Lue keskustelun säännöt.
Rasittaako muita live-ystävyyssuhteet?
14.11.2022 |
En tiedä onko vika minussa vai ystävissäni vai tässä pinnallisessa/aina kiireisessä maailmassa jossa elämme, mutta en jaksaisi ylläpitää live-ystävyyssuhteita.
Minusta on mukava viestitellä ystävien kanssa Whatsappissa, soitella tavallisia ja videopuheluita jne. Mutta kun pitäisi oikeasti nähdä, niin tulee jotenkin raskas olo. Kaikki se aikataulujen venkslaaminen ja miettiminen mitä tehdään ja minne mennään. Tuntuu vaan jotenkin rasittavalta ja ei sen kaiken arvoiselta.
Mainittakoon, että olen keski-ikäinen ja lapseton. Minulle riittää ihan ystäviksi tuo mies ja oma sisko. Olen tietysti onnekas kun minulla on heidät, kaikilla ei ole.
Varsinkin ystävät, joilla on lapsia ovat aika lailla jääneet etäisiksi. Pienten lasten läsnäolo saa väsähtämään hyvin nopeasti, eikä siinä oikein ehdi sitten muuta kun heitä pitää koko ajan huomioida.
Noh, tällaisia tuntoja tänään. Nyt saa lynkata.
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minulla olisi ihmissuhteita, jos ne rasittaisivat minua. Ei se ole mitään ystävyyttä, että toinen kokee toisen lähinnä taakaksi.
Ystäväni ovat asuneet toisella puolella maapalloa ja nyt yksi asuu samassa maassa, mutta 600 km päässä. Me emme siis näe kovin usein, mutta viestejä saattaa kulkea useita yhden illan aikana. Veikkaan, että tällaiset ajankojtaiset viestit kertovat ystävän elämästä paljon enemmän kuin joku typerästä kahvilassa ja metelissä pidetty kahvittelutuokio. Tai jos juttelen vaikka toisen ystäväni kanssa 3 h puhelimessa ainakin kerran viikossa. Lopeta typerä riidanhaastaminen jo, sinua on nyt kuultu ihan tarpeeksi.
N48
Vaihdevuodet päällä vai miksi noin kiukkuinen? Minä kerroin vain oman näkemykseni. Ei se ole riidanhaastamista, jos minä en pidä ystävinä ihmisiä, jotka koen rasitteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ensinnäkin elämässä olisi hyvä vähän sietää vaivannäköä ja välillä ponnistella jonkun eteen.
Koetko, että olet edes ansainnut ystäviä, jos et anna heille itsestäsi mitään?
Ihan yhtä lailla koen antavani kuin ystävänikin. Puolin ja toisin viestitellään ja soitellaan ja kun tavataan niin molemmat ovat paikalla :-D
Annatko todella? Tapa puhua ystävistäsi on epäkiitollinen, itsekeskeinen ja negatiivinen. Olen varma että sen voi aistia jollain tapaa.
Millä tavalla se on epäkiitollista, itsekeskeistä ja negatiivista että PUOLIN JA TOISIN viestitellään ja soitellaan?
t. eri
- Tuntuu vaan jotenkin rasittavalta ja ei sen kaiken arvoiselta.
- Minulle riittää ihan ystäviksi tuo mies ja oma sisko.
??? Osaatko lukea???
Nyt taisi mennä lainaus hutiin. Ei nimittäin sanallakaan puhuttu sinusta.
Minä taas en jaksa viestitellä tai soitella, koen sen raskaana. Livenä näkeminen on helpompaa. Välillä on vaikea löytää aikaa edes viesteihin vastaamiseen, jos vastaus vaatii yhtään ajatustyötä.
Olen nelikymppinen perheellinen nainen.
Se kalenteroiminen ärsyttää. Voisin lähteä spontaanisti vaikka lenkille, mutta en halua suunnitella sitä viikkojen päähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minulla olisi ihmissuhteita, jos ne rasittaisivat minua. Ei se ole mitään ystävyyttä, että toinen kokee toisen lähinnä taakaksi.
Ystäväni ovat asuneet toisella puolella maapalloa ja nyt yksi asuu samassa maassa, mutta 600 km päässä. Me emme siis näe kovin usein, mutta viestejä saattaa kulkea useita yhden illan aikana. Veikkaan, että tällaiset ajankojtaiset viestit kertovat ystävän elämästä paljon enemmän kuin joku typerästä kahvilassa ja metelissä pidetty kahvittelutuokio. Tai jos juttelen vaikka toisen ystäväni kanssa 3 h puhelimessa ainakin kerran viikossa. Lopeta typerä riidanhaastaminen jo, sinua on nyt kuultu ihan tarpeeksi.
N48Vaihdevuodet päällä vai miksi noin kiukkuinen? Minä kerroin vain oman näkemykseni. Ei se ole riidanhaastamista, jos minä en pidä ystävinä ihmisiä, jotka koen rasitteeksi.
Ja sieltä naisen (vartalon) halvennus, ikäsyrjintä ja vihapuhe samassa pakkauksessa. Voit taputtaa itseäsi olkapäälle. Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ensinnäkin elämässä olisi hyvä vähän sietää vaivannäköä ja välillä ponnistella jonkun eteen.
Koetko, että olet edes ansainnut ystäviä, jos et anna heille itsestäsi mitään?
Ihan yhtä lailla koen antavani kuin ystävänikin. Puolin ja toisin viestitellään ja soitellaan ja kun tavataan niin molemmat ovat paikalla :-D
Annatko todella? Tapa puhua ystävistäsi on epäkiitollinen, itsekeskeinen ja negatiivinen. Olen varma että sen voi aistia jollain tapaa.
Millä tavalla se on epäkiitollista, itsekeskeistä ja negatiivista että PUOLIN JA TOISIN viestitellään ja soitellaan?
t. eri
- Tuntuu vaan jotenkin rasittavalta ja ei sen kaiken arvoiselta.
- Minulle riittää ihan ystäviksi tuo mies ja oma sisko.
??? Osaatko lukea???
Nyt taisi mennä lainaus hutiin. Ei nimittäin sanallakaan puhuttu sinusta.
Yritätkö voittaa sillä että leikit tyhmää ja selität mitä sattuu? Ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minulla olisi ihmissuhteita, jos ne rasittaisivat minua. Ei se ole mitään ystävyyttä, että toinen kokee toisen lähinnä taakaksi.
Ystäväni ovat asuneet toisella puolella maapalloa ja nyt yksi asuu samassa maassa, mutta 600 km päässä. Me emme siis näe kovin usein, mutta viestejä saattaa kulkea useita yhden illan aikana. Veikkaan, että tällaiset ajankojtaiset viestit kertovat ystävän elämästä paljon enemmän kuin joku typerästä kahvilassa ja metelissä pidetty kahvittelutuokio. Tai jos juttelen vaikka toisen ystäväni kanssa 3 h puhelimessa ainakin kerran viikossa. Lopeta typerä riidanhaastaminen jo, sinua on nyt kuultu ihan tarpeeksi.
N48Vaihdevuodet päällä vai miksi noin kiukkuinen? Minä kerroin vain oman näkemykseni. Ei se ole riidanhaastamista, jos minä en pidä ystävinä ihmisiä, jotka koen rasitteeksi.
Ja sieltä naisen (vartalon) halvennus, ikäsyrjintä ja vihapuhe samassa pakkauksessa. Voit taputtaa itseäsi olkapäälle. Ohis
"Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan". Jos rupeaa riehumaan ihan tavallisesta kommentista, ei voi olettaa saavansa asiallista vastausta. Aivan turhaan uhriudut nimimerkin ohis takana :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ensinnäkin elämässä olisi hyvä vähän sietää vaivannäköä ja välillä ponnistella jonkun eteen.
Koetko, että olet edes ansainnut ystäviä, jos et anna heille itsestäsi mitään?
Ihan yhtä lailla koen antavani kuin ystävänikin. Puolin ja toisin viestitellään ja soitellaan ja kun tavataan niin molemmat ovat paikalla :-D
Annatko todella? Tapa puhua ystävistäsi on epäkiitollinen, itsekeskeinen ja negatiivinen. Olen varma että sen voi aistia jollain tapaa.
Millä tavalla se on epäkiitollista, itsekeskeistä ja negatiivista että PUOLIN JA TOISIN viestitellään ja soitellaan?
t. eri
- Tuntuu vaan jotenkin rasittavalta ja ei sen kaiken arvoiselta.
- Minulle riittää ihan ystäviksi tuo mies ja oma sisko.
??? Osaatko lukea???
Nyt taisi mennä lainaus hutiin. Ei nimittäin sanallakaan puhuttu sinusta.
Yritätkö voittaa sillä että leikit tyhmää ja selität mitä sattuu? Ok.
Miksi luulet, että täällä on käynnissä kilpailu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ensinnäkin elämässä olisi hyvä vähän sietää vaivannäköä ja välillä ponnistella jonkun eteen.
Koetko, että olet edes ansainnut ystäviä, jos et anna heille itsestäsi mitään?
Ihan yhtä lailla koen antavani kuin ystävänikin. Puolin ja toisin viestitellään ja soitellaan ja kun tavataan niin molemmat ovat paikalla :-D
Annatko todella? Tapa puhua ystävistäsi on epäkiitollinen, itsekeskeinen ja negatiivinen. Olen varma että sen voi aistia jollain tapaa.
Millä tavalla se on epäkiitollista, itsekeskeistä ja negatiivista että PUOLIN JA TOISIN viestitellään ja soitellaan?
t. eri
- Tuntuu vaan jotenkin rasittavalta ja ei sen kaiken arvoiselta.
- Minulle riittää ihan ystäviksi tuo mies ja oma sisko.
??? Osaatko lukea???
Nyt taisi mennä lainaus hutiin. Ei nimittäin sanallakaan puhuttu sinusta.
Yritätkö voittaa sillä että leikit tyhmää ja selität mitä sattuu? Ok.
Miksi luulet, että täällä on käynnissä kilpailu?
Ei ole. Sinulla on aivoinfarkti päällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ensinnäkin elämässä olisi hyvä vähän sietää vaivannäköä ja välillä ponnistella jonkun eteen.
Koetko, että olet edes ansainnut ystäviä, jos et anna heille itsestäsi mitään?
Ihan yhtä lailla koen antavani kuin ystävänikin. Puolin ja toisin viestitellään ja soitellaan ja kun tavataan niin molemmat ovat paikalla :-D
Annatko todella? Tapa puhua ystävistäsi on epäkiitollinen, itsekeskeinen ja negatiivinen. Olen varma että sen voi aistia jollain tapaa.
Millä tavalla se on epäkiitollista, itsekeskeistä ja negatiivista että PUOLIN JA TOISIN viestitellään ja soitellaan?
t. eri
- Tuntuu vaan jotenkin rasittavalta ja ei sen kaiken arvoiselta.
- Minulle riittää ihan ystäviksi tuo mies ja oma sisko.
??? Osaatko lukea???
Nyt taisi mennä lainaus hutiin. Ei nimittäin sanallakaan puhuttu sinusta.
Yritätkö voittaa sillä että leikit tyhmää ja selität mitä sattuu? Ok.
Miksi luulet, että täällä on käynnissä kilpailu?
Ei ole. Sinulla on aivoinfarkti päällä.
No niin. Menehän sinne ylikselle kaltaistesi joukkoon.
Rasittaa, siksi en live-tapaamisia juuri harrastakaan. Pari sellaista ystävää on, joita näen muutaman kerran vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se kalenteroiminen ärsyttää. Voisin lähteä spontaanisti vaikka lenkille, mutta en halua suunnitella sitä viikkojen päähän.
Sama juttu. Ja mainitsinkin toisessa kommentissani lähellä ( = noin 100 metrin päässä) asuvan kaverini, jonka kanssa voin spontaanisti tavata. Lisäksi siskoni asuu naapurissani ja hänellekin voin laittaa viestiä, että lähden 10 minuutin päästä koiran kanssa ulos, tuutko mukaan.
Vierailija kirjoitti:
No ensinnäkin elämässä olisi hyvä vähän sietää vaivannäköä ja välillä ponnistella jonkun eteen.
Koetko, että olet edes ansainnut ystäviä, jos et anna heille itsestäsi mitään?
Haluaisitko ihan oikeasti, että ystäväsi näkevät vaivaa ja ponnistelevat sinun takiasi? En minä ainakaan. Ystävyyden on elämässä kuin kirsikka kakun päällä, jos sen eteen täytyy nähdä vaivaa, kakku on yleensä vallan hieno ilmankin.
Se, että ei viitsi nähdä vaivaa jonkun random ihmisen takia, ei tarkoita sitä, etteikö ponnistelisi muiden asioiden eteen. Itselläni ainakin on pariutumisen myötä (mistä on 17 vuotta) ajankäyttö mennyt yhä enemmän niin, että todellakin mieluummin näen vaivaa ja ponnistelen tavoitteideni eteen kuin näen ihmisiä ihan vaan sen lässyttämisen ja juoruilun takia.
Ap, et ole yksin. Minä tosin en viitsi nykyään enää edes viestitellä, ja puhelimessa en ole koskaan tykännyt puhua. Tosi ärsyttävää kun joku soittaa yleensä vaan ruikuttaakseen jostain kun itsellä on mielekäs tekeminen kesken. Tai sitten ne itse tekee jotain samalla kun puhuvat sinulle, jolloin se niiden ruikutus on heikosti jäsenneltyä ja sekavaa, kun eivät keskity kunnolla -ja samalla viestivät, että minä en ole sen arvoinen, että kannattaisi edes keskittyä yhteen asiaa kun minulle puhuu.
-eri-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ensinnäkin elämässä olisi hyvä vähän sietää vaivannäköä ja välillä ponnistella jonkun eteen.
Koetko, että olet edes ansainnut ystäviä, jos et anna heille itsestäsi mitään?
Ihan yhtä lailla koen antavani kuin ystävänikin. Puolin ja toisin viestitellään ja soitellaan ja kun tavataan niin molemmat ovat paikalla :-D
Annatko todella? Tapa puhua ystävistäsi on epäkiitollinen, itsekeskeinen ja negatiivinen. Olen varma että sen voi aistia jollain tapaa.
Onneksi omasta viestinnästäsi huokuu rakastava mieli ja sydämen sivistys.
Emme me ole olemassa "antaaksemme" ystävillemme jotain mystistä touchy-feelyä, jota sinä ilmeisesti kaipaat.
Lisäksi ystävät ovat aivan vapaita etsimään parempaa seuraa, jos eivät koe saavansa tarpeeksi.
-eri
Rasittaa ihan kaikki. En pidä yhteyttä enää kehenkään. Yksi vanha kaveri, asuu eri puolella Suomea eli ei edes livetapaamisen vaaraa, laittoi viestiä pari viikkoa sitten ja en ole jaksanut vastata mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisitko ihan oikeasti, että ystäväsi näkevät vaivaa ja ponnistelevat sinun takiasi? En minä ainakaan. Ystävyyden on elämässä kuin kirsikka kakun päällä, jos sen eteen täytyy nähdä vaivaa, kakku on yleensä vallan hieno ilmankin.
Se, että ei viitsi nähdä vaivaa jonkun random ihmisen takia, ei tarkoita sitä, etteikö ponnistelisi muiden asioiden eteen. Itselläni ainakin on pariutumisen myötä (mistä on 17 vuotta) ajankäyttö mennyt yhä enemmän niin, että todellakin mieluummin näen vaivaa ja ponnistelen tavoitteideni eteen kuin näen ihmisiä ihan vaan sen lässyttämisen ja juoruilun takia.
Tämä!
YHYY OLEN PATALAISKA AUTISTI ENKÄ JAKSA NÄHDÄ YSTÄVIÄ LUVENÄ YHYY😫
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emme me ole olemassa "antaaksemme" ystävillemme jotain mystistä touchy-feelyä, jota sinä ilmeisesti kaipaat.
Lisäksi ystävät ovat aivan vapaita etsimään parempaa seuraa, jos eivät koe saavansa tarpeeksi.
-eri
Tämä! Saisiko tästä huoneentaulun? Minulta on odotettu ja jopa ääneen vaadittu ystävien taholta jotain mystistä. Pitäisi olla aktiivisempi, panostaa enemmän, nähdä enemmän, "antaa" enemmän. Mitä?
Taas esimerkki siitå me te kotiinne linnoittautuneet idarit pelkäätte elämää ja ihmisiä. Todellisesta ilosta ja maailman kaikista sävyistä ette tiedä mitään.
- Tuntuu vaan jotenkin rasittavalta ja ei sen kaiken arvoiselta.
- Minulle riittää ihan ystäviksi tuo mies ja oma sisko.
??? Osaatko lukea???