Lue keskustelun säännöt.
"Ole vain oma itsesi!"
02.02.2024 |
Tätä ohjetta noudattamalla oon saanut uudet tuttavuudet ja orastavat parisuhteenalut päättymään ja työpaikat on jääneet saamatta.
Minkälainen ihminen voi onnistua elämässä olemalla oma itsensä?
Kommentit (36)
Itse olen epäsosiaalinen, viinaanmenevä, minua vatuttaa aina, olen laiska, tyhmä ja saamaton.
SIlti toimin sellaisessa ammatissa, että mitään näistä ei pitäisi olla. SIispä esitän töissä jotain muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän sitä koskaan voi ottaa koko tilaa itselleen kun kohtaa muita ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen epäsosiaalinen, viinaanmenevä, minua vatuttaa aina, olen laiska, tyhmä ja saamaton.
SIlti toimin sellaisessa ammatissa, että mitään näistä ei pitäisi olla. SIispä esitän töissä jotain muuta.
Ihan kuin mun suusta! Välillä tulee huijariolo.
Sosiaalinen elämä on paljolti teatteria, jossa kaikilla on naamio päällä. Kukaan ei ole oma itsensä, vaan kaikki pyrkii peittelemään omia negatiivisia tai tavallisesta poikkeavia piirteitään.
Ole oma itsesi on hyvä neuvo vain, jos ihmisellä ei ole käytännössö ollenkaan persoonallisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Eihän sitä koskaan voi ottaa koko tilaa itselleen kun kohtaa muita ihmisiä.
No minä en ainakaan ota. Sanon vaan vääriä asioita väärille ihmisille väärällä äänenpainolla ja väärällä ilmeellä. Toinen vaihtoehto on sanoa hyvin vähän, mutta sekään ei kelpaa "taidat olla liian ujo ja arka tähän".
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalinen elämä on paljolti teatteria, jossa kaikilla on naamio päällä. Kukaan ei ole oma itsensä, vaan kaikki pyrkii peittelemään omia negatiivisia tai tavallisesta poikkeavia piirteitään.
Ole oma itsesi on hyvä neuvo vain, jos ihmisellä ei ole käytännössö ollenkaan persoonallisuutta.
Olen eri mieltä. Suurimmalla osalla on ainakin nykypäivänä naamio, mutta ei kaikilla. Näen päivittäin ihmisiä, jotka oikeasti ovat omia itsejään. Heillä nimenomaan on persoonallisuus, koska eivät juokse karkuun sitä persoonallisuutta.
Minäkin olen oma itseni ja juuri siksi olen pidetty ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen epäsosiaalinen, viinaanmenevä, minua vatuttaa aina, olen laiska, tyhmä ja saamaton.
SIlti toimin sellaisessa ammatissa, että mitään näistä ei pitäisi olla. SIispä esitän töissä jotain muuta.
Ja silti kaiken tuon alla olet sinä. Se, mitä olit kun synnyit, ennen kuin maailma tuli väliin ja sekoitti yhteyden todelliseen itseesi. Onnea etsintään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on aika sarkastinen ja musta huumorintaju. En siedä ihmisiä jotka valittaa valittamisen vuoksi ja heidän "ongelmiinsa" olisi ihan selkeä ratkaisu, jota he eivät kuitenkaan halua kuulla. Jos joku kysyy mielipidettäni, niin mieluiten sanon sen mitä rehellisesti ajattelen, enkä sitä mitä kysyjä haluaa kuulla, vaikka ymmärränkin siinä tilanteessa että hän haluaa saada vain vahvistusta omille ajatuksilleen. Olen siis liian suorapuheinen ja mieheni sanoo minua myös liian rationaaliseksi.
Huh, joo. En todellakaan voi olla oma itseni kuin ihan harvoissa ja valituissa tilanteissa. Enimmän aikaa vain hymistelen ja yritän olla kuten muutkin.
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalinen elämä on paljolti teatteria, jossa kaikilla on naamio päällä. Kukaan ei ole oma itsensä, vaan kaikki pyrkii peittelemään omia negatiivisia tai tavallisesta poikkeavia piirteitään.
Ole oma itsesi on hyvä neuvo vain, jos ihmisellä ei ole käytännössö ollenkaan persoonallisuutta.
Tämä. Sisarukseni on menestynyt elämässä koska on yksinkertainen ja tyhjä kuori. Samaa mieltä kuin muut kaikessa, myötäilee ja elää tietyn ohjekirjan mukaan. Jos kysyy häneltä jotain syvempiä kysymyksiä niin kovin on vaikeaa keskustella ja usein vastaus on kaikkeen että "Eikö noin pidä tehdä ja kaikki tekee niin"
Toisaalta kadehdin, olisi omakin elämä helpompaa tuollaisena kuin yliherkkänä ihmisenä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalinen elämä on paljolti teatteria, jossa kaikilla on naamio päällä. Kukaan ei ole oma itsensä, vaan kaikki pyrkii peittelemään omia negatiivisia tai tavallisesta poikkeavia piirteitään.
Ole oma itsesi on hyvä neuvo vain, jos ihmisellä ei ole käytännössö ollenkaan persoonallisuutta.
Olen eri mieltä. Suurimmalla osalla on ainakin nykypäivänä naamio, mutta ei kaikilla. Näen päivittäin ihmisiä, jotka oikeasti ovat omia itsejään. Heillä nimenomaan on persoonallisuus, koska eivät juokse karkuun sitä persoonallisuutta.
Minäkin olen oma itseni ja juuri siksi olen pidetty ihminen.
Ehkä hörhöpiireissä on tuollaisia maskittomia, mutta ne marginalisoidaan yhteiskunnassa. Liikun itse sekä hörhöissä että tavallisissa/normaaleissa piireissä, joten tämä on nähty ja koettu.
(Oikeasti myös hörhöillä on sosiaalinen naamio, ehkä vaan ohuempi.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalinen elämä on paljolti teatteria, jossa kaikilla on naamio päällä. Kukaan ei ole oma itsensä, vaan kaikki pyrkii peittelemään omia negatiivisia tai tavallisesta poikkeavia piirteitään.
Ole oma itsesi on hyvä neuvo vain, jos ihmisellä ei ole käytännössö ollenkaan persoonallisuutta.
Tämä. Sisarukseni on menestynyt elämässä koska on yksinkertainen ja tyhjä kuori. Samaa mieltä kuin muut kaikessa, myötäilee ja elää tietyn ohjekirjan mukaan. Jos kysyy häneltä jotain syvempiä kysymyksiä niin kovin on vaikeaa keskustella ja usein vastaus on kaikkeen että "Eikö noin pidä tehdä ja kaikki tekee niin"
Toisaalta kadehdin, olisi omakin elämä helpompaa tuollaisena kuin yliherkkänä ihmisenä
Jos tuo on menestystä, olen mielelläni kaltaiseni luuseri, joka elää täyttä elämää joka päivä. Mitä sillä menestyksellä tekee, jos on tyhjä kuori? Mitä tekee tyhjällä elämällä? T. Yliherkkä itsekin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalinen elämä on paljolti teatteria, jossa kaikilla on naamio päällä. Kukaan ei ole oma itsensä, vaan kaikki pyrkii peittelemään omia negatiivisia tai tavallisesta poikkeavia piirteitään.
Ole oma itsesi on hyvä neuvo vain, jos ihmisellä ei ole käytännössö ollenkaan persoonallisuutta.
Tämä. Sisarukseni on menestynyt elämässä koska on yksinkertainen ja tyhjä kuori. Samaa mieltä kuin muut kaikessa, myötäilee ja elää tietyn ohjekirjan mukaan. Jos kysyy häneltä jotain syvempiä kysymyksiä niin kovin on vaikeaa keskustella ja usein vastaus on kaikkeen että "Eikö noin pidä tehdä ja kaikki tekee niin"
Toisaalta kadehdin, olisi omakin elämä helpompaa tuollaisena kuin yliherkkänä ihmisenä
Jos tuo on menestystä, olen mielelläni kaltaiseni luuseri, joka elää täyttä elä
Jos on tyhjä kuori niin ei siitä tyhjyydestä itse osaa edes kärsiä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalinen elämä on paljolti teatteria, jossa kaikilla on naamio päällä. Kukaan ei ole oma itsensä, vaan kaikki pyrkii peittelemään omia negatiivisia tai tavallisesta poikkeavia piirteitään.
Ole oma itsesi on hyvä neuvo vain, jos ihmisellä ei ole käytännössö ollenkaan persoonallisuutta.
Olen eri mieltä. Suurimmalla osalla on ainakin nykypäivänä naamio, mutta ei kaikilla. Näen päivittäin ihmisiä, jotka oikeasti ovat omia itsejään. Heillä nimenomaan on persoonallisuus, koska eivät juokse karkuun sitä persoonallisuutta.
Minäkin olen oma itseni ja juuri siksi olen pidetty ihminen.
Ehkä hörhöpiireissä on tuollaisia maskittomia, mutta ne marginalisoidaan yhteiskunnassa. Liikun itse sekä hörhöissä että tavallisissa/normaaleissa piireissä, joten tämä o
Minua ei haittaa, vaikka minut marginalisoitaisiin. Miksi haluaisinkaan kuulua johonkin normaaleihin piireihin, jos en voi olla siellä oma itseni? Mielestäni kukaan ei ole normaali, toisilla on vaan paksummat maskit. Työskentelen muuten yhdessä keskiluokkaisimmista ammateista eli opettajana. Olen pidetty niin työkavereiden kuin oppilaidenkin keskuudessa (totta kai joku aina vihaa, mutta en anna sen häiritä). Väitän edelleen, että tämä johtuu nimenomaan siitä, että olen läsnä ihan omalla naamallani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ihmettä on "elämässä onnistuminen"? Ihan tosissani kysyn.
Mutta vaikkapa tuo työpaikkajuttu. Jos jonkin työpaikan saa vain feikkaamalla niin hyvä vain että en sitä työpaikkaa saa. Huh, onneksi vältyin sellaselta työpaikalta! Minä olen aina vain oma itteni. Jos se suojelee/estää minua päätymästä ympäristöihin/työpaikkoihin/parisuhteisiin/kaveruuksiin joihin valitaan feikkaajia... niin sehän on hyvä juttu se, hyvä etten joudu sellasiin ympäristöihin. Enhän minä siellä viihtyisi ollenkaan, sairastuisin vain. Ihan sairaana ja älyttömän pahoinvoivana jossain työpaikassa - sekö on sitä "elämässä onnistumista"?
Esim tällä palstalla on joskus valitettu sitä että pomot suosii rekrytoinnissa esim sukulaisiaan. Tai miehiä tai nuoria tai laihoja tai pitkiä tai komeita tai... No, mun mielestä: jos joku firma on sellanen missä pomo on noin ääliö, niin onneksi mua ei palkattu sinne, huh, vältyin siltä pahalta!
Ei tuo ohje ainakaan koske meitä autisteja. Saat kavereita/parisuhteen/työn/mitä vaan kun oot vaan oma ittes. Sitten kun olet oma itsesi niin sanotaan ettei saa olla tuollainen. Ja kun yrität olla niinkuin muut niin sekin on väärin tehty. Lopulta ei enää uskalla olla tai yrittää tehdä mitään. Ei sillä että olisimme todellisuudessa jotain ihmishirviöitä vailla käytöstapoja, vaan innostumme liikaa ja muutenkin näytämme tunteemme jotenkin väärällä tavalla, olemme aina liikaa ja samalla emme tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä on "elämässä onnistuminen"? Ihan tosissani kysyn.
Mutta vaikkapa tuo työpaikkajuttu. Jos jonkin työpaikan saa vain feikkaamalla niin hyvä vain että en sitä työpaikkaa saa. Huh, onneksi vältyin sellaselta työpaikalta! Minä olen aina vain oma itteni. Jos se suojelee/estää minua päätymästä ympäristöihin/työpaikkoihin/parisuhteisiin/kaveruuksiin joihin valitaan feikkaajia... niin sehän on hyvä juttu se, hyvä etten joudu sellasiin ympäristöihin. Enhän minä siellä viihtyisi ollenkaan, sairastuisin vain. Ihan sairaana ja älyttömän pahoinvoivana jossain työpaikassa - sekö on sitä "elämässä onnistumista"?
Esim tällä palstalla on joskus valitettu sitä että pomot suosii rekrytoinnissa esim sukulaisiaan. Tai miehiä tai nuoria tai laihoja tai pitkiä tai komeita tai... No, mun mielestä: jos joku firma on sellanen missä pomo on noin ääliö, niin onneksi mua ei palkattu sinne, huh, vältyin siltä pahalta!
Elämässä onnistuminen: Köyhyys ja työttömyys vs työt ja hyvä elintaso. Mahdollisimman stressitön elämä
Minua ei haittaa, vaikka minut marginalisoitaisiin.
Käytännössä siitä voi olla haittaa varsinkin miehelle, kun se voi johtaa syrjäytymiseen myös työmarkkinoilta ym.
Rappiolla on kiva olla jne., mutta oikeasti ei ole. Nuorena voi rallatella, mutta jossain vaiheessa totuus iskee silmille.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä on "elämässä onnistuminen"? Ihan tosissani kysyn.
Mutta vaikkapa tuo työpaikkajuttu. Jos jonkin työpaikan saa vain feikkaamalla niin hyvä vain että en sitä työpaikkaa saa. Huh, onneksi vältyin sellaselta työpaikalta! Minä olen aina vain oma itteni. Jos se suojelee/estää minua päätymästä ympäristöihin/työpaikkoihin/parisuhteisiin/kaveruuksiin joihin valitaan feikkaajia... niin sehän on hyvä juttu se, hyvä etten joudu sellasiin ympäristöihin. Enhän minä siellä viihtyisi ollenkaan, sairastuisin vain. Ihan sairaana ja älyttömän pahoinvoivana jossain työpaikassa - sekö on sitä "elämässä onnistumista"?
Esim tällä palstalla on joskus valitettu sitä että pomot suosii rekrytoinnissa esim sukulaisiaan. Tai miehiä tai nuoria tai laihoja tai pitkiä tai komeita tai... No, mun mielestä: jos joku firma on sellanen missä pomo on noin ääliö, niin onneksi mua ei palkattu sinne, huh, vältyin siltä pahalta!
Hengenheimolainen <3 Minulla ei ole mitään muuta vaihtoehtoa, kuin olla oma itseni. Ei se ole aina herkkua, mutta silti huomattavasti helpompaa kuin teatteri.
"Käytännössä siitä voi olla haittaa varsinkin miehelle, kun se voi johtaa syrjäytymiseen myös työmarkkinoilta ym.
Rappiolla on kiva olla jne., mutta oikeasti ei ole. Nuorena voi rallatella, mutta jossain vaiheessa totuus iskee silmille."
Mielenkiintoista, että näet omana itsenään elämisen rappiolla olemisena. Minulle asia on melkeinpä päinvastoin. Olen nainen, mutta naimisissa samanlaisen miehen kanssa. Hänellekään tästä asenteesta ei ole ollut haittaa työmarkkinoilla, vaan itse asiassa etua. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä varmempi olen siitä, ettei kannata esittää mitään. Olen esittänyt nimenomaan nuorempana, ja se oli todella raskasta.
Elämässä menestytään tekemällä kaiken päinvastoin miten "itse" tekisi.