Lue keskustelun säännöt.
Rasittaako muita live-ystävyyssuhteet?
14.11.2022 |
En tiedä onko vika minussa vai ystävissäni vai tässä pinnallisessa/aina kiireisessä maailmassa jossa elämme, mutta en jaksaisi ylläpitää live-ystävyyssuhteita.
Minusta on mukava viestitellä ystävien kanssa Whatsappissa, soitella tavallisia ja videopuheluita jne. Mutta kun pitäisi oikeasti nähdä, niin tulee jotenkin raskas olo. Kaikki se aikataulujen venkslaaminen ja miettiminen mitä tehdään ja minne mennään. Tuntuu vaan jotenkin rasittavalta ja ei sen kaiken arvoiselta.
Mainittakoon, että olen keski-ikäinen ja lapseton. Minulle riittää ihan ystäviksi tuo mies ja oma sisko. Olen tietysti onnekas kun minulla on heidät, kaikilla ei ole.
Varsinkin ystävät, joilla on lapsia ovat aika lailla jääneet etäisiksi. Pienten lasten läsnäolo saa väsähtämään hyvin nopeasti, eikä siinä oikein ehdi sitten muuta kun heitä pitää koko ajan huomioida.
Noh, tällaisia tuntoja tänään. Nyt saa lynkata.
Kommentit (50)
Minulla on nyt ollut vaikeuksia jaksaa nähdä pitkäaikaista ystävääni. Hän puhuu joko laihdutuksesta tai sisustuksesta, ja minua ei kiinnosta kumpikaan.
Minulla taas menee töissä lujaa ja hänellä hiljaisempaa. Vaikea yhtälö.
Tauko on nyt paikallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ensinnäkin elämässä olisi hyvä vähän sietää vaivannäköä ja välillä ponnistella jonkun eteen.
Koetko, että olet edes ansainnut ystäviä, jos et anna heille itsestäsi mitään?
Vierailija kirjoitti:
Sama, etenkin korona-ajan jälkeen mennyt tähän.
Helpottavaa kuulla, etten ole ainut!
Mietin mahtaako tämä olla joku ikäjuttu osaltaan myös. Ei ole energiaa niin kuin nuorempana, toisaalta tuntuu että viihdyn ihan mainiosti yksinkin. Esimerkiksi metsäkävelyt omassa seurassa ovat ihan parhautta, kuten monet muutkin varsin pienet elämän ilot ja hetket.
Miksi haluaisin lähteä kauppakeskuksen kahvilan hälinään puhumaan tyhjänpäiväisiä...
Vierailija kirjoitti:
No ensinnäkin elämässä olisi hyvä vähän sietää vaivannäköä ja välillä ponnistella jonkun eteen.
Koetko, että olet edes ansainnut ystäviä, jos et anna heille itsestäsi mitään?
Ihan yhtä lailla koen antavani kuin ystävänikin. Puolin ja toisin viestitellään ja soitellaan ja kun tavataan niin molemmat ovat paikalla :-D
Tavallaan, tosin en ole enää nuoruuden jälkeen paljon niitä jaksanut muutenkaan. Lasten kanssa kotona ollessa meillä oli pari ystäväperhettä naapurustossa, joiden kanssa näimme silloin tällöin, mutta en jaksanut heitä edes kerran viikossa. Lapseni ovat samanlaisia nuoria aikuisia.
En ole introvertti, van lähimmälle ambivertti, mutta oma perhe riittää pitkälle. Teen sosiaalista työtä ja sen jälkeen tuntui, että sosiaalisuus ei enää kiinnosta vapaa-aikana. Onneksi ystäväni ovat samanlaisia ja meidän ystävyys sujuu puhelimitse tai viesteitse.
N48
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ite taas en jaksa viesti/puhelu ystävyyttä, sellaiset joiden kanssa suhde on vain sitä ovat karsiutuneet pois elämästäni (läheisiä ei ole ollut ulkomailla eikä satojen kilometrien päässä eli ei ole ollut kyse matkallisesta etäisyydestä tapaamattomuudelle).
Tosiaan unohtui mainita, että muutaman naapurin kanssa aina pysähdytään juttelemaan kun törmätään ja on joskus kahviteltukin yhdessä ex tempore. Ja aina on tosi mukavaa. Eli ehkä ongelman ydin on se suunnittelu ja aikatauluttaminen. Se on se raskas osuus. Ja sitten kun muutaman kerran käy niin, että toinen peruu viime hetkellä (minkä toki ymmärrän, jos vaikka lapsi on sairas tai muuta vastaavaa), niin ei jaksaisi yrittää uudestaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle se aikatauluttaminen ei ole periaatteessa ongelma, mutta en ole ollut ikinä kahvilaihminen tai sellainen, jonka pitäisi olla naamatusten ystävän kanssa. En välitä myöskään jutella omiani yhtään, jos vieraita ihmisiä on lähellä. Kyläilystä en tykkää ollenkaan, en tykännyt siitä edes pienenä, kun jouduin menemään vanhempieni mukana sukuloimaan tai meille tuli sukulaisia. N48
Livetapaamiset ei niinkään rasita, mutta aikatauluttaminen sekä erityisesti matkat paikasta A paikkaan B ja takaisin rasittavat. Varsinkin nyt, kun HSL uudisti linjastonsa eikä juuri mihinkään pääse enää yhdellä kulkuneuvolla. Jos voisikin teleportata itsensä, niin tilanne olisi toinen. Onneksi ystävilläni on sama ongelma eli heilläkään ei ole autoa, joten hyvin pitkälle riittää viestittely. Yksi kaverini asuu tässä ihan lähellä ja hänen kanssaan käydään joskus paikallisessa ravintolassa syömässä tai lasillisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ensinnäkin elämässä olisi hyvä vähän sietää vaivannäköä ja välillä ponnistella jonkun eteen.
Koetko, että olet edes ansainnut ystäviä, jos et anna heille itsestäsi mitään?
Pöh, provoa muissa keskusteluissa, jos se on sinulle tärkeää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ensinnäkin elämässä olisi hyvä vähän sietää vaivannäköä ja välillä ponnistella jonkun eteen.
Koetko, että olet edes ansainnut ystäviä, jos et anna heille itsestäsi mitään?
Ihan yhtä lailla koen antavani kuin ystävänikin. Puolin ja toisin viestitellään ja soitellaan ja kun tavataan niin molemmat ovat paikalla :-D
Annatko todella? Tapa puhua ystävistäsi on epäkiitollinen, itsekeskeinen ja negatiivinen. Olen varma että sen voi aistia jollain tapaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minulla olisi ihmissuhteita, jos ne rasittaisivat minua. Ei se ole mitään ystävyyttä, että toinen kokee toisen lähinnä taakaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ensinnäkin elämässä olisi hyvä vähän sietää vaivannäköä ja välillä ponnistella jonkun eteen.
Koetko, että olet edes ansainnut ystäviä, jos et anna heille itsestäsi mitään?
Ihan yhtä lailla koen antavani kuin ystävänikin. Puolin ja toisin viestitellään ja soitellaan ja kun tavataan niin molemmat ovat paikalla :-D
Annatko todella? Tapa puhua ystävistäsi on epäkiitollinen, itsekeskeinen ja negatiivinen. Olen varma että sen voi aistia jollain tapaa.
Pitäisikö sinut ilmoittaa asiattomaksi provoilusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ensinnäkin elämässä olisi hyvä vähän sietää vaivannäköä ja välillä ponnistella jonkun eteen.
Koetko, että olet edes ansainnut ystäviä, jos et anna heille itsestäsi mitään?
Ihan yhtä lailla koen antavani kuin ystävänikin. Puolin ja toisin viestitellään ja soitellaan ja kun tavataan niin molemmat ovat paikalla :-D
Annatko todella? Tapa puhua ystävistäsi on epäkiitollinen, itsekeskeinen ja negatiivinen. Olen varma että sen voi aistia jollain tapaa.
Millä tavalla se on epäkiitollista, itsekeskeistä ja negatiivista että PUOLIN JA TOISIN viestitellään ja soitellaan?
t. eri
Rasittaa. Aikuisena kavereista ole ollut kuin harmia. Onneksi päässyt kaikista eroon. Minua ahdistaa kerran vuodessa puhelukin. En halua olla kuin omien lähisukulaisten kanssa tekemisissä. Heitäkään en juuri livenä näe.
Vierailija kirjoitti:
Ei minulla olisi ihmissuhteita, jos ne rasittaisivat minua. Ei se ole mitään ystävyyttä, että toinen kokee toisen lähinnä taakaksi.
Ystäväni ovat asuneet toisella puolella maapalloa ja nyt yksi asuu samassa maassa, mutta 600 km päässä. Me emme siis näe kovin usein, mutta viestejä saattaa kulkea useita yhden illan aikana. Veikkaan, että tällaiset ajankojtaiset viestit kertovat ystävän elämästä paljon enemmän kuin joku typerästä kahvilassa ja metelissä pidetty kahvittelutuokio. Tai jos juttelen vaikka toisen ystäväni kanssa 3 h puhelimessa ainakin kerran viikossa. Lopeta typerä riidanhaastaminen jo, sinua on nyt kuultu ihan tarpeeksi.
N48
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minulla olisi ihmissuhteita, jos ne rasittaisivat minua. Ei se ole mitään ystävyyttä, että toinen kokee toisen lähinnä taakaksi.
Ystäväni ovat asuneet toisella puolella maapalloa ja nyt yksi asuu samassa maassa, mutta 600 km päässä. Me emme siis näe kovin usein, mutta viestejä saattaa kulkea useita yhden illan aikana. Veikkaan, että tällaiset ajankojtaiset viestit kertovat ystävän elämästä paljon enemmän kuin joku typerästä kahvilassa ja metelissä pidetty kahvittelutuokio. Tai jos juttelen vaikka toisen ystäväni kanssa 3 h puhelimessa ainakin kerran viikossa. Lopeta typerä riidanhaastaminen jo, sinua on nyt kuultu ihan tarpeeksi.
N48
Mitä oikein sekoilet? Miksi koet riidanhaastamisen sen, että joku kertoo suoraan oman mielipiteensä?
Voin olla rehellinen en.Parhaat ystäväni kuolivat korona vuodet. Inhoan muuten viestittelyjä, maratooni puheluita, joten uusia ystävyys suhteita en juuri siksi saa. Kun haluan tavata ihmisen livenä ,en älylaitteiden takana.Tapamisetkan uusilta tuttavuksilta ei onnistu, kun en juo kaljaa,en viiniä,en tupakoi!Joten nekin henkilöt jää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minulla olisi ihmissuhteita, jos ne rasittaisivat minua. Ei se ole mitään ystävyyttä, että toinen kokee toisen lähinnä taakaksi.
Ystäväni ovat asuneet toisella puolella maapalloa ja nyt yksi asuu samassa maassa, mutta 600 km päässä. Me emme siis näe kovin usein, mutta viestejä saattaa kulkea useita yhden illan aikana. Veikkaan, että tällaiset ajankojtaiset viestit kertovat ystävän elämästä paljon enemmän kuin joku typerästä kahvilassa ja metelissä pidetty kahvittelutuokio. Tai jos juttelen vaikka toisen ystäväni kanssa 3 h puhelimessa ainakin kerran viikossa. Lopeta typerä riidanhaastaminen jo, sinua on nyt kuultu ihan tarpeeksi.
N48
Melkein 50-vuotias eikä vielä osaa lukea. Aikamoista. Vai koetko ne puheluystäväsi rasitteeksi? Siitähän tuossa oli puhe, ei siitä, että on pakko tavata kahvilassa, jotta voi olla ystävä. Vaikutat itse olevan riidanhaastaja, kun noin aggressiivisesti rupeat hyökkäämään asialliseen kommenttiin.
Sama, etenkin korona-ajan jälkeen mennyt tähän.