymmeniä säilytti suoranaista roskaa nurkissaan, mitään ei saanut eläessään viedä pois eikä antanut edes käyttökelpoista tavaraa jos joku joskus pyysi vaikka itse ei sitä tarvinnut. Eräskin kirjahylly oli osina liiterissä varmaan 25v, sitä joskus joku kysyi josko saisi sen oli valmis maksamaankin, mutta hän ei halunnut siitä luopua. Kaatsille sekin lopulta meni.
Hänen tavaroitaan ne olivat. Olisit antanut perinnön mennä kunnalle, niin ei olisi tarvinnut vaivata päätään toisten asioilla.
Julkinen taho kieltäytyy tavallisesti perinnöistä, joista ei ole hyötyä.
Valtio ei voi kieltäytyä, koska on näiden jäteperintöjen viimeinen sijoituspaikka perintökaaressa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä elän tämä elämäni juuri niin kuin haluan enkä ajattele, että perikunnalle on tästäkin vaivaa. Jos on tavaraa, niin onpa siitä ollut iloakin. En aio konmarittaa. Jos ei asunnon tyhjennys kiinnosta, niin maksamalla 10 000 e saa jonkun sen tekemään.
Mitä iloa on komerossa, vintillä ties missä vuosikymmeniä seisovasta romusta.
Meillä siitä oli iloa vuosikymmeniksi: mummon ja vaarin rakkauskirjeet 1900-luvun alussa, mummon vihkipuku, kutsukortteja häihin ja hautajaisiin, kihlajaislahjaksi saatu sokerikko ja kermakko, sodassa kuolleen pojan lapsuudenaikaisia leluja --- paljon romua sinun silmissäsi, meille aarteita. Se romu on pääosin ihan käyttökelpoista tavaraa, mutta nykyiselle kertakäyttösukupolvelle yli vuodenikäisen kattilan käyttäminen on epähygienista, vaikka kattila pestään aina käytön jälkeen.
Olen työkseni tyhjentänyt vinttikomeroita ja varastoja, parhaat ja arvokkaimmat tavarat löytyvät ns. ikäneitojen jäljiltä. Hyvinkin arvokkaita astioita ja esimerkiksi naistenlehtiä 1800-luvulta. Niitä ei muuten enää valmisteta.
No nämä ovat tietysti ihania muistoja, ja säilyttämisen arvoisia asioita.
Meillä mummin asuntoa tyhjennettäessä löytyi mm. muutama kaapillinen Aino-jäätelörasioita, paperi- ja muovikasseja sekä kaikki mahdolliset "tärkeät" paperit viimeisen 20 vuoden ajalta. Esimerkiksi katsastusasemien tarjoukset "Autosi XXX-111 katsastusajankohta lähenee", vuodelta 2004.Kyllähän nuo paperiarkistotkin joskus huvittavat. Esim. lottokupongin kopio 90-luvulta mietelausekirjan välissä.
Ja paitsi että on säästetty veropäätökset ym., on myös säästetty ne "näin täytät veroilmoituksen" -ohjelehtiset. Joka vuodelta.
Jo laki velvoittaa säästämään verotukseen liittyät asiakirjat 5 (6) vuotta, sillä verotukseen voi tehdä 5 vuotta muutoksia tai avata ne uudestaan jälkikäteen. Erityisen tärkeää, jos sijoituksia, rahastoja, osakkeita jne.
Verotustiedot saa verottajalta, ei niitä papereita tarvii enää hautoa.
Oikeastiko verottajalla on tiedot siitä, mikä remontti sijoituskämpässäni tehtiin 4 vuotta sitten ja mitä maksoi lattia? Tähän asti on kuitit pitänyt säilyttää 5 vuotta, nytkö ei enää tarvitse, koska verotustiedot saa verottajalta?
Veropäätöksistä oli puhe. Ei kuiteista.
Ei kuolinsiivous minusta kuulu vanhoille sen enempää kuin nuorille kun kuka sen tietää missä järjestyksessä täältä lähtee. Mutta näin hieman päälle 40-vuotiaana koitan pitää kodin siistinä ja säilytän vain hyväkuntoista tavaraa. Mitään rikkinäistä minulla ei ole. Toisaalta minulla ei ole mitään hirveän arvokastakaan, vaikka on alpakanvillavaatteita ym niin myymisen vaivaan nähden kaikki on vähäistä arvoltaan. Mutta niin kauan kun vaatteet on siinä kunnossa että minun on ilo niitä pitää ja kelpaisivat vähintään ilman muillekin, niin säilön niitä kaapissa. Astioita ja kaikkea muuta tavaraa minulla on varsin kohtuullisesti, tarvittava määrä, hyvin vähän mitä en käytä. Ja säilön niitäkin vain niin kauan kun ovat hyväkuntoista tavaraa. Minusta ketjun pointti ei ole ollut että kenenkään pitäisi istua tyhjässä kämpässä vaan että pitäisi säännöllistä huolta, ettei rikkinäistä ja kulahtanutta lumppua ja rompetta kerry nurkkiin. Ja että tavaramäärä olisi kohtuullinen. Mikä järkevästi kaappiin mahtuu ja sieltä löytääkin jotain. Mielestäni lisää omaa viihtyvyyttä mutta myös sen varalta, jos joku muu joutuu tavarani hoitamaan.
Aina puhutaan riitaisista kuolinpesistä ja kuinka riidellään jostain arvottomista tavaroista. Tyhjennettiin vanhenpani asunto vasta ja sovussa jaettiin tavarat. Itse en ottanut kuin vähän. Vanhempani vihkisormukset ainoa koru jonka huolin. Sitten jotain kattilaa, mattoa ja tietokone. Siinä se. Yksi sisaruksista vei valtaosan ja se oli hyvä vaan että huoli. Roskiin meni jokin verran.
Itse odotan sitä päivää kun vihdoinkin saamme tämän talon tyhjentää lopullisesti. Vain kaikki henkilökohtaisimmmat ja tärkeimmät tavarat säästetään ja kaikki muu menee roskikseen. Roskiin on mennyt jo sohva, yksi kaappi ja sängylle oli ottaja. Vaatekaapeista lähti lähes sata kiloa vaatteita ja muita tekstiilejä vaatekeräykseen, osa roskiin. Seuraavan pitää ryhtyä käymään läpi kaikki astiat ja keittiötavarat ja se tuntuu jo aika selkeältä asialta, sillä olen jo mielessäni käynyt läpi mitä säästän. Se on aika vähän siihen nähden miten paljon niitä keittiövälineitä loppujen lopuksi on. Kaksi pitkään käytössä ollutta astiastoa menee ehdottomasti roskiin, juomalasisarjan säästän, sekä kahvimukit sekä muita tärkeitä ja tarpeellisia keittiöastioita -välineitä. Aikaa tämä vie, mutta onneksi ei ole kauhea kiire.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äitini teki kuolinsiivousta tuttavansa avustuksella ja se harmittaa mua isolla veellä. Kaikki vähänkään arvokas on kadonnut.
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Anoppi ja appiukko tajusivat onneksi nuo asiat anopin vanhempien asuntoa tyhjentäessään. Isäni ei tajua. Kamaa ihan kamalasti ja koko ajan vielä hamstrataan lisää.
Itse yritän pitää tavaramäärän järkevänä ja ainakin roskat heitän pois.
itsekin aloitin turhan tavaran karsimisen. Ihan hirveästi turhaa roinaa nurkissa. Pikku hiljaa alkaa jo näkyäkin että tavara vähentyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse odotan sitä päivää kun vihdoinkin saamme tämän talon tyhjentää lopullisesti. Vain kaikki henkilökohtaisimmmat ja tärkeimmät tavarat säästetään ja kaikki muu menee roskikseen. Roskiin on mennyt jo sohva, yksi kaappi ja sängylle oli ottaja. Vaatekaapeista lähti lähes sata kiloa vaatteita ja muita tekstiilejä vaatekeräykseen, osa roskiin. Seuraavan pitää ryhtyä käymään läpi kaikki astiat ja keittiötavarat ja se tuntuu jo aika selkeältä asialta, sillä olen jo mielessäni käynyt läpi mitä säästän. Se on aika vähän siihen nähden miten paljon niitä keittiövälineitä loppujen lopuksi on. Kaksi pitkään käytössä ollutta astiastoa menee ehdottomasti roskiin, juomalasisarjan säästän, sekä kahvimukit sekä muita tärkeitä ja tarpeellisia keittiöastioita -välineitä. Aikaa tämä vie, mutta onneksi ei ole kauhea kiire.
Mietin kans että miksi on tullut ostettua monta vispilää yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidiltä ei mielestäni jäänyt romua vaan hyvää tavaraa. Mutta ei siinä ollut mitään antiikkiakaan eikä kallisarvoisia aarteita. Kuolinpesän tyhjentäjä kaatoi kaiken jätesäkkeihin, ehjät astiat, koriste-esineet, kirjat ym.
Oli aika opettavaista mutta myös surullista. Mutsi oli sisustanut kämppänsä huolella.
Mikset toimittanut kierrätykseen?
Sinne ei nykyään enää huolita mitä tahansa. Nykykodeissa on niin paljon ylimääräistä tavaraa, kun eletään yltäkylläisyyden keskellä. Vielä 60- ja 70-luvulla oli toisin. Isoissa perheissä on voinut olla tavaraa, kun oli monta käyttäjää, mutta yleensä ihmisillä ei ollut rahaa mihinkään tarpeettomaan. Kengät ja vaatteet käytettiin enemmän tai vähemmän loppuun, kirjoja luettiin monta kertaa ja kodin tekstiilit ym olivat käytössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sellaista on ihmiselämä. Jokainen meistä jättää jälkensä tähän maailmaan ja lopulta tulemme maaksi.
Enkä näe siinä mitään pahaa, näin sen elämänkierron on mentävä.
Jos ei jää kuoleman jälkeen varallisuutta/rahaa niin viranomaiset tulevat lähiomaiseksi ja hautaavat meidät, hävittävät tavarat ja lopulta lakkaamme olevamme muistoissa, kun sukupolvet vaihtvat. Se on ihmisen kohtalo.
Ap. kehoittaa elinaikanaan tekemään kuolinsiivos ja valmistua kohtaloonaa, mutta eikö meille jokaiselle ole oikeus elää ja nauttia viimeiseiseen päivään asti niistä asioita ja tavaroista mitä ympärrillämme, eikä elää muiden ehdoilla tai toiveille.
Minna Canthin sanoin "Kaikkea muuta, kunhan ei vaan nukkavaa, poulikuollutta elämää"
ja osa sitä on tavararoinan paljoudessa muistot elämästä ja ihmisistä, siksi rakkaita, ettei halua heittää elinaikana niitä pois, vaikka vaivaa olisi muille.
Ilman muuta ihminen saa iloita kodistaan. Aloituksessa kai ajatellaan niitä tapauksia, joissa jollakin on talo täynnä tavaraa. Omakotitalossa tai kerrostaloasunnossa. Kaapit, kellari ja vintti ovat tupaten täynnä sellaista, jota asukas ei koskaan käytä eikä edes muista olevan olemassa. Vintti on usein iso... Joku talvitakki talvikengät ja sukset ovat sesonkitavaroita ja osan vuodesta säilössä, jotta kesätamineet mahtuvat esille. Edesmenneen sukulaisen kirjeet tai päiväkirjat ovat muistoja, mutta ns roina ei ole. Jos jokin esine on käyttökelpoinen, se on hyvä viedä kirpputorille tai lahjoittaa pois. Kun nyt on niin paljon köyhyyttäkin, joku ilahtuu oikeasti saadessaan ostaa tavaroita edullisesti. Itselle voi säästää sen, mikä on tarpeellista tai millä on muistoarvoa. Kun joku on kerännyt kotiin tavaraa kohtuuttoman paljon, silloin ei ole kyse käyttöarvosta tai muusta. Siina on psyykkistä riippuvuutta ja yksinäisyyttä mukana. Jos jonkun asunnosta kannetaan ulos tavaraa monta päivää peräkkäin, niin onhan jotakin hullusti. Ajatelkaa nyt. Muuton yhteydessä tavaroiden kantaminen ulos asunnosta kestää tavallisesti joitakin tunteja, ei monta päivää.
Albumittain vanhoja valokuvia , ulkomailta, maisema takana, tunnistamaton pieni hahmo juuuri ja juuri havaittavissa, värit haalistuneet punaoranssiksi. Paikkaa, ihmistä, ajankohtaa ei tiedossa . Nämä roskiin. Muistokrääsää matkoilta , epämääräisillä aineilla koristeltuja astioita. Nämä roskiin. Kaikkea ei voi seuraava sukupolvi varastoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eri asia jos tavara on oikeasti hyväkuntoista. Mutta ne paei kuolinpesää, joita olen tyhjentänyt, ovat olleet hometaloissa. Ja se tavara haisi. Kukaan ei myöskään halua naarmuisia lautasia ja vääntyneitä haarukoita, vaikka olisivat kuinka Arabiaa tai Hackmania.
Nyt anoppi koittaa tyrkyttää yli 30v vanhoja lastenvaatteita varastostaan. Hän on säästänyt kaikki lastensa vanhat vaatteet ja neljällä lapsella sitä riitti. Joka ikinen haisee homeelle enkä jaksa jokaista vanhaa vaatetta käsitellä.
Olen itse todennut, että omien lasteni vaatteista ja tavaroista säilytän vain tunnearvon verran. Ja että minulla ei ole astiastoa, joka vain makaa kaapissa 50v, vaan kaikkea käytän ja jos en, myyn pois.
Hei, mitä jos ottaisit kiltisti vastaan ne puolisosi lapsuudessa olleet vanhat vaatteet ja muut? Anoppi pääsee eroon niistä ja sinä viet ne jäteastiaan. Jos teillä on auto, niin viette jonnekin hävitettäväksi. Siitä voi mennä joku maksu. Anoppisi ei selvästikään kykene henkisellä tasolla luopumaan tavaroista. Itselläni on muutama lasten vaate tallella, mutta kun ei ole lapsenlapsia, säästämisessä ei ole mitään järkeä. Joitakin leluja vein lahjoituksena kirpparille. Vähän kurjaa, mutta kuolemani jälkeen ne olisivat menneet jätekeräykseen. Nyt ehkä joku nykylapsi leikkii niillä. Kaapista löytyi kenkiä, jotka eivät enää mahtuneet jalkaan. Sama juttu parin vaatteen kanssa. Tuttu nainen kertoi joku vuosi sitten, miten oli joutunut tyhjentämään sukulaistädin asunnon. Häneltä meni siihen useita viikkoja, kun yksinään teki sitä vapaa-aikana. Hän vaikutti rasittuneelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hel#### moni köyhä maksaa suuremmasta asunnosta vain siksi, että ei osaa luopua keräämästään romusta! Elinaika menee romuja järjestellessä, eikä sitä riitä laadukkaaseen, sujuvaan ja nautinnolliseen arkeen.
Pitävät aarteinaan lastulevyhuonekaluja, jotka on täynnä vanhoja lasten vaatteita, leluja, kirjoja, piirustuksia, vanhoja joskus itselle mahtuneita vaatteita, osa ehjiä ja osa lumppuja, pestyjä viilipurkkeja on vinopino, enon vanha tuhkakuppi on säilytetty muistona, kun oli ketjupolttaja ja kuoli keuhkosyöpään, rumia kolhiintuneita kuppeja yms.
Jos olisit elänyt sota-ajan ymmärtäisit miksi sen ajan läpikäyneet säilyttävät jopa viilipurkit. Itse en ole sitä aikaa elänyt, mutta en tuomitse heitä, joille kaiken säilyttäminen on syöpynyt syvälle. Jokaisella on oikeus elää omalla tavallaan eikä kenelläkään ole syytä arvostella toisten tapoja. Ei ole yhtä ainoaa tapaa millä jokaisen tulisi tätä elämää elää.
Nykyaikana on vain niin tavattoman vaikeaa päästä eroon turhista tavaroista, kun omistaja on kuollut tai muuttamassa pieneen asuntoon. Kierrätyskeskukset ja hyväntekeväisyys eivät huoli kaikkia huonekaluja, koska ne vievät tilaa eikä niitä saada myytyä. Kirjoilla on joskus todella vähän kysyntää. Kirjoja saa ottaa ilmaiseksi kierrätyskeskuksen ilmaishuoneista niin paljon kuin jaksaa kantaa. Niissä on myös laarit pullollaan käytettyjä vaatteita ilmaiseksi, toki osa on nuhjuisia eikä niitä ole pesty ennen sinne tuomista. Jouduin kerran maksamaan ison rahasumman kuljetuksesta ja jätemaksun kahden kapean patjan poisviemisestä. Se ei todellakaan ole ilmaista. Jos pitäisi hävittää omaisen suuri tavaramäärä, minulla ei ole varaa siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hel#### moni köyhä maksaa suuremmasta asunnosta vain siksi, että ei osaa luopua keräämästään romusta! Elinaika menee romuja järjestellessä, eikä sitä riitä laadukkaaseen, sujuvaan ja nautinnolliseen arkeen.
Pitävät aarteinaan lastulevyhuonekaluja, jotka on täynnä vanhoja lasten vaatteita, leluja, kirjoja, piirustuksia, vanhoja joskus itselle mahtuneita vaatteita, osa ehjiä ja osa lumppuja, pestyjä viilipurkkeja on vinopino, enon vanha tuhkakuppi on säilytetty muistona, kun oli ketjupolttaja ja kuoli keuhkosyöpään, rumia kolhiintuneita kuppeja yms.
Ei ne ole vain aarteita vaan auttavat muistamaan erilaisia asioita ja tapahtumia, tai herättävät kivoja tunteita. Dementikoillekin palaa muistoja mieleen tietyistä tavaroista ja saavat niistä hyvää mieltä ja iloa. Pienetkin asiat voivat herättää suuria tunteita. Muistan ikuisesti videon jossa syvästi dementoitunut nainen kuulee Joutsenlampi baletin musiikkia ja alkaa välittömästi toistaa käsien liikkeitä, hänhän on entinen balettitanssija. Tietysti nykyajan tunnekylmä ilmapiiri haluaa tuhota kaikki tunteenilmaisut ja pitää ihmiset hiljaisina robotteina. Muistoja ei saa olla eikä sanoittaa. Kaikki on törkyä ja roskaa. Ntsimeininkiä. Ja vain nuoremmalla polvella on oikeus määritellä tavaroiden arvo, koska he joutuvat siivoamaan kuoleman jälkeen.
Nuoret on opetettu sanoittamaan tunteensa, heillä tunne tai muisto ei liity esineeseen vaan puhelimessa oleviin kuviin. Monikohan 30v ikäinen suuttuisi, jos sanottaisiin, että puhelimesta pitää siivota pois kaikki turhat kuvat ja vielä kerrottaisiin, että se kännikuva vuodelta 2016 päivää ennen kuin kohtasit Veetin on ihan oikeasti turha, sillä ei ole kenellekään muulle mitään merkitystä.
Mummoni ryhtyi tyhjentämään kodistaan omasta mielestään tarpeetonta sillä ajatuksella, että joka päivä roskapussillinen roskiin (lasi erikseen, muovi erikseen jne. eli kierrätykseen meni paljon) ja samantien alkoi nuoremman polven pyhiinvaellus mummolaan, että minä haluan tämän, minä tämän. Mummo totesi, että nyt ei tyhjennetä kotia muistoista vaan kierrätystavarasta, hän pitää edelleen oman isänsä kultakellon ja olohuoneen "kattokruunun", joska juuri nyt muodikkaana saisi 250 e.
Onko jossain päin Suomea keräysastiat lasiesineille? Täälläpäin kerätään vain pakkauslasia kuten tyhjät lasipurkit, joissa on ollut maustekurkkuja, punajuuria, hilloa tms. Lasiesineitä ei saa laittaa siihen keräysastiaan.
Tuli mieleen että paljon on tavaraa kaapeissa mitä ei koskaan käytetä, itsellänikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä elän tämä elämäni juuri niin kuin haluan enkä ajattele, että perikunnalle on tästäkin vaivaa. Jos on tavaraa, niin onpa siitä ollut iloakin. En aio konmarittaa. Jos ei asunnon tyhjennys kiinnosta, niin maksamalla 10 000 e saa jonkun sen tekemään.
Mitä iloa on komerossa, vintillä ties missä vuosikymmeniä seisovasta romusta.
Meillä siitä oli iloa vuosikymmeniksi: mummon ja vaarin rakkauskirjeet 1900-luvun alussa, mummon vihkipuku, kutsukortteja häihin ja hautajaisiin, kihlajaislahjaksi saatu sokerikko ja kermakko, sodassa kuolleen pojan lapsuudenaikaisia leluja --- paljon romua sinun silmissäsi, meille aarteita. Se romu on pääosin ihan käyttökelpoista tavaraa, mutta nykyiselle kertakäyttösukupolvelle yli vuodenikäisen kattilan käyttäminen on epähygienista, vaikka kattila pestään aina käytön jälkeen.
Olen työkseni tyhjentänyt vinttikomeroita ja varastoja, parhaat ja arvokkaimmat tavarat löytyvät ns. ikäneitojen jäljiltä. Hyvinkin arvokkaita astioita ja esimerkiksi naistenlehtiä 1800-luvulta. Niitä ei muuten enää valmisteta.
No nämä ovat tietysti ihania muistoja, ja säilyttämisen arvoisia asioita.
Meillä mummin asuntoa tyhjennettäessä löytyi mm. muutama kaapillinen Aino-jäätelörasioita, paperi- ja muovikasseja sekä kaikki mahdolliset "tärkeät" paperit viimeisen 20 vuoden ajalta. Esimerkiksi katsastusasemien tarjoukset "Autosi XXX-111 katsastusajankohta lähenee", vuodelta 2004.Kyllähän nuo paperiarkistotkin joskus huvittavat. Esim. lottokupongin kopio 90-luvulta mietelausekirjan välissä.
Ja paitsi että on säästetty veropäätökset ym., on myös säästetty ne "näin täytät veroilmoituksen" -ohjelehtiset. Joka vuodelta.
Nämä viimeiset eivät vie kauhean paljon tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihmisten pitäisi tajuta tehdä kuolinsiivouksensa itse eläessään.
Kva sitten elää 20 vuotta ilman muistoja ja riisutussa kämpässä kun tuli kuolinsiivottua 70-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä elän tämä elämäni juuri niin kuin haluan enkä ajattele, että perikunnalle on tästäkin vaivaa. Jos on tavaraa, niin onpa siitä ollut iloakin. En aio konmarittaa. Jos ei asunnon tyhjennys kiinnosta, niin maksamalla 10 000 e saa jonkun sen tekemään.
Mitä iloa on komerossa, vintillä ties missä vuosikymmeniä seisovasta romusta.
Meillä siitä oli iloa vuosikymmeniksi: mummon ja vaarin rakkauskirjeet 1900-luvun alussa, mummon vihkipuku, kutsukortteja häihin ja hautajaisiin, kihlajaislahjaksi saatu sokerikko ja kermakko, sodassa kuolleen pojan lapsuudenaikaisia leluja --- paljon romua sinun silmissäsi, meille aarteita. Se romu on pääosin ihan käyttökelpoista tavaraa, mutta nykyiselle kertakäyttösukupolvelle yli vuodenikäisen kattilan käyttäminen on epähygienista, vaikka kattila pestään aina käytön jälkeen.
Olen työkseni tyhjentänyt vinttikomeroita ja varastoja, parhaat ja arvokkaimmat tavarat löytyvät ns. ikäneitojen jäljiltä. Hyvinkin arvokkaita astioita ja esimerkiksi naistenlehtiä 1800-luvulta. Niitä ei muuten enää valmisteta.
No nämä ovat tietysti ihania muistoja, ja säilyttämisen arvoisia asioita.
Meillä mummin asuntoa tyhjennettäessä löytyi mm. muutama kaapillinen Aino-jäätelörasioita, paperi- ja muovikasseja sekä kaikki mahdolliset "tärkeät" paperit viimeisen 20 vuoden ajalta. Esimerkiksi katsastusasemien tarjoukset "Autosi XXX-111 katsastusajankohta lähenee", vuodelta 2004.Kyllähän nuo paperiarkistotkin joskus huvittavat. Esim. lottokupongin kopio 90-luvulta mietelausekirjan välissä.
Ja paitsi että on säästetty veropäätökset ym., on myös säästetty ne "näin täytät veroilmoituksen" -ohjelehtiset. Joka vuodelta.
Jo laki velvoittaa säästämään verotukseen liittyät asiakirjat 5 (6) vuotta, sillä verotukseen voi tehdä 5 vuotta muutoksia tai avata ne uudestaan jälkikäteen. Erityisen tärkeää, jos sijoituksia, rahastoja, osakkeita jne.
Verotukseen liittyvät asiakirjat, kyllä. Lasketko sinä sellaiseksi nuo "näin täytät veroilmoituksen" -lehtiset?
No, onneksi nämä on nykyään vero.fi:ssä.
En luottaisi noihin pätkääkään. Kaikki on hakkeroitavissa ja miten sitten eletään, jos oikeasti tapahtuu jotain?
Äitimme vasta kuoli , on vielä edessä asunnon tyhjennys, hänellä paljon vaatteita, huonekaluja ei liikaa, varmaan kierrätyskeskus hakee ne, ei montaa arvokkaampaa esinettä ole, aalto maljakko, pari iittalan vanhaa maljakkoa.
4 kertaa.