40+: Harmittaako vanheneminen ja ulkonäön rapistuminen?

Ei harmita.

🖕🏻

No ehkä vähän, mutta elämänkokemusten tuoma viisaus on paljon arvokkaampaa, joten nyt elämä on parempaa kuin parikymppisenä.

Ulkoinen rapistuminen harmittaa mutta sisäisesti on paljon itsevarmempi.

40+ ei harmittanut yhtään, 50+ kyllä

Kroppani on aivan tarpeeksi hyvässä kunnossa. Lisävuodet oman ikäni ja kuoleman väliin kyllä kelpaisivat.

Tottakai harmittaa.

Ei harmita. Olen tajunnut ettei minun tarvitse miellyttää muutakuin itseäni.

M47

Ei harmita kun en ikinä mikään näky ole edes ollut.

Vierailija kirjoitti:

🖕🏻

???

Jos kuulut oikeasti 40+ -ikäisiin ja olet sitä mieltä, että väitteeni ulkonäön rapistumisesta ei pidä paikkaansa, et taida olla sinut asian kanssa tai elät jossain omassa todellisuudessasi, missä ihmiset ovat ikuisesti samanlaisia.

T: 45v. itsensä kanssa suht sinut oleva aloittaja

Ei harmita. Melkein tekisi mieleni väittää, että olen nyt paremman näköinen nyt kuin vaikka vain  kymmenen vuotta sitten. Olen hoikistunut (yli 15 kiloa).  Enää en yritä epätoivoisesti peittää kaljuuntuvaa nuppiani, vaan pidän pääni puhtaana ja siistiänä, ja vielä jäljellä olevat hiukset lyhyenä, enkä esim. kampaa enää hiuksia svulta päälaen yli, muka peittääkseni kaljuuntuneen päälakeni.

Mulla on nyt helppoa tämän suhteen: en ole koskaan ollut hyvännäköinen/ kaunis, joten ei ole mitään mitä menettää.

Ainoa mikä harmittaa, on lisääntyvät pikkukrempat (niskajumit ym). Ja se, että yksikin huonosti nukuttu yö tosiaan tuntuu.

Ei harmita. On tärkeämpiäkin asioita. Ikäisekseni olen erittäin hyvässä kunnossa ja kaunis kuitenkin, vaikka toki ikä alkaa näkyä. Enemmän jo odotan kuitenkin lapsenlapsia kuin perässäroikkuvia ihailijoita (olen kuitenkin varattu ollut jo yli 20v, mitäpä niillä ihailijoilla!)

Ja töissä pärjään ihan siinä samassa tai jopa paremmin, kuin nuoremmat meillä, ei vaikuta ulkonäkö työtehtäviin, vaikka asiakastyötä onkin. Olen erittäin tykätty siellä.

Harrastuksissakin kansallispuistot ei ole sylkeneet päin ensimmäisiä ryppyjäni ja säbäjoukkue vaikuttaa edelleen olevan tyytyväinen läsnäolooni.

Eikun ei harmita. Sehän kuuluu asiaan, keho vanhenee ja rapistuu. Ihan jokaisen, joka ikääntyy, keho muuttuu. Joillakin hitaammin, joillakin nopeammin.

Hirveen näköisiä on mun mielestä ne, jotka ei syystä tai toisesta pysty hyväksymään ikääntymistä ja sen mukanaan tuomaa muutosta, vaan yrittävät kaikin tavoin (leikkaukset/täytteet jne) näyttää nuorekkaalta. Harva onnistuu, ja todella monet näyttääkin sitten vaan kumiankalta.

Tärkeintä on varmaan olla sinut asian kanssa ja hyväksyä itsensä. Mitäänhän ei ikääntymiselle kukaan voi, tietty voi treenata, elää terveellisesti jne.

Ymmärrän toki, että vielä parikymppisenä ikääntyminen on vielä jossain kaukana horisontin takana, eikä sen ymmärtäminen että sama tapahtuu myös itselle, ole ehkä ihan helppoa.

Mutta tapahtuu se. Ja silloin toivottavasti osaa jo tykätä itsestään ei-täydellisenä ja vähän rupsahtaneenakin, koska ulkonäkö ei todellakaan määritä ihmistä.

Harmittaa elimistön alkava rappeutuminen. Tylsää tämä. Kaikenlainen väsyminen ja rämppääntyminen on vaan edessä.

Kyllä harmittaa. Oli se niin kaunis vartalo ja totuin siihen.

Stressasin parikymppisenä hiustenlähtöä ja sitä etten voi enää urheilla vanhana. Nyt on tukka vielä päässä ja treenit kulkee hyvin. Ikää melkein 50.

jos pysyttäis aina saman näköisinä, ei oltais ihmisiä, vaan robotteja!

Ei harmita. Olen jo reilusti yli 50 ja mies innostuu minusta edelleen enemmän kuin tarpeeksi.

Liikun, pidän pari paastopäivää viikossa, pukeudun huolella ja meikkaan ja olen ihan tyytyväinen siihen mitä näytän.

Olen nyt oikeastaan onnellisempi kuin koskaan aiemmiin.