Parisuhde.Mikä on parasta?

Että joku muukin käy kaupassa ja tekee ruokaa, sekä kuljettaa lapsia harrastuksiin eikä kaikkea tarvitse hoitaa yksin.

Vierailija kirjoitti:

Voi miten ihania vastauksia numerot 4 ja 14. Mistä ihmeestä tuollaisia miehiä löytää? Olen todella kateellinen ja entistä surkeampi sinkkunainen. Mutta onnittelut teille, onneksi näytätte osaavan myös arvostaa sitä mitä teillä on.

Joku on joskus sanonut, että onnellista parisuhdetta etsivä tekee sen virheen, että hakee täydellistä kumppania, olematta sitä itse.

Kärsivällisyys ja ymmärtäväisyys toisiamme kohtaan. Me riidellään harvoin ja silloin kun riidellään, niin kumpikaan ei koskaan pyri loukkaamaan toista, vaan yritetään keskustelemalla sanoittaa omat tunteet ja löytää ratkaisu, jos se on tarpeen. Ylipäätään se, että on turvallista näyttää tunteet laidasta laitaan ja olla oma itsensä on ihanaa. Mietin tosi herkästi omia sanomisia ja sitä, miltä näytän muitten silmissä, mutta oman miehen kanssa en mieti, vaan koen, että riitän tällasena.

Parasta on turvallisuus, luottamus ja se että riität juuri sellaisena kun olet.

Vierailija kirjoitti:

Minun parisuhteessa parasta on kaikki! On aina joku, jolle puhua. Ja jos ei huvita puhua, niin voidaan olla hiljaa sylikkäin. On ihanaa kun on joku, jota kiinnostaa minun kuulumiset, ja jonka kuulumisia on mukava kuunnella.

En jaksaisi itselleni pelkästään kokkailla ruokaa, ja jos vain itselleni kokkaisin, tekisin jotain ei-maistuvaa pöperöä. Omaa rakasta varten jaksan panostaa, ja saan itsekin nauttia lopputuloksesta.

Nukun tosi surkeasti yksin. Puolison kanssa nukumme ihan toisissamme kiinni, ja todella sikeästi! Hän rakastaa sitä, miten lämmin olen öisin.

Puoliso huolehtii minusta, minä hänestä. Meillä on melkein kilpailu, että kumpi saa tehdä toiselle enemmän hyvää. Molemmat kokevat, että toiselta saa enemmän takaisin, kun mitä itse panostaa. Ja molemmat panostamme paljon, aina toisen hyvinvointi etusijalla.

Seksi on myös merkittävä asia. Olemme siinä älyttömän hyviä, oltiin ekasta kerrasta lähtien! Ja seksi senkun paranee ajan kuluessa, kun tunteet syvenee joka ikinen päivä. Olemme onnekkaita.

Ja loppujen lopuksi, vaikka meissä on paljon samaa, niin molemmat ymmärrämme toistemme erilaisuudet ja otamme kopin niistä asioista, jotka toiselle on vaikeita. Minä en useinkaan siivoa, puolisoni on siistimpi ja siksi hoitaa sen useimmiten. Hän taas ei tykkää kaupassa käymisestä tai ruokalistojen suunnittelusta, joten minä mielelläni hoidan sen.

Tuomme toisistamme parhaat puolet esiin, ja paikkaamme toistemme puutteita. Yhdessä täydellisiä!

Minun piti vastata ihan samoin ap:n kysymykseen! Olemme onnekkaita!

N49

Jos on paljon tai isoa kannettavaa ei tarvi miettiä ketä kehtaa pyytää avuksi.

Muuten melkoinen taakka.

Se, että aamulla on kahvinkeitin ladattu minua varten. Kun hänen reppu on eteisessä merkkinä siitä, että on tullut kotiin yövuorosta aamulla aikaisin. Ja tiedän, että yläkerrassa nukkuu hän, joka rakastaa minua maailman eniten. Vaikka en ole aina edes sitä ansainnut. Eikä hänkään ole täydellinen, mutta halutaan silti jakaa elämä toistemme kanssa. Pieniä asioita, joita ilman elämä olisi kovin erilaista.

Vierailija kirjoitti:

Jos on paljon tai isoa kannettavaa ei tarvi miettiä ketä kehtaa pyytää avuksi.

Muuten melkoinen taakka.

Se on aina sääli kun ihminen ei ole tyytyväinen omiin valintoihinsa.

Rakkaus. Seksi, läheisyys. Se, että mies oikeasti tykkää meidän 8 pelastetusta kissasta. Se ettei jää koskaan yksin kun on joku ongelma, vastavuoroisesti autetaan. 

Seksi, luottamus, yhteenkuuluvuus, perinteiset sukupuoliroolit.

Naisena luen tätä rimpsua, ja ihmettelen että missä tässä kuvailtuja miehiä - ja naisia oikein kasvaa?

Huomaan että olen jäänyt paljosta paitsi, varmaan pitkälti siksi, etten oikein osaa tuota omaa osuuttani.

Vierailija kirjoitti:

Naisena luen tätä rimpsua, ja ihmettelen että missä tässä kuvailtuja miehiä - ja naisia oikein kasvaa?

Huomaan että olen jäänyt paljosta paitsi, varmaan pitkälti siksi, etten oikein osaa tuota omaa osuuttani.

Ihan kaikkialla meitä on. Siis meitä jotka osaamme katsoa peiliin ja ottaa vastuun omista tekemistä ja omasta hyvinvoinnista. Joo hyvästä jää aina paitsi jos ei kanna itsestään vastuuta.

Jos ei kykene olemaan onnellinen patisuhteessa, se on aina myös oma syy. Ihmeen moni syyttelee sitä toista, itse valitsemaansa ihmistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisena luen tätä rimpsua, ja ihmettelen että missä tässä kuvailtuja miehiä - ja naisia oikein kasvaa?

Huomaan että olen jäänyt paljosta paitsi, varmaan pitkälti siksi, etten oikein osaa tuota omaa osuuttani.

Ihan kaikkialla meitä on. Siis meitä jotka osaamme katsoa peiliin ja ottaa vastuun omista tekemistä ja omasta hyvinvoinnista. Joo hyvästä jää aina paitsi jos ei kanna itsestään vastuuta.

Kommentoija varmastikin tarkoitti sitä, ettei näe itseänsä noin riippuvaisena toisesta, ihaillen häntä ja yrittäen Ola jatkuvasti parempi siksi ettei toinen lähde.

Minäkään en osaisi sitä osaa tuossa kuviossa.

Vierailija kirjoitti:

Naisena luen tätä rimpsua, ja ihmettelen että missä tässä kuvailtuja miehiä - ja naisia oikein kasvaa?

Huomaan että olen jäänyt paljosta paitsi, varmaan pitkälti siksi, etten oikein osaa tuota omaa osuuttani.

Juu ei se kauan yksipuolisesti toimi.

Vierailija kirjoitti:

Hellyys.

"Rakkaus on hellyyttä muuten se on mennyttä sitä pitää vaalia..."

Se loppu. Ero. Vapautuminen häkistä.

Koskaan ei osaa arvostaa vapautta niin paljon kun silloin  kun eroaa parisuhteesta. 

Nimim. lopultakin vapaa sinkku nainen

Tähän tulee varmasti väistämättä mainittua kaikki ihanat asiat, ei vain parasta :) Yksi parhaista asioista omassa parisuhteessani on kommunikaatio. Pystymme keskustelemaan vaikeistakin asioista, ymmärrämme toisiamme ja pystymme antamaan kehuja ja kiitosta, mutta myös kritiikkiä toiselle mikäli sellaiseen on tarve.

Molemmat kykenee fiksuun keskusteluun, mutta nauramme myös samanlaisille höpsöille jutuille. Muita ihania asioita on läheisyys, samankaltaiset seksihalut ja -mieltymykset ja kaikki yhteinen tekeminen. 

Edellisistä suhteista oppineena arvostan myös paljon sitä, että mieheni kanssa meillä on samanlainen toive yhdessäolon määrästä. Kummankaan ei tarvitse surkutella liian harvoin näkemistä, tai ahdistua liian usein näkemisestä. 

Molemmilla on odotuksena parisuhteelle se, että yhdessäolon ei yleisesti ottaen kuulu viedä energiaa, vaan antaa voimia. Jos suhde tuntuu työltä ja jatkuvasti on selkkauksia, pitää varoa sanojaan eikä voi olla oma itsensä... miksi silloin olla yhdessä?

Rakkaus ja toisen tukeminen. Olen joutunut lähiaikoina käymään ihan hirveissä lääketieteellisissä tutkimuksissa ja toimenpiteissä. Mies on pyytämättä tullut mukaan jos on sallittu ja pitänyt kädestä koko toimituksen ajan. Kotona hoidetaan vastuista vuorollaan ja kykyjen mukaan rahasta ei kinastella eikä muustakaan turhasta. Tehdään elämää mukavaksi touhuamalla pientä hauskaa yhdessä, välillä katsellaan leffoja joskus taas mennään metsäkävelylle ja grillataan jollain laavulla. Pian 8 vuotta yhdessä, silti suhde ja yhteenkuuluvuus paranevat kokoajan. En tiennyt että tällaista onnea voi olla olemassa, mutta se on kohdalle sattunut ja siitä on syytä olla onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Kärsivällisyys ja ymmärtäväisyys toisiamme kohtaan. Me riidellään harvoin ja silloin kun riidellään, niin kumpikaan ei koskaan pyri loukkaamaan toista, vaan yritetään keskustelemalla sanoittaa omat tunteet ja löytää ratkaisu, jos se on tarpeen. Ylipäätään se, että on turvallista näyttää tunteet laidasta laitaan ja olla oma itsensä on ihanaa. Mietin tosi herkästi omia sanomisia ja sitä, miltä näytän muitten silmissä, mutta oman miehen kanssa en mieti, vaan koen, että riitän tällasena.

Tämä on muuten avain onnelliseen parisuhteeseen. Sitä ei ole niin kauan kun on tarve päästä toisen niskan päälle tai loukata toista tahallaan. Toista osapuolta pitää molempien arvostaa.