Lue keskustelun säännöt.
Parisuhde.Mikä on parasta?
Kommentit (218)
Vierailija kirjoitti:
Läheisyys ja turvallisuus.
Tämä on hyvä että näin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies. Se on ihana, komea, kiltti, fiksu, hauska, ahkera. 25 vuoden jälkeenkin tykkään vaan katsella sitä, nukkua kyljessä kiinni, jutella ja suunnitella kaikkea yhdessä. Olen peruslaiska, joten luulen, että jos asuisin yksin en söisi koskaan mitään kunnollista, en siivoaisi kuin pienimmän mahdollisen pakollisen, en laittaisi jouluvaloja, en jaksaisi tsempata. Mutta kun on tuo mies, haluan olla parempi ja pysyä paremmassa kunnossa ja laittaa terveellistä ruokaa ja olla aktiivisempi.
Rennot illat kahdestaan. Viime aikoina ollaan yhdessä pelattu pleikkaria lauantai-iltaisin. Silloin tilataan Woltilla mättöä, lojutaan sohvalla viltin alla ja pelataan. Sunnuntai-aamut ovat myös ihan parhaita: nukutaan pitkään, lojutaan sängyssä sylikkäin ja vitsaillaan höpöjuttuja. Yleensä minä teen aamiaista ja mies ylistää sitä kuin suursankaritekoa (olen onneton kokki, en osaa tehdä ns. kunnon ruokaa mutta hyvän aamupalan sentään luon!) :D
Ne pienet kosketukset ohimennen. Suukot nenänpäähän ja hipsutukset niskassa...
Arkisin kun ei töiden takia nähdä, lähetellään päivän mittaa toisillemme meemejä ja muita kevennyksiä.
Kyllä se on ehdottomasti riittävä seksin saaminen. Kerrankin ei tarvitse hirveää säätöä ja laittautumista siihen että saa riittävästi tyydytystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parasta on ensimmäiset 12-18kk.
Tämä on ehdottomasti omakin näkemykseni. Keskimäärin tuon ajan jälkeen parisuhteesta tulee työntekoa, eikä siinä hirveesti kivoja elementtejä ole.
Yhteenkuuluvuuden tunne.
Meillä on jo vuosia jatkunut etäsuhde, joskus ollaan kuukausikin samassa osoitteessa joskus vain viikonloput mutta rakkaus kantaa.
Onneksi löysin kaltaiseni joka kaipaa sitä omaa aikaa ja tilaa ja kuitenkin rakkaussuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parasta on ensimmäiset 12-18kk.
Onko se alku symbioottista yhteiseloa?
Mitä sen jälkeen tapahtuu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parasta on ensimmäiset 12-18kk.
Onko se alku symbioottista yhteiseloa?
Mitä sen jälkeen tapahtuu?
No vaihdetaan uuteen, senkin fossiili.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun parisuhteessa parasta on kaikki! On aina joku, jolle puhua. Ja jos ei huvita puhua, niin voidaan olla hiljaa sylikkäin. On ihanaa kun on joku, jota kiinnostaa minun kuulumiset, ja jonka kuulumisia on mukava kuunnella.
En jaksaisi itselleni pelkästään kokkailla ruokaa, ja jos vain itselleni kokkaisin, tekisin jotain ei-maistuvaa pöperöä. Omaa rakasta varten jaksan panostaa, ja saan itsekin nauttia lopputuloksesta.
Nukun tosi surkeasti yksin. Puolison kanssa nukumme ihan toisissamme kiinni, ja todella sikeästi! Hän rakastaa sitä, miten lämmin olen öisin.
Puoliso huolehtii minusta, minä hänestä. Meillä on melkein kilpailu, että kumpi saa tehdä toiselle enemmän hyvää. Molemmat kokevat, että toiselta saa enemmän takaisin, kun mitä itse panostaa. Ja molemmat panostamme paljon, aina toisen hyvinvointi etusijalla.
Seksi on myös merkittävä asia. Olemme siinä älyttömän hyviä, oltiin ekasta kerrasta lähtien! Ja seksi senkun paranee ajan kuluessa, kun tunteet syvenee joka ikinen päivä. Olemme onnekkaita.
Ja loppujen lopuksi, vaikka meissä on paljon samaa, niin molemmat ymmärrämme toistemme erilaisuudet ja otamme kopin niistä asioista, jotka toiselle on vaikeita. Minä en useinkaan siivoa, puolisoni on siistimpi ja siksi hoitaa sen useimmiten. Hän taas ei tykkää kaupassa käymisestä tai ruokalistojen suunnittelusta, joten minä mielelläni hoidan sen.
Tuomme toisistamme parhaat puolet esiin, ja paikkaamme toistemme puutteita. Yhdessä täydellisiä!
Voi miten ihania vastauksia numerot 4 ja 14. Mistä ihmeestä tuollaisia miehiä löytää? Olen todella kateellinen ja entistä surkeampi sinkkunainen. Mutta onnittelut teille, onneksi näytätte osaavan myös arvostaa sitä mitä teillä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi miten ihania vastauksia numerot 4 ja 14. Mistä ihmeestä tuollaisia miehiä löytää? Olen todella kateellinen ja entistä surkeampi sinkkunainen. Mutta onnittelut teille, onneksi näytätte osaavan myös arvostaa sitä mitä teillä on.
Kiinnitin huomiota samaan. Sinkkuna haaveilee moisesta autuudesta, mutta toisaalta näitä positiivisia kommentteja lukiessa muistaa, että vielä on toivoa onnellisen ja tasapainoisen parisuhteen ja rakkauden suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se että rakastaa ja saa rakkautta myös itse.
Rakkaus, ystävyys, läheisyys ja intohimo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parasta on ensimmäiset 12-18kk.
Tämä on ehdottomasti omakin näkemykseni. Keskimäärin tuon ajan jälkeen parisuhteesta tulee työntekoa, eikä siinä hirveesti kivoja elementtejä ole.
No, parisuhteeseen täytyy panostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parasta on ensimmäiset 12-18kk.
Tämä on ehdottomasti omakin näkemykseni. Keskimäärin tuon ajan jälkeen parisuhteesta tulee työntekoa, eikä siinä hirveesti kivoja elementtejä ole.
En haluaisi takaisin sitä epävakaata, unetonta jaksoa. Pakko mielistellä toista ja esittää vähän enemmän kuin on. Helpottaa, kun toinen on siinä rinnalla ja tuntee sinut. Jo huonotkin puolet ja sietää siitä huolimatta.
Henkinen ja fyysinen läheisyys. Tosi usein toinen aloittaa keskustelun asiasta, jota toinen on juuri ajattelemassa, on niin hyvä yhteys että skeptikon tiedeuskokin välillä vapisee. Molemmilla on turvallinen olo ja kumpikin saa olla aivan oma itsensä. Huumori kukoistaa (toki kukkien kauneus on katsojan korvassa), ja on hyviä keskusteluja. Molemmat haluaa toiselle hyvää ja toteuttaa sitä myös käytännössä kauniiden sanojen lisäksi. Ja toisen kosketus kaikissa muodoissaan on kuin lääkettä <3
Kävellään edelleen käsi kädessä ja joka päivä kerrotaan toiselle miten ihana hän on ja miten onnekkaasti on käynyt. Viisi vuotta menty näin.
Läheisyys ja turvallisuus.