Epävakaa vaimo?
Olemme olleet yhdessä toistakymmentä vuotta ja on ollut parempia aikoja, mutta melkoisesti myös huonompia. Olen alkanut epäillä, että onko vaimolla mahdollisesti epävakaa persoonallisuus vai olenko mahdollisesti kuvitellut kaiken ja minä itse olenkin se epävakaa. Tässä kuitenkin lyhyesti ajatuksiani.
Tilanne on käynyt pidemmän päälle melko ahdistavaksi ja ei olisi ihme jos ero koittaisi. Meillä on lapsia, lainoja yms, joten ihan yksinkertainen ratkaisu ero ei olisi. Vaimolla on taustana traumaattinen lapsuus, joka selittänee ainakin jossain määrin käytöstä. Suhteessamme on mielestäni erittäin paljon riitoja ja tuntuu, että minua syyllistetään milloin mistäkin. Minulla on aiemmin kokemusta lyhyemmästä n. 3 vuoden mittaisesta suhteesta, jossa ei riidelty yhtään, joten tuohon peilattuna koen etten ole kovinkaan riidanhaluinen yksilö. No, vaimon kanssa riidellään kuitenki jatkuvasti. Koen, etten itse aloita yhtään riitaa vaan hän ne aloittaa. Voi toki olla, että joku minun toiminnassani on se syy miksi riita alkaa, mutta kuitenkin. Lisäksi vaimo on yksinkertaisesti hyvin ilkeä ja aina on vika muissa, eikä omassa toiminnassa mitään vikaa. Ei kestä pienintäkään kritiikkiä aiheesta ja jos jotain mainitsen, niin aloittaa kovan syyttelyn ja siitä seuraa tietysti riita, josta hän ei "häviäjänä" poistu. Masennusjaksojakin löytyy historiasta, mutta tällä hetkellä ei sellaista ole päällä.
Eli summasummarum. Vauhtia ja riitoja suhteessamme riittää ja en tiedä miten perin tässä nyt olisi ja mitä tekisi. Olisiko vinkkejä?
Minulla on tämä sama. Olin jo käynyt terapiat, diagnoosina tunne-elämän epävakaus, PTSDn ja OCDn lisäksi, ja jäsentymätön? kiintymystyyli mutta kuitenkin se sekavin kiintymystyyli.
Olin ajatellut kokemuksieni perusteella, että en voi koskaan olla parisuhteessa, en ehkä edes tapailla ketään kun käytökseni meni heti ihan vuoristorataa. :(
Asiaa ei todellakaan helpottanut, että vaikutan ulospäin todella itsevarmalta ja olen tempperamentikas ja hauska; vedin oikein puoleeni miehiä jotka olivat sitten välttelevästi kiintyneitä, mielistelijöitä, kynnysmattoja. Eli aluksi vaikutti että oho tässäpä vertaiseni täysillä elävä, kaikki kortit pöytään tyyppi.
Mutta suhteen edetessä miehen konfliktinvälttely räjähti aina silmille kun hänellä tuli mitta täyteen. ...itse taas neuroottisena, epävakaana ja todella intensiivisenä olen ihan hirveä mätsi epävarmalle miehelle, joka koittaa teoillaan ostaa rakkautta. Koska ns vaatimukseni eivät lopu koskaan ja olen sitten aivan hysteerinen kun ympärillä häärii joku kuumaa kylmää-mies josta pohjimmiltaan tiedän että hän on AINA epärehellinen ja tietyllä tavalla heikko.
Päätin joskus vähän alle kolmekymppisenä etten enää edes deittaile koska olen niin viallinen, yhteenhän en ollut kenenkään kanssa muuttanutkaan koska en luottanut kehenkään ja voin itse aina niin huonosti kun olin suhteessa.
Sitten ihan muussa yhteydessä tapasin oikeasti vahvan ja vakaan miehen. Yritin karkottaa hänet kertomalla aivan, aivan kaikki hirveimmät puolet minusta. Hän totesi, että sitten se on niin että huudat ja paiskot tavaroita, sinuahan vain pelottaa, mitäs pienistä.
Ja nyt ollaan oltu useampi vuosi yhdessä ja saman katon alle muutettiin aikalailla heti. En voisi olla onnellisempi. Ensimmäinen vuosi oli itseasiassa pahempaa kuin mikään ikinä, koska minulla oli se turvallinen ihminen jonka tietenkin pyrin karkottamaan kaikin mahdollisin keinoin.
Ja hän ei mennyt minnekään. En oikeasti usko että läheskään kaikki pysyvät tuohon ja se ei ole viestini, että pitäisikään. Jos on YHTÄÄN haavoja omasta lapsuudesta tai ei jaksa tällaista niin kohti vuoria vain pakoon sanon minä.
Mutta mieheni onneksi on itse vakaa kuin kallio ja hän ei tosiaan vain ottanut itseensä ihan sama mitä sekoilin. Lisäksi hän jostain syystä suorastaan palvoo minua ja on oikeasti valmis tekemään eteeni ihan mitä tahansa.
Kaikkein yllättävintä on, että en enää ole tämän suhteen myötä tarvinnut terapiaa, rauhoittavia saati osastojaksoja. Minussa on parantunut jotain sellaista mitä en olisi osannut itse korjata. Tiedän viimeinkin että on joku joka oikeasti rakastaa minua. Olen loputtomasti kiitollinen