Naapurissa menossa kuolinpesän tyhjennys

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä osa puhuu sitä, että jokaisella on oikeus nauttia tavaroista elämänsä loppuun saakka. Mutta eihän siinä siitä ole kyse näiden romunkerääjien kohdalla, että noista tavaroista nautittaisiin. Todellisuudessa kaikkiin tavaraläjiin ja tavaroihin ei ole koskettu vuosikymmeniin eikä niille ole mitään tarvetta. Kyse on mielenterveyden ongelmasta. 

Mistä sinä sen tiedät, onko niihin koskettu?

Jos ihminen haluaa pitää tavarat lähellään, on hänellä siihen oikeus. Ei yli 70v ikäisillä ole ollut shein-kokemuksia eli kertakäyttömaailmaa, heille kestävä tuote on ollut hyvä tuote ja kaikki kotiin tuotu on tarkoitettu käytettäväksi, kunnes on kulunut loppuun. Pizzalaatikko on sielä ehjä, ei siitä kannata luopua, jos perikunta ryhtyykin myymään ja postittamaan tavaraa, on sille laatikolle käyttöä.

Pölymäärä tai tavaroiden maatumisaste kyllä kertoo niiden "aktiivisesta" käytöstä. Tai ne kaatumaisillaan olevat tavaraläjäitykset. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ihmisten pitäisi tajuta tehdä kuolinsiivouksensa itse eläessään.

Mulla on lääkärin antama elinaika ennuste ja oon jo ruvennu myymään tavaroita pois. Kerään ns. arkku kassaa joka jätän lapsille. Vielä pitäis tehdä luettelo taiteesta mikä arvo on suurin piirtein milläkin teoksella ettei mee kirpparille ihan kympillä tai kahdella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä elän tämä elämäni juuri niin kuin haluan enkä ajattele, että perikunnalle on tästäkin vaivaa. Jos on tavaraa, niin onpa siitä ollut iloakin. En aio konmarittaa. Jos ei asunnon tyhjennys kiinnosta, niin maksamalla 10 000 e saa jonkun sen tekemään.

Kyllä minua kiinnostaa tietää, että mihin te hamstraajat tarvitsette mm kulahtaneita toppatakkeja joita on viimeksi käytetty ehkä ysärin alussa? Tai vaikka likaisia ja rikkinäisiä räsymattoja? 

 

Just marraskuussa myin SImon vaatehuoneesta ostetut toppatakit (3 kpl) vintagena a' 60 e. Enemmänkin olisin saanut rahaa, jos olisin kehdannut pyytää. Siistit, toki kulahtaneet oltuaan aioinaan käytössä, mutta yhtä käyttökelpoiset ja ehjät. Aidolla turkisreunusteisella hupulla!

Joku toinen hamstraaja osti? 

Vierailija kirjoitti:

"Vähän outo ja uusi  ilmiö, kun nuoremmat sukupolvet syyllistävät ja kehoittavat vanhempiaan tekemään kuolinsiivouksen ajoissa, ihan kuin odottaisivat vanhempiensa kuolemaa ja  halutaan heistä eroon, mahdollisimman  pian ja vaivattomasti"

 

Tästähän se on kyse nimenomaan. Eivät he vanhemmistaan välitä. 

Kuinka monta kertaa olet tyhjentänyt täynnä romua olevaa asuntoa, varastoja, autotallia. Samalla käynyt töissä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hel#### moni köyhä maksaa suuremmasta asunnosta vain siksi, että ei osaa luopua keräämästään romusta! Elinaika menee romuja järjestellessä, eikä sitä riitä laadukkaaseen, sujuvaan ja nautinnolliseen arkeen.

Pitävät aarteinaan lastulevyhuonekaluja, jotka on täynnä vanhoja lasten vaatteita, leluja, kirjoja, piirustuksia, vanhoja joskus itselle mahtuneita vaatteita, osa ehjiä ja osa lumppuja, pestyjä viilipurkkeja on vinopino, enon vanha tuhkakuppi on säilytetty muistona, kun oli ketjupolttaja ja kuoli keuhkosyöpään, rumia kolhiintuneita kuppeja yms.

Jos olisit elänyt sota-ajan ymmärtäisit miksi sen ajan läpikäyneet säilyttävät jopa viilipurkit. Itse en ole sitä aikaa elänyt, mutta en tuomitse heitä, joille kaiken säilyttäminen on syöpynyt syvälle. Jokaisella on oikeus elää omalla tavallaan eikä kenelläkään ole syytä arvostella toisten tapoja. Ei ole yhtä ainoaa tapaa millä jokaisen tulisi tätä elämää elää.

Jostain kumman syystä he eivät säilytä niitä viilipurkjeja ennen kuin ovat olleet eläkkeellä jo muutaman vuoden. Yhtäkkiä alkaa romun kerryttäminen, jota ei ennen harrastanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Vähän outo ja uusi  ilmiö, kun nuoremmat sukupolvet syyllistävät ja kehoittavat vanhempiaan tekemään kuolinsiivouksen ajoissa, ihan kuin odottaisivat vanhempiensa kuolemaa ja  halutaan heistä eroon, mahdollisimman  pian ja vaivattomasti"

 

Tästähän se on kyse nimenomaan. Eivät he vanhemmistaan välitä. 

Kuinka monta kertaa olet tyhjentänyt täynnä romua olevaa asuntoa, varastoja, autotallia. Samalla käynyt töissä? 

Näinpä. Ja hoitanut perheen.  Ja tehnyt sitä tyhjäystä 300 km päästä. 

Vierailija kirjoitti:

Olen tyhjentänyt surren monta kuolinpesää ja sanoisin, että:

Mukaan et saa mitään, mutta ihan viimeiseen elinpäivään asti jokaisella on oikeus nauttia siitä, mitä hänellä on. Tavaroista, muistoesineistä, varastojen antamasta turvallisuuden tunteesta ja uusien hankintojen antamasta tulevaisuuden toivosta. Kenenkään velvollisuus ei ole jotain perikuntaa säästääkseen luopua elämästään ennenaikojaan.

Omille vanhoille sukulaisilleni sanon, että nauttikaa rauhassa, kyllä minä hoidan sotkun sit kun sen aika tulee.

Tämä on oikea ja aikuinen asenne. Itsekkäät nykyihmiset vaan haluaisivat rahaa mahdollisimman helpolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hel#### moni köyhä maksaa suuremmasta asunnosta vain siksi, että ei osaa luopua keräämästään romusta! Elinaika menee romuja järjestellessä, eikä sitä riitä laadukkaaseen, sujuvaan ja nautinnolliseen arkeen.

Pitävät aarteinaan lastulevyhuonekaluja, jotka on täynnä vanhoja lasten vaatteita, leluja, kirjoja, piirustuksia, vanhoja joskus itselle mahtuneita vaatteita, osa ehjiä ja osa lumppuja, pestyjä viilipurkkeja on vinopino, enon vanha tuhkakuppi on säilytetty muistona, kun oli ketjupolttaja ja kuoli keuhkosyöpään, rumia kolhiintuneita kuppeja yms.

Jos olisit elänyt sota-ajan ymmärtäisit miksi sen ajan läpikäyneet säilyttävät jopa viilipurkit. Itse en ole sitä aikaa elänyt, mutta en tuomitse heitä, joille kaiken säilyttäminen on syöpynyt syvälle. Jokaisella on oikeus elää omalla tavallaan eikä kenelläkään ole syytä arvostella toisten tapoja. Ei ole yhtä ainoaa tapaa millä jokaisen tulisi tätä elämää elää.

Jostain kumman syystä he eivät säilytä niitä viilipurkjeja ennen kuin ovat olleet eläkkeellä jo muutaman vuoden. Yhtäkkiä alkaa romun kerryttäminen, jota ei ennen harrastanut.

Niin, onkohan se näin?  Vai onko näillä viilipurkkien pesijöillä ollut jo aiemmin tämänsuuntaista taipumusta, joka sitten kärjistyy?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Roina on eri asia kuin tunnearvoa sisältävä tavara. Roinaksi sanon 80-luvulta asti kertyneitä mainospipoja ja liian pieniä, kenellekään enää sopimattomia verkka- ja toppatakkeja. Ihan hirveä riita piti taas saada aikaan, että sain ne roskiin. Myös kulahtaneita kuppeja ja huonolaatuisia paistinpannuja/ laseja/ kattiloita, kaikki pitää säästää, ihan kaikki. Eri asia jos säilyttää yhden astiaston tai vanhimpia maljakoita tai jotain mikä sitä tunnetta sisältää. Mutta jos esim. kaikki vanhat pöydät 70-luvulta tähän hetkeen ovat puretutina traktorihallissa ja homeessa eikä niitä saa myydä eikä niistä saa luopua vaikka ovat tekemisen tiellä siellä, mihin pitäisi mahtua töitä tekemään, niin alkaa jo ottaa pattiin

ihanko oikeasti olet oikea henkilö sanomaan ja menemäään toisen kotiin, mikä toppatakki joutaa roskikseen ja mikä ei tai milä on arvo-esine. Eikö se ole vallan käyttöä?

 Vai onko sinusta ok. jos äiti, anoppi tai isä tulee kotiisi ja tyhentää kaappejasi tai meikkivarastosi, kun ne ovat heidän mielestään tarpeettomia

  Arvoesine omistajalle  muododtuu esineen tarinasta, ei itse tavaran markkina-arvosta. 

Joo. Se toppatakki on varmasti korvaamattoman arvokas, kun on roikkunut kylmässä varastossa viimeiset 40 vuotta ilman, että kukaan on edes katsonut sitä. Pari hiirtä hakenut vähän pesänrakennusmateriaalia toppauksista, mutta tunnearvo on silti mittaamaton? 

Niin varmasti.... 

Ostan ison teollisuushallin ja täytän sen kattoon saakka varrettomilla saappailla ja kahvattomilla laukuilla ym vanhoilla autonrenkailla ja jäteöljypytyillä. Siinähän ahneet sukulaiset tappelevat kun siellä on kuulemma hyvää tavaraa. Jollekin se mustapekka jää kouraan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hel#### moni köyhä maksaa suuremmasta asunnosta vain siksi, että ei osaa luopua keräämästään romusta! Elinaika menee romuja järjestellessä, eikä sitä riitä laadukkaaseen, sujuvaan ja nautinnolliseen arkeen.

Pitävät aarteinaan lastulevyhuonekaluja, jotka on täynnä vanhoja lasten vaatteita, leluja, kirjoja, piirustuksia, vanhoja joskus itselle mahtuneita vaatteita, osa ehjiä ja osa lumppuja, pestyjä viilipurkkeja on vinopino, enon vanha tuhkakuppi on säilytetty muistona, kun oli ketjupolttaja ja kuoli keuhkosyöpään, rumia kolhiintuneita kuppeja yms.

Jos olisit elänyt sota-ajan ymmärtäisit miksi sen ajan läpikäyneet säilyttävät jopa viilipurkit. Itse en ole sitä aikaa elänyt, mutta en tuomitse heitä, joille kaiken säilyttäminen on syöpynyt syvälle. Jokaisella on oikeus elää omalla tavallaan eikä kenelläkään ole syytä arvostella toisten tapoja. Ei ole yhtä ainoaa tapaa millä jokaisen tulisi tätä elämää elää.

Jostain kumman syystä he eivät säilytä niitä viilipurkjeja ennen kuin ovat olleet eläkkeellä jo muutaman vuoden. Yhtäkkiä alkaa romun kerryttäminen, jota ei ennen harrastanut.

Niin, eläkkeet eivät ole suuria kuten tällä palstalla kuvitellaan. Ehkäpä heillä alkaa tulla sota-ajan puute mieleen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä osa puhuu sitä, että jokaisella on oikeus nauttia tavaroista elämänsä loppuun saakka. Mutta eihän siinä siitä ole kyse näiden romunkerääjien kohdalla, että noista tavaroista nautittaisiin. Todellisuudessa kaikkiin tavaraläjiin ja tavaroihin ei ole koskettu vuosikymmeniin eikä niille ole mitään tarvetta. Kyse on mielenterveyden ongelmasta. 

Mistä sinä sen tiedät, onko niihin koskettu?

Jos ihminen haluaa pitää tavarat lähellään, on hänellä siihen oikeus. Ei yli 70v ikäisillä ole ollut shein-kokemuksia eli kertakäyttömaailmaa, heille kestävä tuote on ollut hyvä tuote ja kaikki kotiin tuotu on tarkoitettu käytettäväksi, kunnes on kulunut loppuun. Pizzalaatikko on sielä ehjä, ei siitä kannata luopua, jos perikunta ryhtyykin myymään ja postittamaan tavaraa, on sille laatikolle käyttöä.

Koskemattomuudesta kertoo ehjät hämähäkin kutomat verkot ja paksuakin paksumpi pölykerros. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä elän tämä elämäni juuri niin kuin haluan enkä ajattele, että perikunnalle on tästäkin vaivaa. Jos on tavaraa, niin onpa siitä ollut iloakin. En aio konmarittaa. Jos ei asunnon tyhjennys kiinnosta, niin maksamalla 10 000 e saa jonkun sen tekemään.

Kyllä minua kiinnostaa tietää, että mihin te hamstraajat tarvitsette mm kulahtaneita toppatakkeja joita on viimeksi käytetty ehkä ysärin alussa? Tai vaikka likaisia ja rikkinäisiä räsymattoja? 

 

Just marraskuussa myin SImon vaatehuoneesta ostetut toppatakit (3 kpl) vintagena a' 60 e. Enemmänkin olisin saanut rahaa, jos olisin kehdannut pyytää. Siistit, toki kulahtaneet oltuaan aioinaan käytössä, mutta yhtä käyttökelpoiset ja ehjät. Aidolla turkisreunusteisella hupulla!

Joku toinen hamstraaja osti? 

Mitä sitten jos ostikin? Ainakin osaa käyttää tuotteen loppuun, eikä ole kuin nyky-temuttajat jotka haalivat roskaa Kiinasta ja sitä mukaa kun sitä tule, heitetään sitä roskiin, että saa taas uutta roskaa tilalle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hel#### moni köyhä maksaa suuremmasta asunnosta vain siksi, että ei osaa luopua keräämästään romusta! Elinaika menee romuja järjestellessä, eikä sitä riitä laadukkaaseen, sujuvaan ja nautinnolliseen arkeen.

Pitävät aarteinaan lastulevyhuonekaluja, jotka on täynnä vanhoja lasten vaatteita, leluja, kirjoja, piirustuksia, vanhoja joskus itselle mahtuneita vaatteita, osa ehjiä ja osa lumppuja, pestyjä viilipurkkeja on vinopino, enon vanha tuhkakuppi on säilytetty muistona, kun oli ketjupolttaja ja kuoli keuhkosyöpään, rumia kolhiintuneita kuppeja yms.

Jos olisit elänyt sota-ajan ymmärtäisit miksi sen ajan läpikäyneet säilyttävät jopa viilipurkit. Itse en ole sitä aikaa elänyt, mutta en tuomitse heitä, joille kaiken säilyttäminen on syöpynyt syvälle. Jokaisella on oikeus elää omalla tavallaan eikä kenelläkään ole syytä arvostella toisten tapoja. Ei ole yhtä ainoaa tapaa millä jokaisen tulisi tätä elämää elää.

Jostain kumman syystä he eivät säilytä niitä viilipurkjeja ennen kuin ovat olleet eläkkeellä jo muutaman vuoden. Yhtäkkiä alkaa romun kerryttäminen, jota ei ennen harrastanut.

Niin, eläkkeet eivät ole suuria kuten tällä palstalla kuvitellaan. Ehkäpä heillä alkaa tulla sota-ajan puute mieleen

Muutaman vuoden eläkkeellä olleet eivät ole kokeneet sota-ajan puutetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hel#### moni köyhä maksaa suuremmasta asunnosta vain siksi, että ei osaa luopua keräämästään romusta! Elinaika menee romuja järjestellessä, eikä sitä riitä laadukkaaseen, sujuvaan ja nautinnolliseen arkeen.

Pitävät aarteinaan lastulevyhuonekaluja, jotka on täynnä vanhoja lasten vaatteita, leluja, kirjoja, piirustuksia, vanhoja joskus itselle mahtuneita vaatteita, osa ehjiä ja osa lumppuja, pestyjä viilipurkkeja on vinopino, enon vanha tuhkakuppi on säilytetty muistona, kun oli ketjupolttaja ja kuoli keuhkosyöpään, rumia kolhiintuneita kuppeja yms.

Jos olisit elänyt sota-ajan ymmärtäisit miksi sen ajan läpikäyneet säilyttävät jopa viilipurkit. Itse en ole sitä aikaa elänyt, mutta en tuomitse heitä, joille kaiken säilyttäminen on syöpynyt syvälle. Jokaisella on oikeus elää omalla tavallaan eikä kenelläkään ole syytä arvostella toisten tapoja. Ei ole yhtä ainoaa tapaa millä jokaisen tulisi tätä elämää elää.

Jostain kumman syystä he eivät säilytä niitä viilipurkjeja ennen kuin ovat olleet eläkkeellä jo muutaman vuoden. Yhtäkkiä alkaa romun kerryttäminen, jota ei ennen harrastanut.

Niin, eläkkeet eivät ole suuria kuten tällä palstalla kuvitellaan. Ehkäpä heillä alkaa tulla sota-ajan puute mieleen

Muutaman vuoden eläkkeellä olleet eivät ole kokeneet sota-ajan puutetta.

Mutta ovat sota-ajan eläneiden jälkeläisiä, syntyneet kun Suomi oli vielä köyhä maa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tyhjentänyt surren monta kuolinpesää ja sanoisin, että:

Mukaan et saa mitään, mutta ihan viimeiseen elinpäivään asti jokaisella on oikeus nauttia siitä, mitä hänellä on. Tavaroista, muistoesineistä, varastojen antamasta turvallisuuden tunteesta ja uusien hankintojen antamasta tulevaisuuden toivosta. Kenenkään velvollisuus ei ole jotain perikuntaa säästääkseen luopua elämästään ennenaikojaan.

Omille vanhoille sukulaisilleni sanon, että nauttikaa rauhassa, kyllä minä hoidan sotkun sit kun sen aika tulee.

Tämä on oikea ja aikuinen asenne. Itsekkäät nykyihmiset vaan haluaisivat rahaa mahdollisimman helpolla.

Tämä on lähinnä kuolinpesän ammattilaistyhjentäjän tai kirpputoritrokarin asenne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä elän tämä elämäni juuri niin kuin haluan enkä ajattele, että perikunnalle on tästäkin vaivaa. Jos on tavaraa, niin onpa siitä ollut iloakin. En aio konmarittaa. Jos ei asunnon tyhjennys kiinnosta, niin maksamalla 10 000 e saa jonkun sen tekemään.

Kyllä minua kiinnostaa tietää, että mihin te hamstraajat tarvitsette mm kulahtaneita toppatakkeja joita on viimeksi käytetty ehkä ysärin alussa? Tai vaikka likaisia ja rikkinäisiä räsymattoja? 

 

Mun anoppi säilyttää valtavaa kasaa mattoja ulkorakennuksessa. Osa niistä on ollut siellä vuosikymmeniä. Ties montako hiirisukupolvea niissä on pesinyt. Anopille itselle nämä sukulaisten kuolinpesistä haalitut matot (+ verhot, pöytäliinat ja muut tekstiilit) eivät kelpaa käyttöön, mutta lasten koteihin pitäisi kelvata. Sitten ollaan marttyyriä, kun "mikään ei kelpaa". Poiskaan niitä ei saa viedä, kun ihan hyviä ovat vielä! Ja arvokkaita ovat rahallisestikin. Homeelta löyhkäävät ja hiiren kakkaa on joka puolella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä elän tämä elämäni juuri niin kuin haluan enkä ajattele, että perikunnalle on tästäkin vaivaa. Jos on tavaraa, niin onpa siitä ollut iloakin. En aio konmarittaa. Jos ei asunnon tyhjennys kiinnosta, niin maksamalla 10 000 e saa jonkun sen tekemään.

Kyllä minua kiinnostaa tietää, että mihin te hamstraajat tarvitsette mm kulahtaneita toppatakkeja joita on viimeksi käytetty ehkä ysärin alussa? Tai vaikka likaisia ja rikkinäisiä räsymattoja? 

 

Just marraskuussa myin SImon vaatehuoneesta ostetut toppatakit (3 kpl) vintagena a' 60 e. Enemmänkin olisin saanut rahaa, jos olisin kehdannut pyytää. Siistit, toki kulahtaneet oltuaan aioinaan käytössä, mutta yhtä käyttökelpoiset ja ehjät. Aidolla turkisreunusteisella hupulla!

Joku toinen hamstraaja osti? 

Mitä sitten jos ostikin? Ainakin osaa käyttää tuotteen loppuun, eikä ole kuin nyky-temuttajat jotka haalivat roskaa Kiinasta ja sitä mukaa kun sitä tule, heitetään sitä roskiin, että saa taas uutta roskaa tilalle

Eikö kulunut tuote ole jo lopussa, jos se on vielä kulahtaneena arkistoitu kymmeniksi vuosiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hel#### moni köyhä maksaa suuremmasta asunnosta vain siksi, että ei osaa luopua keräämästään romusta! Elinaika menee romuja järjestellessä, eikä sitä riitä laadukkaaseen, sujuvaan ja nautinnolliseen arkeen.

Pitävät aarteinaan lastulevyhuonekaluja, jotka on täynnä vanhoja lasten vaatteita, leluja, kirjoja, piirustuksia, vanhoja joskus itselle mahtuneita vaatteita, osa ehjiä ja osa lumppuja, pestyjä viilipurkkeja on vinopino, enon vanha tuhkakuppi on säilytetty muistona, kun oli ketjupolttaja ja kuoli keuhkosyöpään, rumia kolhiintuneita kuppeja yms.

Jos olisit elänyt sota-ajan ymmärtäisit miksi sen ajan läpikäyneet säilyttävät jopa viilipurkit. Itse en ole sitä aikaa elänyt, mutta en tuomitse heitä, joille kaiken säilyttäminen on syöpynyt syvälle. Jokaisella on oikeus elää omalla tavallaan eikä kenelläkään ole syytä arvostella toisten tapoja. Ei ole yhtä ainoaa tapaa millä jokaisen tulisi tätä elämää elää.

Jostain kumman syystä he eivät säilytä niitä viilipurkjeja ennen kuin ovat olleet eläkkeellä jo muutaman vuoden. Yhtäkkiä alkaa romun kerryttäminen, jota ei ennen harrastanut.

Niin, eläkkeet eivät ole suuria kuten tällä palstalla kuvitellaan. Ehkäpä heillä alkaa tulla sota-ajan puute mieleen

Muutaman vuoden eläkkeellä olleet eivät ole kokeneet sota-ajan puutetta.

Mutta ovat sota-ajan eläneiden jälkeläisiä, syntyneet kun Suomi oli vielä köyhä maa

Ei mun vanhemmat keräile jogurttipurkkeja kuin muovinkierrätykseen. 

Dementikot rupeaa keräämään viilipurkkeja? Näin ainakin meillä. Dementoituneiden vanhempieni omakotitalosta löytyy joka paikasta ruokapakkauksia, onneksi ovat sentään pestyjä. Dementia lopettaa ihmiseltä kaiken järjenkäytön. Kun dementia alkoi hankaloittaa elämää, vanhempi ei pystynyt enää kierrättämään vaan keräsi jätettä talonsa kellariin. Vaikka lopulta järjestin toisen vanhemman tuella normaalin roskapöntön tyhjennyksen muutaman viikon välein, edelleenkin roskat viedään sinne kellariin.