Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Epävakaa vaimo?
Nuuskamuikkunen
12.12.2022 |
Olemme olleet yhdessä toistakymmentä vuotta ja on ollut parempia aikoja, mutta melkoisesti myös huonompia. Olen alkanut epäillä, että onko vaimolla mahdollisesti epävakaa persoonallisuus vai olenko mahdollisesti kuvitellut kaiken ja minä itse olenkin se epävakaa. Tässä kuitenkin lyhyesti ajatuksiani.
Tilanne on käynyt pidemmän päälle melko ahdistavaksi ja ei olisi ihme jos ero koittaisi. Meillä on lapsia, lainoja yms, joten ihan yksinkertainen ratkaisu ero ei olisi. Vaimolla on taustana traumaattinen lapsuus, joka selittänee ainakin jossain määrin käytöstä. Suhteessamme on mielestäni erittäin paljon riitoja ja tuntuu, että minua syyllistetään milloin mistäkin. Minulla on aiemmin kokemusta lyhyemmästä n. 3 vuoden mittaisesta suhteesta, jossa ei riidelty yhtään, joten tuohon peilattuna koen etten ole kovinkaan riidanhaluinen yksilö. No, vaimon kanssa riidellään kuitenki jatkuvasti. Koen, etten itse aloita yhtään riitaa vaan hän ne aloittaa. Voi toki olla, että joku minun toiminnassani on se syy miksi riita alkaa, mutta kuitenkin. Lisäksi vaimo on yksinkertaisesti hyvin ilkeä ja aina on vika muissa, eikä omassa toiminnassa mitään vikaa. Ei kestä pienintäkään kritiikkiä aiheesta ja jos jotain mainitsen, niin aloittaa kovan syyttelyn ja siitä seuraa tietysti riita, josta hän ei "häviäjänä" poistu. Masennusjaksojakin löytyy historiasta, mutta tällä hetkellä ei sellaista ole päällä.
Eli summasummarum. Vauhtia ja riitoja suhteessamme riittää ja en tiedä miten perin tässä nyt olisi ja mitä tekisi. Olisiko vinkkejä?
Kommentit (78)
Tää on vauva-palsta, eli nyt on selkeesti diagnoosina että sinä olet narsisti, vaimos on täysin syytön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikutat narsistiselta.
haha, ehti tulla jo ennen mun kommenttia.No,tuohan vahvistaa vain sitä.
Hyvin mahdollista, tutulta kuulostaa. T: epävakaa vaimo, mutta ei sinun vaimosi
Kuulostat minun eksältäni joka teki ratkaisun erota. Minä epävakaa. Jos vaimo ei sitä halua niin älä sitä tee mikäli edes vähän välität vielä.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat minun eksältäni joka teki ratkaisun erota. Minä epävakaa. Jos vaimo ei sitä halua niin älä sitä tee mikäli edes vähän välität vielä.
Miksi pitäisi jäädä huonoon suhteeseen, jossa itse voi huonosti? Jotta toinen ei voisi huonosti? Ei, kyllä jokainen saa tehdä itsensä kannalta päätöksiä. Enpä tiedä onko se lapsillekaan hyväksi kasvaa jatkuvan riitelyn keskellä. Toivottavasti vaimon epävakaa käytös ei ulotu lapsiin asti. Voi olla todella traumatisoivaa elää persoonallisuushäiriöisen vanhemman kanssa, jos tässä on persoonallisuushäiriöstä kysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun yksi kaveri on epävakaa ja hänen kanssaan elo on tosi hankalaa. Ei löydä myöskään suhdetta sen takia kun haastaa riitaa jo ennen kuin mies avaa suunsa.
Mutta siis välillä saattaa olla tosi herttainen ja kiva, sitten yhtäkkiä onkin tosi epävarma itsestään, ahdistunut ja suuttuu kaikesta. Saattaa saada riidan aikaiseksi niin etten minä edes ymmärrä mistä se on tullut.
Mutta vaimostasi en tiedä. Myös masennus voi tehdä epävakaata käytöstä, epävakaassa kuitenkin on yleensä aika selvät ne nousut ja laskut. Jos ihminen on aina vähän kärttyinen niin epäilisin uupumusta tai masennusta. Kannattaa istua alas ja puhua, ehdottaa vaikka pariterapiaa.
Juuri tuollaista meillä on. Ei vaimolla ole oikein kavereitakaan elämän varrelta kertynyt. Pariterapiassa käyty ja siellä oltu vaimon pyynnöstä kun olen ottanut eroaikeet esille. Tosin tuota esiin ottoa seurasi useamman vuoden jakso, jossa vaimo uhkaili erolla säännöllisen epäsäännöllisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juuri tuollaista meillä on. Ei vaimolla ole oikein kavereitakaan elämän varrelta kertynyt. Pariterapiassa käyty ja siellä oltu vaimon pyynnöstä kun olen ottanut eroaikeet esille. Tosin tuota esiin ottoa seurasi useamman vuoden jakso, jossa vaimo uhkaili erolla säännöllisen epäsäännöllisesti.
Tämä siis kommenttina tuohon 7/9 viestiin. T aloittaja.
Minun vikani ei ole riitely. Tuon ajatuksen voisit purkaa ensimmäisenä. Ei kestä kritiikkiä. Tuon toisena.
Mistä kritisoit rakasta naistasi? Onko se tarpeellista?
Miten jatkat riitelyä? Jätätkö rakkaan naisesi huomiotta? Pidätkö mykkäkoulun? Onko käytöksesi välinpitämätöntä?
Onko riitelyn syy mielestäsi turha? Miksise on turha? Voisitko istua alas ja miettiä voiko asia olla toisen näkökulmasta erilainen? Uskallatko asettua toisen asemaan peilaamaan omaa käytöstäsi?
Ensisijaisesti vastuu on aina otettava itsestään. Muutos voi kestää jonkin aikaa, koska aiempaan tapaan toimia on totuttu.
Oletko tehnyt parisuhteessasi toista huomioivia tekoja? Pidättekö vapaailtoja yhdessä? Kerrotko arjessa kauniita sanoja naisellesi? Kehutko? Kosketatko hellästi?
Kerrotko ääneen, että rakastat?
Rakastatko naistasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat minun eksältäni joka teki ratkaisun erota. Minä epävakaa. Jos vaimo ei sitä halua niin älä sitä tee mikäli edes vähän välität vielä.
Miksi pitäisi jäädä huonoon suhteeseen, jossa itse voi huonosti? Jotta toinen ei voisi huonosti? Ei, kyllä jokainen saa tehdä itsensä kannalta päätöksiä. Enpä tiedä onko se lapsillekaan hyväksi kasvaa jatkuvan riitelyn keskellä. Toivottavasti vaimon epävakaa käytös ei ulotu lapsiin asti. Voi olla todella traumatisoivaa elää persoonallisuushäiriöisen vanhemman kanssa, jos tässä on persoonallisuushäiriöstä kysymys.
Lapsethan jää keskenään epävakaan kanssa eron tullen.
Jos vaimolla on muut suhteet kunnossa, hän ei välttämättä ole epävakaa, vaan kyse voi olla traumabondista ja parisuhteen dynamiikasta. Itse olin entisessä avioliitossani välttelevän miehen kanssa aika hirveä (no kumpikaan ei niin kiva). Miehen etäisyys ja itsekeskeiset päätökset ahdisti ja hain huomiota naurettavin ja surullisin tavoin.
Kun tajusin ettei tuossa suhteessa tule mikään paranemaan, kun itse uhrasin ihan parisuhteen perustarpeet eikä mies kokenut tarvetta tai mahdollisuutta muutokseen niiden osalta, erottiin. Päätin että en koskaan enää lähde tuollaiseen viruitelmään. Löysin uuden kumppanin ja olen ollut nyt vuosikausia onnellisessa suhteessa, jossa ei riidellä käytännössä koskaan ja silloin harvoin kun riidellään niin sekin on asiallista. En siis ole epävakaa, vaikka huono suhde veti minusta sellaiset piirteeni esiin.
Jos kumppanin muu elämä rullaa, kyse on teistä kahdesta, eli pohtisin omaakin rooliani. Onko elämässä aidosti kaksi ihmistä, jotka suunnittelevat sitä yhdessä, vai elätkö vsin omaasi ja kumppani tulee tai on tulematta mukana? Jaatko vapaasti henkistä ja fyysistä läheisyyttä? Jos tiedät olevasi etäinen mutta ettet pysty muuttumaan, on vastaus kumppanin muuttuminen tai ero. Todennäköisesti molempien pitäisi kyetä kompromisseihin. Jutelkaa paljon. Jos taas mikään noista ei aidosti yhtään kolahda ja kumppanilla on selviä haasteita useammassakin ihmissuhteessa, epävakautta liipannee ainakin läheltä. Eli kumppanin tulisi haluta tehdä asialle jotain.
Vähän tässä mietityttää, mitä olette aiemmin asiasta puhuneet. Jos ette mitään, niin se jo vihjaa suhteen laatuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täältä näkemys asiaan. Vaimo on kokenut turvattomuutta aikaisemmassa elämässään. Sinä olet turvallinen kohde, johon voi purkaa kaikki pettymykset. Seuraavan riidan syttyessä sano, että hän on sinun kanssasi turvassa kaikilta maailman myrskyiltä. Sano se aina uudestaan ja uudestaan. Hän tulee koettelemaan monta kertaa. Ei ilkeyttään, vaan siksi, että on rikki.
Vierailija kirjoitti:
Minun vikani ei ole riitely. Tuon ajatuksen voisit purkaa ensimmäisenä. Ei kestä kritiikkiä. Tuon toisena.
Mistä kritisoit rakasta naistasi? Onko se tarpeellista?
Miten jatkat riitelyä? Jätätkö rakkaan naisesi huomiotta? Pidätkö mykkäkoulun? Onko käytöksesi välinpitämätöntä?
Onko riitelyn syy mielestäsi turha? Miksise on turha? Voisitko istua alas ja miettiä voiko asia olla toisen näkökulmasta erilainen? Uskallatko asettua toisen asemaan peilaamaan omaa käytöstäsi?
Ensisijaisesti vastuu on aina otettava itsestään. Muutos voi kestää jonkin aikaa, koska aiempaan tapaan toimia on totuttu.Oletko tehnyt parisuhteessasi toista huomioivia tekoja? Pidättekö vapaailtoja yhdessä? Kerrotko arjessa kauniita sanoja naisellesi? Kehutko? Kosketatko hellästi?
Kerrotko ääneen, että rakastat?
Rakastatko naistasi?
Hyviä pointteja. Riitaan todellakin tarvitaan kaksi, sen tiedä. Kritiikkini koskee hänen käytöstään, kun aika usein se on riitaahaastaavaa ja ilkeää niin kyllähän siitä tulee mainittua, että voisitko olla ihan iisisti. Ja kyllä rakastan ja päivittäin sen sanon, mutta teoilla varsinkin osoitan. On tässä asioita, jotka minäkin voisin paremmin tehdä, mutta en nyt jaksa uskoa että se on tässä tilanteessa se juurisyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos vaimolla on muut suhteet kunnossa, hän ei välttämättä ole epävakaa, vaan kyse voi olla traumabondista ja parisuhteen dynamiikasta. Itse olin entisessä avioliitossani välttelevän miehen kanssa aika hirveä (no kumpikaan ei niin kiva). Miehen etäisyys ja itsekeskeiset päätökset ahdisti ja hain huomiota naurettavin ja surullisin tavoin.
Kun tajusin ettei tuossa suhteessa tule mikään paranemaan, kun itse uhrasin ihan parisuhteen perustarpeet eikä mies kokenut tarvetta tai mahdollisuutta muutokseen niiden osalta, erottiin. Päätin että en koskaan enää lähde tuollaiseen viruitelmään. Löysin uuden kumppanin ja olen ollut nyt vuosikausia onnellisessa suhteessa, jossa ei riidellä käytännössä koskaan ja silloin harvoin kun riidellään niin sekin on asiallista. En siis ole epävakaa, vaikka huono suhde veti minusta sellaiset piirteeni esiin.
Jos kumppanin muu elämä rullaa, kyse on teistä kahdesta, eli pohtisin omaakin rooliani. Onko elämässä aidosti kaksi ihmistä, jotka suunnittelevat sitä yhdessä, vai elätkö vsin omaasi ja kumppani tulee tai on tulematta mukana? Jaatko vapaasti henkistä ja fyysistä läheisyyttä? Jos tiedät olevasi etäinen mutta ettet pysty muuttumaan, on vastaus kumppanin muuttuminen tai ero. Todennäköisesti molempien pitäisi kyetä kompromisseihin. Jutelkaa paljon. Jos taas mikään noista ei aidosti yhtään kolahda ja kumppanilla on selviä haasteita useammassakin ihmissuhteessa, epävakautta liipannee ainakin läheltä. Eli kumppanin tulisi haluta tehdä asialle jotain.
Vähän tässä mietityttää, mitä olette aiemmin asiasta puhuneet. Jos ette mitään, niin se jo vihjaa suhteen laatuun.
Ja aloittajan itsensäkin tulisi haluta tehdä asialle jotain. On hyvin epätodennäköistä, että aloittaja on jo tehnyt kaiken niin hyvin, että suhteen pitäisi olla kunnossa. Siitä kertoo tuo kritiikitön suhtautuminen itseen (mm. riidat aina muiden vika).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun vikani ei ole riitely. Tuon ajatuksen voisit purkaa ensimmäisenä. Ei kestä kritiikkiä. Tuon toisena.
Mistä kritisoit rakasta naistasi? Onko se tarpeellista?
Miten jatkat riitelyä? Jätätkö rakkaan naisesi huomiotta? Pidätkö mykkäkoulun? Onko käytöksesi välinpitämätöntä?
Onko riitelyn syy mielestäsi turha? Miksise on turha? Voisitko istua alas ja miettiä voiko asia olla toisen näkökulmasta erilainen? Uskallatko asettua toisen asemaan peilaamaan omaa käytöstäsi?
Ensisijaisesti vastuu on aina otettava itsestään. Muutos voi kestää jonkin aikaa, koska aiempaan tapaan toimia on totuttu.Oletko tehnyt parisuhteessasi toista huomioivia tekoja? Pidättekö vapaailtoja yhdessä? Kerrotko arjessa kauniita sanoja naisellesi? Kehutko? Kosketatko hellästi?
Kerrotko ääneen, että rakastat?
Rakastatko naistasi?
Hyviä pointteja. Riitaan todellakin tarvitaan kaksi, sen tiedä. Kritiikkini koskee hänen käytöstään, kun aika usein se on riitaahaastaavaa ja ilkeää niin kyllähän siitä tulee mainittua, että voisitko olla ihan iisisti. Ja kyllä rakastan ja päivittäin sen sanon, mutta teoilla varsinkin osoitan. On tässä asioita, jotka minäkin voisin paremmin tehdä, mutta en nyt jaksa uskoa että se on tässä tilanteessa se juurisyy.
Mikä on ilkeyttä mielestäsi? Ilkeä on määritelmä mikä on jokaiselle hieman erilainen. Mikä ilkeyden nostaa pintaan? Mitä sitä ennen tapahtuu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun vikani ei ole riitely. Tuon ajatuksen voisit purkaa ensimmäisenä. Ei kestä kritiikkiä. Tuon toisena.
Mistä kritisoit rakasta naistasi? Onko se tarpeellista?
Miten jatkat riitelyä? Jätätkö rakkaan naisesi huomiotta? Pidätkö mykkäkoulun? Onko käytöksesi välinpitämätöntä?
Onko riitelyn syy mielestäsi turha? Miksise on turha? Voisitko istua alas ja miettiä voiko asia olla toisen näkökulmasta erilainen? Uskallatko asettua toisen asemaan peilaamaan omaa käytöstäsi?
Ensisijaisesti vastuu on aina otettava itsestään. Muutos voi kestää jonkin aikaa, koska aiempaan tapaan toimia on totuttu.Oletko tehnyt parisuhteessasi toista huomioivia tekoja? Pidättekö vapaailtoja yhdessä? Kerrotko arjessa kauniita sanoja naisellesi? Kehutko? Kosketatko hellästi?
Kerrotko ääneen, että rakastat?
Rakastatko naistasi?
Hyviä pointteja. Riitaan todellakin tarvitaan kaksi, sen tiedä. Kritiikkini koskee hänen käytöstään, kun aika usein se on riitaahaastaavaa ja ilkeää niin kyllähän siitä tulee mainittua, että voisitko olla ihan iisisti. Ja kyllä rakastan ja päivittäin sen sanon, mutta teoilla varsinkin osoitan. On tässä asioita, jotka minäkin voisin paremmin tehdä, mutta en nyt jaksa uskoa että se on tässä tilanteessa se juurisyy.
Jos haluat muutosta, niin kannattanee aloittaa siitä mitä "sinäkin voisit tehdä paremmin". Se on asia mihin sinä voit vaikuttaa. Se vaikuttaa positiivisesti kokonaisuuteen, kun alat itse tekemään muutosta pitkäjänteisesti. Tämä ei vaadi muuta kuin sen ymmärtämisen, että tässä ei todellakaan häviä mitään, omat ja toistemme teot vaikuttavat toisiimme ja itseemme ja oma muutos parempaan on pohjimmiltaan omalla vastuulla.
Ongelmallista on sanoa, että se ei ole juurisyy, etten itse tee parastani. Tee edes ensin se mitä voit paremmin tehdä, jos haluat sanoa, että juurisyy ei voi olla edes osittain sinun käytöksessäsi. Ei siis sinussa tai hänessä, vaan käytöksessänne itseänne ja toisianne kohtaan.
Kiitos kaikille hyvistä vinkeistä. Omasta itsestäni voin tosiaan aloittaa ja pyrkiä olemaan läheisempi ja parempi mies. Vaikeaa se kyllä välillä on kun toinen lyttää maanrakoon, mutta yritetään.
Ehdotan anaaliseksiä vaimon kanssa, se laukaisee tunteet.
Vierailija kirjoitti:
Minun vikani ei ole riitely. Tuon ajatuksen voisit purkaa ensimmäisenä. Ei kestä kritiikkiä. Tuon toisena.
Mistä kritisoit rakasta naistasi? Onko se tarpeellista?
Miten jatkat riitelyä? Jätätkö rakkaan naisesi huomiotta? Pidätkö mykkäkoulun? Onko käytöksesi välinpitämätöntä?
Onko riitelyn syy mielestäsi turha? Miksise on turha? Voisitko istua alas ja miettiä voiko asia olla toisen näkökulmasta erilainen? Uskallatko asettua toisen asemaan peilaamaan omaa käytöstäsi?
Ensisijaisesti vastuu on aina otettava itsestään. Muutos voi kestää jonkin aikaa, koska aiempaan tapaan toimia on totuttu.Oletko tehnyt parisuhteessasi toista huomioivia tekoja? Pidättekö vapaailtoja yhdessä? Kerrotko arjessa kauniita sanoja naisellesi? Kehutko? Kosketatko hellästi?
Kerrotko ääneen, että rakastat?
Rakastatko naistasi?
Jos puoliso on todella epävakaa, on hänen kanssaan mahdoton tulla toimeen, vaikka kuinka rakastavasti, taitavasti ja kypsähti itse käyttäytyisi.
Alue: Aihe vapaa
Vaikutat narsistiselta.