Kumpi on pahempi englanninkielen puhumisessa: tehdä joku kieluoppivirhe vai ääntää rallienglanniksi?

Ketä kiinnostaa? Mitä väliä noilla on? Käytännön elämässä ei mitään.

Ehottomasti mongerrus

Kunhan puhe on suht sujuvaa, eikä mitään kamalaa änkyttämistä tai ihan jatkuvaa sanojen hakemista, niin kumpikaan ei haittaa.

Vierailija kirjoitti:

Rallienglannin käyttö on yksinomaan noloa, koska sitä ei kukaan suomalainen ole koskaan oppinut koulussa. Kukaan ope ei opeta rallienglannilla ja jos joku aikuinen sitä käyttää, niin se on vain ja ainoastaan siksi, että on joko tyhmä tai  haluaa peittää oman epävarmuutensa englannin kielessä. 

Nolo on tämä id i  ootin kirjoituskin. Jos ihminen tulee ymmärretyksi puhumallaan kielellä niin ollaan ja hyvällä mallilla.

Ton takia monikaan ei halua edes yrittää puhua englantia, kun tommoset besserwisserit hirnuu vieressä joko ääntämistä, tai kielioppia. Nöyryyttävää, pitäkää tunkkinne, ihan suomeksi..

Nykyään huomaa, että englantia ykköskielenä puhuvat nuoret tekee yksinkertaisia kielioppivirheitä. Esimerkiksi too on usein to, vaikka selvästi olisi pitänyt olla too.

Mitä väliä! Kunhan tulee ymmärretyksi.

Rallienglanti. Ja se vielä yhdistettynä siihen että tehdään niitä samoja virheitä ääntämisessä ja kieliopissakin.

Ehdottomasti rallienglanti. Ketä kiinnostaa pienet kielioppivirheet vierasta kieltä puhuttaessa?

Meillä oli 1980 semmoinen enkunmaikka, että se sanoi välillä luokalle tunnin alussa että "tänään suristaan kuin mehiläiset". Harjoiteltiin ääntämistä tuntikaupalla. Ääntäminen oli hänelle tärkeämpää kuin kielioppi.

Ei kumpikaan, jos tulee ymmärretyksi. Pahinta on suomalaiset, jotka kuvittelevat puhuvansa täydellistä englantia ja arvostelevat muiden englanninkielen taitoa.

Ruotsinlaivalla pyydettiin puhumaan rallienglantia, kun yritin kouluruotsia.

Vierailija kirjoitti:

Ruotsinlaivalla pyydettiin puhumaan rallienglantia, kun yritin kouluruotsia.

Minulta taas kysyttiin, miksi puhun rallienglantia, kun puhuin kouluruotsia.

Kielioppivirheet tulee ja menee, ne ei hittaa, jos asiayhteys tulee ymmärretyksi.

Rallienglantia mongertavilla pitäisi olla ehdoton puhekielto. Karseeta kuunneltavaa.

Ei kai sillä väliä, mistä kielestä on kyse. Aivan sama, onko kyse englannista, venäjästä tai saksasta. Pääasia, että tulee ymmärretyksi.

Itse teen varmasti paljonkin virheitä puhuessani venäjää. Kummasti vaan asiakkaat on iloisen yllättyneitä, että ymmärrämme hyvin drug drugam (toinen toistamme). Kukaan ei koskaan valita kielioppivirheistäni. Vuosia häpesin kielitaitoni rapistumista ja virheitä, mutta sehän on nimenomaan toisinpäin. Kun venäläinen asiakas pyytää apua suomalaiselta asianajajalta, niin saa olla pirun tyytyväinen, että tämä puhuu ja ymmärtää venäjää. Enemmän häntä itseään saa hävettää se, ettei puhu englantia tai suomea. 

Aivan sama pätee englantiin. Kunhan ymmärretään toisiamme, niin se tärkeää. En todellakaan puhu täydellistä englantiakaan, mutta kummasti asiat hoituu.

asianajaja

Ei kumpikaan. Joku kielioppivirhe on pisara meressä rallienkkuääntämyksineen, kun asia ja ihminen tulee ymmärretyksi. Ei kukaan ole oman äidinkielensä 100% osaaja. Erehtyminen on inhimillistä ja virheistä oppii ja jokaisella oma äänensä jne.

Pilikun viilaamisesta tulloo vaan tatti ottaan...

Pahin virhe on olla puhumatta englantia sen pelossa, että tekee kielioppivirheitä tai ääntää huonosti.

Vaihtoehto C: olla avaamatta suutaan virheiden tekemisen pelossa. T. Ope

I don't give a fuck!

Ainoa, millä on merkitystä on se, että kommunikointi onnistuu ja viesti menee perille. Ihan sama, vaikka olisi mitä virheitä tai käytettäisiin vaan elekieltä tms

Puhuttaessa kielioppivirheitä ei välttämättä edes notice mutta kirjallisessa ulosannissa ne aiheuttaa nopeasti yksinkertaisen kuvan kirjoittajasta. Puhuessa ääntämys on tärkeä.