Lue keskustelun säännöt.
Yläkouluun tulevat eivät enää välttämättä osaa kuukausia, viikonpäiviä tai muita normaaleja käsitteitä
24.11.2022 |
Tämän jutun kommenteissa kauhisteltiin, miten joku ei osaa kuukausia suomeksi. Ja miten sen olisi pitänyt olla hälyyttävää. Nykyään jokaisessa yläkoulun aloittavassa ryhmässä on lukuisia oppilaita, joille suuri osa normaaleista käsitteistä on hämäriä. Oppimiskyky on romahtanut ihan kotimaisista aineksista tehdyillä lapsilla.
Voit vanhempana parantaa lapsesi oppimisen edellytyksiä monella tavalla. Helpoin tapa on puhua asioista ja siitä mitä näette. Vaikkapa maantiedon oppimista auttaa aika paljon jo se, että lapsesi tietää mitä joki, puro tai niemi tarkoittaa!
Kommentit (206)
Eivätkö vanhemmat keskustele lastensa kanssa, kun tällainen tulee esille vasta koulussa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomeen on tullut uusi normaali, jonka mukaan osa suomalaisista ei osaa kirjoittaa tai lukea.
30 vuotta sitten tätä ei olisi missään nimessä hyväksytty, nyt täysin ymmärrettävää.
Mutta ovat varmaan tosi näppäriä kännykän kanssa.
Johan viimeistään tokaluokkalainen osaa. Eskarissa jo opetellaan viikonpäivät ja kai kuukaudetkin. Itse opetin monta asiaa pojalle ennenku meni kouluun.
Jos ne on kotihoidossa kouluun asti äidin ollessa kotona?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän jotkut opi kieltäkään vaikka osa oppii ruotsinkielen koulussa (jos vähän viitsii opiskella)
Muutama per luokka? Ettekö hoksaa mikä syynä?
Inkluusion myötä jokaisessa luokassa on muutama erityisoppilas. Ja jos muutamalla on perustaidot hukassa, melko varmaan he ovat näitä erityisiä, joiden on pitänyt räpeltää koulutie siellä tavallisten joukossa, ilman riittävää tukea.
Meidän erityinen on nyt viidennellä luokalla. Ei osaa kuukausia edes suomeksi. Ei osaa kelloakaan. Eikä kertotauluja. Ei ole oppimisessa tai älyssä ongelma, vaan diagnoosi on adhd ja autismin piirteitä.
Meillä menee kaikki ekstra-energia läksyjen tekoon ja kokeisiin lukuun (yhdessä tehdään). Aikaa näihin on koulupäivän jälkeen noin tunti, puolitoista, sitten ei enää adhd-lääke auta ja voi vain vahtia ja kulkea perässä, ettei lapsi satuta itseään tms.
Uuden oppiminen ei onnistu ilman lääkettä.
Sanoisinko, että ei ole kapasiteettia oppia yhtään enempää. Jotta pysyy koulutyössä kärryillä, on pitänyt valikoida mitä asioita opitaan.
Kun ollaan sillä tasolla, että kengännauhojen sitominen opittiin vasta kolmosluokalla ja kelloa ei vieläkään. Silti nämä lapset ovat tavallisissa luokissa. Ïhmetteleekö joku oikeasti, että yläkoulussa jatkuu samat vaikeudet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muutama per luokka? Ettekö hoksaa mikä syynä?
Inkluusion myötä jokaisessa luokassa on muutama erityisoppilas. Ja jos muutamalla on perustaidot hukassa, melko varmaan he ovat näitä erityisiä, joiden on pitänyt räpeltää koulutie siellä tavallisten joukossa, ilman riittävää tukea.
Meidän erityinen on nyt viidennellä luokalla. Ei osaa kuukausia edes suomeksi. Ei osaa kelloakaan. Eikä kertotauluja. Ei ole oppimisessa tai älyssä ongelma, vaan diagnoosi on adhd ja autismin piirteitä.
Meillä menee kaikki ekstra-energia läksyjen tekoon ja kokeisiin lukuun (yhdessä tehdään). Aikaa näihin on koulupäivän jälkeen noin tunti, puolitoista, sitten ei enää adhd-lääke auta ja voi vain vahtia ja kulkea perässä, ettei lapsi satuta itseään tms.
Uuden oppiminen ei onnistu ilman lääkettä.
Sanoisinko, että ei ole kapasiteettia oppia yhtään enempää. Jotta pysyy koulutyössä kärryillä, on pitänyt valikoida mitä asioita opitaan.
Kun ollaan sillä tasolla, että kengännauhojen sitominen opittiin vasta kolmosluokalla ja kelloa ei vieläkään. Silti nämä lapset ovat tavallisissa luokissa. Ïhmetteleekö joku oikeasti, että yläkoulussa jatkuu samat vaikeudet.
Totta.
Sitä olen miettinyt että eikö pienryhmä olisi paras vaihtoehto kumminkin.
Vierailija kirjoitti:
Jos ne on kotihoidossa kouluun asti äidin ollessa kotona?
Kotihoidosta tulevat luokan priimukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutama per luokka? Ettekö hoksaa mikä syynä?
Inkluusion myötä jokaisessa luokassa on muutama erityisoppilas. Ja jos muutamalla on perustaidot hukassa, melko varmaan he ovat näitä erityisiä, joiden on pitänyt räpeltää koulutie siellä tavallisten joukossa, ilman riittävää tukea.
Meidän erityinen on nyt viidennellä luokalla. Ei osaa kuukausia edes suomeksi. Ei osaa kelloakaan. Eikä kertotauluja. Ei ole oppimisessa tai älyssä ongelma, vaan diagnoosi on adhd ja autismin piirteitä.
Meillä menee kaikki ekstra-energia läksyjen tekoon ja kokeisiin lukuun (yhdessä tehdään). Aikaa näihin on koulupäivän jälkeen noin tunti, puolitoista, sitten ei enää adhd-lääke auta ja voi vain vahtia ja kulkea perässä, ettei lapsi satuta itseään tms.
Uuden oppiminen ei onnistu ilman lääkettä.
Sanoisinko, että ei ole kapasiteettia oppia yhtään enempää. Jotta pysyy koulutyössä kärryillä, on pitänyt valikoida mitä asioita opitaan.
Kun ollaan sillä tasolla, että kengännauhojen sitominen opittiin vasta kolmosluokalla ja kelloa ei vieläkään. Silti nämä lapset ovat tavallisissa luokissa. Ïhmetteleekö joku oikeasti, että yläkoulussa jatkuu samat vaikeudet.
Totta.
Sitä olen miettinyt että eikö pienryhmä olisi paras vaihtoehto kumminkin.
Olisi. Meidän kaupungissa syy sanottiin ihan suoraan, raha. Ei ollut rahaa palkata yhtä erityisopettajaa lisää, jotta olisi saatu erityisille oma pienluokka.
Nämä kuukausia osaamattomat eivät ole pelkästään erityisoppilaita. Yli puolet osaamattomista oppilaista voi määritellä ns. taviksiksi.
Vanhemmat eivät tosiaan puhu lastensa kanssa. Kouluissa on lapsia, joilla on hyvin suppea sanavarasto, eivätkä nämä lapset ymmärrä esimerkiksi lukemaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta ovat varmaan tosi näppäriä kännykän kanssa.
Juu, ei.... Jos puhelimella pitäisi tehdä jotain järkevää, se ei suju. Esimerkiksi tiedon etsiminen Googlen avulla on kolmannekselle seitsemäsluokkalaisista lähes ylivoimaista. He eivät osaa hakea tietoa, eivät ymmärrä lukemaansa ja eivät löydä sopivia lähteitä.
Muistatteko miten täällä Suomessa naurettu aina mm. jenkeille että "kun ne on niin tyhmiä ja ne ei osaa lukea", ja että miten suomalainen koulutustaso on maailman huippua?!
No, jopa virolainen koulutustaso mennyt Suomen ohi pisteytyksessä viime vuosina, ja täällä on kouluissa porukkaa jotka ei osaa lukea eivätkä tajua enää mistään mitään eli äo:t laskenut kumisaappaan tasolle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hallitus kannustaa holtittomuuteen juuri velanotolla.
Ei ole mitään rajoja.
Siltä vaikuttaa. Valtio tukee filtteröityä ja teennäistä somettamista ja pulverijengeilyä, koska Suomen pahimmat huumerikollisetkin saa ihailua ja telkkarisarjoja sekä logotuotteita, minimaalisten rangaistusten lisäksi. Siksi syntyy katujengejä jotka myy huumeita ja varastaa toisilta logotuotteita, mutta niitähän ei hallituksen mielestä ole.
Miten voi edes olla mahdollista, ettei osaa viikonpäiviä tai kuukausia??? Kotiolot tuommosilta pitäisi ekana tarkistaa. Meidän eskari ikäinenkin osaa viikonpäivät ja 4v muistaa puolet...
Kummallista kun opettajat on koulutettuja tutkimustietoa on paljon.
Mihin se tieto häviää?
Ja koulutuksen taso on sitten tämä.
Vierailija kirjoitti:
Muutama per luokka? Ettekö hoksaa mikä syynä?
Inkluusion myötä jokaisessa luokassa on muutama erityisoppilas. Ja jos muutamalla on perustaidot hukassa, melko varmaan he ovat näitä erityisiä, joiden on pitänyt räpeltää koulutie siellä tavallisten joukossa, ilman riittävää tukea.
Meidän erityinen on nyt viidennellä luokalla. Ei osaa kuukausia edes suomeksi. Ei osaa kelloakaan. Eikä kertotauluja. Ei ole oppimisessa tai älyssä ongelma, vaan diagnoosi on adhd ja autismin piirteitä.
Meillä menee kaikki ekstra-energia läksyjen tekoon ja kokeisiin lukuun (yhdessä tehdään). Aikaa näihin on koulupäivän jälkeen noin tunti, puolitoista, sitten ei enää adhd-lääke auta ja voi vain vahtia ja kulkea perässä, ettei lapsi satuta itseään tms.
Uuden oppiminen ei onnistu ilman lääkettä.
Sanoisinko, että ei ole kapasiteettia oppia yhtään enempää. Jotta pysyy koulutyössä kärryillä, on pitänyt valikoida mitä asioita opitaan.
Kun ollaan sillä tasolla, että kengännauhojen sitominen opittiin vasta kolmosluokalla ja kelloa ei vieläkään. Silti nämä lapset ovat tavallisissa luokissa. Ïhmetteleekö joku oikeasti, että yläkoulussa jatkuu samat vaikeudet.
Siinä ei ole mitään yllättävää, jos erityisoppilas ei osaa kaikkea. Nyt vaan ne tavallisetkaan oppilaat eivät enää osaa.
No mut hei. Oppivat sentään jonkun Tiktok-tanssin tosi nopeasti.
Tuohon aloituksen linkin artikkeliin... lapsen vaikeudet huomattiin kotona vasta kun etäkoulu alkoi.
Jos sitä etäkoulua ei olisi ollut, milloin olisi huomattu? Olen yhtä kysymysmerkkiä. Miten erillään vanhemmat ja lapsi ovat arkea viettäneet, etteivät ole huomanneet?
Tiedän että vanhempia syyllistetään aina ja vaikka mitä, mutta meillä tuntuu olevan liiaksi vallalla käsitys, että koululainen 7-vuotiaasta eteenpäin kyllä pärjää itse. Etäohjataan puhelimella jos tarvitsee.
Ei se niin ole.
Vanhemmilla pitäisi olla mahdollisuus tehdä pidempään osapäivää, esim koko ala-asteen ajan, mutta työelämä taitaa olla aika joustamaton.
Lapsen pahoinvointi tai siihen puuttuminen lähtee kotoa.
Vanhempien pitää olla paikalla kun tarvitaan. Tarvitaan asennemuutosta. Tällä hetkellä on ihanne, tavoite, että lapsi pärjää koululaisena yksin. Lähtee yksin kouluun, tulee yksin kotiin. Tähän tarvitaan oikeasti asennemuutosta, sen ei kuuluisi olla joku tavoiteltava normi.
Tuliko jollekin yllätyksenä?